Liesilauluja
30 pages
Finnish

Liesilauluja

-

Le téléchargement nécessite un accès à la bibliothèque YouScribe
Tout savoir sur nos offres
30 pages
Finnish
Le téléchargement nécessite un accès à la bibliothèque YouScribe
Tout savoir sur nos offres

Description

The Project Gutenberg EBook of Liesilauluja, by L. OnervaCopyright laws are changing all over the world. Be sure to check the copyright laws for your country before downloadingor redistributing this or any other Project Gutenberg eBook.This header should be the first thing seen when viewing this Project Gutenberg file. Please do not remove it. Do notchange or edit the header without written permission.Please read the "legal small print," and other information about the eBook and Project Gutenberg at the bottom of thisfile. Included is important information about your specific rights and restrictions in how the file may be used. You can alsofind out about how to make a donation to Project Gutenberg, and how to get involved.**Welcome To The World of Free Plain Vanilla Electronic Texts****eBooks Readable By Both Humans and By Computers, Since 1971*******These eBooks Were Prepared By Thousands of Volunteers!*****Title: LiesilaulujaAuthor: L. OnervaRelease Date: July, 2005 [EBook #8431] [Yes, we are more than one year ahead of schedule] [This file was first postedon July 9, 2003]Edition: 10Language: Finnish*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LIESILAULUJA ***Produced by Robert Connal and the Online Distributed Proofreading Team.L. ONERVALIESILAULUJAHUURRETTAHARMAAT PÄIVÄT.Yön taivas seestyy, käypi jälleen pilveen, ja aamut nousee, illat pimenee, ja ihmislapset itkee, hymyilee ja vaihtuuvaihtuessa helteen, vilveen.Ma liiaksiko kerran hymyin, itkin ...

Informations

Publié par
Publié le 08 décembre 2010
Nombre de lectures 59
Langue Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Lif ilesluau, jaL ybnO .avreypoCt larighre cws ani gahgnvorela lor whe t sBe. ldc ot erueht kcehthl wa sc porygi countryfor yournwoddaolfeb  erostdiburigoinrer a yn srot ihitgnct Grojeer P othT.kooBe grebnetuulho seradhes hignihees hw nv nebed he tir f tstce tuGetbnre gifiewing this Projevomer t oD .ti eaPl. lenoo  dse eeh thtw tidarehangnotc edie oreaPl rsessmin.ionettrep tuohirw nt," andmall pril"gelas ae dht eBo ehe tutbo aonitamrofni rehto the  at bergutentcG orejdnP koa anrtpoimrmfoint ba noitaruoy tuoom obottisfif thnIlcel .i  sdudeins ow hhe til fam eeb yesu Y .d specific rightsa dnr sertciitnonoitanod a ekam teGut ecojPro  tni dslfonaa uoc w tot hoabouout dnh wot bnre,ga volved.o get in
Title: Liesilauluja Author: L. Onerva Release Date: July, 2005 [EBook #8431] [Yes, we are more than one year ahead of schedule] [This file was first posted on July 9, 2003] Edition: 10 Language: Finnish
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LIESILAULUJA ***
**Welcome To The World of Free Plain Vanilla Electronic Texts** **eBooks Readable By Both Humans and By Computers, Since 1971** *****These eBooks Were Prepared By Thousands of Volunteers!*****
L. ONERVA
LIESILAULUJA
Produced by Robert Connal and the Online Distributed Proofreading Team.
HUURRETTA
HARMAAT PÄIVÄT.
Yön taivas seestyy, käypi jälleen pilveen, ja aamut nousee, illat pimenee, ja ihmislapset itkee, hymyilee ja vaihtuu vaihtuessa helteen, vilveen. Ma liiaksiko kerran hymyin, itkin ja liiaksiko tahdoin, taistelin! On laannut riemu, laannut murhekin, ei kyynel vieri poskipäätä pitkin. En ole onneton, en onnellinen. On harmaat päivät, liikkumattomuus. Jäähangen alla uinuu vanha, uus, yöhelmassa sen hämärtävän sinen. Oi, lumimaisemien tyynet taulut, pois sielustani menkää, mieluummin kaikk' otan vanhat myrskyt takaisin ja vanhat kyyneleet ja vanhat laulut!
HÄMÄRISSÄ.
Mun pirttini soppea valaisee vain lieden hehkuva palo. Surullista mieltäni miellyttää sen himmeä, häilyvä valo…. Ja ruutujen takana talvinen maa niin vienosti hämärtäypi…. Lumikukkaset kasvavat akkunaan, tarun haltia tanhuita käypi….
MUMMO.
—Sano, mummo, miks silmäsi välke  on lauha kuin lapsosen? —Usein laskevan päivän rusko  on nousevan kaltainen. —Sano, mummo, miks äänesi helke  niin lämpöisen läheltä soi? —Usein muiston ja toivon virsi  yht' armaasti soida voi.
VARJOTki ammutsiahraV. motrjva, taili-istlkuia aakiatl, ja muauraaa se oa,uvntmeum tsäsöy solliih ,avuos kaatti, tlapste ,!nlOttääätäm»o!pirhtsiuääj u äp karreks muisto,om sroopel tammallum en notuva ekuä stYöaattoirknee ennti.äälenheit ma eitää, hothattam,naaeit ul»T teemaur tan ,ajn  euhkoaa :ta lapsenkättäänIRKOI ANNMUi Pa IAPvät hyvävät ystät.
SYKSY. Syyskultiin kellastuu jo raskain heelmin puu, ja tähdet syttyy lakastuksen yli. Maan sydän yksin lyö kuin täyttymätön työ, vaikk' onkin kylläisyyttä täynnään syli. Suur' Saavuttamaton sen unelmissa on, ja luonnon kellot ikävätä soivat pois ijäisyytehen…. Ja alttarille sen se uhraa loistonsa, min hetket loivat. Soi kielet hyisen veen ja tuulikanteleen, ja tuhatluvuin lehdet lentää puista Ma niiden tuskaisaa kun kuulen laulantaa, en omaa orpouttain enää muista. Ma sitä muista en. Kuin pisar merehen, kuin tähti aavan avaruuden helmaan niin hukkuu murheeni, niin vaipuu lauluni syksyn suureen suru-runoelmaan.
KOTI. Koti kaukainen, armas, mi syliis mun synnytit kerran, koti kadonnut, kaunis, ole siunattu nimehen Herran! Koti tuskainen, ankee, koti rauhan aarteita vailla, olet ainoa keidas elon muistojen korpimailla! Kuin korkea tähti yli kaiken halvan ja karkeen sa yössäni loistat, pyhämieltä luot päiväini arkeen. Elon murheeni kehto, yhä tuutuusi tummaan halaan, kuin hartaustempliin ma suruiseen muistohos palaan.
t  ettjäsiäisa,  netiketisiäuk ,t, sliseskolon ueptte  t !aSvytäMi. nmui anirko nus isämlis net
.tsvätä ,ojkt ajiäti yksinä pysyy
SALAINEN SYY. Tuskani syytä en tohdi ma sanoa kenellekään…. Lohtua en voi toivoa, anoa, tuskani syytä kun tohdi en sanoa Orvoksi jään, ijäti vaille ystävää, kotia…. Osani yksin on taistelut sotia elämän tään. Tuskani syytä en tohdi ma sanoa kenellekään….
ENSI LUMI. Ensi lumi!  Jähmettyvään saartuu taivas pilvenlonkaan. Emo Maa käy uneen syvään, painuu kyyryyn kypärälleen. Ensi lumi!  Uusi jälleen! Kuinka mones se jo onkaan! Kulkee ohi kuuran siltaa monta tummaa talvi-iltaa…. Lankee mieleen härmän hunnut, kodin-, orpouden-tunnut, vanhat haaveet luota lieden, muiston tuoden, toisen vieden…. Putoo ensi lumen myötä sieluun muiston lumikukat…. Ammoin kuolleet maammot, taatot saapuvat kuin pilvein saatot…. Monta mykkää talvi-yötä kurkistaapi akkunasta, pyhäisiä joulu-öitä, jolloin ruudun takaa salaa nietoksesta orpo-rukat katsoo joulukynttilöitä, jolloin sydän kotiin halaa mieron tietä kulkemasta…. Lumi umpeen polut sataa eksyttäen syöntä monta, tehden monta koditonta…. Mutta lumen tuolla puolla yläisella taivahalla tuhat kulkee linnunrataa; ne on teitä eksyneiden, tähti-usvaa enkeleiden, joiden osa tähtein alla oli lemmen vuoksi kuolla. Nyt he, henget eri tähtein, rientää aina siitä lähtein halki ikuisuuden iltaa iki-ikävänsä siltaa tähti-lemmittynsä luoksi kertomaan, he miten ovat lepyttäneet vallat kovat: kuollen, toinen toisen vuoksi…. Putoo kylmää valkovihmaa varhaistalven hämärihin, kukkasille elon puiston…. Talvi talven jälkeen putoo. Nousee aatos: Miksi? Mihin? Kohtalotar päämme päällä elon, kuolon lankaa kutoo…. Mutta sydämessä täällä kiertyy niinkuin hopeerihmaa unikuuraa mielikuvain hunnuks heille, kadonneille, tähtiseppeleitä muiston kuollehien kukkain teille, unhotettuin, unhottuvain….
ioatk syyy :isän ymmärrät vain y.nutyN lis isämun sui konn lmgeai kPni moira
isiär knimeömsymel am ,itiä iO.itä n, st oopinyetllukivik niaane, huo n. utösMyoun meh ian ,tesrahtuvaipeät haiam tajv es,tt mu ie :adotsiallestanosaa akarSu. hnnasaat nään iiömäsrettMiksti. elo in tk niakua? na, Oioklunises aa ,ikepsäits ua kaipaan, mun aMcras(.gnsiuaupuurkna siltaena r adiat ne ,itiäi )Ot.netiar Mels naaom ouad ,neni ilmitakkauttakeheus sänistna  sent aaääit sn;!ETIänräsuä isruOIÄ Ieh
ONNEN OVI. Kerran sykki mua varten syvä, lämmin ihmispovi, kerran oli mua varten avoimena onnen ovi. Ma en hullu ymmärtänyt; sydämeni tuskan peitin, oven työnsin oudon kiinni, ystäväni ainoon heitin.
HUURRETTA. Kylmät, valkeat lumikkokiteet latuja laittaa, somat, särmäiset sokkeloni teet taruja taittaa jäisehen veteen, pintaan aution joutsenlammen, oksihin tammen, harteille, hiljaisen, nukkuvan tarhan Sieluni eteen valkeat höytyvät kuvia kutoo, kuvia herkkiä haaveen ja harhan…. Talven säähän suven kyynelet satuina putoo, käyden jäähän….
ORPO. Voi eron taakkaa! Joka päivä sen painoa lisää. Sua orpo ma itken kuin lapsi itkevi isää. Ma kyynelin kuljen elon pimeää, pilvistä kujaa; Sun turvaasi kaipaan, kädenantoas hellää ja lujaa. Ja silmiäs itken ja äänesi helkettä hyvää. Voi eron taakkaa, voi orpouttani syvää!
aaelte ,
a niinkuin muinoni ,ajk iathmiteTa!  kasdoeha ssneipässeniu m nu nosillea kata j saktnoaopsiau sOt. onljseoklua ,saat issravisäkuktliaest .iO ,t! Oi äit muistokkietävin ,tl ou pjahoerap lt seindiöy s,tm utavkuvaeet ulunen k tahnav,taeklav arum kniteuni ylak ohell ,nimlehn,iai  otiäiem,  iäksrii.uTelp ian, mun syömmentenäh aap eluT !nkvaä täpptaa ilsy iknpäee ,uklooiäiti, sydäti, etedil sekhi vkattlo avakivap no. Elon auauneenj  aavpi aimleni mdaoilmne ua;vaatrenup autnuh nsadulle a muaoitsar  ,atvaaasa iykn aalmonEmn!sinahamra itaovra t enennyteis lählioläss  iiäniO.e  nervi.iiätNätyn im , netruahas ma olin.Miks äpsäit tum namianileimylyt ,ennuua matovervie  htem ansiah t ,ap vieävätyöttun vdeitj nä ,it tynTu. älekäa inrsepklää!nti,im  ahet ei t Mua mieätävk seevtn ,ysn hyin oijätvä, melouk aiinaav ai  Oä.yvmu, letuee natdh.oO  iutden kunne ma itsnuS mel isepsky , le pmakäel.äna olsi m lapinenliaj,oh  !jUsaanpat nykiiklen  e,tatsium nes ,niärsii.Mömmeni k,ium nys ,ioä tinn e lene ljinkusaamus itunileh 
TAKATALVI.
Olen heitetty yksin, yön aution selkään. Voi, maailma, kuinka sun yötäsi pelkään! Lien aavalla keinuva kaarnankuori, meri yllä ja alla kuin vyöryvä vuori! Lien kaislanen taittuva talven tyrskyyn, laps palkovenholla eksynyt myrskyyn. Ei ystävän kättä, ei tähteä, rantaa! Syvyyden helmaan matkani kantaa.
PALKOVENHOLLA.
täer uä;stmähiä  am leimmlenadiotten kuoin ja si,ev eim ll.aT lulua ots,oi putin ,eepmel ,iseskoeeks antsaatmi o stes kiat,a inao ätk toisrä,tynaa st nusktu kianaat,as ki steät oot äiti. Ma katnanaapina-iskeea,stmutauu sun s sraetolv laamna siukeaata. nauss öymmneti,im nukseni, äTule luo.käi iirseni yömmas.sairimheE  nl holiät na;lltulmkyn iilum no äs no ,aln kaupungissa, snet rulualt ouimn muömsynimeär kiis iO.itiäoo , numriaranv raanti, i äi. OkaaniskäjhyttuM .aankan uiol sn,äi jk kuaa,nikornntuanut kau ei kantäträteenäktämmy äntäi  eja; en sis tävisvie ,ätileilhea är khe, t yäT.ouasonyt ikasti rakaananutaksu nahköyse:isol p aotahrm tatp laaksk ielmmnensyömmelleni, miseap lun mankautk eh teello ajohi pan, eamoiat sluviuljaa is patartahiitsaeik ,iir ne muuta ma tee kui nakstno ,ukniakttdyihvient  eää ,iov ääainia estkemks ijää,ään ipass  eevtror iaj ,väs e ninennvia olenelelmuläat ,ehllalt uuiduskaani ä! Mut t isiilys num ,noit äoi, onä ävikels stlaauo ,im a kuiljale huutesrii.hO ,iaav nti, kuinka se käeiv j älut atavrenpimai on ohä yeiulies v iao sikuinlla ään  mitisräk imiä io ,iuo ta,ll, luie sestuvat.oiksi as äehp hanät iellänevai lono äk v aekkkapniäNluk  suoelua, siäntäsidy,äe öldyut aämelä tyet penätjlep :ällieh aar
  • Univers Univers
  • Ebooks Ebooks
  • Livres audio Livres audio
  • Presse Presse
  • Podcasts Podcasts
  • BD BD
  • Documents Documents