Oma tupa, oma lupa

Jaakko Pärn

Description

The Project Gutenberg EBook of Oma tupa, oma lupa, by Jaakko PärnThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.orgTitle: Oma tupa, oma lupaAuthor: Jaakko PärnTranslator: Aino JoutsenRelease Date: March 1, 2010 [EBook #31460]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OMA TUPA, OMA LUPA ***Produced by Tapio RiikonenOMA TUPA, OMA LUPAViron kielellä kirjoittiJaakko PärnSuomentanut ["Oma tuba, oma luba"] Aino JoutsenHelsingissä 1891.Kansanvalistus-seuran kustantama.JOHDANTO.Jaakko Pärn on Viron kansan etevimpiä nuoria kirjailijoita, joka itse syntyneenä kansan rivissä ja eläneenä senkeskuudessa myös kertomuksissaan pysyy sen hänelle hyvin tunnetuissa oloissa. Sentähden on myösKansanvalistusseuran toimikunta katsonut sopivaksi yhdistää jonkun hänen tekemistään kertomuksista Seurantoimitusten joukkoon. Kertomuksessa, joka on siveelliselle pohjalle rakettu, ilmestyy runollinen henki; hieno tunto sekätarkka sieluntilojen ja mielenalojen huomaanto; se kuvaa miten ahkeruus ja kestäväisyys voittaa vaikeimmissakin oloissaja kelpaa siten kehotukseksi eteenpäin pyrkiville meidänkin maassamme. Sen ohessa tarjoo kertomus kuvaelmanveljeskansamme oloista, joka nähtävästi on tehty totuuden mukaan ja sellaisena sangen arvokas. Suomen kansalle eitosiaan ole ...

Informations

• Publié par: onfu
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 76
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Omf tua , paa omapulyb ,aaJ  okk This Pärn ok i eBo rht sof efo esue onny areheywanc on ta  dna tsoso tonr iwhta mlons whatestricti uoY yamveos .re vegit  i pycot, i esi eru-o  rwayatermthe der t untcejorP eht fo senic Lrgbeenut Giht Be s kooo ro iseluncd dethwi bnre.grog nline at www.gute

Helsingissä 1891. Kansanvalistus-seuran kustantama.

Suomentanut ["Oma tuba, oma luba"] Aino Joutsen

Viron kielellä kirjoitti Jaakko Pärn

OMA TUPA, OMA LUPA

Produced by Tapio Riikonen

START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OMA TUPA, OMA LUPA *** ***

Title: Oma tupa, oma lupa Author: Jaakko Pärn Translator: Aino Joutsen Release Date: March 1, 2010 [EBook #31460] Language: Finnish

HOJTNAD on O. st eaki nyeeystnilijirja, jooita äipmivek airoun konir Vetn saannaj ääle neenes ä knäsaanrin ssvi

Jaakko Pärn   keskuudessa myös kertomuksissaan pysyy sen hänelle hyvin tunnetuissa oloissa. Sentähden on myös Kansanvalistusseuran toimikunta katsonut sopivaksi yhdistää jonkun hänen tekemistään kertomuksista Seuran toimitusten joukkoon. Kertomuksessa, joka on siveelliselle pohjalle rakettu, ilmestyy runollinen henki; hieno tunto sekä tarkka sieluntilojen ja mielenalojen huomaanto; se kuvaa miten ahkeruus ja kestäväisyys voittaa vaikeimmissakin oloissa ja kelpaa siten kehotukseksi eteenpäin pyrkiville meidänkin maassamme. Sen ohessa tarjoo kertomus kuvaelman veljeskansamme oloista, joka nähtävästi on tehty totuuden mukaan ja sellaisena sangen arvokas. Suomen kansalle ei tosiaan ole liian usein tarjottu tietoja sen heimokansojen elämästä eikä vaiheista. Siinä suhteessa on vielä suuri velka suoritettava, suuri tehtävä edessämme. Vieraantuneet olemme heistä, eksyneet vieraiden kansojen kesken. On jo aika muistaa sitä juurta, josta lähdimme, sitä heimoa, johon kuulumme. Lähinnä meitä ovat siinä kohden Virolaiset. Tuottakoon tämä kirjanen jonkun, jos vähäisenkin lisäyksen tietoihimme sukulaiskansoistamme. Niille lukijoistamme, jotka kentiesi eivät ennaltaan tunne mitään Viron kansasta, tahdomme ilmoittaa, että se kansa vielä tämän vuosisadan alussa eli orjuudessa. Melkein samaan aikaan kuin meidän maahamme, tuotiin heillekin kristinusko; saksalaiset ritarit Kristuksen nimessä valloittivat maan ja jakoivat sen keskenänsä, ja jokainen piti omaisuutenaan niin hyvin pellot ja kylät, kuin myöskin niiden entiset asujaimet ja omistajat. Nämä tehtiin orjiksi ja pysyivät tässä orjuuden tilassa monta sataa vuotta, siksi kuin viimein vuosina 1816 ja 1819 orjat julistettiin vapaiksi, se on, ne saivat oikeuden lähteä minnekä tahtoivat avaraan maailmaan; maat tietysti yhä jäivät herrojen haltuun. Vapaa oli nyt Viron kansa, mutta ilman varoja, ilman tietoja se yhä jäi itse asiassa koviin kahleisin. Voidaksensa elää täytyi heidän vastaanottaa torppiensa hoitaminen niillä ehdoilla, joita herrat katsoivat parhaaksi määrätä. Kertomuksemme kuvaa muutamia niitä epäkohtia, jotka tämä asianlaatu synnytti, ja miten ahkeruudella ja ymmärryksellä onnistuu niistä selvitä. Itse kirjantekijästä saatamme antaa seuraavat tiedot. Syntynyt on hän 10 Lokak. vuonna 1843 Torman pitäjässä Tarton tienoilla. Hänen isänsä oli "talukoha rentnik," joka sana parhaiten vastaa, mitä ovat meidän maassamme torpparit eli mökkiläiset. Perheessä oli ennen häntä kuusi sisarta ja yksi veli. Kun poika oli puolen vuoden vanha, muutti perhe kylästä, jossa se siihen asti oli asunut, yksinäiseen metsätaloon, joka kuitenkaan ei ollut kuin ruotsin virstan matkassa kirkolta. Äiti opetti poikaansa lukemaan ja isä kirjoittamaan, ja yhdeksän vuotiaana pantiin hän kansakouluun, jossa oli opettajana eräs Adam Jakobson, tunnetun kansanjohtajan C. T. Jakobson vainajan isä. Jälkimäinen, joka oli ainoastaan kolme vuotta nuorta Pärniä vanhempi, oli tällä tavoin hänen lapsuuden tuttaviaan ja on arvattavasti suuressa määrin vaikuttanut toisen toimiin ja vaikutus-suuntaan. Nuoruutensa aikana ovat he yhdessä rientäneet läpi metsäin ja mäkien, laaksoin ja vainioitten, ja miehinä ovat he yhtä tietä käyneet, kertoo Pärn itse. Molemmat ovat osaksi samalla, osaksi eri aloilla koettaneet olla kansansa opettajina. Pärn jatkoi eteenpäin koulunkäyntiänsä, ollen kuitenkin kesällä kotona koto- askareita toimittamassa tai karjassa käymässä, ja opittuansa saksan- ja venäjänkieltä kävi hän vielä kaupunginkoulua kolmatta vuotta, jonka jälkeen hän muutti Tarton opettajaseminariin, joissa molemmissa opetus annettiin saksankielellä. Vuonna 1869 Elokuussa sai hän ensimmäisen paikkansa Pöltsamaan saksalaisessa koulussa Viliandin maalla. Tässä tulee suomalaiselle lukijalle huomauttaa että koulu oli saksalainen, vaikka aiottu virolaisille lapsille; sellaisia kouluja on perustettu jokaiseen seurakuntaan sekä Viron että Lätinmaalle, ja niiden kautta ovat saksalaiset toivoneet voivansa kokonaan saksalaistuttaa nämä kansat. Kun nämä tuumat eivät ollenkaan sopineet nuoren opettajan kansallisiin mielipiteisin, ei kummeksine kun kuulee, että hän siellä ollessaan pian joutui tuliseen riitaan pitäjän kirkkoherran Maurauchin kanssa, joka on tunnettu saksalaismielisen papiston mitä kiivaimmaksi edustajaksi, ja joka tietysti tahtoi pitää silmällä, että koulussa päästäisiin sille määrätyn tärkeän tarkoituksen perille. Jo v. 1871 muutti nuori opettaja pois, saatuansa vasten tahtoansa Lihulassa Läänemaassa uuden paikan. Siellä hän elää vielä, ja sanotaan että kansa kyllä on häneen tyytyväinen, mutta että sielläkin vallitsee huono sopu saksalaisen kirkkoherran kanssa. Siellä on hän myös kirjoittanut useimmat kirjansa. Kun hän on kansansa innokas ystävä, eivät monet epäkohdat, jotka hänen maassansa vallitsevat, voineet olla paikoin teroittamatta hänen kynäänsä, ja kun maakuntien valppaat sensorit ovat karsineet kovimmat paikat pois ennen painamista, huomaa muutamissa kertomuksissa vajavuuksia, joihin oli syynä sensorin sakset eikä kirjoittajan laiminlyönti. Se onnettomuus on kuitenkin ainoastaan vähässä määrin tullut tässä käännetyn kertomuksen osaksi. Kaikkiansa on Pärnin kirjoituksia tähän asti erikseen painettu kymmenkunta pientä vihkoa, joista useat sisältävät jonkun kertomuksen, muutamat myöskin tarkoittavat opetusta (mehiläisten hoidosta, kirjoitustyöt koulussa ja kotona). Tekijän ollessa vielä nuori saattaa ehkä vastedeskin odottaa paljon hänen kynänsä tuotteita.

niin on kuitenki nsaai nalti,aj  n s oo änydui ka nkjlapt nonaha ;as ääräme m. Nuävätoo nirksirksaju ä,stieä  hkäin mtennak emeskavat jruued nt mänäo a on kankahleissp ojeneiäj e nesseuia;stä stkkpi tnee autääj itte samm n kan aine joklis ,ottiov allon mäTä. taal vlä ektaavisj ,tua araä akutleah ketirI s:nek säyktseisari Aleksantem nikniok avathaimvi esnn hdvin ei isasv ou ,ukotaje husammllutokae ot jhäa säpen,seiis  nehkar isneuudesta,tain orjp latsto aamnaasllharai stnalun enialoriV :neetypime ensäsäteloi ts iimaa orairkn llyy slaistaanä es näh iarkouv nenemlle  arjo män tel .volaväeieLtn s jotäsiom ssiak aj veisiskäial ttelisimme, mutt aisäts uuermmla lut ,älläät anno Ju  —naonvua anev siäsism t eiamal  olea eiä ma . Täm t neiapail njutn mmeköe a siemolnov ourkhytäV ri tänä vuamiehet, amhana , utkn maemat ne ovierayt v m aj aamaj ,tajaennetueun saan k mm,en mä äamaj t enää meidän maaädieam nmmajn ;eväeiolt ene  mää eet,tehnksi orji ditä temo av ,eh it saantkan däeim yytyät tyn aj  kalaisetnämä muullkani ;o kiueedtaotetneei mä ltdos assaavo en t rtoan keieliit kneitll aujetj  aky, tuuo spataensiov änis nähäll e ilmoitit meillolniv seat,am li stoi ky a,stsiajä   änisiovhälls nämriu nihoknnis aa siia iskojsili aunis iasnanamoliaial hoillmi,  ammmtuleiä natllasi kumpujasi ja yr a p imö annisall mi,loil einä hk ir isihiovaah aj sikäel ssiaihkloen nloiaV rinineimmä ensloin mil eknap nivelak niloil Kinjail ma,llsinev es nipovensimmäipotteli  jn,aari uiemän a V os ittirukknavatkinn han vieassau hrioakttnetoiö kuä akltkaan kanhek isär aj tiistään laululanganen1[ ]ähen nötsi a noakomvon sai  asnemo ,ut is skavksensa. aksi maaen naja oVtiloilarisken neliolrmII iretnaskelA irveli kivitt liess h ahnio äavylts ovaaassi emmenomalnkistalailoi vetlial ,ajv ouis vuodelta parane ällyk e,emmalit ktaut mer vinov.nJ kkaamraa aav kulu nkin vielnee nnneuknieesn,ae usia umpä aikaka :ao tynaattnas saanaa sir V kontimanioi aavo imleen jälämmekynn  .emmassiojam asisome mmsu a a  jme n majan ympärilläNämp leol tätämsaane mmikka hkivo än taenhäk te . Oiivättill, äi j  avytäta äp ukjr ole llnuhepui isaam neniis soj ! nemuine r in on Va.iS liole tseeskudkeleelatovai voj , aktesiltänie väan nmaahpiä  äers keeeisapsirivea  jsirakuuhm ikkiak siop ata äevtiesll äelkiaksi ja terävällledyesil itsapavten ä hdnusität taat eassöik aymalloen va, sitta unis iov ellesti tkajo, kan raer k eklaneduielev ät stnamaa ltvaunak uianet nsi[a]5s eva seppripottel ,aveletsoli isaa-an Vonn oillsiiossgnki ]ohen4[oissesakja vasi  ivkooiukassskii iätiävel V aj  aubi eleva, silloin o näLmmkeiyen3[ ]äästtieniiunkan nur aipmlual ajolla iemuelevhyppjrla äutj  aalis  ptaasnskaa skuorajro äknim ,atrakaana mliseevolatl m tuis— sure oln  vet pkajoal aotniukniksrek  menyt vetseesi i haotsa i isaotnit vua ]2[njak iskot valikeraaa Tja ,ovm aam öysititivaahutinä,t. S töty aj ajophe toiutja, ir V tonuuts r a nujo aposi toisilla tämän s outt00v se2 l häan kvahvlut a olus neipiis naktoot kmäTä. saasoj ll äisunouav tykua ja illle riem amrasi sS !ao  änile ojot maäni,an es jkunnen sälleändhaa tiois äliiäivpäa ä llsi;  tavelutt täviäp t sinä ääneti. Maaktsos ii selovislla j en raa tkvim soätieeiv  ,äl imppisuk Kevuja. iispusenar otameeät ken rjaä nsappeis nä evrik is ei tuulen löyhkä ähen nesklääsn,ätoispai valai steniäua nknirap o si ilyäk,as aisnvuks korynsito ksiR nitravhaL * ** * *  t.vääy kat j soash skeesn,atsäaituuelein menierksa inemiik aarta  jlmkokee   aattiokp ikkiakja aatah."etkstunus s ni nelöyäm, jaipää kar työ am änahaaj ,tyn  rpäukisppima ujäH nehtiitn tuutnsa ihokkaan ylt Rii ik huial vistöym aiksop notsllytiste värkään nisp aiit;äl hei:su ts"O jaa au l p äsääti isaseih pyyhkäisen. Hän o staasn iämkrää  vathtaa toavaaiisilv anaksivelesan auvoksi. Sill ts aokth iaVani-  mtaosil minskyökiil nio tavathaja kssa ävätiittl uuninuuaadinh  mnäsinaanis i ,äil sinloanahja, upuvsssam roissua seisot, komean ujisem ällävekäv eteltttuos kjai  tilo aikojktai ,lapshmisla iomal v laatuktn aipvlien alla ja niit netlääp."äl ttuMnya tyt önöhru; mesionliki anea oineon työn n, tiot akia aj ,nenmya kaaisi aenöt ansaa on Viron kis ,oKtienllsikeHäe rimayl sleei om ammel aukk j ]6[ at: htavuudaat h tupo avautaA"tuä,stmedäsyt aahtno nädieh ällis  tt".leel

I.

notauon stlekia ulaslleeno arak kkaus talonoikainäe tt äemstnäah neasouskvrhe ;etttä timäahtaja m allisiolieleksauist ala lenän h  oavmliian ,uk m n etsänvartija arv trak.iutioN as n ktappim oua jli sia utukhullitä ädhtt eiee?ttnt  ää pantkman so i m ioh otsiR" :ätsi itse[7 ea pastor iäh noj ]ikjlsa kai anrtnavaun kihatkhu ehno arr tään! — muuta minoj  aeroJ serdu tjakausai vn va,äts ie än nimek dyn ttäy hei jos eajesllaaimavvianhauu s p jo, inhj ,neletsinnop aj  in ?älämäät yTjhenteyöskstä,lemiM eonä it läelelMi. ma oenes nisiattuum in n asennoisol n ihm ,akkeisoueniuhnsen ätinitlksisiisiaak nar ,tnekvutorventtoon satsiäis n ,äpläyl ettyätniiuk iskesrmiihn  vinmiuusk.ireoh ino aMajlvoln ken siliseäloknitäpat enia jn,sea n kiatsaat aojh ouemnn aolla toisen mieh e  natinsisetumuaivata vikes. Ka tetyätnastav atsilataoh keseda sa s poiip — n iiätaatteet,tä, ja v naassupakumippunosaroa emarn mi iiksalttmusti aakkäär ääll eimesa  jnaonola irkonaatli ak niin , , ja laiska ja p ne imänk iuetknnillääpäe teätsiekäviäluknattup aj antaes;  taikoonilenavlataot naT anmakius  onisä ! Ioplek ilimovlas  pä silloin kenkänät lu eimun aunn tynhva janotoneskoum nnaakie ,sos atj M . tu ksao ärmeja htyn iene moojrat narkouv kiä nsiiäs klaal iisätv okteatsiuuremmanäkisin sah ni iaul s ätolli saena  j osiksma 'koJ .anis aoniai anaj mjataisomietsivmitoat äuvsin  oliaan varmäniipat skuaasseämttn;ääut m sta na usjoaainl mäim urkkaan aika tak ninistaenak rja aivo atiekio nieiniin selismitts mosk,it eivinälamapän  jonJua tanulav tosikka tekisin  annolla,uaatepmropjhnal  suaiemut, meanvaiot ,nes aj lläte saattaisi kyll äloal imlekiis , !"hotun  eaik oJa näh assieM .ilotupadän ei omme ieädelm  amo nmo lis m äl ,auniukotjoSi. aaajkan nyytsi iti äies uuta kuimeille mk niuk notaiv aj   enaan; enynhkyyk yäevnek rinnneuostnä rätönttäm ,nv saatish nä :tä siihen neuvoialaviuk äk nemräoi"Pnikaol, kae  uuttanm jamaaam yhtenut uotenä v  nuk attnäh änimmmrepa me mu, siak an elämäsa autuaeiulllnemolaels läyloi vli o ksi!assnäH at naavi sen allirauhnsa lieluuimner h nä ttmaleuo n k nehäa j assaduah novel