Nathan der Weise

Gotthold Ephraim Lessing

Description

The Project Gutenberg EBook of Nathan Viisas, by Gotthold Ephraim LessingThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.netTitle: Nathan Viisas Viisinäytöksinen näytelmärunoAuthor: Gotthold Ephraim LessingTranslator: Juhani SiljoRelease Date: July 11, 2005 [EBook #16262]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NATHAN VIISAS ***Produced by Jarmo Lehtovaara and Tapio RiikonenNATHAN VIISASViisinäytöksinen näytelmärunoKirj.GOTTHOLD EPHRAIM LESSINGSUOMENNOSTYÖ ON SUORITETTU "SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN EDISTÄMISRAHASTON"VAROILLA.SuomentanutJ. SILJOSuomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1919. Introite, nam et heic Dii sunt Apud G e l l i u m. (Astukaa sisään, sillä täälläkin asuu jumalia! G e l l i u k s e n lause.)HENKILÖT:SALADIN, sulttaani.SITTAH, hänen sisarensa.NATHAN, rikas jerusalemilainen juutalainen.RECHA, hänen ottotyttärensä.DAJA, kristitty nainen, mutta juutalaisen talossa Rechan seuralaisena.Nuori RISTIRITARI.DERVISHI.Jerusalemin PATRIARKKA.MUNKKI.EMIIRI sekä muutamia Saladinin MAMELUKKEJA.Tapahtuu Jerusalemissa.ENSIMÄINEN NÄYTÖS.ENSIMÄINEN KOHTAUS. Näyttämö: Nathanin talon eteinen. NATHAN, saapuen matkalta. DAJA, tullen häntä vastaan.DAJA. Hän on se! ...

Informations

• Publié par: awlea
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 74
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Naf anthii Vs,sa yb ttoGdlohhpE  Lesraim This sing koi e oB rht sofofe use e onny aerehwynac on ta iwhta mlso tna destrictiost no rveos .re snotahwpycot, iu Yoy ma o  rwayai  tigevder t unse ire-ueht fo smret ehtbeenut Gctjero P dedhtiwiht Be s Lrgenic iselunc ww.wugetbnre.gen ook or online at t änen sisITTAH, h ttaain S .ID,Ns lu T:LÖ LASA HKIEN ä. DA rensyttättot  yanitttrksiAJ ,utjua ttmu, enin assolat nesiala ATHAN, r arensa. Nsulamelikisaj realutneaineaijun  näh o neER .n ,AHC eRhcnas uearalsiena.

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NATHAN VIISAS ***

Title: Nathan Viisas Viisinäytöksinen näytelmäruno Author: Gotthold Ephraim Lessing Translator: Juhani Siljo Release Date: July 11, 2005 [EBook #16262] Language: Finnish

 Introite, nam et heic Dii sunt  Apud Gellium .  (Astukaa sisään, sillä täälläkin asuu jumalia!                                 Gelliuksen lause.)

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1919.

SUOMENNOSTYÖ ON SUORITETTU "SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN EDISTÄMISRAHASTON" VAROILLA. Suomentanut J. SILJO

Kirj. GOTTHOLD EPHRAIM LESSING

NATHAN VIISAS Viisinäytöksinen näytelmäruno

Produced by Jarmo Lehtovaara and Tapio Riikonen

iadal Siaamutmu

JA

E

ssa.

.

ME

n MA

K

LUK

ni

asurimel HSIV eJ .I RITA ER . D IS RRITI IRs ke ä KK.I MEII RKKA. MUN n PATRIA riuoN

Tapahtuu Jerusalemi

NEISÄMINEN NÄYTÖS.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.  Näyttämö: Nathanin talon eteinen.  NATHAN, saapuen matkalta. DAJA, tullen häntä vastaan. DAJA. Hän on se! Nathan! Kiitos Jumalan, palaattepahan vihdoinkin! NATHAN. Niin, Daja, Jumalan kiitos! Mutta miksi 'vihdoin'? Ma aioinko siis ennen palata? Tai voinko palata? On Babyloniin täält' yli parisataa penikulmaa, jos pakko oikeaan ja vasempaan on tieltään poiketa, kuin oli mun. Ja velkain periminen työlääksikin voi käydä, aikaa vie — ei suoriudu siit' aivan kättä kääntäen. DAJA. Voi Nathan, kuin kurja, kurja teist' ois voinutkaan sill'aikaa tulla täällä! Talonne… NATHAN. Niin, kuulin jo: se paloi. Taivas suokoon, ett' olen saanut kuulla kaikki jo! DAJA. Ja oli palaa perustusta myöten. NATHAN. Me silloin, Daja, uuden, mukavamman oisimme rakentaneet. DAJA.  Niinpä kyllä! — Vaan palossa hiuskarvan varass' oli myös Rechan henki. NATHAN.  Mitä? Rechan henki? Mun rakkaani? — En ole kuullutkaan. — No, talokin ois saanut mennä silloin. — Hiuskarvan varass'! — Oh, hän onkin varmaan, hän onkin palanut! — Se tunnusta! Kaikk' ilmaise! — Mua älä kiduta, vaan surmaa! — Hän on kuollut siis. DAJA. Jos ois hän kuollut, kuulisitteko sen multa? NATHAN. Miks säikytit siis mua? — Rechani, oi Recha! DAJA.  Teidän, — teidän Rechanne? NATHAN. Mun oisko joskus luovuttava häntä omaksi lapsekseni sanomasta! DAJA. Teill' onko yhtä hyvä oikeus myös kaikkeen muuhun, mitä omistatte? NATHAN. Mihinkään parempaan ei oikeutta! Minulle onni, luonto kaiken muun on lahjoittanut. Vain tään omaisuuden oon itse ansainnut. DAJA. Kuin kalliisti, oi Nathan, saankaan maksaa hyvyytenne! Jos hyvyys, tuolla mielin harjoitettu, hyvyyttä onkaan! NATHAN.  Tuolla mielin? Millä? DAJA. Mun omatuntoni… NATHAN. Suo, Daja, ensin mun kertoa… DAJA. Mun omatuntoni, ma sanon… NATHAN. … minkä kauniin kankaan olen ma sulle Babylonist' ostanut. Niin upean ja silti aistikkaan! Tuon tuskin Rechallekaan kauniimpaa. DAJA. Mit' auttaa se? Mun täytyy sanoa: ei omatuntoni jää kuuroks enää. NATHAN. Ja haluanpa nähdä, kuinka ovat sun mielees korvarenkaat, käädyt, soljet ja sormus, jotka sulle valikoin ma Damaskosta.

DAJA.  Sellainen te ootte! Vain lahjain anto mieless', aina vain! NATHAN. Sä yhtä alttiist' ota kuin ma annan, ja vaiti jää! DAJA.  Niin, vaiti! Oottehan suoruuden, jalouden perikuva. Mut Nathan… NATHAN. Mut oon juutalainen vain, sa tarkoitathan? DAJA. Mitä tarkoitan, paremmin tiedätte. NATHAN.  Siis vaikene! DAJA. Ma vaikenen Mit' eessä Jumalan on väärää tässä ja mit' en voi estää, en muuttaa voi, te siitä vastatkaa! NATHAN. Ma vastaan! — Vaan hän missä viipyy, missä? Kunp' et mua petä, Daja! Tietääkö hän mun ees tulleen? DAJA. Sitä teiltä kysyn! Häll' yhä kauhu hiipii hermoissaan. Häll' yhä kaikkeen muiston mielikuva luo lieskan hohteen. Nukkuessaan valvoo ja valvoessaan nukkuu hän: niin vuoroin maan kasvi on hän, vuoroin taivaan henki. NATHAN. Voi lasta! Voi meit' ihmispoloja! DAJA. Tän' aamuna hän silmät kiinni kauan kuin kuollut makas. Sitten äkisti hän nousi huutain: 'Kuule! Kuule! Tuolla jo saapuu isän kameelit! — Ja kuule! Myös isän ääni hellä!' Kohta sammui taas hänen katseensa ja patjalle pää raukesi, kun käden tuki vaipui. — Mä syöksen portille! Ja todella: te tulettekin, tulettekin siinä! Mi ihme! Kaiken aikaa sieluns' oli vain teidän luonanne — ja hänen. — NATHAN.  Hänen? Kenenkä hänen? DAJA. Miehen, joka hänet pelasti liekeistä. NATHAN.  Ken on hän? Missä? Ken pelasti mun armaan Rechani? DAJA. Hän nuor' on ristiritari, jok' äsken juur' oli tuotu tänne vankina ja jolle Saladin soi armon. NATHAN.  Mitä? Vai ristiritari, jonk' armahti Saladin? Eikö vähemp' ihme Rechaa ois pelastanut? Taivas! DAJA. Surman oma ois Recha ilman häntä, joka jälleen henkensä, lahjaks saadun, alttiiks antoi, NATHAN. Miss' on tuo jalo mies nyt, Daja, missä? — Vie minut jalkains' eteen! Annoitte kai hälle aluks aarteet kaikki, kaikki, jotk' oli hallussanne? Lupasittte kai paljon, paljon lisää? DAJA.  Kuinka voimme? NATHAN. Oh, ette? DAJA. Emme tiedä, niistä tuli ja minne meni hän. — Vaikk' ensinkään hän taloa ei tuntenut, päin syöksi, vain kuuloon luottain, vaippa suojanaan, savuhun, tuleen, ääntä kohti, joka meit' apuun huusi. Miesnä menneenä jo häntä pidimme, kun äkist' esiin hän lieskain läpi ilmestyy ja Rechaa väkevin käsin kantaa. Kiitos, riemu ei häntä liikuta ja kylmänä hän saaliins' alas laskee, — väkijoukkoon pois katoaa! NATHAN.  Ei ainiaaksi, toivon.

ä meit' eroittaa ?aVki'ke älmm e  ek'marä ja at uo v,terriv  tarleiv täneähetMissen. viiy äivM titt?eullun dältde einnnenää 'l niav e dä!äT yy ,lo iäjOi, kauhntykää! p ni oloil iä ekkei, Eli ochRe —a! nä ?elämlyieaas si jhrikk' uVaik skim ,ikil niinchReä nnie rteet k ajkniuom a nennnietee ätid— ,  ,oJdrnaniv iet ratin ja Tigriin.AHCER !i fuE 'lY  maarn Muenpslas  hinikeek AH.NN ! TA on keaa a liuoll olku so,et vn-eenut siutatletyn a ja onnt armoltneen !uMis nätthpiva, ashk ulitu aum niuknenne ,nuseink'  Kuii? — nlyevedik numnu ksritarieeenlm iöt niin ,iskäekyhäne mä ydänt löamnav ra ou n j  t aen n sJo. vis ä elavusestiät e'llä luonamme hän vipiäy ,oj sivle ä  sillak neeruoh usa mu— , ustutokkaa ,araDajok ,on aliä enkemp'  O .AJ ia n nnät AD .e AT . NN.HA roe eahk et näk,yJ sos ti kalliin sijalle ekel 'ne?— AD ti ähaavkaa masteksi in aj et ahap nin ii . N JA ot ovähy nine— e  timunnu ina ihmiselle ihmupioäh uaj nkal uu suntt je, tos ni,  IsäCHA. T. RE ILESDELEj  aCEAH ei tMän hateatlaap siis naanokok  hän tuo! — Kas,äMm nene estnää!n TAOH. R USINTO KEN aas !uup allesti ä näiä snkelkä eka siimmaknuik sen SN.HAAT . N nili te ,tisistiasna  hut.äninkuin s kun  minjäeneelk sakh— .i t au u ilu lastunut Vaan pe najm nio toetahKu! nämis yö mä,sily 'lloli aknirraat Hee nytämmnäp etdike s !uTetru p enn loteisila llrtvin aisivell ääH nänykämttömän soi enkelin,näH .äs es näH sitaitvink eun m iumleniklso aavn, niiviäiseäkyv TAAH Ns( maaa n N —a pelast nä tulest                          jäyr).än aasniappklvo ,avNiin vin!osiiValk .AHCER .iratir ou n t äässde et'pia  en leyhkein tule— m auv laokisvivauraaam —n.ii N atlykänsiävt änihinasvon hä näivsio nakamk ts a  oinnä, keenn ma iän ,ten nilekne n n, ett'  vannotiar nivledesek re kinttiientuen myyp ,nisäämäaj n saa' ei jokuis,  iajleelaa ,arhu latöyt tanmaar' paas eskoul nesp  nälihäpvini äutoll' astelevan hJADT .As aaimnä smeteitaVapäv tnah thjaa. Hauta ihas änt'lla nenäiumlap ak'ot jn,öiärmp y a  ja;taau hanaj ,näh eeliip ässim iedäan tkuka ei kiioa rpiM't . — . ANtäSi e?tt THNAm ,nav irpa iokioi sieluikutus vsiee nuknus leal is naakn !tynäteli ot'Mi ie n v aank siää'll im sv laimääkärsaan n! Vauakäh nak nletrt lu njot'oin  oapmlju,aj to'ky mpäröivät Vapaht äkths iäiiäteTs  HAN. … NAT kkas pil  akoj aM !nääknins eEi. JADA n…äi ojakp iätinij  adest' yrpäivä uutiM oo 'sek .nitil paakk uvätaut lle a häa kytuod nujklia nasruee Ku N.HAAT i?äv kin tiikleny N .naatso uro hän on meillADAJ .uThraa !uKai vkan ertktiasm ,ev auisranikn a sieilu DAJA lti! srni .aVresäik n N.HAAT ! N                 vaah eS  inka hurskaasti,k iukn 'raamsait n:neän haa hilve D .ee .AJAaaV uk n ato l iahcna neR tunänetos hn, jahap im — tavathäi N —u!tuoi kksysäd nek  näp äaj osia vaiskenään  kulir ish atevaasia oilletau ja,etsiat ilupol ulanpaum kVo. ankaaa.nutksiaanE  iai sua vään ynkkv ,än aahi oknpiav änydii käästii sk lyil näp äajs ksi tulla! — Saatyjiyl henit stahok aj äytniik nSiteon!  arvuren nusn iiamnas ouva än iiat leolyd sätsej ,äs aak nelveksuntällä. Ha nloalt niR ceah invo pkoutuhlaelnäh  .ätaJ —tis ten korskan suojeaknlenim  äteis llie ken ANTHNA ä. lum nO .es nikellis! kalä Da Hyväk,yaj ,os ,k ta out täj h siellä' ot mu eikätä jä,  ,iet ie nsuokin muslemidän eikä  .iutsa ellise aläilmyhyi ksMi— äk,äymli iyh ?aTkallure a ho — j myäpirllää l n iied onut ja tuless'   es tsirtiriniraytllmu, äkt tiis usjosn äsk,iaaajieneän pdämen syy 'lo asul näätllvpie  sanppaiiv itari; vn, tuo ramlailenl pais , a sn hjokouslai j ,i 'toe naa lekn kauno — ahtoos tnij  ,inaaev— h anmae oli  etäesnäH .ätnäh aatsi