Aikarunoja

Heinrich Heine

Description

The Project Gutenberg eBook, Aikarunoja, by Heinrich Heine, Translated by Hilja Liinamaa
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,
give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org
Title: Aikarunoja
Author: Heinrich Heine
Release Date: June 15, 2009 [eBook #29126]
Language: Finnish
***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK AIKARUNOJA***
E-text prepared by Matti Järvinen
AIKARUNOJA
HEINRICH HEINE
Suomensi
Hilja Liinamaa
Ensimmäisen kerran julkaissut Kyminlaakson työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l. 1910.SISÄLTÖLUETTELO.
Tiedettä………………………….. Siv. 5.
Kehitystä…………………………. " 7.
Aatami ensimmäinen…………………. " 9.
Eräälle valtiolliselle runoilijalle….. " 11.
Syvä huokaus………………………. " 13.
Salaisuus…………………………. " 15.
Yövartian tulo Pariisiin……………. " 17.
Henrik……………………………. " 20.
Elon vauhtia………………………. " 22.
Tendenssiä………………………… " 24.
Lapsi…………………………….. " 26.
Luvatonta…………………………. " 28.
Varoitus………………………….. " 30.
Kiinan Keisari…………………….. " 32.
Odottakaa vain…………………….. " 35.
Valistukseksi……………………… " 37.
Saksanmaa…………………………. " 39.
Kankurit………………………….. " 41.
Georg Herwegh……………………… " 43.
Samalle…………………………… " 45.
Kysymyksiä………………………… " 47.
Harzvuorille………………………. " 49.TIEDETTÄ.
Lyö'ös rumpua rohkeesti, taistottarelle suukko suo, siinä on kaikki tieteily, siinä kirjojen oppi tuo.
Rummuta ihmiset unestaan, huomenkelloja ...

Informations

• Publié par: fiem
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 18
• Langue: Finnish

Extrait

T H h ei e n   r P i r c o h j   e H c e t  in G e u , t   e Tr n a b n e s r l g a   t e e B d  o b o y k   ,  H A il i j k a  a L r i u in n a oj m a, a   a by This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org Title: Aikarunoja Author: Heinrich Heine Release Date: June 15, 2009 [eBook #29126] Language: Finnish * E ** B S O T O A K R   T A   I O K F A   R T U H N E  O P J R A* O * J * ECT GUTENBERG E-text prepared by Matti Järvinen AIKARUNOJA

HEINRICH HEINE Suomensi Hilja Liinamaa Ensimmäisen kerran julkaissut Kyminlaakson työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l. 9101.

SISÄLTÖLUETTELO. Tiedettä………………………….. Siv. 5. Kehitystä…………………………. " 7. Aatami ensimmäinen…………………. " 9. Eräälle valtiolliselle runoilijalle….. " 11. Syvä huokaus………………………. " 13. Salaisuus…………………………. " 15. Yövartian tulo Pariisiin……………. " 17. Henrik……………………………. " 20. Elon vauhtia………………………. " 22. Tendenssiä………………………… " 24. Lapsi…………………………….. " 26. Luvatonta…………………………. " 28. Varoitus………………………….. " 30. Kiinan Keisari…………………….. " 32. Odottakaa vain…………………….. " 35. Valistukseksi……………………… " 37. Saksanmaa…………………………. " 39. Kankurit………………………….. " 41. Georg Herwegh……………………… " 43. Samalle…………………………… " 45. Kysymyksiä………………………… " 47. Harzvuorille………………………. " 49.

TIEDETTÄ. L sii y n ö ä 'ö  o s  n r   u ka m ik p k u i  a t   i r e o t h ei k ly e , e  s s i t i i n ,  ä t   a k i i s r t j o oj tt e a n r   e o ll p e p   i s  t u u u o k . ko suo, Rummuta ihmiset unestaan, huomenkelloja soittele. Nuoruusvoimin eteenpäin astu, korkein tiede se. Hegelin on se tiedettä, siin' on kirjojen viisaus. — Tajusin, kosk' olen älykäs ja mulla soittohon taipumus.

KEHITYSTÄ. Jo liekö luonto kehnontunut, perinyt viat ihmisten. Niin näyttää, — kukat, eläimetkin käy valhesuulla jokainen. Korean narrin kanssa lilja se liehuu, tuoko siveää? Myös perho suukoin huikentelee, jo unhoon viattomuus jää. Ja orvokinkaan kainoutta en takaa, pikku kukkanen se kiemaellen kietoo, tuoksuu, ja maineeseen on kaiho sen. Mä epäilen, jos satakieli tunteistaan laulaa, eikö vaan viserrä, itke, liioittele se yksin tottumuksestaan. Pois totuus pakenet jo maasta ja uskollisuus häviät. — Ja joskin koirat liehuu — haisee kuin muinen, nekin pettävät.

AATAMI ENSIMMÄINEN. Sä laitoit taivaasta santarmin, mi kantoi miekkaa vihan, mun paratiisista hääti pois, se julma, armotta ihan. Nyt vaimoineni mä vaellan ja etsin eloa uutta. Toki nautin jo tiedon hedelmää, sit' et taida sä enää muuttaa. Et estää voi, että tiedän mä sun kääpiökasvusi kurjan. Sä suotta surmalla mahtailet ja nostat myrskyn hurjan. Oi luoja, kuinka sun harkintas ylen viisaan toimen keksi, sitä kehua kylläkin kannattaa maanpiirin valkeudeksi. Nyt en minä koskaan unhota sitä vanhaa yrttitarhaa. Paratiisi ei oikea ollut se, kun kielsi se hedelmän parhaan. Vapautta mä vaadin täydelleen. Jos huomaan salpoja milloin, paratiisini vankilaks' vaihettuu ja helvetiksi silloin.

E R R U Ä N Ä OI L L L IJ E  A V L A L L E T . IOLLISELLE h S u ä  o l n a o ul s a ti t    l s a ä i   ll y a l   e T is y ö rt n a   i j o a  n a  j i a k   a in s' n   o v s a t li u k s o t it a s   i l t o . itsit. Mut o H n e k  s a u a o n  p r e u a n s o ti s     k jo u u ul s e ta v v at a   t j   a j   a y   l a is a t t y t k e s e ii s n '    l p e u nt h o k   e u e h , k  k e u e i . nk' Sull' eläköönkin toisinaan he huutaa luona maljan. Ja sotalaulus ulvoo he seassa melun, naljan. r N u ä o ä k s a   a k   a h p y a v k in a   s s s u a l   a i t lt t a a i a s , i   n o  l n a   u h l ö el y e st e  e o e r k ja s' h  j e u n o k m i.  a S ll e enki. SYVÄ HUOKAUS. Epäkelpo usko kerran r P ii ä st ä ä tt ä y   y m k e ö i h lt ä ä  n t   a k i ir v o a u a s n  ?  he — rran. Sakramentti, kirkastus! o R n u   k e o e u s s s   ä jä  v ä i   h u a n m h i o e o s n .   p — ia   n S   a k k ir r o a u m k e s n e t t t   i s ,  a ju av m a a t l   t s i i e j s a ' n ! , kun Lempeen, ei mut' vihaamahan suokoon luoja halun pahan. Muuten ei voi kirota: sakramentit, jumala!

SALAISUUS. Ei huokailla, on silmä kuiva ja nauretaan — ei naurua. Ei katsehet ja kasvoin sävy salaisuuttamme ilmoita. Sen mykkä tuska rintahamme luo pohjatonta polttoaan. Ja vaikka sydän riehuu, huutaa, suu vaiti-oloin suljetaan. Sä kysy kehtolapsoselta tai käänny puoleen vainajain. Ne ehkä sulle ilmaisevat, mit alati salata iasn.

YÖVARTIJAN TULO PARIISIIN. "Kuu vartija öinen, sä nopsajalka, miks' kasvojas kattaa hämmästys. Rakas maani, kuinka se voida alkaa isänmaani, tuo toki tervehdys". Hyvin vallan! Rehottaa siunaus, lepo, siveätä on majojen paimennus. Käy rauhassa, taatusti edistyshepo, ja varmaa Saksan on vaurastus. Ei loista se pinnalta Ranskan malliin, missä vapaus elolle muotoja loi. Kas Saksan mies se rintansa valliin tuon vapaustuntehen kammitsoi. Ja Kölnin kirkkoa korjaellaan se ansio hohenzollien vaan. Habsburg'ista apua lahjoitellaan, suo Wittelbach lasit ikkunaan. Ja perustuslaki, se vapausmuuri on luvattu, sana on panttina jo, ihan keisarisana, se aarre on suuri, kuin Reinissä tarujen aarteisto. Ja Rein, jalo virta, virroista muhkein on meidän, maamme se kestitsee. Sen jalkoja huuhtovi Hollanti uhkein ja Sveitsi sen hapsia hoitelee. Ja laivasto luojan lahja niin vankka ylivoimamme turvaa, ja soutavat tään kaleriorjat, jo tultanee kahlekin rankka pois soutajain jaloista jättämään. V K a e p vä a t u   t k t u a  k j k a i   v l i u .  o N n i t it o y a ll   ä a   h vi m h i r t y a t  a l n o . imi.

Ja kunhan kielletään kustannustoim n niisensoritkin on mtsuijo aav.na ,i