Aksel ja Valpuri - Murhenäytelmä viidessä näytöksessä

Adam Gottlob Oehlenschläger

Description

The Project Gutenberg EBook of Aksel ja Valpuri, by Adam OelenschlägerThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.orgTitle: Aksel ja Valpuri Murhenäytelmä viidessä näytöksessäAuthor: Adam OelenschlägerTranslator: J. EnlundRelease Date: October 28, 2006 [EBook #19650]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AKSEL JA VALPURI ***Produced by Tapio RiikonenAKSEL JA VALPURIMurhenäytelmä viidessä näytöksessäKirj.ADAM OEHLENSCHLÄGERSuomentanut J. EnlundOtava, Helsinki, 1895.Henkilöt:HAKON HERDEBRED, Norjan kuningas.REINEN SIGURD, hänen hovipäällikkönsä.AKSEL THORDINPOIKA, hänen heimolaisensa.VALPURI, Akselin morsian.WILHELM, hänen ystävänsä.ERLAND, arkkipiispa.KNUUTI, mustaveli.Vanha BJÖRN, Nuori ENDRID.KOLBEIN ja useampia SOTUREITA.Eräs VIHOLLISSOTURI seuroineen.GOTTFRID, Wilhelmin asepalvelija.KUNINGATAR THORA rouvineen ja neitoineen.Sotureita. Munkkeja.Aika: v. 1162.Tapahtumapaikka: Kristuksenkirkko Nidarosissa. Kummallakin puolella kammiohautoja; keskellä laattiaa Harald Gillenhautakivi. Etualalla kaksi jykevää pylvästä, jotka kupua kannattavat; vasempaan on kolme ristiä piirretty, oikeassa onmerkki AV sinisirkkusilla seppelöittynä. Kaukana peräalalla pääalttari. Alttaritaulun päällä kultainen arkku, jota päiväkuorin ...

Informations

• Publié par: lagal
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 42
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Akf l se Vjapual ,irA yb madeleOlägensch s eB r Thisif oo kehu rot anf  oseny aneyota erehwtsoc on  hlaomtsa dnw tirictions no rest.revuoY ahw eostity  iv , g ay mop c r -e yroa aw eti thenderit uuse rP eht fo smret g ernbteGut ecojtiw ht he sikooBceLie nsclinedud g.tuneebgro.gr  or online at www ONAK : H ötilnkHe h ,DnenäS NERUGIikllnsköov hääip DE ,oNjrH REEDRBgas. REIN an kunin skle,IA roisnim  sensolai LPUR a. VA äh ,AKIOmieh nenL SEAK ä. NPDIORTH NKUUIT ,umtsvale ND, arkkipiispa. sy nävät.äsn ALRE . W an HEIL, LMnehä äs V A. Er REITSOTUip aesmaaju IE NLBKO D.RIND EriuoN ,NRÖJB ahnaV .i a. KUNING palvelijmlnia es,DW liehOT . GRITF oiurenneRUTOes ILOHISSIL mapaahtu . Tap 1162 sknesiut :rKkiakisosarid Nkorkki nikallammuK .as RA rouviATAR THOentiioenennej  a taeiMu.  . S en urot :aki .v  ekkn A .aj aual .tEakskll akeväi jylväsä pyktoj ,ät aupuk ataatnnkaas vt;va uplolealk maimhoautoja; keskelläaal aittaH adlaril Gn h le taauvikirriiyttetsirp äikon e lmpaem oan

Suomentanut J. Enlund

Otava, Helsinki, 1895.

AKSEL JA VALPURI Murhenäytelmä viidessä näytöksessä

Kirj. ADAM OEHLENSCHLÄGER

Produced by Tapio Riikonen

sa on

Title: Aksel ja Valpuri Murhenäytelmä viidessä näytöksessä Author: Adam Oelenschläger Translator: J. Enlund Release Date: October 28, 2006 [EBook #19650] Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AKSEL JA VALPURI ***

, oikeas

unruäkilttyn kla.uKäytee. laisa vadhlaikokk sevänä ukisiskrisinA  Vrkkime, kurk aäi ptajok ällääpneniatlu tä aisisoistkkunroni äv ukviräm no  Kä.kaau pnaäaer allppesiölenytt. Alttaritaulun alll aäpaätlatir

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Aksel. Wilhelm.

WlLHELM. Tää Trondhjemin siis kuuluisa on kirkko, Jonk' ompi itse Roomaan maine mennyt.

AKSEL. Kehuiko liioin?

WILHELM.  Ei.

AKSEL.  Mi templi!

WILHELM.  Dovre Kuvuiksi korkeoiksi koveroittu.

AKSEL. On pyhän rauhaisuuden asemani Ja hartautta saattaa sydämeen,

WILHELM. Kuink' oiva näky, keskikäytävästä Kun alttaria kohden katsoo.

WILHELM. Ovatko joskus vielä kuninkaat Sen partaa leikanneet ja kynsiä?

AKSEL.  Messu On kuorissa jo aljettu, ja kuule, Etäinen aamuveisu kuinka soi Ja kaikuu kirkon kaarroksissa. Kovin Tiukasti keltavahakynttilät ne Valostaa vaskikruunustansa. Niinpä Suruiseen sydämeenkin toivo tuikkaa. Oi, näky kaunis! Nuori aamukoi Kun hohtaa läpi kaunovärisen Itäisen ikkunan. Oi, terve, päivyt! Herätät kaikki lapsuuteni muistot.

WILHELM. Ja mitä merkitsee tuo kulta-arkku Yl' alttarin?

AKSEL.  Se pyhän Olavin On arkku.

WILHELM.           Sekö Olavin on arkku?

AKSEL. Se. Siinä hurskahasti säilytellään Tän Pohjan pyhimyksen pyhät jätteet.

AKSEL. Ei; Harald Haarderaade huomas, ett' Ei sovi pyhän ruumiin juhlallista Lepoa häiritä; hän mereen arkun Avaimet heitti. Hiljaa rauhassaan Nyt jalon pyhimyksen multa lepää.

IWLHEL Mk(atseelep lyäviät.)

ikka viatonna, Mu t luat ,ojak ,av hän ämätn T ää t'uo eH aaarrkur ileo kohtani  Ma r aan.iatsnukoapan aro muei la, kan Mu sir ikot tnsilloki  'iaanm ni ,imts luostaroll' ovi kua  uT sesell'nas rjaoiukoiukn li amtsk mu aamiatsvarhloa  t. Tu levaut ennät tannun attaarihAn unsues sahah atsymy 'lO . am avau airhn ne isle uneekilän oJ silmän sinitaiv viäp ilonenne ää  vtuetOt, ksgian ätnnuk nil.n eut ngasKuniten  Eis ispoor Nkoari tt M .at  naa  najsaam urman sajulman s k uauhk  natu M . au nnrii huie run . M M .suakkar inassa en rkeskten miesheiu airirtija u

AKSEL.  Varro, varro vähän! Suo viivytellen ihailustani Mun enentää.

WILHELM. Valpuris mitta?

WILHELM.  Ja milloin piirsit sen?

esnk

WILHELM. No, mitä siinä?

AKSEL. Ne ovat Haarderaade, Olav' Kyrre Ja Mauno kuninkaiden mittamerkit. Mut, Wilho, tuota toista katsokaamme!

AKSEL.  Merkki vähäisempi; Ei likimainkaan minkään urhon mitta, Vaan viidentoista vanhan tyttösen; Ei kiveen hakattuna, puitteisiin Vaan hienoin viivoin pintaan piirretty.

AKSEL. Pylvästä toista, Wilho, katsokaamme!

WILHELM. Vaan sano ensin, mitä ristit tuossa.

eellivloal näh n M . tu leni  ,in ,ha yksiss' ain ol'j ,nenio iV ie 'to tuol' elookkou j nivihtt yajj noka Suloa huntu sämiläättäeiv  iE äl ei pänttnäynLu. sta P i muvastonte  navroajass kunui.hoer vsaonalrt  asnokkimlapsuiHenoiset A silkinhi h raitioni 'lasaivpu. H ate llipri än i tnhm näe au  risnuottuostit  äemm ties ekrti?as mme aikoja Jo tur m ieäd nvotal uu a inanmaetne ut . M neeplla uu aenup emliiu n ti K ,äkip selkat, nis' on niuK niollis älei vateviljaul; lä st ,ukniI nnsoneOi, pyhä n talliihaV ! mmev yl pätvä ok'ativ  alo iavna M , tu ,veikkonen, täys  ippoeska H .ne v nädeiiointa stnhva soat rul 'loirss ua,  ' Luklua ompe uplaV tu ä 'lO nir keäsi itpual Vn; an Ja isä i sanoma — K oullmnaall.e sen  Hy käem tiipl emmenelltsävl ti Ruko alaa Jumloin luniamt aa nlime  visVi L.SEAK loj ,ettis attou

naduah 'snaaniavtiäi, änäh th,A avträk'säe typrötti Koho een, äär trahtsaainua ,tienät ksä saena K  j tune 'as,ar kaak"O, Herr ' anoen: ksi nneikadokki k ia ta oJ avraj  an,yisthelää änivkkeil tyN ännyät ohkeuttakauden r .e aMr ka ysädemllenosn kin oiikpo oJ ' llis illalo s ed nk hosaatatvi ä seäälln, Ja isoieakiM ähp nes ,l tiasjaul pyn ui , K thiuk hoatolin ; rmeen lailla Lama ioklinihhol ääki ytnäväti Mu t. jan  iruplaV nuM ällis lm iasivta' anss kiik takypähJ n  aan, aivase t, it nu titoh attu yN ".  Oänvilamän yh p ,eä ti,i mmtu!a uTsi puhta tyttäre il si,ks ul sSe lä  ,ipmi ok ,ohliW in Jo otti suud lap— p seasv oulina  ol'utll ar . Psiikiem t ätnisonas  estyi. En lemmestnä ialsunutuv ei .s'asvaai tallout iat ,naam ni .äNninäs öysk urin ma Luo ValpesaVtäknutsa .ni siersin  ' M en kia  ll I äitiml nek nu lös ni yuksehail iek äM ,tavisohok käel soned pänhä in pyhäin vannoi:nV laup O r  nkAesThl diorojnp manisro oJ na ääp  äll vartron sa yalon J '  a pmrä laalioek mined vi ankkie ssemiN aj ekkiak ä

WILHELM. Kuink' onnellista olla määrän päässä, Varattu kaikella, mit' ennen puuttui. Nyt nimimerkkejäsi katsokaamme!

(Syleilee ystäväänsä.)

Oi, Wilho, Wilho! Valpur uskollinen On mulle; taivas niin ei sininen, Kuin kukat tuossa.

WILHELM.  Oi sua onnellista,

WILHELM. Mun aimo veikkon'!

AKSEL.  Amen, Valpur vavahti: "Sa vannoit, Aksel? Eikö uskontoa, Tapoja vastaan ole lempemme? Samaahan sukua me olemme. Semmoista naimist' eikö kirkko kiellä? Ja äitimme, — he kuolinvuoteellansa Eivätkö vakavasti pyytäneet Meit' estämähän tunteitamme. Meille Surua vaan ja surmaa ennustettiin, Jos vastoin neuvojansa tekisimme. Kas äitejämme hautakivillään! Päät nyykyksissä, itkein säälivät, Syvästi surkuttelevat he meidän, Lastensa, kovaa kohtaloa!" Wilho! Mä silloin piirsin merkit pylvääseen Ja jälleen vannoin: paavin luvan tuon Ma, taikk' en koskaan — koskaan enää palaa.

(Menee pylvästä kohden ja havaitsee kukkasseppeleen.)

AKSEL. Niin, ensi ennustus se mulle olkoon.