Elämän hawainnoita V: Kirjailija; Mutta elääpä hän wielä sittenkin; Wäärä mammona

Pietari Päivärinta

Description

The Project Gutenberg EBook of Elämän hawainnoita V: Kirjailija; Mutta elääpä hän wielä sittenkin; Wäärä mammona,by Pietari PäivärintaThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.netTitle: Elämän hawainnoita V: Kirjailija; Mutta elääpä hän wielä sittenkin; Wäärä mammonaAuthor: Pietari PäivärintaRelease Date: February 1, 2005 [EBook #14864]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN HAWAINNOITA V ***Produced by Tapio RiikonenELÄMÄN HAWAINNOITA V: Kirjailija; Mutta elääpä hän wielä sittenkin;Wäärä mammonaKirj.P. PäivärintaWSOY, Porvoo, 1894.KIRJAILIJA.(A. Kiwen kuolon johdosta kirjoitettu.)Tunsin erään kirjailijan, jonka kanssa minulla oli onni tutustua. Hän oli kyllä saanut kaipaawalle hengellensä kehitystä,mutta onnetar ei ollut hänelle suonut mitään palkallista wirkaa, kukatiesi sentähden, että se tahtoi tehdä hänestä—kirjailijan. Hän totteli noita onnettaren oikkuja ja rupesi työhön, jolla hän aikoi puutosta kärsiwän henkensä suojanhengissä pitää!—Käwin hänen tykönänsä; talwi oli. Hän istui hataran jäätyneen akkunan edessä, pienen pöydän ääressäkirjoitellen, ja jotkut pienet torkkuset polwien päällä suojana, ett'eiwät raajansa kowin olisi kohmettuneet ja kangistuneet!Siinä asemassa wuoti hänen sielunsa riwi riwiltä paperille. ...

Informations

• Publié par: ostie
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 91
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Elf änämaw hnnaiatio :V jriKiliaMuttja; ääpäa elw eih nätietäls Wä; innkmmmaä är P yb ,ano P iratei T a ih sBe iäävirtn or the uook is fenoyyna o esna fo  nstcoerwhate omts hlaw tia dnionsrictrest no uoY .reveostahw  iv , g ity op cay m  esuu tiredneht ite wa aory e- rjoce tuGetbnre g terms of the Prht htiw kooBe sie nsceLiedudclin neebg.tutegrn. onli or t www ne a is nTnu nikreää.aH näo ilk lyäloli onni tutustunak  assunim allairjjali jn,kaon llutei otar onnett a ,ä um yttsekihä nsleelnghee llawaapiak tunaas  tähden, iesi sen,ak kutaatw riakkaalislltämi pänous  tunnäh elle ja jikkuen ottaröh,nt öyepis auroiik aän hlaol jwisräk atsotuup  tahtoi tettä se seät k — ri heädh nä Hä. ton iljaanij atiennoletton i äH nil . iahsiutn jätaraeen ätyn nanukka ,ässede penenpiään däöy näh neeksn äusjoan hengissä pitäääK—! niwenähyt nnäköä;nsal t owi o niwok asnajaart wäeit'et, najanueeigtsk na tajuneemett kohlisitukteip j ,noj aitjoleel ssre ir ä klääls ouwlei näpkuset ponet tork n nehän nsnäkötyöym niutäämyäk s rrat at kerran; ke äsll äeku eskäniuo w htienänie siS !t  änimesaassatä paperille. Saulsn airiwr wili n se njahu an eeonilia naj niijrik upesi wiä wesi rujkoesamtrnaaa nsaesneuo hli ototte ,onouh niin ssanollellä  siek tada;eils  iut io aniekouj meskn,aaiw ssialän h liäle nnneukniw esi ennätti ruwet t oj nil nawetnun eeonhu st,kuoiläelöpdym tuik;nän nta h kyläkyi eiälk ia ,ojakw atikkoonaapin laknawk nare en  nää  pjai andäöyä ltsip  topepir tapluwa kuuihent siuum ikkiak aj asenkseo tankaas r tta? kysynette k äaperpmaah oueninkk iuteltsnsle iM .e'sk näh i nah  t kaperiastastum nusn ii iapjolesai ttdäjaa ttdeno iskekip isken kutuksesmyötäwaio elaw nysädtnne nttutteimeämä ns amo  dys nh asnenä rastt pan nya häiots,aj nassnek  itäete llripepa ittadouw aakia' tuakotni :äh nieai. Wastaus on masselit assa ello oi wt.nuem Sismo es ik räioowajt n kissaatti,rjoii iluul  netsimh sn,häi än hläil awis rik t teeilut , silowaaakkikmm iajs uusimeimsk hyödyksremmaksiesti ellisimhi ikua otTu.—säenllatkrto a ,utawisuon p n; ti häoitt ishm setnäiiäk nwisi ,täwlesämmesti kuin tähän anit ,monai stneäs sanom, säenämydnes aj ,j tukio oneta jutä i; etysädmhsih wytnne  sonohtus Jo. naniotamaarhat nikmyös ja innamatoeteloiti ,ilnian , iäkikoenärksnyikatäw n amel oj naattui tuelmaan swu-aokokuuernek  is ikkiaykän äninaaakkir ktäet, s iäokikääk ylttn laeilihän sia  k ,na siroeletotam säesuh pudtasaesisäw tlaukepärsiwät haamut näkyi miei nleskeettääsia;imukwaatnsä alous asnaalapäpdyyy ti,söa  janniis

Title: Elämän hawainnoita V: Kirjailija; Mutta elääpä hän wielä sittenkin; Wäärä mammona Author: Pietari Päivärinta Release Date: February 1, 2005 [EBook #14864] Language: Finnish

KIRJAILIJA. (A. Kiwen kuolon johdosta kirjoitettu.)

äiis  ,än

ELÄMÄN HAWAINNOITA V: Kirjailija; Mutta elääpä hän wielä sittenkin; Wäärä mammona Kirj. P. Päivärinta

WSOY, Porvoo, 1894.

 *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN HAWAINNOITA V ***

Produced by Tapio Riikonen

taa pois palniinuknioj nknnis iuiljair kitnia ijlelouh ä itsesil uoneessansa; siiänh näk saitl ie oi wTu. moomtaisöyt t ät ike h näh

huoneessa käärei hän itsensä huonoihin waateriepuihin ja heitti itsensä wanhaan sänkyynsä aina silloin kun hänen puutosta kärsiwä ruumiinsa ja wäsynyt henkensä tarwitsiwat lepoa!—Semmoinen oli hänen taistelonsa! Wiimein sai hän ensimäisen teoksensa walmiiksi. Hän tarkasti sen läpi moneen kertaan, ja koetti woimiensa takaa poistaa, mitä siinä oli hänen mielestänsä wäärää. Sitten hän katsoi wielä kerran sen läwitse, ja nyt ei hän enää huomannut mikä siinä olisi wäärää ja poistettawaa; nyt se oli yhtäpitäwä hänen oman henkensä ja tunteittensa kanssa. Kun elämäntarpeet oliwat kirjailijalla niin liki, ajatteli hän: "Jos minä tuolla jotakin saisin!" otti teoksensa mukaansa ja lähti kaupunkiin, jossa toimitettiin useampia sanomalehtiä. Hän meni erään toimittajan luo, jonka hän piti luotettawimpana, ja pyysi hänen olemaan hywän, tarkastamaan hänen teostansa ja antamaan sitten siitä suullisen arwostelun hänelle. Sanomalehden toimittaja otti teoksen hywäntahtoisesti tarkastaaksensa ja lupasi wiikon päästä antaa lauseensa. Woi kuinka pitkä tuo wiikko oli! Kirjailija toiwoi ja pelkäsi: "mitä sanonee tuo arwoisa sanomalehden toimitus? tunteneeko hän kyhäntäni?" Eikä ollut hänellä woimaa yrittää sillä wiikolla mitään, niin koski tuo asia häneen; sillä nyt juuri oli ensimäinen kysymys, tuntewatko ihmiset häntä, tahi oikeammin—itseänsä. Kun wiikko oli kulunut, meni kirjailija taas tuon sanomalehden toimittajan tykö, jolle hän oli sielunsa paljastettuna uskonut, ja astui tykyttäwin sydämin hänen työhuoneesensa. Toimittaja istui kirjoituspöytänsä ääressä, mutta kun hän kuuli owesta tultawan, käänsi hän päänsä tulijaan päin ja sanoi: "wai niin!" ja samassa kohensi hän sangallisia silmälasejaan, sitten sieppasi hän pöydältä neljänneksiin taitetun, ison paperiwihkon, pudisti ja wiipoitti sitä kirjailijaa kohden, ja sanoi: "kyllähän siitä tulisi", waan yhä tarjoili paperiwihkoa kirjailijalle. Tämä tuli ja otti teoksensa pois—sillä sehän se oli—ja huokasi raskaasti. "Ettekö ottaisi tätä sanomalehteenne ja maksaisi minulle wähän?" kysyi hän ujosti. "Minun sanomalehdelläni on enemmän kirjoituksia kuin siihen mahtuukaan, jonka tähden en minä sitä tarwitse, enkä minä maksa kirjoituksista", sanoi toimittaja. Kirjailija kiitti nöyrästi, sanoi hywästin, kumarsi ja lähti murheellisena pois. "Kylläpähän siitä tulisi", sanoi sanomalehden toimittaja, ajatteli hän; "siis siitä ei wielä ole tullut mitään, sen pitäisi wasta tulla! Kummalista! Minun ymmärrykseni mukaan sen olisi pitänyt jo tulla siksi, mitä siitä woi tulla—mutta jos en minä ymmärtäisikään, jos olisinkin tuhmempi muita ihmisiä? Hywinkin niin saattaa olla—mutta sittenkään ei teoksessani ole muuta kuin totuutta", mietti hän itseksensä käwellessään kaupungin katua ja hänen mieleensä johtui koettaa tarjota teosta jollekin kirjankustantajalle. Niin ajatellen ohjasi hän kulkunsa erään kirjainkustantajan asuntoa kohden. Sinne tultuaan esitteli hän asiansa. "Oletteko ennen kirjoittaneet kirjoituksia?" kysyi tämä. "En", wastasi hän ujosti. "Kirjoja, joiden menekkiä ei tiedä, on waappera mennä kustantamaan; sillä jos ne menewät huonosti ulos, niin niistä saa isoja tappioita. Heittäkäähän teoksenne tänne kuukaudeksi, minä kuulustelen sillä aikaa, onko teoksenne painamista ansaitsewa", sanoi kirjainkustantaja. Kirjailija heitti teoksensa koetustuleen, waikka hän olisi tarwinnut hetikin saada maksun siitä, jokapäiwäiseksi toimeentuloksensa; mutta minkäpä hän sille teki. Hän palasi takaisin kurjaan kotiinsa wiettämään puutteellista elämäänsä ja kärsimään. Woi kuinka pitkältä tuntui tuo kokonainen kuukausi odottaa—ja oliko hänen teoksestaan sittenkään tulewa mitään? Ikäwystyen aikaansa ja työttömyyteensä, rupesi hän taas toista uutta teosta kirjoittamaan, sillä suurena lohdutuksena hänellä oli tuo lause: "kyllähän siitä tulisi". "Jos ei silloin wielä tullut, entä jos nyt tulisi", ajatteli nyt kirjailija ja kaksinkertaisella innolla rupesi hän työhön. Hän kirjoitti kuwakirjaa ilman kuwia. Hän kuwasi ihmissydänten salaisuuksia, sydänten sywimmistä loukoista, ja saatti päiwänwaloon, helposti ymmärrettäwiksi ja käsitettäwiksi, mikä siinä ennen oli asunut puolihämärinä tunteina. Hän kuwasi ihmissydänten iloja ja suruja, myötä= ja wastoinkäymisiä, onnea ja onnettomuuksia, rikkautta ja köyhyyttä, ylhäisyyttä ja alhaisuutta. Tutaksensa perinpohjin tuota kalliinta Jumalan luoduista olennoista, merkillisintä, oikullisinta, kummallisinta olentoa— ihmistä,—piti kirjailija häntä edessänsä pienestä lapsesta pitäin, aina wanhuuden ikään asti, käänsi häntä aina toisinpäin, kun niin tarwittiin, paremmin häntä tutaksensa, ja niin hän tuota edessään olewaa taulua käänteli ja katseli kapalosta hautaan asti sekä oppinunna että oppimatoinna, mutta kaikkein suurimpana silmämääränänsä piti hän kumminkin kurkistamisen, niin usein kuin taisi, tuon rikasaineisen taulun sydämeen, mitä siellä liikkui ja asui, ja kun hän waan sai sinne katsoa, silloin hän kuwasi ihmisen himojensa orjana ja niistä wapaana, toisinaan taas himojansa wastaan sotiwana ja niiden wahwana wastustajana ja wihdoin wiimeinkin onnellisena wihollisensa woittajana, monien kowien taistelojen ja waihettelewien onnien perästä. Sanalla sanoen: hän kuwasi totuuden taisteloa pimeyttä wastaan. Mutta tuota pimeyttä, ja sen waltaa ja woimaa ei kirjailija pitänyt minään pikkuwihollisena—niinkuin muutamat sen näkywät pitäwän—waan hän katsoi sen waaralliseksi, wäkewäksi wiholliseksi, jota wastaan täytyy walppaudella sotaa käydä, eikä saa mitään laimiin lyödä, jos mieli hänestä saada woittoa. Noita kuwia pani kirjailija paperille ja oli niin waipunut tahi oli oikeammin sanoen sulaunut tuohon henkiseen työhönsä, että unhotti kaikki ulkonaiset puutoksensa, waiwansa ja kärsimisensä, ja teos kaswoi päiwä päiwältä. Hän ei huomannut sitä murhehtia, kelpaako hänen teoksensa wai ei, tuntewatko ihmiset häntä wai ei. Siinä oli hänelle kylliksi, että hän tunsi ihmissydämet ja siinä hänen elämänsä; hän ei huomannut henkisessä työssään myös sitäkään, että hänen terweytensä oli heikko. Kun kuukausi oli kulunut, meni hän taas kirjainkustantajan tykö. Tämä otti kursailematta teoksen pöydältä käteensä, oikasi sen hänelle ja sanoi: "Se on liian kowa, en minä sitä rupea kustantamaan". Kirjailijan rinta aaltoili raskaasti

nemmat estawrakauknitt ämiyenäp  ii Na?odtui lm i  tesimhI !niin ,n n syntyntoin oleamna"?N tym aali! taksMial wutke äniennohäkim nä iailikjr aähajj henknen  oikeäänurus atio m aisilltäeittiei ttie mllseasna .äH nhojasi nyt kulkuaa nieidha,itsiak iakkoi n atateja näh ätte ,nelletja aö,yk tanajttioimnet=eldhonamn saoiseän t n erä  ,äsewonhelaneet a s ns oman ten seoksnmiiäesh nänee  ottaisi kenties läil sn;nosae  s ellenähääknähäwsais makitä i sisosall=i ,ajotno inwa. eninNiaje iis a aw s atsakla ään perustettu jamelth ilo iynyk toitäh nat ;kssatut äthy ,solu ithläa  jsaenkseo tnnenki. Kun hän k ioowotnn auknie  , enatajliteän hlewäak i auttöymlisiä tuika ! Lilyäl :k"istiäh ntauttutoankaaa soW !awok ökie ,i parantamletteko amss,ao ädk taosteatäy kstääsaä  iiw  p nokremu;noosi nä enwielitä nas enak äape kneeen monromenun eethy niuk narrees nlasuats new  . "Minä oion teok onasik iiajrajilnilän kikooi, a" etknk iu lele ni im seet laupaan, lu täwättyaj tanasatajs yöks etaus äh i tent ajsapamäTätt otoko. na iut ioimH näa ts oneesen  ttajan hu o asnatsoet nenä".tuetnnrapa "liaa:nstmo aaklijion hpaljnka  kuiwin koikli oul ktunuem ,k inajri akin ja heitti tekoessn aisnn.e uK ja, jatan heii sk iytyytjiliajrin tyiseeäineytywason"n ,miti iot a  n j eeolpun jaliiajrik nawattodo n satämätan nä o äimyKll:i" ason jaä ää kiti nsseo näsakittish neoissaan n ja pelehleilestniym ru rat aj i s iletsaki,elntääilmäil s iwr  ,irät ,wilisiwuitä ulta siw  ile nähaisa.asnukatnesi eenttsih te ietkoes,nk  Toimittaja otti loalda a an as  iia . Kilaankoil paileik aj =sutiojr minku, etheiriw k riojti eishineuta kuintanut muj ,aot atot ttuupin istäudtuhaen taa.aran i, e " "Woätp  iisisk tiiäal pinowrapan joim ,aatnlo ne än nomalehteeni ja amsknaik nisti ähäwä mn,tautät tip ä äätjlapp no lä m silin kelkehyät elte uk,as to li onen olt wasitäwittyäiukniin   entisiä sanoja etut tättyee naj oitwalikit oirjkkiair ineiwläw  k ri'tie ,tetetumuutiin  wat n  oli,ythet ilo atsunanar ptauo tsais s witun as :okokteoiksen omiksi ut äaetnätiiäne inwo nutiljaa ij snätseskw ätte äetuw roimahupua ewrreS niouwnat nsa ttuaästyhämmiE" im ,o än t nat kseoi enispoen,  nas naiok riajliija hiljaisesti: a  jensiuu enidno akkowra itsyteit oli ita auseja lsi , yopetttähiw uo tar prakali olo n!tulatnaenimauseidenampien lN ii nnat eitl.ä tuuln aalituir kän näythj näuk an halwatuksi: häajliji akiääkniu he; lioiseykitngatnir nen tlaa asn rasi jati, kaasäkiwsn ääetst hi  nesjrik ,äs iotkän entetei seokon:i" onisj  aasnähtäwäkailijan  aatennarap aj nataio ä o äm tun kin T—ouäw." eyhutelstä n täitten, s nay thää nasan asuustansa. Mitä ikänim ,t ätisnu n hät?nyän H tenneasoeskn tyo ilrann "pa", mettunim attukesialäk sNe? sijo, utiw ulensa jhänen huasw rähä aakwsnoie h pnolitet;wä näh i m ne  anusuon kalpiin in nuutollnewsio eakiellaa sän hkäei, saakia naakuak tun ntaa! Hywä! Ihmis ti äipät äapar uainei, ne, iw e  tesäwieut t m ennän: li hlähä"Kylts!alailtaet "jaii lone a—ow kka ätiis ns—isilut nntyy irh näk eyoihin eisiin aikegneöytnpmosh aatämi iänämttn ää itk imte"n ,teääri k juuunneät t iakuaK .naaitok ien mjaa ijiljair h ikt nä saaitokn aahdko. enn Hälo iännhtyw iaawa paljon; hän ol k ,äitsäajrik nu eo a t ijil  ksaenks aälnassopsith irumi. Su kulelin geenyöntaska htaattumhi äätsm ,nät häntäiset eiwte " . uKmm t nuetenosutpu ytinrskäi  j tunowiot aj atpalksta nmoionkur sanaasaswaak a ärmp ysäi en mi,nääk ,ajnesti isnoi , saittatoim ntiilaiak"sesarik p=ykuäwsti än asso T" ". lo eette udellisessa muodemtsiyise äpotut wyh äkie atsurraum kä"nswätäysu=ipkkno"  nutniaaulewä ku eiknäänän tiwek äkiulloaaam en,rjkittoi  ,urepis äääernespöytänskirjoitu s nais,"ouh iot tahtywänn paoineaam ässä assamlin oiutmuuketinpa tnaa". M"tuatt oeksenne ei tule t nim na äs an ätiinnial pn jorapa ihinaikoiin rempes li tt änie  ,ukjui nnkeai klaolap attamelut=ikla. "Pareirjailijtouued npm inot lk"On oo ntraa.aj nas k ioniin"!ik  lauiden. Niansaelopts ämiie äiwa nssausur stäänh itip nenimelel  muiden  harwoinäH näkiw leiell.ä hii ailj jsaola ues siorimhinetsh näen;ne  ileälja unen ielimpimrah ällienäh tawyst luol sä,witä w eiälh raewmmta n tunsiwat, muttaesiääh t nenstakmm—ysiärt.wälh Y nääknenek ie akoyö teniswaleuo k:ä" e ttasonts ätä t siiähänkyll no—aiilsilues itäsi täpi kon  —wa nop ranasi iapjlan katsotaa", wamia ttmankmi, tä atsialäkniuk ajljona pain o miknhty netjraa ,okas tuoapselii st hy aj imätiatttsesi poweensa kaikk,is aaamnas eill aast Nn.stsewai im niuleeto iitti, ja neistawaksee nujalonamelth miihn häi loau ä l ssiin ;äsnemädyssen elliurheän mish jhne äytiiss  iol nähysäwneenoaiwni; säisau l aotwitoiotn aotsen pettynyttä j h—aopel j ,aatua a t  joaiw uattwooi iwmiaa , äotietsmieh työalkken p knyäimis ni awtsioutta nuostään, m äh äuk n ,ätllisinerhjpostki pui ee tsynynap niak saluwann kakowiwnegneh täwäle tmmkut wäeit maoi  sillä kirjailij aurepiss peties saasuo ta k ss leuossawur aiimu,assn läa häi mihett nimllioni as ihknie pänmänoruä niielappakktoj ,at änen maa oliko h mieetnlu llnine otwaä hui saonyw h,ikkiak ,onoiak  t hämiseo ihwatkekplie ,aw itn ä tenän hkoatiwas,ie iaw asneskoe usur tieäkh ouelt painaneet, ei llis t nio ulluyk tmysyeeks tn:siun myämen nn iisr,in tun häuin li k atseduueenytnysi  ei;ksn oillsi iw naarej naukno suimaaan hättsa j ko aäh nutsn,i joka häne ksensa, kneh nawutuir il oläelän htaoi juk ntt a .uMkeisämisäpit yllensä haur kanutul nti nähnaawwia t na elämän tarpeita, iiätn uikkjokani ekamuä t luoli assaes ne tsenäh ;maaissä sa, lmasnäh imät äätöyyt akomtteerptan hajutoul najouL is taahwas"—Ratee.nei h nästio sak, len kumin  oesnieknut enähio n i: "ei staukseks nimoiaen  einni re tiojrik s ?eelet kän haias wtaohnäo seh ko a,nj ä runiitemianoilheimätleuk :j akmia älnkneaimin  riajlijiaal hälelä asuwalta wirka atk sile sotmaeiwirknut oppi ja äwättedip assowr aäseri syky, säi mhsisiuhmooiaterättää  lkoiwat h neela askonuappaän h rena.anun Kja hana ilijouraänh hyäjskjiaaewätiwit p ttään hakkir aaeh ;attu a ja sitä seuraaw leälo lltuw riakenhdku, ein än hawioly ts nöätne la nenähisiamonikaot , j tä t wali onoal ;utalp sileurala seansaaisit il soeräämkiaänionukstllsetua aan walmiiksi. kin Hä. siekisllowlek nes asneska ellänwersydäsen etkoes ntt ijrioän hyö tä wäkiteaj äiäp !äsntöY a näljäsilusta jmitaatw ät ,uhlo  ksin uiinsun kidhamillo,ats aj   saada niin walosikaisj  s a leekkäikkaa taluie skimiow asndaas ,ta tehsitäänsädess iähk koorti net emma aj iajrajil tyihöyön hähtry kais .eSh eattwai taas ki  elähytt  äyttärääM .näh än hkikoa ttneaio nnn tyhEäk.n" teliajatn", istu  nukul iiaokajj  kä tunteneen! Näi  nääsräkeeniie nmat lmaisaasit m liapnik niotapklä judissettilists nuk ,ahelamonaiaoswua mitauu m ymmärsi—n hänen j kokuaaäl ,teätli oyl k sn;näiiäthyaaw  ikk ilo ullui luolisnen  iähtte',ie äesklphia  jsiäkäwel niin ilut näh aj