The Project Gutenberg EBook of Purimossa, by Kaarle HalmeThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.orgTitle: Purimossa Viisinäytöksinen näytelmäAuthor: Kaarle HalmeRelease Date: June 1, 2009 [EBook #29017]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PURIMOSSA ***Produced by Tapio RiikonenPURIMOSSAViisinäytöksinen näytelmäKirj.KAARLE HALMEOtava, Helsinki, 1900.Oy Kuopion Uusi Kirjapaino.HENKILÖT:Teofilus Grön, entinen rustmestari ruotuväessä. Purimon holhooja. Kamrerska, hänen sisarensa. Hilma, Purimonemäntä. Roope, Purimon isäntärenki. Kalle, | Miina, | Purimon palvelusväkeä. Tilta, | Kaisa. Purimon ruotimuori.Kirkkoherra. Kirkkoherska. Ylioppilas, kirkkoherran poika. Nimismies. Eräs herra. Jahtivouti. Virveli, piiskuri. Vinnari,vanginkuljettaja. Iso-Röyhiö, talon isäntä. Oravaisen Jussi, mökkiläinen. 1:nen neiti. 2:nen neiti. 3:mas neiti. 1:nenisäntä. 2:nen isäntä. 3:mas isäntä. 1:nen emäntä. 2:nen emäntä. 1:nen mies. 2:nen mies. Hääväkeä ja kyläläisiä.Tapaus Hämeessä.ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.Pääsiäislauvantai. Ilta päivä. — Purimon hakotanhua. Oikealla kota ja peräkulmassa vaja. Kodan ja vajan välissä veräjä,joka vie miespihaan. Perällä hirsiaita ja veräjä, joka vie kylätielle. Vasemmalla talli ja navetta. Keinu seinään kiinnitettynä ...
MIINA. Vai alat. — No mitä sitten? KALLE. Ett'ei meistä kahdesta taida tullakaan mitään. — Sinä olet vetänyt minua nenästä jo kauvan aikaa. MIINA (tulee navetan ovelle. Nojaa ovipieleen). Kuinka niin — nenästä? KALLE. Niin vaan. — Luuletkos, etten minä ole nähnyt, miten sinä hyvittelet Roopea! MIINA. Hyvittelen Roopea? KALLE. Katsos nyt taas, kuinka viaton sinä olet. Hyi saakeli! (Alkaa hakata.) MIINA. Häpeä vähän, kun tuolla tavalla haukut! (Menee navettaan kun näkee Roopen tulevan. Kalle alkaa vihellellä.) ROOPE (tulee pihaveräjästä, kantaen pieniä tikapuita, vasaraa ja muutamia suutteita. On pyhävaatteissa). No mitäs sinä ajattelet mies? KALLE. Mitä — ajattelen? ROOPE (menee keinun luo, pystyttää tikapuut ja kiipee ylös). Olenhan sanonut, että Purimon työt pitää aina käydä etukynnessä. Juhla on ihan oven suussa ja sinä vielä hakoja kalkuttelet. KALLE. Ehtiipä tästä vielä. ROOPE (alkaa suuttia keinun relsiä). Tänä iltana sitä lautaa hypätään ja keinutaan, että silmiä siintää. — Tulevaksi pääsiäiseksi pitää tehdä sellainen kelakeinu, oikein jykevä ja korkea. Tämä nyt onkin ihan lasten tekoa, koko sohlo. — Kuule Kalle! Heitä jo hiiteen tuo hakotyösi! Sinä olet oikea hituri tänä päivänä. KALLE. Kyllähän — (Miina tulee hakemaan hakoja) — kun tässä pitääkin olla tarhapiikana ja kaikkena. (Hakkaa kaikin voimin.) ROOPE. No johan sulla onkin viimeinen ruoto tukilla… Jos menisit sieltä pirtin alta tuomaan sen hypinlaudan. MIINA. Kun auttoi yhtä ainoata saavia… Kas mun tätä nyt! Kannattaakin…! KALLE. Yhtä ainoata aina kerrallaan. — MIINA. Ovatko nämätkin nyt navettahakoja? Aivan silppua kaikki tyyni. KALLE (potkaisee tukin kumoon). Vie pirtin lattialle sitten, jos ei navettaan kelpaa! (Menee tuimasti pois.) ROOPE. Hahaha! Mikäs poikaa riivasi? Taisi suuttua … (pudottaa vasaran, aikoo tulla sitä ottamaan.) MIINA (heittää hakosylyksensä). Kyllä minä kurotan. Tuoss' on! ROOPE. Anna samalla joku kapula … mun suutteeni ei näy riittävän … anna se vaan! Tehdään paremmaksi toisten, kun on enemmän aikaa. (Veistelee kapulaa, jonka Miina on antanut.) Taisi suuttua, kun moitin hitaisuudesta. MIINA (istuu hakotukille). Mitäs se siitä. ROOPE. Sinuunpa taisi pahastuakin, koska puhui tarhapiiasta. MIINA. Hm! Ei kai se renki ole parempi kuin piikakaan. ROOPE. No, mitäs se siihen kuuluu. Suuttuneen puhettahan se olikin. MIINA. Olihan se. ROOPE. Minä luulen, että te noin tavaksenne usein härnäilette Kallea täällä kotosalla. MIINA. Ph! Kukapa häntä! — ROOPE. Se olisikin väärin. Kalle on hyvä poika ja teillä on hänestä suuri apu kotiaskareissa. MIINA (päättävästi). Sinulle se on äkeissään, eikä muille. ROOPE. Minulle? Mistä sitten? MIINA (viivytellen). Ilman vaan. ROOPE. Tuosta äskeisestä niin — MIINA. Johan nyt! Eikö mitä.