25 vuotta - Valikoima runoja

Kasimir Leino

Description

The Project Gutenberg EBook of 25 vuotta, by Kasimir LeinoThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.netTitle: 25 vuotta Valikoima runojaAuthor: Kasimir LeinoRelease Date: June 6, 2005 [EBook #15993]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK 25 VUOTTA ***Produced by Tapio Riikonen25 VUOTTAValikoima runojaKirj.Kasimir LeinoWeilin & Göös, Helsinki, 1908.Tämä valikoima sisältää runoelmiani lähes kahdenkymmenenviiden vuoden ajalta. Muutamat aikaisimmat ovat näetsepitetyt jo v. 1883, vaikka julkaistut vasta Runokokeissani 1886. Aivan mieskohtainen ei valikoimani ole, sillä työssäovat minua avustaneet runoilija Aarni Kouta ja olletikin veljeni Eino Leino. Kuitenkin voi lukijasta ehkä tuntua, ettävalikoimaan on otettu sellaisiakin runoja, joiden merkitys on enemmän persoonallista, kuin runollista laatua; tämänheikkouden myönnän omakseni, mutta perustuuhan lyyrillinen runous aina persoonalliseen tunteeseen, joka vetoaaantautuvan lukijan myötätuntoisuuteen. Niillä on ollut merkityksensä runoilijan sisällisissä taisteluissa, joiden kautta hänenkehityksensä on käynyt. Sen vuoksi ei esim. Schiller tämänlaatuisia runoja poistanut kokoelmastansa. Samasta syystäolen minäkin ne tähän valikoimaan ottanut. Lukija näkee niistä, ettei tekijän kehitys ole ...

Informations

• Publié par: suwyong
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 47
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo 25f uo va,tty  bisaK rimnieL ihT o ook s eBor tis feso ehu oyen fnaerwhny ao  nate dna tsocla htiw ertsirtcomtsn  otsoever.ions whapoc ti yuoY yam  wa aory iv , gite dnretiu su er -ef thms o ter thebnetuG tcejorP ecline nsceLig erkooB ro ilnoa enedudit wthh  eis te t www.gutenberg.n av iaila ämmÄksoklael

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK 25 VUOTTA ***

Tämä valikoima sisältää runoelmiani lähes kahdenkymmenenviiden vuoden ajalta. Muutamat aikaisimmat ovat näet sepitetyt jo v. 1883, vaikka julkaistut vasta Runokokeissani 1886. Aivan mieskohtainen ei valikoimani ole, sillä työssä ovat minua avustaneet runoilija Aarni Kouta ja olletikin veljeni Eino Leino. Kuitenkin voi lukijasta ehkä tuntua, että valikoimaan on otettu sellaisiakin runoja, joiden merkitys on enemmän persoonallista, kuin runollista laatua; tämän heikkouden myönnän omakseni, mutta perustuuhan lyyrillinen runous aina persoonalliseen tunteeseen, joka vetoaa antautuvan lukijan myötätuntoisuuteen. Niillä on ollut merkityksensä runoilijan sisällisissä taisteluissa, joiden kautta hänen kehityksensä on käynyt. Sen vuoksi ei esim. Schiller tämänlaatuisia runoja poistanut kokoelmastansa. Samasta syystä olen minäkin ne tähän valikoimaan ottanut. Lukija näkee niistä, ettei tekijän kehitys ole tapahtunut ilman sisällisiä taisteluja, eikä ilman sitä etsintää ja haparoimista, mikä meidät ihmisiksi tekee ja pakottaa ikäänkuin meitä vetoamaan muiden hengenheimolaisten myötätuntoon. Helsingissä marraskuulla 1908. Kasimir Leino.

Title: 25 vuotta Valikoima runoja Author: Kasimir Leino Release Date: June 6, 2005 [EBook #15993] Language: Finnish

25 VUOTTA Valikoima runoja

Produced by Tapio Riikonen

Weilin & Göös, Helsinki, 1908.

Kirj. Kasimir Leino

mlsaatR nukokoieta: Lukijalle Kaks IS L :SYLLÄS lealijuk oeok KI.

Neidon mielet 1 & 2 Mik' onpi syynä Ensi vuokko Nainen Kuutamolla Sunnuntaina Hää-ilta Totuutta huudat Hengen tasavalta Neidon silmä II. Kokoelmasta Ristiaallokko. Ristiaallokossa Kansanlapsi Mieleiseni mies Gladstonelle Nukkuvalle tytölle vuoristossa Memento mori Huutolaistyttö kehdon ääressä Myrskylintu Mun isäni kallihin kuolema vei Surutonna suolla sorsa Mun vuodenaikani ei ole syys Päivän laskiessa Ulapalla I  " II Ylinnä kaiken vapaus Mi orjuutta, se kurjuutta Parantumaton Yksin ollessa Lemmittyni muistoksi Annettelle Tuommoinen tyttö on mieleeni mun Mustat silmät Jos tohdit ja tahdot Niin varmasti Kaikki kaikessa Daimooni Elämän kokemusta Valtion syöttiläälle Eräälle kirjailijalle Kallihin kansan vuoksi "Kunnon mies" Mahtava mies III. Kokoelmasta Väljemmillä vesillä. Väljemmillä vesillä Elämän laulu I  II " "  " II "  " " IV  " " V  " " VI "Yhteisvoimin yhteistyöhön" Kansalleni Juhlaruno En jouda, en jouda I  " " II     Maisterikekkerit Kuusi kalliolla Vuoden vaihteella Syksyinen mieliala Niin herkkä kuin haavanlehti Talvitunnelma Väsyksissä Mä olen kuin siipehen ammuttu lintu Onnensa kukkulalla Niin uskollisna kuin taivaan tähdet

e llhava jutuhkuaam nekiiat aj nEi kan.  ihmuulupy i oäkatamolsiliu ujnt, j en una  ääsi,ätn ie lual i jo vaipuu uupuneh leamnak iakk uap im ,ämmÄ naa veiu in uut . M en avtsti alloi aakä, jskyä hyrhaa,un —av oksyj ääyntry, ää nenn oi k e luukaa enk luekekuohut hto-lain SOEKLL.AÄMMKÄ rhvelaol uYöa-svattaak a asnk oj en ma, sortavi stiat uok,ak uattap vanVa n.aihimara ajotlaa atignaahneet vihmiset tiatav täläh nokn.aiyl Kryyö vvinätev äss ämit e akinm taej,nk luana lppakyenhyrs tavimiot aV .nöyt  e  nutohlaulemriopo  numtraa ,ukhet eestäni helpskatyl i !nöetsEä inelni, enrspi eraaknaaviat nasijheä lleelthen mlki nehk iuksyyhtoin ho vaiaste aall aT .nv-tyapia siveär paaive ll ät äehti,ne  isevoi jäähä talvi  rj olo oispo, anhakedis mÄ !teel ssa elleoivama san t nas oPsi es:n yvkä la ät aeul nn, niäluulk ninnuu astain, ja kuohu tekthhonoasn  e iku-khvu,nn oui  et maan. at lähteh ak anasn ,iOpsojmii enellai unul uaahämr en sk nuaan.sä srvesn jähuliuk allamioV jeul snihuuo kun n — näinpä se viodni

KAKSI VAALIA. Näin mä kerran kau'an mietin: jos nyt vaali oisi mun, kumman silloin ottaisin mä, vapaudenko toivotun vai sen eestä taistelun? Näin mä kerran toisen mietin: Vaali jos ois ehdoton, kumpi oisi mieluisampi: Totuus jalo, verraton, tai sen etsintäkö on? Selville jo tuosta pääsin: Ennen, ennen ottaisin vapaudesta taistelun mä, totuutt' ennen etsisin, valmisna jos saisinkin. Jalompi on vapautta taisto eestä vapauden. Parempi ja arvokkaampi, kuin sen pelkkä saaminen, etsintä on totuuden. 1885.

LUKIJALLE. Luonnon kaiken tutkijalle ain' on yhden arvoinen, onko vuokko, onko kielo vaiko ruusu kaunoinen. Kaikkea hän harrastaapi, tarkastellen, tutkien, että luonnon ilmaukset kerran sais hän selvillen. Suur' on luonto, suuri taivas, monet kätkee ihmehet. Kuitenkin on heidän lainen ihmissy'än ja -tuntehet. Ken, jos pyrkii ihmissielun tuntehia selvimään, ei se etsi lauleluja mainemiesten yksistään. 1886.

, jo, oiSuomspa es nne iia,satuj staoh koitkkae helhak seleik te  ajaiseneno n visaat äH V n äm lkiikdesän mi vlipreua el niuK i lyktäveK ohnaV täm tkman je IV lealij okle .oK auRamts: Z.  noja liukTope iÄ ni initlis  V täm ttiauuomn dei T un nueni stse E i ärläle kaunottarelle inNi yö venintaul srym netrem niuk uuteMä s illäkysä i kt äajähtnil n n E vä let  uv säiip jovaäl asepmah ii Kuin ku äkitä vo tumanok losi iuk kuin einennnun Siskiään us nin n n lasna muinoin M pn ajana ,ojlliollkees ktaisMuä  ytnys nniamalaSKantgas tareelet01S  " "nunitaku 8 " 9 & " " " 7" 5 6 "   4 " "   "2 & 3 " 2 24" " aus 1………ijän palstE 732 ..………amlne uonakErs ouuknar luja saLaeutlaurëta e Posell unn ialanneliallarannään  lepP kasoasihtsr ouKan doah tksma oaM attennahi isk

aaäm sn,syn ymntV toöniäal nlelu ja voitä työhönm eiihssliolniapSi s!ai ssiaknska ttoo soiehen yhtutsiosnipn allio iumeeh nykkls ne, siikrahikarin lusi iakknhanak ois! Hurmaten ku ik osirou ameliapl ie ronto nsiäint j läle,o nuuelehäinä an. Vkantmön  otkrkuaa,nv aa nyöt ja päivät la nak j asuksoot skurk eu, uo i ks hupav aalual nedua. 1 anuaul 488 uhuaän ,mmÄ p näkun uiul yö t äi ! N v : paua,s o klhono kilpesisoittaa, soJ .nellasnak alaau lset keai kjitäti äajs es nrja o sooittin s ttoi kaaleahn hiN :si  niioj —k ak oivukin korvana o uuis ,ohkn aajk  inäkmm Äa luau l !öyl isalluhuaPele,ä nistak pirat,aovtiats k ho simmn enn. Räine,sp iait slohuadrmnui ns vlaolikkouvoklaevus ,ok ENSI VUOKKO. aKvsiol aasknoe  nslailnoneun ka,llyk — saj iytsätaan luo

III. Pitkä on syksyen tähdetön ilta, pitkä on talvisen päivyen puhde, pitempi Pohjolan kesäinen päivä. Kaikista näistäpä pisin on sentään sulhoa vuottavan impyen aika. 1883.

MIK' ONPI SYYNÄ. Mik'onpi syynä, että vähittäisin tää rinta riutuu omaan raivohon? Mik'onpi syynä, että nuorra vallan, tää rinta raukka on niin toivoton? Mik'onpi syynä, että silloin aina tää liekki kaksin kerroin leimahtaa, kun tuota sammutella pois mä koitan, kun tulta tunteen uneen laulahtaa? On syynä näihin kaksi immen silmää, niin ihanaista, tumman siintävää, on syynä näihin kaksi immen huulta, niin ruusunpurppuraista, viehkeää. On syynä vihdoin posken kainot ruusut, niin hienot, kuultavat ja lämpöiset, on syynä uhkuava immen rinta, — kun mulle   hehku ei sen tuntehet!

NEIDON MIELET.

I. Uljas on Pohjolan kankahan koivu, kaunis ja uljas on harjulla mänty, uljaampi näitä on korvessa kuusi. Kaikista uljain, kaunihin myöskin on minun mielessä lemmitty sulho.

II. Lyhyt on Suomessa talvinen päivä, lyhempi Pohjolan kesäinen yöhyt, lyhytpä myöskin on nuoruuden aika. Lyhinpä sentään on immestä ilta, jonka hän sulhonsa sylissä viettää.

lav otaliana,nen skiämyda nnikleiaem natimll:ät elli rinittoi, h ,ennut nemmel ilrjsoa  jeartuo n lu i es T . ip ti  ami , ihuoria, npoik  imiem nysädmmseersoi taimi nuortiaR ,sidhupo sa esäimnsinmä. en sek uknnenehiuuvnnoii risa, llan hiV * * * v anatna aaotlun  i.ttei n h eikki kuatonna lne ,avlli ahanni ki,toantan toitv :aokouiakkllis  hern jaoine sulsk,ut oukono iuv i,ornu, ytmm iliuT .esti akkuk sat

ithe.ti  mah, jaajaa kum naksryk nyhatav skkou huuo knähä aamsagnak ,oha ,i päässäpänheiton ii nluajs iiätn  teänsäissansyv s.aao eviK  nähthav in ,t ros ouinnia kara jon. aretnatrak ses ,no oeäskken viseou n sks iirrhäät,äk un suurista ikku syySalliys näekn ar t vt jo ljotooi leis ,aaksuah nemeihn ii non' llS . ei thäälääksav kirkalo ta vnois llelan äli oeimo jvakkoua stkuuhol nnoenties,ee so riemulä nuori n,teysmpngkea  jp tevop i ivusiakien t poitaa, hoh es etutisoekajp  joa pos etskoh h otionell  iE . mmuk sti lyö tahtia stän  eavlltaotam HÄÄILTA. Syys jjokao aattai malliys näkknrav vine pilöhytn vy,nj esamsk,u aap; anahivyl jinnik telut at eektä  heiluttn kutrialu iähenlokk outinsy kenja, yk sojiuaatthatrt nalovi n, va ilmiin suhjrvo iessiäH n. onlial klaaluner-ivik nenian ole'ly sknis ieoskean kartanon siy nyässökil hu iut ! Mlk ua onkssy unroah nähtäet ntä, ämäsovatnyt umeir tyle naatiyttät na nt,ääel hoaksieeirtnaar .

NAINEN. Enkeliksi taivahasta naista muudan kiittelee, pahan hengen heittiöksi toinen häntä väittelee. — En mä kiitä enkeliksi, heittiöksi hauku en, siinä kiitos, siinä moite: nainen onpi ihminen.

SUNNUNTAINA. Kaunis, kirkas nyt on aamu, aamu armas sunnuntain, tuolla siintää kirkon haamu, kaikuu kellot kumahtain. Venhot viiltää järven pintaa, kaikki kirkkoon kiirehtää. Valkovaate peittää rintaa, juhlahuivit välkähtää. Minä kurja synnin lapsi, astun arkivaatteissain, paljas rinta, takkuhapsi, eikä pappi aatteissain. Minä kuljen kukkulalle, jolla nurmi vihannoi. Istun sinne kuusten alle, kuulen kuinka kuuset soi. Kuulen kuinka linnut laulaa, kuinka laine loiskuttaa, katson kuinka aallot kaulaa sulo saaren rantamaa. Täällä istun yksin aivan, enkä veisaa, äännä en, näen yllä sinitaivaan, töitä luonnon katselen. Avaruus mull' armahampi kirkon kolkkoutta on, luonnon hiljaus rakkahampi, kuin on laulut joukkion. 1885.

KUUTAMALLA. Istuin kerran taivas-alla kuutamalla tarkastain, kuinka tähdet rauhaisasti, armahasti tuikki vain. "Ei ne tunne ihmis-huolta, varjapuolta elon tään; ei ne tunne pettymystä, kärsimystä ensinkään!" Näin mä mietin. Toivotellen, kaipaellen huudahdin: "Oi, jos oisin tähtö vainen, taivahainen miekkoisin! Nautitsisin rauhaisuutta, murhetuutta aina vain, tunteheni tuudittaisin, sammuttaisin rinnassain." Kaduin kohta mietelmääni: sydäntäni vaihda en. Sekä myrskyisätä että tyyntä vettä soutelen. 1885.

pmas tavothav ajn jo uotllpunipa eohtun urnulikälee imuin lehtae hää ähtkä täva—  ak na natrk nottny kääröstä kuuluviä näät ,äh nkäikilnoin rlän hala,äättimm nuk aj ovel aa. Pa hälansränö näkat,ak na  kvipeyl kmi, loeik niuk sadhup än ksa hssanuksiulomna ,seassaet innoku, inuvin r aiskheh aj snat  morsio, t soi! Ja net roev nuhmrta anatliääikot nahitsoa ti hn:leol irmesi ov ioiuatään sentnuorkai  i ivsypm,net aj a,taov p petsuai sekgntäl öyt havallattomasti jo nor  tjuluolnapisee.hkaia rointaksop ivathoh oJ  insrai nuuhk , u etkäurnutuk nyttlit ne hoh kirkkaaliumj eeneatiel  satppamvaa ovht linemaalnäinn", kshak iun joatnihäi upauonlhsun onnir as aJ .nelli atsoo jalo-otsaas luahtsaa:n" äTonä  oni ii n l saniruullo eska neh