Minna von Barnhelm - Viisinäytöksinen huvinäytelmä

De
Publié par

Project Gutenberg's Minna von Barnhelm, by Gotthold Ephraim LessingThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.orgTitle: Minna von Barnhelm Viisinäytöksinen huvinäytelmäAuthor: Gotthold Ephraim LessingTranslator: Jalmari LahdensuoRelease Date: August 25, 2007 [EBook #22389]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINNA VON BARNHELM ***Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.Minna von BarnhelmViisinäytöksinen huvinäytelmäGotthold Ephraim LessingSaksankielestä suomentanutJalmari LahdensuoEnsimmäisen kerran julkaissutArvi A. Karisto Osakeyhtiö 1921. Suomennoksen on teettänyt "Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahaston" varoilla rahaston toimikunnan kaunokirjallinen osastoMINNA VON BARNHELMELISOTILASONNIHENKILÖT:Majuri von Tellheim, eronsaanut. Minna von Barnhelm. Kreivi von Bruchsall, hänen enonsa. Franciska, hänenkamarineitsyensä. Just, majurin palvelija. Paul Werner, majurin entinen varusmestari. Isäntä. Surupukuinen nainen.Kenttäjääkäri Riccaut de la Marliniere.Tapahtumapaikka vuorotellen ravintolan salissa ja sen viereisessä huoneessa.ENSIMÄINEN NÄYTÖS.ENSIMÄINEN KOHTAUS.JUST(istuu nurkassa, torkkuu ja puhuu unissaan).Isäntä ...
Publié le : mercredi 8 décembre 2010
Lecture(s) : 43
Nombre de pages : 90
Voir plus Voir moins
Project Gutenberg's Minna von Barnhelm, by Gotthold Ephraim Lessing
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Minna von Barnhelm Viisinäytöksinen huvinäytelmä
Author: Gotthold Ephraim Lessing
Translator: Jalmari Lahdensuo
Release Date: August 25, 2007 [EBook #22389]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINNA VON BARNHELM ***
Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.
Minna von Barnhelm
Viisinäytöksinen huvinäytelmä
Gotthold Ephraim Lessing
Saksankielestä suomentanut Jalmari Lahdensuo
Ensimmäisen kerran julkaissut Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1921.
 Suomennoksen on teettänyt  "Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahaston"  varoilla rahaston toimikunnan  kaunokirjallinen osasto
MINNA VON BARNHELM ELI SOTILASONNI
HENKILÖT:
Majuri von Tellheim, eronsaanut.Minna von Barnhelm.Kreivi von Bruchsall, hänen enonsa.Franciska, hänen kamarineitsyensä. Just, majurin palvelija.Paul Werner,majurin entinen varusmestari.Isäntä.Surupukuinen nainen. Kenttäjääkäri Riccaut de la Marliniere.
Tapahtumapaikka vuorotellen ravintolan salissa ja sen viereisessä huoneessa.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
JUST
(istuu nurkassa, torkkuu ja puhuu unissaan).
Isäntä lurjus! Sinä, meidät? — Kas niin, veikko! — Lyö, lyö, veikko! (Ojentaa kätensä lyöntiin ja herää tähän liikkeeseen.) Ohhoh, joko taas? Tuskin ummistan silmäni, kun jo olen täydessä tappelussa hänen kanssaan. Kunpa hän olisi saanut edes puolet kaikista lyönneistäni! — — Mutta kas, on jo päivä! Minun on nyt heti lähdettävä etsimään herra parkaani. Jos minun tahtoani noudatettaisiin, ei hän enää pistäisi jalkaansa tähän kirottuun taloon. Missähän hän lienee viettänytkin yönsä?
TOINEN KOHTAUS.
Isäntä.Just.
ISÄNTÄ.
Hyvää huomenta, herra Just, hyvää huomenta! Kas, jo näin varhain jalkeilla? Vai pitäisikö sanoa: vielä näin myöhään valveilla?
JUST.
Sanokoon hän mitä tahtoo.
ISÄNTÄ.
En sano muuta kuin hyvää huomenta; ja voinen kai odottaa, että herra Just sanoo siihen: paljon kiitoksia?
JUST.
Paljon kiitoksia!
ISÄNTÄ.
Taidetaan olla nyrpeissään, kun ei ole saatu tarpeeksi levätä. Senkövuoksi, ettei herra majuri ole saapunut kotiin ja on täytynyt olla täällä häntä vaanimassa?
JUST.
Kaikkea tuo mies arvaakin!
ISÄNTÄ.
Minä otaksun, minä otaksun.
JUST
(kääntyy ja aikoo lähteä).
Hänen palvelijansa!
ISÄNTÄ
(pidättää häntä).
Eihän toki, herra Just!
JUST.
No hyvä; ei hänen palvelijansa!
ISÄNTÄ.
Noo herra Just! Toivoakseni hän ei enää ole äkeissään eilisestä herra
Just? Kuka nyt yön yli jaksaa vihaansa kantaa?
JUST.
Minä; ja aion jaksaa yhä edelleenkin.
ISÄNTÄ.
Onko tuo nyt kristillistä?
JUST.
Yhtä kristillistä kuin se, että rehellinen mies, joka ei heti voi maksaa, ajetaan talosta, työnnetään kadulle.
ISÄNTÄ.
Hyi, kuka saattaisi olla niin jumalaton?
JUST.
Eräs kristillinen ravintolanisäntä. — Minun herrani! moisen miehen! moisen upseerin!
ISÄNTÄ.
Hänetkö minä muka olen ajanut talosta? työntänyt kadulle? Sitä tehdäkseni tunnen aivan liian suurta kunnioitusta upseeria kohtaan ja aivan liian suurta sääliä eronsaanutta kohtaan! Minun oli pakko laittaa häntä varten toiset huoneet kuntoon. — Älköön hän enää ajatelko sitä, herra Just. (Huutaa ulos näyttämöltä.) Hoi! — Olen valmis hyvittämään sen toisella tavalla. (Eräs poika tulee.) Tuoppas lasi; herra Justin pitää saada ryyppy ja se oikein hyvää!
JUST.
Älköön hän suotta vaivatko itseään, herra isäntä. Muuttukoon myrkyksi se pisara, jonka — Mutta en sentään vanno; vielä on pääni selvä.
ISÄNTÄ
(pojalle, joka tuo likööripullon ja lasin).
Anna tänne; mene! — No, herra Just; tässä on jotakin oikein erinomaista; väkevää, suloista, terveellistä. (Täyttää lasin ja ojentaa sen hänelle.) Se saa ylenmäärin valvoneen vatsankin jälleen kuntoon!
JUST.
Eihän minun oikeastaan pitäisi! — Mutta miksi antaisin terveyteni kärsiä hänen hävyttömyytensä tähden?
(Ottaa lasin ja juo.)
ISÄNTÄ.
Terveydeksi, herra Just!
JUST
(antaessaan lasin takaisin).
Ei ole hullumpaa! — Mutta, herra isäntä, ryökäle hän on sittenkin.
ISÄNTÄ.
Ei toki, ei toki! — Joutaa vielä toisellekin jalalle. Kaksi pysyy orrella.
JUST
(juotuaan).
Täytyy tunnustaa: hyvää on, oikein hyvää! — Kotitekoistako, herra isäntä? —  
ISÄNTÄ.
Varjelkoon! aito danzigilaista! oikeata, kahdesti tislattua kultavettä!
JUST.
Näkeekös herra isäntä, jos osaisin teeskennellä, niin tällaisen vuoksi teeskentelisin; mutta minä en osaa; sanon kuin sanonkin: ryökäle hän on sittenkin — herra isäntä.
ISÄNTÄ.
Ei elämässäni ole kukaan vielä tuota minulle sanonut. — Vielä yksi, herra Just; ei kaksi kolmannetta!
JUST.
Olkoon menneeksi! (Juo.) Hyvää tavaraa, totisesti hyvää! — Mutta myöskin totuus on hyvä olemassa. Herra isäntä, ryökäle hän on sittenkin!
ISÄNTÄ.
Jos se olisin, niin kuuntelisinko tässä rauhassa siksi itseäni sanottavan?
JUST.
Kylläpä vain; sillä harvoin on ryökäleillä sappea.
ISÄNTÄ.
Eikö vielä yhtä, herra Just? Nelisäinen nuora kestävintä.
JUST.
Ei, liika on liikaa! Ja mitäpä hyötyä siitä hänelle olisi, herra isäntä? Pullon viimeiseen pisaraan asti minä pysyisin sanassani. Hyi, herra isäntä, noin hyvää danzigilaista ja kuitenkin niin huonot tavat! — Mieheltä sellaiselta kuin minun herrani, joka on asunut täällä vuoden ja päivän, jolta täällä jo monet kirkkaat taalerit on siepattu, joka eläissään ei ole jäänyt kenellekään ropoakaan velkaa; kun hän nyt ei täsmälleen maksa parilta kuukaudelta, kun hän ei enää yhtä paljon rahojaan tuhlaa, — viedä nyt häneltä huone hänen poissaollessaan!
ISÄNTÄ.
Mutta kun tuota huonetta välttämättä tarvitsin? kun ennakolta tiesin, että herra majuri itse olisi sen hyväntahtoisesti luovuttanut, jos vain olisimme kyllin kauan voineet odottaa hänen paluutaan? Olisiko minun siis pitänyt taas käännyttää sellainen vieras herrasväki oveltani? Olisiko minun pitänyt tahallani työntää sellainen ansio toisen isännän kitaan? Enkä minä edes usko, että hän olisi saanut yösijaa mistään muualta. Kaikki ravintolat ovat tähän aikaan aivan tulvillaan. Olisiko tuollaisen nuoren, kauniin, rakastettavan naisen pitänyt jäädä kadulle? Sitä ei herra majuri kohteliaana miehenä mitenkään olisi sallinut. Ja mitä hän siinä sitten menettää? Enkö ole luovuttanut hänelle toista huonetta sijaan?
JUST.
Pihan perällä kyyhkyslakan vieressä, näköala naapurin palomuurien lomitse — —
ISÄNTÄ.
Olihan näköala hyvin kaunis, ennenkuin naapuri vietävä sen rakennuksillaan turmeli. Onhan huone muuten pulska ja paperoitu —  
JUST.
On ollut!
ISÄNTÄ.
Ei toki, yksi seinä on vieläkin. Ja herra Justin kamari siinä vieressä, mitäs siitä puuttuu? Siinä on uuni, joka tosin talvisin vähän savuaa — —
JUST.
Mutta kesäisin se näyttää aika sievältä. — Herra, luulenpa melkein, että hän vielä kaiken hyvän lisäksi tekee meistä pilaa? —
ISÄNTÄ.
No, no, herra Just, herra Just —
JUST.
Älköön hän saattako herra Justia tulistumaan, taikka —
ISÄNTÄ.
Minäkö muka saattaisin hänet tulistumaan? Se danzigilainen sen tekee! —
JUST.
Sellaisesta upseerista kuin minun herrani! Vai luuleeko hän, ettei eronsaaneessa upseerissa ole miestä taittamaan hänen niskansa? Miksikä sitten sodan aikana olitte niin notkeita, te herrat isännät? Miksikä silloin kaikki upseerit olivat arvokkaita miehiä ja kaikki sotilaat rehellisiä, kelpo poikia? Joko tämä hiukkanen rauhaa on saanut teidät niin koppaviksi?
ISÄNTÄ.
Mitäs hän nyt noin kiivastuu, herra Just? —
JUST.
Minä tahdon kiivastua. — —
KOLMAS KOHTAUS.
v. Tellheim.Isäntä.Just.
v. TELLHEIM
(sisään astuessaan).
Just!
JUST.
(luullen isännän nimeään mainitsevan).
Just? — Olemmeko jo niin tutut? —
v. TELLHEIM.
Just!
JUST.
Luulisinpa vielä olevani herra Just hänelle!
ISÄNTÄ
(joka huomaa majurin).
St! st! Herra, herra, herra Just — katsokoon hän toki taakseen; hänen herransa — — ,
v. TELLHEIM.
Just, luulenpa, että riitelet? Mitä olen sinun käskenyt tekemään?
ISÄNTÄ.
Oo, teidän armonne, mekö riitelisimme? Jumala siitä varjelkoon! Teidän alamaisin palvelijanneko rohkenisi ruveta riitelemään miehen kanssa, jolla on onni kuulua teidän väkeenne?
JUST.
Kunpa saisin pehmittää hänen köyryä kissanselkäänsä! — —
ISÄNTÄ.
Tosin herra Just puhuu herransa puolesta, ja hiukan kiivaasti. Mutta siinä hän tekee oikein; sitä enemmän häntä kunnioitan; pidän hänestä sen takia. —  
JUST.
Voi etten saa iskeä hampaita hänen suustaan!
ISÄNTÄ.
Vahinko vain, että hän kiivastuu aivan turhasta. Sillä olen aivan vakuutettu siitä, etten ole menettänyt teidän armonne suosiota, vaikka — hädissäni — minun oli pakko —
v. TELLHEIM.
Jo riittää, hyvä herra! Olen teille velkaa; te tyhjennätte huoneeni minun poissaollessani; teidän täytyy saada rahanne; minun täytyy koettaa hakea suojaa jostakin muualta. Onhan se luonnollista!
ISÄNTÄ.
Jostakin muualta? Aiotte muuttaa, armollinen herra? Minä onneton, kovan onnen kolhima mies! Ei, ei koskaan! Pikemminkin on tuon naisen jälleen luovuttava huoneestaan. Herra majuri ei voi, ei tahdo luovuttaa hänelle huonettaan; huone on majurin; tuon naisen on lähdettävä; en voi häntä auttaa. — Minä menen, armollinen herra — —
v. TELLHEIM.
Ystävä, ei enää toista tyhmyyttä entisen lisäksi! Tuon naisen täytyy saada pitää huoneensa. — —
ISÄNTÄ.
Ja teidän armonne uskoo, että minä muka epäluottamuksesta, muka huolissani maksusta — —? Ikäänkuin en tietäisi, että teidän armonne voi minulle maksaa, milloin vain haluaa. — — Sinetöity kukkaro — viisisataa taaleria louisdoria on siihen kirjoitettu, — — jota teidän armonne on pitänyt kirjoituspulpetissaan, — — on hyvässä säilössä. —
v. TELLHEIM.
Toivokaamme niin; samoin kuin muutkin tavarani. — Just ottakoon ne huostaansa, kun hän on maksanut teille laskunne.  — —
ISÄNTÄ.
Totisesti, minä oikein pelästyin, kun löysin kukkaron. — Olen aina pitänyt teidän armoanne säännöllisenä ja varovaisena miehenä, joka ei koskaan luovu viimeisestä pennistään. Mutta sittenkin — — jos olisin arvannut puhdasta rahaa olevan kirjoituspulpetissa — —
v. TELLHEIM.
Niin olisitte menetellyt kohteliaammin minua kohtaan. Ymmärrän. — Menkää nyt vain, hyvä herra; jättäkää meidät; minulla on puhuttavaa palvelijalleni. — —   
ISÄNTÄ.
Mutta, armollinen herra — —
v. TELLHEIM.
Tule, Just, tämä herra ei suvaitse, että minä hänen talossaan sinulle sanon, mitä sinun on tehtävä — —
ISÄNTÄ.
Minähän jo menen, armollinen herra! — Koko taloni on teidän käytettävänänne.
NELJÄS KOHTAUS.
v. Tellheim.Just.
JUST.
(joka polkaisee jalkaansa ja sylkee isännän jälkeen).
Hyi!
v. TELLHEIM.
Mitä nyt?
JUST.
Olen pakahtua kiukkuuni.
v. TELLHEIM.
Tahi paremminkin puhdasverisyyteesi.
JUST.
Ja te, — teitä en enää tunne, herrani. Vaikka kuolisin tähän teidän silmienne eteen, niin te olette tuon julkean, kovasydämisen roiston suojelusenkeli! Hirsipuun ja mestauskirveen ja teilauspyörän uhallakin olisin minä hänet — olisin tahtonut kuristaa hänet näillä kourillani, repiä hänet palasiksi näillä hampaillani. —
v. TELLHEIM.
Peto.
JUST.
Mieluummin peto kuin tuollainen ihminen!
v. TELLHEIM.
Mutta mitä sinä tahdot?
JUST.
Minä tahdon, että te käsittäisitte, kuinka kovasti teitä loukataan.
v. TELLHEIM.
Entä sitten?
JUST.
Että te kostaisitte, — ei, tuo mies on siihen liian halpa —
v. TELLHEIM.
Vaan että minä antaisin sinun tehtäväksesi kostaa minun puolestani? Se on alun pitäen ollut ajatukseni, Minun ei enää olisi pitänyt näyttäytyä hänelle. Hän olisi joutanut saada maksunsa sinun käsistäsi. Tiedän, että osaat paiskata pöytään kourallisen rahaa jokseenkin halveksuvin ilmein. —
JUST.
Vai niin? erinomainen kosto! —
v. TELLHEIM.
Mutta se meidän täytyy vielä siirtää tuonnemmaksi. Minulla ei ole enää ropoakaan käteistä rahaa! enkä saa mistään kokoon haalituksi.
JUST.
Ei käteistä rahaa? Ja mikäs se on sitten se kukkaro, jossa oli viisisataa taaleria louisdoreissa ja jonka isäntä löysi kirjoituspulpetistanne?
v. TELLHEIM.
Se on rahaa, joka on annettu minun talletettavakseni.
JUST.
Ei suinkaan vain ne sata pistoolia, jotka entinen varusmestarinne toi teille neljä viisi viikkoa sitten?
v. TELLHEIM.
Juuri ne, Paul Wernerin tuomat. Miksikäs ei?
JUST.
Niitä ette siis vielä ole kä ttän t? Herrani, niitä voitte kä ttää mihin vain tahdotte. Minun vastuullani —
v. TELLHEIM.
Todellakin?
JUST.
Werner sai minulta kuulla, kuinka kauan pää-sotarahasto viivyttelee saatavienne maksamista. Hän sai kuulla —
v. TELLHEIM.
Että minusta varmaankin tulee keppikerjäläinen, ellen jo ole. — Olen sinulle erittäin kiitollinen, Just. — Ja tämä ilmoitus sai Wernerin luovuttamaan minulle vähäiset roponsa. Olipa toki hyvä, että arvasin sen. Kuule, Just, kirjoita minulle samalla omakin laskusi; meistä on tullut ero. — —
JUST.
Kuinka? mitä?
v. TELLHEIM.
Ei sanaakaan enää; tuolta tulee joku. —
VIIDES KOHTAUS.
Eräs surupukuinen nainen,v. Tellheim.Just.
NAINEN.
Pyydän anteeksi, hyvä herra! —
v. TELLHEIM.
Ketä etsitte, madame? —
NAINEN.
Juuri sitä arvoisaa herraa, jota minulla on kunnia puhutella. Te ette tunne minua enää? Olen entisen aliratsumestarinne leski
v. TELLHEIM.
Taivaan tähden, armollinen rouva! mikä muutos! —
NAINEN.
Olen juuri noussut sairasvuoteelta, johon mieheni kuoltua tuskani minut heitti. Minun täytyy vaivata teitä jo näin varhain, herra majuri. Aion matkustaa maalle, jossa eräs hyvänsydäminen, kenties yhtä onneton ystäväni on nyt ensi aluksi tarjonnut minulle turvapaikan.
v. TELLHEIM
(Justille).
Mene, jätä meidät yksin.
KUUDES KOHTAUS.
Nainen,von Tellheim.
v. TELLHEIM.
Puhukaa vapaasti, armollinen rouva! Minun edessäni ei teidän tarvitse onnettomuuttanne hävetä. Voinko jotenkin teitä palvella?
NAINEN.
Hyvä herra majuri —
v. TELLHEIM.
Soyez le premier à déposer un commentaire !

17/1000 caractères maximum.