Lukemisia lapsille 2

Zacharias Topelius

Informations

• Publié par: feas
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 116
• Langue: Finnish

Extrait

The Project Gutenberg EBook of Lukemisia lapsille 2, by Zacharias Topelius
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Lukemisia lapsille 2
Author: Zacharias Topelius
Release Date: July 16, 2005 [EBook #16314]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LUKEMISIA LAPSILLE 2 ***
Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm
LUKEMISIA LAPSILLE.

Kirjoitti Z. Topelius.

Tekijän luvalla suomennettu.

Kuvilla varustettu painos.

2:nen osa.

Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström 1893.
Toisen osan sisällys:
Esipuhe kaikille hyville lapsille siv. 1.
Pojalle ” 5.
Tytölle ” 9.
Kallis kysymys ” 12.
Pikku Valtterin merkilliset vaiheet ” 17.
Luistelija ” 60.
Uuden vuoden yö ” 65.
Luonnon salaisuus ” 68.
Kun ruusuilla maataan ” 75.
Adalminan helmi ” 81.
Poika Raahesta ” 92.
Kevään satu ” 99.
Koivujen juurella ” 101.
Syyslaulu ” 103.
Aallottaren jäljet ” 104.
Satu Rutimosta ja Pilviparrasta ” 109.
Suojelusenkeli ” 119.
Saul ja David ” 153.
Kirkkaalla jäällä ” 156.
Verna Roosa ” 158.
Valvaan kynä ” 161.
Sampo Lappalainen ” 169.
Joululaulu ” 184.
Satu seitsemästä sisaruksesta ” 186.
Varpunen Joulu-aamuna ” 189.
Urholan linna ” 191.
Lintu sininen ” 197.

ESIPUHE KAIKILLE HYVILLE LAPSILLE.
Olipa kerran lintu Suomen metsässä. Hän lauleli hongille ja kuusille, koivuille ja pihlajille;
kissankello niityllä kuuli hänen äänensä ja ruo’ot rannalla kuuntelivat hänen laulujansa. Hänen
oikea kotonsa oli tuo suuri erämaa, taivaan pilvet olivat hänen veljensä ja sisarensa, kellahtava
kanervikko hänen kätkyensä ja tuulet ja aallot hänen lapsuutensa kehtolaulut.
Silloin enkeli käveli metsässä ja sanoi lintuselle: lauleleppas lapsille!
Lintu sanoi: minun ääneni on heikko; tokkohan lapset kuuntelisivat minua?
Enkeli sanoi: laulele sydämmesi pohjasta, niin he kuuntelevat sinua.
Mitä ma laulan? kysyi lintu.
Enkeli vastasi: lauluja ja satuja. Laulele Jumalan ylistystä; laulele Hänen
kaikkivaltiaisuudestansa ja Hänen hyvyydestänsä. Laulele luonnon ihanuudesta ja Luojanviisaudesta; laulele, kuinka Jumalan henki vallitsee mailmassa ja vaikuttaa kaikki kaikissa.
Laulele myöskin siitä hyvästä, jota löytyy maan päällä, hurskaudesta ja hyvistä avuista,
rohkeudesta ja vilpittömyydestä, nöyryydestä ja armeliaisuudesta. Laulele vapaasti ja iloisesti.
Laulele päivänpaistetta itse surunkin yöhön, mutta laulele aina jalosti, että jääpi niinkuin
heijastus korkeudesta elämän rajuimpiinkin leikkeihin.
Lintu sanoi: hyvä enkeli, tahtoisin mielelläni täyttää tahtosi. Mutta sinä tiedät minut
vähäpätöiseksi olennoksi, puuttuvaiseksi, tiedät minut ainoastaan yhdeksi monesta tuhannesta
suuressa metsässä. Kuka on antava minulle voimaa niin tärkeään toimeen kuin laulaminen
lapsille on? Eiköhän lapset kuulu Jumalan valtakuntaan? Ja sinä tahdot, että minä, joka kannan
maan tomua, siivilläni ja myrskyjä sydämmessäni, puhuisin Jumalan valituille! Enkeli sanoi:
itsestäsi et voi täällä mitään. Vaikka olisitkin valkoinen kuin lumi ja vaikka sinulla olisi
paratiisilinnun kieli ja salakielisen suloisimmat liverrykset, ja taitaisit laulaa aamuruskon laulut
maailman alusta asti, niin tämä kaikki olisi tyhjää ilman Jumalan voimatta, ja sinun äänesi kuolisi
soinnutonna, niinkuin hietajyvänen vierii meren pohjaan. Mutta rukoile sydämmessäni ylhäältä
voimaa; katso, silloin työ ei enää ole sinun, vaan Hänen, joka sinun lähetti, ja joka on heikoissa
väkevä.
Lintu sanoi: minä teen niin, kuin olet sanonut. Ja hän lauloi.
Nyt, hyvä lapsi, tulevat hänen laulunsa ja satunsa sinulle Suomen metsästä, puiden haituvien
lailla, joita tuuli tuopi siemenien kera keväällä. Suomen lapset, tahdotteko kuunnella sanoja, joita
lehdet ja oksat puhuvat?
Sinä rakas ystävä, sinä Jumalan valittu, sinä, joka kuulut Jumalan valtakuntaan ja pienin kirkkain
silmin katselet sisään taivaasen, sinulle tahdon sanoa sanasen tästä kirjasta. Se on mitä
pienimpiä kirjoja eikä se sisällä paljon viisautta. Se lentää linnun siivillä yli kukkien, lehtien: se
leikkii ajatusten kanssa. Mutta soisin mielelläni, että enkelin siivestä olisi edes yksi sulka jäänyt
linnunsiipihin. Soisin niin mielelläni, että tämäkin kirjanen ja hänen siskonsa kuuluisivat Jumalan
valtakuntaan. Jos joskus huomaisit sen houkuttelevan sinua erilleen Jumalasta, niin heitä se
pois tyköäsi, sillä parempi on, että se upotettaisiin meren syvyyteen, kuin että se, niinkuin
Vapahtajamme sanoo, ”pahentaisi yhden näistä pienistä”.
Mutta minä tahtoisin myöskin mielelläni antaa sinulle raittiin, iloisen ja rohkeamielisen kirjan.
Jumala ei tahdo, että me itkustellen vaeltaisimme halki maailman, vaan päin vastoin, että
tekisimme työtä innolla ja toivossa, palvelijoina Hänen valtakunnassansa. Maailmassa löytyy
ainoastaan yksi suuri suru, ja se suru on synti, kun rikomme Jumalatamme vastaan.
Rukoilkaamme sentähden, ett’emme tällä suurella surulla raskauttaisi Hänen isällistä
sydäntänsä, ja näin me iloisina elämme Hänen ijankaikkisen armonsa päivänpaisteessa.
Rakas Isä taivahissa, sinä, jonka ääni ei puhu meille ainoastaan virsien säveleistä, vaan
myöskin linnun viserryksestä ja lähteen lirinästä ja lapsen viattomista leikeistä, anna myöskin
näiden kaikkein pienimpien runolehtien lähteä ulos, Sinun nimessäsi kylvämään siemeniä Sinun
valtakunnallesi.
Z. T.

POJALLE.o reima, riemukas,
Sä leikin kuningas.
Ja heloita kuin kukka,
Kuin vehmas nurmen nukka!
Oo suora, vapaa vaan,
Ja, niinkuin kuusi, vankka,
Jonk’ kotikorpes sankka
Luo pilviin nousemaan.
Ja silmin kirkkahin
Sa katso ihmisiin,
Kuin aurink’ ilmi kulkee
Ja mailmallen on julkee.
Ja tosi ollos niin,
Ett’ Herra katsastella
Hetkellä jokaisella
Voi sielus syvyyksiin.
Äl’ petä ystävää,
Vaan uskolliseks’ jää.
Jos veljeskin sun jättää.
Sä pysy järkkymättä!
Oo hyvä, armeljas;
Ilolla leipäs taita,
Ja ällös olko saita
Sä köyhää auttaissas.
Oo uljas! Voiton vie
Se yksin, jonka tie
Käy urhotyötä kohti,
Ken vaaran kestää tohtii
Ei oksall’ omenaa
Niin väiky ylähällä,
Ett’et sä pyrkimällä
Sitä vihdoin käsiis saa.
Kas kotkaa, riemuiten
Mi lensi ylhäällen;
Vaikk’ ilmajärven selkää
Se soutaa, ei se pelkää.
Vaan hänkin alussaan
Sun laillas oli hento,
Ja nyt sen huima lento
Ei mahdu maailmaan.
Vaan älä lentäissäs
Pois vaihda sydäntäs. Oo kerskausta vailla
Ja nöyrä koivun lailla,
Mi kaunis paikallaan
Nöyrästi aina muistaa,
Ett’ tuhansista puista
Hän metsäss’ yks’ on vaan.
Isääsi tottele
Ja kunnioita! Se
Se käy niin sujuvasti,
Kun teet sen iloisasti.
Ja äitis rukoilus
Sull’ olkoon pyhä aivan;
Palkitsee äidin vaivan
Vain lapsen rakkaus.
Maan päällä oppi on
Suur’valta verraton;
Siis kuule opettajaas.
Hän valon luo sun majaas.
Noudappa neuvot vaan
Sa harmajalta päältä;
Puu suojaa myrskysäältä
Myös taimet juurellaan.
Ja luota Jumalaan,
Hänt’ usko ainiaan.
Kun elon tyrskyt pauhaa,
Sä etsi Hältä rauhaa.
Sit’ ilman tyhjää työs
On, riemus raukee aivan
Ja usko, toivo taivaan,
Hyveet ja oppi myös.
Ja isänmaatas sa
Hartaasti rakasta,
Vaikk’ usein poljetulta
Näyttääpi Suomi kulta.
Sen kasva etehen,
Sen elä aattehille,
Ja henkes anna sil