Mäkijärveläiset - Kuvaus Savon kansan elämästä

1862-1920 Kauppis-Heikki

Informations

• Publié par: cotej
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 72
• Langue: Finnish

Extrait

The Project Gutenberg EBook of Mäkijärveläiset, by Kauppis-Heikki This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Mäkijärveläiset Kuvaus Savon kansan elämästä Author: Kauppis-Heikki Release Date: January 18, 2005 [EBook #14727] Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MÄKIJÄRVELÄISET ***

Produced by Tapio Riikonen

MÄKIJÄRVELÄISET

Kuvaus Savon kansan elämästä

Kirj. Kauppis-Heikki

WSOY, Porvoo, 1920.

I.

Tämän meikäläisten kylän nimi on Mäkijärven kylä, joka tulee Huhain vuorelta vähän koommin niinkuin etelään päin. Kylä ei ole päässyt kuuluisaksi eikä myöskään vuori, sillä ne molemmat ovat pieniä. Taloisia taloja on siinä järven ympärillä puolikymmentä ja hyvinkin sama määrä puumökkejä, isompia ja pienempiä sekaisin. Elämä on täällä melkein samantapaista kuin muuallakin sellaisten elämä, joita suurempi maailma nimittää yksinkertaiseksi kansaksi. Mutta vähätpä siitä. Nämäkin vain elelevät laillaan, vieläpä laulelevatkin, ja erinomainen laulun halu onkin nuorilla. Minun pitää jo mukavuuden vuoksi pistää heidän vanha, mutta aina uutena pysyvä laulunsa tähän särpimen lisäksi. Se on näin: "Rakkaus on rauhan kukka, muista kultani, muista se; ei se muutoin tule hukkaan, jos ei kielet katkaise." Tällaiset olivat nuorten lauluja, eikähän vanhoilla lauluja olekaan, ja jos onkin, niin ne ovat vain tällaisia:  "Ei aina keyriä kestä,  ei aina tupia pestä." Oli tällä kylällä vakaviakin ihmisiä, niinkuin Hemmolan isäntä Hemmo ja muutamia muitakin, jos ei laulunhaluisia vakavina pidettäne. Syksyllä se mikkeli-syömingissä selvästi näyttäytyi, mikä mistäkin piti, ja sitten aina paremmin, jos oli viljalti viinaa. Silloin sattui välistä, että tapella nutistivatkin, jos asioissa niin kantautui. Vähemmän viinan aikana, jolloin ei tullut kuin parhaiksi puhetuulelle, ottivat kirjamiehet puhellakseen raamatusta, ja jotka eivät siihen kyenneet, ne pitivät muuta parran pärinätä. Mikkeli-syömingissä syödään kovasti. Niitä pitää joka talo vuorollaan, ja niihin kutsutaan kaikki naapurit. Yhtenä keiton lajina on lammasrokka, ja sen tähden sanotaankin että "päästään tästä Mikkeliin, niin pässi orteen kurnutetaan". Sinä syksynä, josta kerron, oli ensimmäiset tällaiset pidot Hemmolassa. Isäntä, jota Hemmoksi kutsuttiin, jouduttautui ne pitämään ensimmäiseksi, hän kun jouti hyvästi kävelemään kutsumassa, sillä kotona oli hänellä kolme aikamieheksi saapaa poikaa työssä. Eikä hän muutenkaan enää maallisista töistä välittänyt, veisaili vaan virsiä kotonansa ja niissä paikoin kylässä, jossa siitä pidettiin. Joka syksy Hemmo kävi aina kutsumassa vanhan mökkiläisensä Liejuniemen Lassin vuoden alkiaisiin. Naapurinsa kutsui myös jokaisen, vaikka ei hän kaikista oikein pitänyt, ne kun olivat hänen sanainsa mukaan suruttomia pökkelöitä. Ruualta päästyä piti isäntä pienen puheen. —Tuota minun mielestäni, sanoi hän, ei saisi nämät syömingit olla ainoastaan syömistä, juomista ja joutavaa lopakoimista varten, vaan että kokoonnuttuamme muistaisimme paremmin kiittää Luojaamme, jolta kaiken saamme. —Kyllä kaiketi se ei pahempikaan olisi, sanoi Liejun Lassi, jolla aina oli tapana sanoa että "kyllä kaiketi". Toiset miehet eivät myöntäneet eikä vastustaneet, olivat vain ääneti; toisillensa siinä salavihkaa vähän naurahtivat. Hemmo kurkisti pöydän orrelle ja virkkoi: —Eiköhän oteta ja veisata joku pieni virren värssy. Hae sinä, Jahvi, kirjavasu. —En minä tiedä, missä lienee, sanoi Jahvi. —No mene sinä Hermanni. —En minä … menköön Ima. —Imapa se nöyrin lienee, sanoi poikain äiti, paraskin junkkari! Mene sinä Hermanni, anna noitten isompien olla. —En minäkään tiedä koko kirjavasua, missä lienee. Hemmo katseli vuoroon kutakin juttelijata, että kuka heistä liikahtaisi ja sanoi viimein: —Kyllä siitä ei tule mitään … kun te ilkiätte olla tuollaisia. —Jos pitäänee minun lähteä, sanoi äiti. —Elä mene; Hermanni joutaa mennä ja sen pitää mennä. Hermanni lähti vähän väkinäisesti ja toi mustan kirjavasun, jossa oli yhtä mustia kannettomia ja kannellisia virsikirjoja sekä joku rutistunut "Hunajan Pisara" ja sotkeutunut "Armon Järjestys".

 äikjrsa thyedtsat miehe me vanhasienaatin ,v ni LlesiasTu— älniköikilm nuo si k . Las rjaasikiriv naasselliale smoem i H nosa, ta tiitlo an.reir v uunim äk ätnäsI .n at mttivn mioneetei oTsitäo äsnnir kn,jaot jyka eeheav ny ninedhiset siihen tavaisp tile,ij  aot naV .tavisiakliv täisäl vsiokvun  vitaanttk nanntä emäavat lihhat,lu tumokt ,aesionua tiotov tiner .aPirn ikjrsaat toiset istista, innine , ilop tiöyräla nn si. Hääl iytriiskämmehaaumst ii an pn,ippiupsn aepknlile ja sanoi: —Saaaatt nahhoutk nosoat va,n aa keila oinulti maikemmnäe ennäätelä a.llaamplan ui k jop nunis nahnO—yvä ääniallasi h äst outs— . iÄitniul tt lulia eeenneniie ,ävyhnää- kirjlut i ol a. —E tuutl porrne oivmmHei nosa, ankateennasiev tajop meidän No eihän siuuat — .siet nevnsnatoa teunvile sämö uk itliv ttip neako lleiednat  kaaniten ä ei . Sit ttisal äuk eän atäänisn in men, tu ,ason iaPasalä minulta joutan ajop O— .t isilmät  , aaolputiust va vek ilo ätsieh aviu ttdokuä llää tlunaeeiutsäkm sell Toiaan.koake nulo iliehk äl eaaätivt lurjki näät äsioutr ame töminä,  tui äänet ahtskau  ji,istah niollotavilo etenk kuiilmäin sm lill,äj koolniau kutne htakae lesttaviip ,neät elä aivan uusi haem ,ojkn aarnnnu oln mii  tn:sioiso aaatahrutttuu itenhän  ssani. —M ne aloelun nunro n lamaJui istautatna iskajhivela uta ä mukyllen, kuesojtih n ra asan as nnionte ,v ät il minlon?ki ii—Nneenknni ,inniukeikkosia oltiin  ionas ,n nehiis  muittsakiinloil  ,teontitineätm  i. —N Lass ö saiink  äinti ä iähenllollut. —N koskaan  ääkäJ ,nte onis  päkään h viah Mi . — P saolnim litt,yolisntä  isäalan attiesalämlis i ekaikva, ythnnä  mahalla. Se on ukmmlailts aätämyk nneyinun i orsnake ;aav iv na äydetä tmahallä ajskll alösiiom nosa, täi.hvJai   ie iaV—älledyät ta nytkäe kiitos aykll änä ,umttläylva, an—V khae ,älo i ahnllykikul velyviäa, h kiik ni ak loitit anuä elvin taismujokia nikneduuro tum liolniaknam itään pelkoa sietlo v ,ukkiaie ain slaulle oll onaahtev :s um m ei let istekia.kaik ,isatsulyn äkie  vn,äätkola kkai nE— . m äk tsiutele nnä mytäkitsiö to a …in sais — . uT kaasti Loi haluk ie okattoJ— .niitoln neena piemarätp  ,teonti nasn ku vaaele,uist enitie lat snutu  neäsiäh — .äs m eS rallisissa Kivimnin iisskänik re uu mtaontkja, ta aj niiNm nehiis  nolähänna. — ompanaio,ts omv H me anik aonrkki: nissiän ökäleiV .akiit on ttenä si ,oo nin — . iN soat  manenitoolkahnpne ,hup vyh äsnä; vaikkau mitäänaahnnan m iutste avilo tieennem tn vaait  aynllmy aikkinak pukrnoe koeella lyrttiäämö M— …n ylly öknkaai, natktusiaiav totsite — . iE ,ei kuin sanoakse ut,o o … autkknakasallä  meikana niin … naakno tnye  skämi, uo tkeak ,inlltanoP-e oli Vatuohan s nädiksu män em ä ssan un a k  sin ken nyt itä inenjoka nn.it yy nas O—hni,mpluulein aa vaneroun h nähäv a oltu kuin nyt e nnnet oulliaiskuä oln  ei i hainä ykynakia …anssäT mm.o M—no öysn ieH uodeksi?eksiko v is nk ätiin iuknoian mn,äles släaaS— .nik nes naht  klaoli tiahtron te s iakki ätsi eip  niiuja,llä n kytunosil  ätäskam Si.ä inetolik aetok ,ason iaLssökin kontrahdin  mänidmen sen  oes äknetim oN— .aiastä assiitnää tue ktna äaje kipuipsaanääämpin ys ättyteil tsedmmo meni Lassi. He  iivle äou ,ason

ikin. —Se on pakots,ae tt äes nät a llimton eemailis n nunikömsättketi kaiun p minint ioak yutyäytttsin oovaki! enssaL ithällyk ,i  ötel hä .n S—nikä  kyllä;  de? —Minä kiak iteyk n ällhdläääeknämin  e  tems aainnite , —Vaa kin.sinännä j aj ,allut yytyilpekon joal pos telonuk sav tsut—S n. ä invihän tö ap — . oNk eoetllaa t. —No koetellaan un nennEevikakkr y tyäy t. — eähtlä— . aV imän ninunas  n sienneuin nä k sä iä ntar ppiem aakalloj ishu avittömäkminua hä äason oen:nt mäsaPa, koetulKu . — telo nötiväh änin, svitöä hä min— . nE ääisästntai  n  etiketausolpun naav ,aattaruatuo han hyviyhtänaio,ns  .i S— aLss äkstn äällseneaiuj nalammott,suu koskapahan naurtaat.a K—lyälk ia ekul nähäv niin sias Loian st,nuts y nypäte  ,telemäntteon ipalj esioys noj et akraau sa,ilnn nlällnines  enoo as inä olen iihen. —M .a E— edss ähtnpn ä uudenuorimuun hu ttis äpäsähäv ne käinniä  llKy . — än ti äasta anaat aän… Mutta eikö s ulluas tuton isk teansiekse,   ton si v Lasysyin? kneo istts  eiMät lk oNo . — anahnp—O .neutsaviik nähä t. —On si t muistonip tiäkäto  nin n aa. — sein astoanikaie , änituum  jä,kaoninkuin mj aj m ako no  aam alta veraksan ma hena ,eH no — . uKluanas Poian so,mm issaL sökie ,neökkiyt mtehnole  ehaäells linääselloie ,o äks elimopkiusaarjik e m ä tiää.n N—ii nno, mutta onko häni ätlis im ätnäsalman nu Ei ? — nila llsam aaaa n,iv sa tomasässäekem ,inniak nsinäätän hän o mökissälä eä.n uainku ntaipaheMinusi. kina nopon,i iasie ttäsianva, dät nähie  arav ou  mennessä kuoletik.n E— iakkite i äh vlaänenin Jo . — apstiisis änehi aa n,nv ouikaat ähänta vinuson mlyK— .iskediiV— ik aono tun hälä avul".at ehMitäilrup haksn iturua. —Eipähän ole paahnam eielnet ie tauu i h at ni, t"vaehiis nio ämät nisänli l"jasnyt h luukat ialvili oun nas ssojno air"kutot eatä tt aapkrvuv iaavss voi! alat, voi,ahapnO— ?tynhet n sstää in mun Kn.asisv ierrna äektä, virtota n tu sisao elivanna — .se niin liika vi  no siiveduaaall mNoä ithapasea  s ti äneanak änai vuikas minoksi het no e  nO— ?tyntäMi . — an  saaah p ulisi siden ja t ierknyiehtiätsi npSepoä  iker. — sielluvot nehinim  kymmaan denk kahsini sas äoje tt n hän ii nn,diahrtnok nedouv nene