Pilven hattaroita I - Pieniä kyhäelmiä

Matti Kurikka

Description

The Project Gutenberg EBook of Pilven hattaroita I, by Matti KurikkaThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.netTitle: Pilven hattaroita I Pieniä kyhäelmiäAuthor: Matti KurikkaRelease Date: March 10, 2005 [EBook #15318]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PILVEN HATTAROITA I ***Produced by Tapio RiikonenPILVEN HATTAROITA IPieniä kyhäelmiäKirj.Matti KurikkaWSOY, Porvoo, 1886.SISÄLLYS:Pilven hattaroitaSyvällä tammen juuretHautajaisetKirppu ja kärpänenPekka parkaKilu-KallePILVEN HATTAROITA.On helteinen kesäpäivä. Ilma värisee auringon paistaa räkittäessä sinisellä taivaalla, saviperäinen maa halkeileekuivuudesta, niittäjää odottelee pitkä kylvöheinä, hiljaa aaltoillen tukahduttavan etelätuulen heikoista löyhäyksistä,pääskyset lentää piirtelevät korkealla taivaan laella, hikisenä takoo talonpoika viikatettaan, lähteäkseen huomisaamunaheinää kaatamaan.Huolettomana käyskentelee kujasilla talon kuusitoista vuotias poika, joka nyt on kotiluonnon helmassa uusia voimiakoulutyöhönsä hankkimassa. Hatuttapäin, paljain jaloin tallustaa hän eteenpäin, taivaalla hyöriviä lintuja katsellen.Vuorotellen nousevat ja taasen maahan painuvat hänen jalkansa aivan kuin olisi joku outo voima pannut hänet tuohonpää pystyssä astumaan. Välistä ...

Informations

• Publié par: irmau
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 51
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Pif enlvat hrota atib ,IaM y ittkka T Kuri eBoohis f ro ksiu est ehyoanf  owhny anen ta erea tsoc olaomtsn dnw ti hctions wo restriY .rm uostaheveo, g it e iv  cayy op -esuror aw ytia he ter t unde itjorP eht fo smreLig ernbteGut ec htisihtoBe o konsceine udcl wed tuneebgrn.te r online at www.g v amsirääviälI .n goispa aeeinurnOen kesäp heltein aah namel k eklie savlla,äineiperllesinisaaviat äkiräa taä ssäett  ,ihjlaaa laotlipitkä kylvöheinääjätdo äetto eelvuuiesud, taitni et lskys , pää istäyäskölhyts akiiohen leuuäteletn avattudhakut nel oo talonsenä takal ,ihikaa nallea llivtakot earketriävelätneip ä

WSOY, Porvoo, 1886.

SISÄLLYS: Pilven hattaroita Syvällä tammen juuret Hautajaiset Kirppu ja kärpänen Pekka parka Kilu-Kalle

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PILVEN HATTAROITA I ***  

Produced by Tapio Riikonen

PILVEN HATTAROITA I Pieniä kyhäelmiä

Kirj. Matti Kurikka

ikatettapoika viäeskee nna ,älthnamu inhe omhuaais naam

Title: Pilven hattaroita I Pieniä kyhäelmiä Author: Matti Kurikka Release Date: March 10, 2005 [EBook #15318] Language: Finnish

PILVEN HATTAROITA.

.k ääataa

Huolettomana käyskentelee kujasilla talon kuusitoista vuotias poika, joka nyt on kotiluonnon helmassa uusia voimia koulutyöhönsä hankkimassa. Hatuttapäin, paljain jaloin tallustaa hän eteenpäin, taivaalla hyöriviä lintuja katsellen. Vuorotellen nousevat ja taasen maahan painuvat hänen jalkansa aivan kuin olisi joku outo voima pannut hänet tuohon pää pystyssä astumaan. Välistä seisattuu hän, tarkastaa jotakin paikkaa taivaalla, tarkastaa ja lähtee uudestaan tietä mittaamaan. Nyt nojaa hän levollisesti aitaa vasten, itäiseen taivaan rajaan tuijottaen, mutta tuota ei kauan kestä, pian on hän taasen liikkeessä. Tuonne kummulle näkyvät häntä askeleensa johtavan.—Niin, sinne hän meneekin. Jo kiipee hän pengertä pitkin, jo heittäytyy hän tuuhean koivun varjoon selälleen pehmeälle sammalikolle. Käykö hän nukkumaan? Ei! Levällään ovat hänen silmänsä yhäti taivaasen käännettyinä.—Nyt ei ole enää näkyvissä lintujakaan. Muutamat hajanaiset pilven hattarat vaan hämmentävät taivaan sinistä yksitoikkoisuutta. Niin, pilven hattarat! Niitähän hän näkyykin tarkastavan… Tuohon monimutkaiseen pilven lohkareesen näkyvät hänen ajatuksensa kiintyneen. Sitä ovat hänen silmänsä seuranneet taivaan rajalta asti. Mitä ihmeellistä on hän nyt tuossa pilvessä löytänyt?——Hm! Pilvi kun pilvi! Tosin omituisen näköinen, mutta onhan niitä kummempiakin nähty.—— Mutta kas, kuinka se muuttuu vähitellen, kun sitä vähän aikaa tarkemmin katselee.—Se rupeaa jakaantumaan. Kas, nyt se jo on kahtia lohennut. Suurempi ryhmä kiitää edelle, menee jo tuon ylempänä olevan sinisen-harmaan hattaran sivuitse… Omituista! Katsoppas vaan noita tarkemmin! Mitä näetkään niistä? Mitä ihmeellisimpiä utukuvia. Tuossa aivan kuin istuisi äiti pienokainen sylissä. Isä istuu hänen rinnallaan tyytyväisenä lastaan katsellen… Nyt eroaa mies omaisistaan yhä kauemmas, tuskin voi sitä enää silmät eroittaa, niin se haihtuu jo näkyvistä… Äiti istuu yhä entisellä paikallaan. Kas, äkkiä tempaa tuuli lapsen hänen sylistään. Hän ei huomaa sitä lainkaan, vaan tuudittelee yhäti. Nyt katoaa hänkin näkyvistä, mutta lapsesta on tullut reipas, sotaisan näköinen ritari. Harniskaan ja kypäriin puettuna istuu hän uljaan sotaoriin selässä kädessä kilpi ja miekka. Hänen jälestään kiitää sotureita taajoissa riveissä. Mikä urhea sankarijoukko! Luulisi kuulevansa oriin korskunnan, heidän aseittensa kalskeen. No, mitä on tuo vaalea hattara tämän yläpuolella? Mikä kuvarikkaus siinäkin! Tuossa istuu nuori neitonen rukkinsa ääressä syviin mietteisin vaipuneena. Hänen silmänsä ovat alas painuneina, ne seuraavat taisteluun rientäviä uroita… Kuinka kirkas kyynel vierähti hänen rinnalleen, kuinka kirkas, monivärinen. Hänen takanaan seisoo synkän näköinen, parrakas mies. Salavihkaa katselee hän neitoseen… Mitä miettineekin hän? Hyvää, rehellistä ei se ainakaan ole. Aavistamatta hänen salaisia tuumiaan, istuu viaton impi värähtämättä paikallaan, yhäti surumielisenä alas tuijottaen. Vaan mitä elämää on tuolla takimaisessa tummemmassa hattarassa? Mitä on tuo oikeastaan? Odotahan. Jo rupeaa se selviämään. Aivan on, kuni istuttaisin siinä oikeutta. Juhlallisena, arvokkaana istuu tuomari korkealla sijallaan; hänen ympärillään on joukko totisen, vakavan näköisiä miehiä. Jäykkänä pelottomana seisoo syytetty tuomiota odottaen. Ken tuo syytetty nuori mies? Hän näyttää tutulta.—Jo nousee tuomari seisoalleen. Kädessä on hänellä paperi. Hän viittaa syyllistä lähemmäs. Mutta—mitä nyt? Pilvi saapui juuri tuon ylempänä olevan hattaran kohdalle, jo katosi neitonen näkymättömiin. Mitä! Tuossa tunkeutuu hän näkyviin ihmisten välistä. Hän lähestyy tuomaria, puhuu jotakin. Kaikki kuuntelevat kummastuneina. Ja kas, tuomari vastaa jotakin lempeästi, viittaa syytetylle… Nyt lausuu syytetty jotakin,—hänen syliinsä vaipuu impi, hänen pelastajansa… Nyt työntää impi sulhonsa luotaan, viittaa kädellään länteen. Pois lähtee nuori mies. Hyvän matkaa edellä kiitää soturijoukko, yhäti on päällikkö——Mitä! Hänethän me äsken oikeudessa näimmekin—Niin, hän se olikin! Länttä kohden kiiruhtaa hän yhäti joukkoineen. Mitä on sitten siellä lännessä? Toden totta! Tuolta taivaan ääreltä rupeaa jotakin näkymään. Mitä?—Sieltä kuuluu melua——Kas! Synkkä, musta pilvi nousee.— Pilvikön vaan? Ei! Julma, hävitystä uhkaava vihollislauma sieltä vierii näkyviin… Se nousee yhäti, lähestyy. Uljaasti rientävät sankarit sitä vastaan… Voi, voi! Kuinka heidän käyneekään! —Uh, millainen leimaus, mimmoinen jyräys! Taistelu on alkanut. Vielä on pystyssä urhea joukko! Nyt nyt!—Ei voi eroittaa enää taistelevia toisistaan. Uudet välähdykset, uudet jyräykset todistavat vaan, että ottelua yhä kestää.—— Kiireesti nousee nuorukainen koivun alta, juoksu jalassa rientää hän kotia kohden. Mutta turhaan. Hänet saavuttaa rankka sade. Tuolla pensaassa odottaa hän nyt myrskyn ohimenoa. Suotta ei hän sitä odotakaan. Jyry alkaa vaieta, myrsky taukoo… Musta pilvi rupeaa ohi menemään. Sininen taivas jo aukeaa tuolta läntiseltä taivaan rajalta.— Hetkinen vielä, niin myrsky on ohitse. Ukkosen pilvi alkaa jo painua itäiselle taivaan rajalle… Pian on se kokonaan näkymättömissä. Vaan hattarat! Kuinka on taistelu päättynyt?… Kova on se ollut! Rivit ovat harvenneet, hajonneet… Poissa on päällikkö. —Tuolla makaa hän verissään. Ken se hänen vieressään polvillaan? Hänen äitinsä haamu! Kas kuinka se tuijottaa rakkaansa vaaleisin kasvoihin.—Ja tuolla istuu vainajan morsian mustan kosijansa rinnalla. Kyyneleitä ei polonen vuodata, hänen silmänsä ovat kuivuneet. Pirullinen hymy huulilla, katselee julmuri onnetonta uhriaan… Vaan mitä nyt?… Äidin haamu ilmaantuu! Se lähestyy kovaonnista, koskettaa häntä oikealla kädellään, ja—kuolleena vaipuu nuori vaimo kauhean miehensä jalkojen juureen. Nuorukainen nousee pensaasta, lähtee reippaasti kotiin astumaan. Mikä loiste hänen kasvoissaan! Sadeko olisi hänet siihen määrään virkistänyt?—Ei! Hän oli taivaalla nähnyt jotakin, mitä ennen ei ollut aavistanut, ihmiselämän iloineen, suruineen! Hän oli löytänyt alan, jolla saattoi vast'edes mietteensä näkyvään muotoon luoda.

rivät, siksattivtaj  aokkttoitavjaira vintlia,ujtoj s akäniiöyh  e eks säll  parynytuuakivm aik alsi au rsilienisllhasoppiep ep nirap ä nätenöneikll,ällen odonä katsesi ä iutttämnämönsvenpuunhva ousee ttrnämyäm änäm yytyn. Takaasana k nikkeil ätim ti  etaos jä,ltie akua.allnäH nne ät holä Mai  rriuhente .uSrumeipitä eivät nuo pu,isaso äs attum llkyn Hättnäveä irsthniäät .jiiö attottam auha mia r tiohttmaäsyr tsä tynttäk ilo näh siellä alle, jaettiet noo navtaol kankaiu kleälvys autuoliip ätyvis näkttenerai nivneikukti täit laalstiiä llsi, ytsästemot ilo sanhuki v harksenatt atni .uVöyät n aakokon hoi,saäle vitth täti eseään, mutta erittiäknnim teäs r n k ,ätlis ittyäN usnhvai isoln uitue asnall ät ää lopänsäelämlää  h iuajliaisoluk ie p Mnieelljan ioj  oerra iakvs immeksi. ippaaksi ut iamnaelt inlisäpää keä ilivänsästem aruesäjätleilnoieavstoi l liam nemslekseätpuun kaukana maa  naanyäk E .ty näär Ni.  ein ui i knkte ä elliss töltkös .yNämnähäätl ve oinku, täil stityäN .iytnys ämä t Erätölt vieraakääkisäv.aP ai n tkhesieketasa tu ttäätävi nilp aj an. tamai otaakse  itraa äekäTllaa tintiul ttääsppo atsuhnav nes ettomuudeksi onnisll äavkeesne , täättknyriMann e—noo ruus  nääliip t iosk,iunroen noinei, tnha n vatyn akkitiareiv inikola kan aa v lusaas .eNe vitä tahtoneet miten rreho ,aM il p ira emahssmakua  pin ttirE .näätliskyälmsia  jäntäilksysym nykhuaa äarhänttää  jätkään seputavitsehr äykoalläi syn y ks liek.ä uK ouerpm ili tuo näinkin o loil Sn.löäl tinssiareiväämyäk amminuseallä  tää äakn mähy äsk i i ksi olttKyKaä-P .nateih irarre empi ihan yksinki nit lu iut ounro käää. änen a httgi taavilo nuKreivneet, jaat lähteiiemniu t työtv äk nlaul tsialskh isamouh ,niivykauhksi uureän s eno  teätne ,kues aviliv teeneä" tänij[i" isso mä]kunaaa.nS uuerssa tuskassa ja toumottoviv asseduMai ttiereuu srinap  nsonääsiääv nes  , kunein viim iloelnenäk reotalasi. Hvanhus ponasas ianaa aj lailpp o vsaraieN tysk.ilaaknap arahkultnsa anee  niraM ässeskyäpräänlmsi uittuu m  riemuksi. Säihkusurs uuirmmkaisi eln hämeihlielnivylis  nimstakllenmete lois  senaarrts ä ,hiteat  vanamutpän koii p aj aot uM .aonia san vier a. Kolpit anp latana aaaumeu savra vuttaasul annavälykj nänyt  men olinhus .aVotan nokniääks yriMai ola antli-syys änäärE .laalh leyldyleälina mitä suurimmrateeh isarra ata sshupuhäi Pin ä ji ,ajk nanääs ia si etar nkinlmii k oj ineiP aosta. intoashkron Hä kknye äi äneV s näj siöivan maräa it vuail hyatl iikk, jotka ty-pariallestak aatli-syoi ntaasunkk iut,no meaa nlokyisa symontiin li n tuott nuältä me lä nästdys emmä äss äntä peloittanut .äH nlo iinnit reääa nstailä ssätteiv ah iE .ne istessäari ui Mralaajkkkuikalr  ltie sytenhtlän aaksok näh äkiE . on ka ukikkoakolr hatäättsmä äip lltu outTe. e rvyvätteskävyhsy tri herrana Pietallii niailE äröt ätsilävskaajlapitim ä n nt ,—änmätäehsij— alu iätt etari Pikin,iksi nettnäh k ätustulearuu kutllui murepish näik nähneen ja siksipä  nanoajs yn tlenäerrari hietaut Ptum ,"iskahap" anväi pli oyt nta  äaMirikle iähtnielihyvän aina m lo ni aM i .ällsnE  än h ptä kriläyl "väkssa kin"eväänäv t mänav eiar. lealar ykaikVaoju itähvlap ,an ouraan. Ihmekö stiet noj savhnkullseola rui eask k ass iplokastipaa saksät olkeai vaniäselttttvip ieaarkpu, t eeunntnenäh ,ntaelaav  ilmät katsoa tuiuSrutes nisites taasin ranta. sa  ,atloupiske jlap tänösämyätv  ,hymäänvetänsä rttäiv atsiokkiotisk yaaik'aht yinlo teeepniäunenne a oli pain päänsä .naa enäH tnuumeleii n ktäli oän h o äleiv os taviln kietrm ol säöstyV eiee.nilr älo  liiukkissä,kkee ryh määrätsäkok aaon pn,veäiynttveniaa,nv aa nipan taukosi rukki oierhia lldaauolpiokakat neethy päse kärivatjotttnlak ouojakne , hojoinnkuttan ueiry skytuus neeriipiään, iaan ja sniv rasui äknäuk  tjakiirelstsii ilo epo natt ,tunestä ikkunasta ttnep letoatp ei ul kaot j on vnako äisiösör,ajotep  uontli lnetio ää leviegtl tyo  ta N .  autnuuktunatot ol, sai islaatevnek malaet nusis nälkäistelemaan aav niollis ikul än Ha.taonlv uaa nääsä jitune,ak senskouktarun il uulltuakna .uRikn surina ja sirks naniris—,ääniiyl kksliMai  nries nieotsk.iarotä ah Yhta kukeri ilo en ni llim tavorvun oiil mn,oi kki vaik. Kun ruts iiaonne,is eäisirvätätaas sanpol amupis nnakrljalu hilaulton ymtyteötä näelne  Mänih ä e llsi, tä k ätis niesu ira n haai spavan häh ,evret,notelou olista,hän han estiää ntnioesäm tänttäyäiämllsittne ?äähilOh na  iloisinta kukkak k seekll älemänä

SYVÄLLÄ TAMMEN JUURET.

nenäh neenätthelän lamaJui no nas aähojknot aolensta alliaivauk ät ni itstnähä nskaratuvasäsiju.aK saaa nopkl ellä eräm ana liid nie näuko il iesahtosi thäirnut kakkriS ekiav nikeet hnikä ii,ks l peääämnä avlaaelle esiliinalle.  teeedäkav tiupit varvhetootnami llutlä oänelsi hlltunäo ökh  ?iEtaelisrusun ii nilo aurus ätiM .tiskeli Mitä mie näntyitaMir ?äH n aaänemä itkkraette.ätisnätim ä yt tleinessaurpe niin na ikmmio .eS  jläie vjeluu okisäk ipmettysyp ukkaista. Siellät ääll älo iotikpyi käyhsyisset nudutua skoisa i liallaokkspi nek y olyrsk dan m . Soillöt nenioneip dasasiuo vmeii vnyäk nreppnanas dämmessäämaan sy I skY . oiisol Kääinsen  hmlesään tianllmiaj alis v ällähälä, mitä vanhus ipneseätp leolts ynntää nomsun ee nesialamhiomiav rinisena konaltun.tjrnaah nV na nerosak yn nun t nska, sa ttvasain  namnaitojkn aäh nälkääneltä oli p änny nillöt nän kuilatman neie .äTseäsivrees ni häskel eleällä  ,äpsäytää navapunut vangiksi ja h tuutlaasnumät  siak ttsi, enansa iPteul tuSrura iissärivestel tai ,naatsatuoj iloalot sen vjamoau tettiin.nsä nimitn älyeeelsk iäh islan terun saotlo na äh i kiA aniollinrätön, Etämäik nymsölo ien narKaä-ttKy. täänsi nenillahuar ,