Tehtaan tytöt

Maria Furuhjelm

Description

The Project Gutenberg EBook of Tehtaan tytöt, by Maria FuruhjelmThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.netTitle: Tehtaan tytötAuthor: Maria FuruhjelmRelease Date: June 14, 2005 [EBook #16068]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEHTAAN TYTÖT ***Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.Tehtaan tytötKirjoittanutMariaEnsimmäisen kerran julkaissutKansanvalistusseura 1912.Tehtaantytöt.Kirjoittanut Maria.Eräänä syysiltana, kun Tervolan torpan emäntä ja hänen vanhin tyttärensäMiina istuivat rukkiensa ääressä, sanoi Miina yhtäkkiä:"Äiti, talveksi minä menen tehtaaseen työhön.""Mitä joutavia", sanoi äiti seisauttaen rukkinsa."Niin, täällä kotona olen raatanut pienestä pahasesta, seitsemän, kahdeksan vanhasta asti, ensin hoitanut lapsia, sittenelukoita, tehnyt raskasta maatyötä ja nyt tahdon päästä paremmille ja helpommille päiville.""Luuletko sinä, että tehdastyö sitten on helpompaa?" virkahti Liisa sisko, joka karstasi villoja uunin ääressä. "Minäpuuhaan puutarhassa, lypsän lehmiä tahi teen mitä tahansa mieluummin kuin menen tehtaaseen.""Aina sinä siitä puutarhastasi puhut", sanoi Miina ylenkatseellisesti."Mutta kuinka olet tullut ajatelleeksi tehtaaseen menoa?" kysyi äiti.Miina puuhaili rukkinsa ääressä ja sanoi: "Nivalan ...

Informations

• Publié par: inyui
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 24
• Langue: Finnish

Extrait

The Project Gutenberg EBook of Tehtaan tytöt, by Maria Furuhjelm This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net Title: Tehtaan tytöt Author: Maria Furuhjelm Release Date: June 14, 2005 [EBook #16068] Language: Finnish * E * B *  O ST O A K  R T T E  O HT F  A T A H N I   S T  P YT R Ö O T J   E ** C * T GUTENBERG Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm. Tehtaan tytöt Kirjoittanut

airaM Ensimmäisen kerran julkaissut Kansanvalistusseura 1912. Tehtaantytöt. Kirjoittanut Maria. Eräänä syysiltana, kun Tervolan torpan emäntä ja hänen vanhin tyttärensä Miina istuivat rukkiensa ääressä, sanoi Miina yhtäkkiä: "Äiti, talveksi minä menen tehtaaseen työhön." "Mitä joutavia", sanoi äiti seisauttaen rukkinsa. "Niin, täällä kotona olen raatanut pienestä pahasesta, seitsemän, kahdeksan vanhasta asti, ensin hoitanut lapsia, sitten elukoita, tehnyt raskasta maatyötä ja nyt tahdon päästä paremmille ja helpommille päiville." "Luuletko sinä, että tehdastyö sitten on helpompaa?" virkahti Liisa sisko, joka karstasi villoja uunin ääressä. "Minä puuhaan puutarhassa, lypsän lehmiä tahi teen mitä tahansa mieluummin kuin menen tehtaaseen."

"Aina sinä siitä puutarhastasi puhut", sanoi Miina ylenkatseellisesti. "Mutta kuinka olet tullut ajatelleeksi tehtaaseen menoa?" kysyi äiti. Miina puuhaili rukkinsa ääressä ja sanoi: "Nivalan Leena oli kotona juhannuksena, hän tekee työtä villatehtaassa ja sinne minäkin tahdon." Nyt tuli torpanisäntä tupaan ja kävi uunin eteen lämmittelemään. "Kuules, Antti", sanoi äiti, "meidän Miina tahtoo mennä tehtaaseen." Antti ei koskaan jutellut turhia ja siksipä hän nytkin vain katseli tytärtään, "Niin", sanoi Miina, "tehtaassa on kymmentuntinen työpäivä ja päiväpalkka voi nousta kahteen markkaan viiteenkymmeneen penniin saakka. Pyhäpäivät saa olla vapaana. Täällä kotona täytyy pyhinäkin keittää ruokaa, lypsää lehmät ja ruokkia elukat. Ja Leenalla oli niin hienot nappikengät ja ne tehtaantytöt syövät vain kahvia ja vehnäleipää." "Se on kovin järjetöntä", sanoi äiti. "Ja minä olen kuullut, että niiden täytyy *seistä* kaiket päivät", sanoi Liisa. "Entäs sitten, kyllä minä jaksan seistä", sanoi

Miina. "Ja mitä he tekevät muun osan päivää?" kysyi Antti hitaasti. " h E u n o h m ä a n s   i, m   i e n tt ä ä  t   i k e a d ik ä" k , i     s ol a iv n a o t i     h M ä ii n n t a ä     j v u a ro st s a ti. a   n H . än "Jos he aamuisin nousevat neljältä tai viideltä, niin ovathan he jo viimeistään kello kolmelta lopettaneet työnsä." " a E a n m   u m s in el ä l   a l , u "  u s le a , n  e o t i  tä M   i h in e a   , n   o "h u e s   e t v e a k t e   v ni ä i t n     t a y i ö k t a ä i   s v in ain vähän keskipäivällä ja iltaisin he menevät tansseihin tai kokouksiin." "Sitten en minä usko, että heillä on niin suurta palkkaa", sanoi Antti päättävästi. "Vai kymmenen tuntia…" "Onpahan, isä", innostui Miina sanomaan, "ja täällä kotona meidän täytyy nousta kello neljältä ja ahertaa koko päivä myöhään iltaan, yhdeksään asti ja kesäkiireellä kymmeneen, jopa yhteentoistakin saakka." Antti katsella tuijotti taas tytärtänsä ja sanoi hitaasti: "sinä et ainakaan näytä siltä, kuin olisit tehnyt liiaksi työtä. Punainen ja pyöreä olet. Pulskemmaksi et voi tulla kahvista ja vehnäleivästä. Mutta mene vaan tehtaaseen, koska et huoli Lintulan Kasperista, talollisen pojasta."

"Isä, kuinka voit sanoa niin", huudahti äiti, "kyllähän Miina tarvitaan kotonakin ja ne tehtaantytöt ovat niin kelvottomia." "En minä aio tulla kelvottomaksi", sanoi Miina, "Liisa voi auttaa äitiä, hänhän on jo seitsemännellätoista ja pojat auttavat isää." " k N at ii s n e ,  li k  t y y ll y ä t h y ä v n äi  t s ä e ä n ll ä ä     s t u oi u m rik e a e s n v  t u u i l s l i a a a ,  n r " e , i   p s p a a n i o t i a  Antti ja poikiaan. "Niin, ja saattaahan se olla hyväkin, että joku lapsista ansaitsee rahaa." Isä riisui märjät saappaat jalastaan ja Liisa toi hänelle heti kuivat, lämpimät sukat ja eheät tallukat. Sitten hän ripusti isän märjät sukat nuoralle uunin taakse kuivamaan, sulloi saappaat täyteen heiniä ja pani ne märkiä jalkineita varten laitetulle telineelle, joka oli kiinnitetty kattoon. Kaikki olivat tänä iltana jotenkin hiljaiset. Miinan tehtaaseen meno heitä huolestutti. Vain nelivuotias Tiina jutteli nukkensa ja kissansa kanssa. Mutta äiti oli levoton ja päätti mennä pappilaan puhumaan papinrouvan kanssa. * * * * * Toimitettuaan aamuaskareensa seuraavana päivänä, silitti emäntä hiuksensa, sitoi parhaan huivin päähänsä, pani puhtaan esiliinan eteensä ja meni pappilaan muka viemään lämpimäisiä papinrouvalle.

"Nyt äiti menee kertomaan papinrouvalle, että s M il ii m n ä a t     a v i e k i o ti o k   k lä a h m te ai ä s  t e e s h s t a a   a h s y e m e y n s ", s   ä s   a k n a o t i s   e M ll a e t n t   i- ä v it e i l ä i ikkunasta. "Menköön vaan, ei papinrouva voi kieltää minua lähtemästä", uhmaili Miina. "Mutta et suinkaan sinä mene tehtaaseen, jos se papinrouvan mielestä on tuhmasti tehty?" kysyi Liisa. "Menenpähän", vastasi Miina. Sisarukset vaikenivat. He olivat tottuneet täydellisesti luottamaan papinrouvan viisauteen ja hyvyyteen, rouvahan oli antanut äidille niin monta hyvää neuvoa ja oli ollut perheen ystävä niin hyvin surussa kuin ilossa. — — Tervolan emäntä istui papinrouvan kanssa pappilan ruokasalissa. Rouva huomasi kyllä, että hänellä oli jotain sydämellään, mutta ei tahtonut kysyä, mitä se oli. Kylläpähän kertoo, kun ennättää, arveli rouva. Kun kahvit oli juotu ja rouva taas oli ottanut työn käteensä, virkahti Anna: "Ajatelkaahan, hyvä rouva, Miina tahtoo mennä tehtaaseen." "Miina!" huudahti rouva. "Hänenhän on niin hyvä olla kotona ja onhan hän ollut hyväksi avuksi sekä sinulle että miehellesi."

" h N ä i n in e , l   lä o   n o h n a  k n  o h to ä n n  a o  l l i l i u a t k ,  si m  t u y tt öt a  ä h ", ä  n n a e u n r   a m h i t e i l   e A s n t n ä a ä . n "No, miksei hän sitten tahtonut mennä naimisiin talollisen pojan kanssa?" "Eipähän tahtonut", sanoi Anna hymyillen. "Kas, meidän tyttöjen on niin hyvä olla kotona. Vaikka meillä on vain torppa, ja tytöt ovat saaneet tehdä aika lailla työtä, niin on heidän elämänsä tyyni ja huoleton. On vallan toista tehdä työtä vierasten luona. Isä on ryyppäämätön ja hyvänluontoinen, eikä kaikilla torpantytöillä ole niin hauskaa kotia eikä puutarhaa, eikä niin hyvää ruokaa kuin meidän tytöillä on. Miina kyllä tietää, että elämä olisi vallan toisellaista, jos hänellä olisi suuri talous ja ankara anoppi. Ja jos sanon täyden totuuden, niin on koko Lintulan talo kuin suuri roskaläjä." " ko M d u i t s t t a a   " n ,  y i t h   m Mi e i t n t a e   l t i  a p h a t p o i o n   r p o o u is v   a s . iitä hauskasta "Niinhän tuo tahtoo, se Nivalan Leenahan hänet k si o i t h o e n n  a  o j n a     v n i ä e y k t o t i e t l e i  ll M ut u .  u L a e ll e e  n k a a  o u li n   ii k t e a s  p äl u lä s   e p r a o r it i  a p a ä n i   v j ä a ä nappikenkiään ja puhui kahvista ja vehnäleivästä." Papinrouva huokasi: "sehän se tavallisesti houkuttelee nuoria tyttöjä." "Minä pelkään enimmin huonoa esimerkkiä", sanoi Anna, "Olen kuullut, että kaikki tehtaantytöt ovat huonoja ihmisiä." "Eihän toki, Anna", sanoi papinrouva vakavasti,

"mutta ne raukat tulevat usein niin nuorina ja kokemattomina tehtaaseen. Ne, joilla ei ole kotia, asuvat yhdessä toisten yhtä nuorten ja lukemattomien, ehkäpä jo turmeltuneiden tyttöjen kanssa. He ovat ilman turvaa, joutuvat helposti huonoon seuraan, eivätkä ymmärrä arvostella ihmisiä. Heillä ei ole ketään, jolta kysyisivät neuvoa, ei ketään, jonka puoleen voisivat kääntyä. Siksi he helposti joutuvat kiusaukseen ja lankeevat. Mutta heidän joukossaan on monta hyvää ja kunnollista tyttöä. Ja onhan Miina saanut kasvaa kahdeksannentoista ikävuoteensa asti hyvässä kodissa. Hänen pitäisi voida pysyä hyvillä teillä. Ja sitä paitsi hän on vakava ja kelpo tyttö." " k N u ii m n, m   i o n n k h in a   n k   i h el ä t n äi " s ,  i  m hä yö nt n ä s   i  m A e n n n e a, m  " ä m st u ä t   t t a e   h e t ik a ö a   s r e o e u n v ? a Menköön ennemmin palvelukseen, jos tahtoo pois kotoa." "Minä en tekisi oikein, jos sekaantuisin asiaan", sanoi papinrouva ystävällisesti taputtaen Annaa olkapäälle. "Miina on kesästä saakka ajatellut tätä asiata, ja vaikka hän minunkin mielestäni tekee tyhmästi jättäessään hyvän kotinsa, jossa hänellä on tarpeeksi työtä, niin on parasta, että nuoret saavat koettaa, miltä tuntuu maailmallaolo, kun eivät enää viihdy kotona. Jos on kasvattanut lapsensa Jumalan pelvossa ja hyvissä tavoissa ja opettanut heitä tekemään työtä, niin voi tyyneesti lähettää heidät maailmalle. Jos sinä nyt kieltäisit häntä menemästä, niin hän ehkä tekisi tyytymättömästi työnsä täällä kotona ja toivoisi vain pois ja kuvittelisi, että olo tehtaassa olisi niin paljon

parempaa. Mutta jos annat hänen koettaa, niin on mahdollista, että hän tulee takaisin jonkun ajan kuluttua. Juuri siksi, että Miinalla on niin hyvä koti ja että hän on niin järkevä tyttö, toivon minä kaiken käyvän hyvin." Anna huokasi syvään. Hän oli todellakin toivonut, että papinrouva sekaantuisi asiaan, neuvoisi Miinaa, niin, vieläpä kieltäisikö häntä menemästä tehtaaseen. Mutta kotimatkalla hän ajatteli tarkemmin asiata ja tuli lopulta vakuutetuksi siitä, että rouva oli oikeassa. Kun hän astui tupaan, seisoi Liisa uunin ääressä laittamassa ruokaa, Miina kirnusi voita ja pikku Tiina nukkui sängyssä. Isä ja pojat olivat metsässä. p M a o n l i e  h m ui m vi a n t  s t a y   t a ö r t  k k k a u t u s n e   li j v a  a o t  tt u i t   e e l s i i a i i n n  r a  u ä k i k ti i ä n , s   a k . un hän "No, mitä papinrouva sanoi Miinasta?" kysyi Liisa kiihkeästi. "Rouva arveli, että antaa vaan Miinan mennä, kosk'ei hän enää viihdy kotona", sanoi äiti tyyneesti. Miina näytti hieman nololta. Hän oli varustautunut vastarintaan, eikä sitä nyt tarvittukaan. Nivalan Leena oli maininnut, että Pyhäinmiesten päivästä tuli yksi paikka tehtaassa vapaaksi, nyt täytyi vain kirjoittaa sinne ja laittaa Miinan vaatteet kuntoon. — — Viimeistä yötä makasi Miina kotona vanhassa

sängyssä Liisan vieressä. Kyyneleet tulivat hänen silmiinsä ja hänen sydäntänsä ahdisti, kun hän ajatteli tuntematonta tulevaisuuttaan, häntä pelotti lähteä yksin vierasten ihmisten pariin. Kuinka hän saattoikaan jättää isän, äidin ja sisarukset? Mutta sitten hän taas rupesi ajattelemaan kaikkea, mitä Leena oli kertonut, ja laskiessaan, miten paljon rahaa hän ansaitsisi yhdessä vuodessa, vaipui hän syvään, rauhalliseen uneen. * * * * * Oli kevät ja kiire pellolla ja puutarhassa. Pitkät kankaat olivat valkenemaan osoitteena äidin ja Liisan ahkeruudesta. Pari lihavaa, hienokarvaista vasikkaa ammui navetassa. Lampaat käydä, tepastelivat edestakaisin, kun karsinaa puhdistettiin. Kukko kiekui ja kanat nokkivat ja kuopivat pihalla lähellä tunkiota. Kaikki näytti niin hauskalta ja iloiselta, mutta Liisa istui portailla ja itki katkerasti. Silloin astui papinrouva veräjästä pihalle. "Mikä nyt on hätänä, rakas lapsi?" kysyi hän säälivästi, "Velli pääsi palamaan pohjaan", nyyhkytti Liisa, "ja s k u ai u k r k i  i  v o a li h v i a n t k   o n , ii   n k   u v n ih  r a u is o e k t a     m p i il n a u a ll n e t . u   i Ä ,  it p i  o s j a at n  i o l i k ,  k e u t i t v ä a   t t   u j l a i o T l i i i   n p a u   u s t y a lk rh ä a si n     v s e y lli y n .   s M u u u t s t t a a  e a i  n s  j e a    i s s e ä n    s … y .  y s  o a ll n u o t i . , että se r T a ä p y a t r yi p h e ä ri n n    j m a i   n r u u n o   h ti o e s t i y p s u t l i i k n i   n y  k m a p iv ä a ri a lt   ä m ,  u k lt u a n     p m e i h nu m t  e o ä li ksi jätetty kotiin päivällistä laittamaan. Mutta minä