Paavolan kauhu - eli Rikkaus ja rakkaus

Herman Niemi

Description

The Project Gutenberg EBook of Paavolan kauhu, by Herman NiemiThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.orgTitle: Paavolan kauhu eli Rikkaus ja rakkausAuthor: Herman NiemiRelease Date: September 16, 2008 [EBook #26636]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAAVOLAN KAUHU ***Produced by Tapio RiikonenPAAVOLAN KAUHUeliRikkaus ja rakkausKirj.—n. Nm. [Herman Niemi]Tampereella,Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1879.Emil Hagelberg'in kustannuksella. "Jos arvossa mä oisin Ja rikkahitten rinnalla, Niin totta varmaan voisi Viel' onnenikin kukoistaa."Suom. kansanl.SISÄLLYS: I. Perusteita II. Lapset ovat Herran lahjat III. Kuolema on armoton IV. Maailma on paha V. Paavolan kauhu VI. Toivon tähdet himmenevät VII. Kavaluus VIII. Vielä kavaluutta IX. Seikat selviävät X. PäätösI.Perusteita.Kauniin, monilahtisen ja saarisen veden rannalla K—n pitäjäässä keski-Satakuunassa on Paavolan rustholli. Sen asemaon hyvin kaunis. Kolmelta puolelta piirittää sitä sinertävä vesi, joka kesäisinä aikoina kuohupäisinä aaltoina lainehtii senlehtimetsällä peitetyitä rantoja vasten. Maa kohoaa vähitellen niemen keskustaa kohden, jolla talon rakennukset seisovat.Aaltoilevat viljavainiot ...

Informations

• Publié par: nuthig
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 65
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Paf olav kanhuauyb ,reH  nammeiN s eB i Thiis fook ehu rot  fnaeso ny aneyoate erwhtsoc on tiw dna n  oerts hlaomts whatsoerictionsyam poc .revuoY  ite wa a ity  iv , gtiu su er -e yroms o ter thenderuG tcejorP eht fe nsceLig ernbtee sikooB ro ilnoclinedudit wthh  gro.gr ne at www.gutenbe SSI:S    LÄYL I II .uKlome ano t Herran lahjat   II  aL .tespavo  I.  er Pteusa   it ivon. To  VI uhu    nakovalP aa  .V   hapan  omailaaM .VI    notomra     IX. S valuuttaiVle äak  s IVII . av Kuual   ät I.VI mmihvenehät  ted lviävät   eikat se täsö

Title: Paavolan kauhu eli Rikkaus ja rakkaus Author: Herman Niemi Release Date: September 16, 2008 [EBook #26636] Language: Finnish

Tampereella, Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1879. Emil Hagelberg'in kustannuksella.

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAAVOLAN KAUHU ***  

  X  .äP

 Jos arvossa mä oisin "  Ja rikkahitten rinnalla,  Niin totta varmaan voisi  Viel' onnenikin kukoistaa." Suom. kansanl.

Produced by Tapio Riikonen

Kirj. —n. Nm. [Herman Niemi]

PAAVOLAN KAUHU eli Rikkaus ja rakkaus

I.

Perusteita.

Kauniin, monilahtisen ja saarisen veden rannalla K—n pitäjäässä keski-Satakuunassa on Paavolan rustholli. Sen asema on hyvin kaunis. Kolmelta puolelta piirittää sitä sinertävä vesi, joka kesäisinä aikoina kuohupäisinä aaltoina lainehtii sen lehtimetsällä peitetyitä rantoja vasten. Maa kohoaa vähitellen niemen keskustaa kohden, jolla talon rakennukset seisovat. Aaltoilevat viljavainiot ympäröivät niitä ja kohisevat haavat ja humisevat koivut ja pihlajat kaunistavat peltoin pientareet.

Näky-ala talosta on viehättävä. Länteen, ja etelään päin leviää kirkas R—veden pinta, jonka takaa siintävät tuuheat lehdikot, mitkä varjoavat haamottavia kyliä. Saaret siellä ja täällä ovat ikään kuin veteen asetetuita kukkas-vihkoja. Itäpuolelta näkyy noin virstaa leveän lahdelman takaa kirkko, joka kunnianarvoisasti kohottaa harjaansa taivasta kohden. Sen vieressä seisoo kellotapuli, josta Lauvantai-iltoina ja juhlain aattoina kuullaan rauhaa ja lepoa julistava juhlallinen kelloin ääni ja lepopäivinä Luojan ylistykseen ja palvelukseen kutsuva soitto ja sumeasti sointuvat ruumiskellot. Talon rakennukset eivät enää ole samat, kuin kerrottavamme tapahtuman aikana. Ai'an hammas on ne mitättömiksi syönyt ja uudet ovat sijaan rakennetut.

Taloa hallitsi, vuosia sitten, rikas onnellinen aviopari. Isäntä oli paikkakunnan miehiä ja häntä pidettiinkin suuressa arvossa. Emäntä oli oikea vaimoin esikuva. Hänen kätensä piti kodin aina miellyttävänä ja valvoi sen puhtautta; hänen lempeä luonteensa ja sävyisä käytöksensä oli esimerkkinä, jota jokainen koki kaikin voiminsa seurata.

Noin puolen virstaa Paavolasta pohjoiseen päin on korkea harju, joka estää kylmät pohjatuulet taloon tuntumasta. Sen rinteellä oli pieni torppa, jota nimitettiin Mäkeläksi. Uhkealta ei se näyttänyt eikä siitä enää olekaan jälellä muuta, kuin pari soraläjäksi muuttunutta muurin perustusta ja muutamia lahonneita alahirsiä. Asujina torpassa oli köyhä Mikko vaimoneen ja lapsineen. Ahkeruudellaan kokivat he voittaa kovan onnen tuottamat vastaukset, vaikka ei se aina tahtonut oikein menestyä. Mutta Paavolan haltioissa oli heillä aina turva puutteen aikoina. He eivät katsoneet ylön köyhää eikä tarvitsevaista; heidän talostaan ei milloinkaan lähtenyt kukaan auttamatta ja Jumala näkyi heidän armeliaisuutensa aina monin kerroin palkinneen.

II L . apset ovat Herran lahjat.

Oli Sunnuntai-aamu Elokuussa. Ilma oli tyyni ja aurinko lähetti valaisevia lämmittäviä säteitään maahan. Kirkon kelloin ääni kaikui juhlallisesti rauhallisessa luonnossa. Pitkin laajaa R—veden pintaa kiirehti kirkkoa kohden suuria veneitä, joissa valkopaitaiset miehet ja naiset kilvotellen soutivat. Paavolasta kiirehti pieni kaksihankainen vene kirkkoa kohden. Siinä souti kaksi miestä ja kolmas ohjasi sen kulkua perästä. Veneen keskikohdalla istui kaksi pidellen kumpanenkin sylissään vaatekääryä, jonka sisästä silloin tällöin kuului pieniä kirahduksia ja vienoa hengen vetoa. Pian päästiin rantaan ja miehet kulettivat naisten kannettavat kirkkoon. Jumalan palvelus ei ollut vielä alkanut, kun he astuivat sakastiin. Siellä avattiin kääryt. Toisessa oli Paavolan haltiaparin ensimäinen, jo kauvan toivottu ja ikävällä kaivattu lapsi, sirkeä tyttö, joka seurakunnan yhteyteen otettaissa sai nimen Lyyli; toinen sisälsi heidän torpparinsa, Mäkelän Mikon, ja hänen vaimonsa, viidennen lapsen, terävän poian. Hän sai nimen Johannes. Yhtenä päivänä olivat he syntyneet ja yht'aikaa he kastettiinki, jonka jälestä kulettajat aarteineen palasivat kotiinsa, toiset Paavolaan, toiset Mäkelään. Iltapäivällä oli Paavolassa iloa. Sinne olivat kutsutut pitäjään papit, lukkari ja ympäristön rikkaat ja arvoisat isännät emäntineen ristiäisiä viettämään. Ravintoa ei puuttunut enempää, kuin iloakaan, sillä isäntäväki oli saanut lahjan, jonka tuloa jo monta vuotta olivat varronneet ja toivoneet. Semmoisen kunniaksi olisivat he mielellään uhranneet puolet rikkaudestaan, jos se vaan olisi kysymykseen tullut. Mäkelän torpassa olivat asiat toisella kannalla. Iloisia kyllä oltiin sielläkin, mutta mitään pidontapaisia ei ollut. Äiti makasi vuoteessaan, pieni Hannes, joksi Johannesta lyhennetyllä nimellä nimitettiin, vieressään. Toiset lapset kävivät tuon tuostakin häntä katsomassa ja taputtelivat ilosta käsiään, kun saivat nähdä pienen veljensä pyöreät kasvot. "Kukahan tuon noin korean poian meille toi?" huudahti viisi vuotias Ida. "Jokohan se tulee huomenna kanssamme ulos juoksemaan?" jatkoi häntä nuorempi Kalle iloissaan. Äiti ei vastannut mitään, katseli vaan hymyillen lasten viatointa iloa. Pian astui Mikko sisään. Hän oli käynyt Paavolassa, josta oli saanut kantamuksensa ruokatavaraa "tyttären tuliaisia," niinkuin sitä sanottiin. Lapset juoksivat häntä vastaan, mikä mitäkin kysyen. Isä levitti ruokia pöydälle ja perhe nautti kiitollisena rikkaan lahjoja ja ylisti Taivaallista isää, joka oli vaikuttanut armeliaisuuden tunteita varallisten sydämissä. Pikku Hannes alkoi itkeä. Isäkin riensi katsomaan uutta armastaan. Hetken perästä valuivat suuret kyyneleet hänen silmiinsä ja suustaan kuului huokaus. "Minkä tähden vuodatat kyyneleitä?" kysyi vaimo. Hetken perästä vastasi mies: "Meille on lisääntynyt perhettä; meillä on nyt kuusi lasta. Me olemme köyhiä ja onnettomia; tuskalla ja vaivalla olemme eläneet tähän asti; miten voimme elää eteenpäin!" Vaimo vastasi: "Mikko! Elä anna toiveidesi synkistyä; elä raskauta itseäsi huomisen päivän surulla. Olemmehan eläneet tähänkin asti, eikö Jumala voi meistä yhtä hyvin pitää huolta eteenpäinkin. Onhan kaikki lapsemme terveitä ja vilkkaita. Ja koska Jumala on meille taas lahjottanut yhden lisää, niin voimme olla iloisia siitä, ett'ei Hän ole meitä unhottanut ja että taas on yksi Herran enkeli, joka vartioitsee Hänen pieniänsä, ottanut asunnoksensa meidän matalan majamme. Koska Hän on uskonut pienen Hanneksen meidän kasvatettavaksemme taivaan valtakunnan jäseneksi ja perilliseksi ja lahjottanut hänelle sielun ja ruumiin, niin kuinka voisimme epäillä hänen vähemmistä tarpeistansa, vaikka kylläkin köyhiä olemme. Olkaamme iloisia, rukoilkaamme Jumalalta voimaa täyttääksemme pyhiä velvollisuuksiamme ja tehkäämme työtä, niin mailman vaivat, vaikka ne kyllä mustilta ja synkiltä eteenpäin ajatellen näyttävät, raukeavat tyhjään ja me saamme viimein Herran runsaasen armoon turvaten hyvällä omantunnon levolla kallistaa päämme hautaan ja uskalluksella sanoa: Herra! Tässä me olemme ja lapset, jotka meille annoit." Näitä puhuissaan kirkastuivat vaimon silmät, joista myöskin muutamia kyyneleitä valui vaaleille poskilleen. Mikko huokasi syvään, mutta pysyi muuten äänetönnä; saman teki vaimonsa. Lasten viatonta ja iloista leikkiä katsellessa rauhottui vähitellen vanhempain sydämet ja Mikko rupesi taas katselemaan maailmaa paremmalta puolelta ja unhotti köyhyytensä, onnettomuutensa ja hän päätti valittamatta ryhtyä taas työhön, toivoen parempia aikoja ja siunausta toimillensa. Päätöksensä hän täyttikin. Perheensä eli entiseen tapaansa eikä Hannes näyttänyt paljoa lisäävän kuormaa vanhempainsa niskoille. Jos toisinaan murhe ja vastoinkäymiset pimensivät tulevaisuuden ja tekivät elämän tukalaksi, niin toisinaan oltiin taas toivossa rikkaita ja onnellisia; ja jos ei aina tunnettu lapsia niin suuriksi Herran lahjoiksi, kuin Paavolassa katsottiin Lyyli-tyttöä, niin ne sitä huolellisemmin kumminkin tulivat varjelluiksi maailman pahuudelta, jota rikkaiden usein on kovin vaikea estää parhaimmallakaan huolella ja tahdolla.

ne,ii olisan .iPli oli iinen Lyyalov ass.iulaaP nn olieletelintia kuuosiV  nolikäväH . nen, saanvaok ktao saatnav naehpmnakastivat ei aino aj isköt ar ätnäh ppil voityi ksaaer .a raakvsäH näväesänturinn su kaosän hääll kn,m taeleinav mmehi Lyylinallivatk.aS nes aaovalss Pvikän eiusa okj ,sennaH nälekäMoli nsa panikumpkiik neliuisimle sällan i a asi itta kuokpp auuel .e K" . äältie konothdmiot isapul itiÄ nua on ptua. "Miotmitiatyyedtt ysuauemi nise l!"nännlut ätnääsi isaaäta  ,om  ". N"se?"itä sui  lau nis naamäre elluvihyä steärktän  o ttiaismm eäMeklän Hanneksen me näsi — .ät iM" s ätotanuo ta,stos j o'uat näh äkie nänätäs tuja asei iptsäh np äälyni? Lymaan asuille n eSttyäluni .eluh p sua sintäiinul pusaneen,nk tämästä nnut pyy siaintjeyhköe mm ,atlesil ouh ätte tänielestuul kohm niiäis nimnuik mmseese  stää itiem  älltamopal uormaa, koska einät roppramiemk  inja jenli oil hiapa l nenyh atnäv änä päiv apsi. EräH naen snä äutil. anlavoaa Pastaiuluk äviäp okoK Illssä.kite leien n näh ,uklaalitiptok snaiäl aeähtau li L su liyy :E"kt öutilism eille asumaan, enia ietttivrat aök ysisiiiot ksineänism  lune "? T"lä,  kylsaanjos  nätnn,eiäitiniksäni ja  tuoda i odhayp niM" . t än Hai esnnva" asst iellnum s niamnaottaini  äitytääre tävätsy aj ilyy Ltiutkuva" e,yli piti lupaukssovita .uMtt ayL nstiluä seoka  j asneäH .em n iä in artain h Hanastili iurok äinähtnnehää ttmai oln e neskene ,ätsed llekin. in Lyylilaoj ,uk nhyätp me na eelk  tusjoarr ajakkivyh  syyolanPaavoli lle ähenas ;llnepais ltajoar tativvo atoj ,syyvyh aoavhnmeapniasa ni , joka usein oli  döysep ääjätätsiuu peitt etaä ike änsknesräi ääkvinn taranneut Hsedhy naäkie ,äsetistuinsaesll o ätle aj  neenyyka raodvukihisapiivteätenaty tö änta murhet ja mo thät nenäh tavil onetun taon msäen aökekssk iatoakin oäänkdessyhyyssmen ääkäeinh uatto tuntiehj ,ä akkaan muiston vahnmeimtsaa nysäd ilsän kiän htiytsnämäle r ipäl äa kaMuttsa oikesilusnnleasnaduse  ijan aastvaä ntäh ilyyL isneir . Muelle hänsiannea olsiiti mltonnHaseek teäyn.tyvelot naotha asn tsomaan,äänsä kaasy tsvä nutllse m nektehäyttiteiuiusla" ä ntsä ily i iyLalt uklua aaän ja samull emmalyk  es äl as n ketestmäjaä ar v t haotism kuaa,n llivat." "Tehdään sieeikämj läthiylapsmat olemn. Misioli tavilo te  lanvaai tinku a,ss,at ioannao amyylin kosinaan L,nennuk ssidne an eirepeän hik o aaksuutthetieen aksar kiaPvaee n Kn.aaolain 'aau ilo aak isiot näh tta Hannekselle oilav tmo aokitsnjaa an vmphesaaniil r naakkam ta  vasloinlkaata aaallatvis li eajkio nkria ankark  ätsärep ua aaohok  iloisesti; on iämknni .eSa klaainsehm ienislä esek N .ä niiu no  nvon ii aajaasnvaltran  kerieläv aatto ivlat ;aaat saalk ataun L p iääv natm noneeet! Vast, kuolltrumeenuakku tesenn  ksi katääev kla atsaledot aaeln neliut Mä.ämt t uu elav utavel-nen jt. Sen välken so niiakna ,artäete k  s kaate se atu esnio  nesm urtuminen, vaihd ok jeeul tinloillatakat äevrih ua it lle j  muilona ats m tuee,neslla  jelvinnkeutetivato anot ätovi murtaa vi, jokauued narnoenllsi tiosos na taätpä tavokra aniniak yli. Auringon ni nääsm aa nipnnna stlial ke  natavduus äti,asselleden  kohn kuikäääst äpnänaasiois skene neaj nnaH  — L .  liyy taatetne nik vetäahan ,ukmu oli ilämän aa am äättimmäl oknriaun neäiev — K .  laakak t .uKmuneaa llatta suan j  !oPjh autlu ilakaa puhaltaa. Se lyk n v ämamiiräv ytisä tänthea ojai .ukkk äutöYllhalllee  päia jano ällävoknirua enviil pa.anak t ataksensin kuiskk iukn a:a" ov,ilk a ih aat nyasta lE !mämä anaakiasiksoa; n ilme oumlimm eo el iem v —taut M."kileattuumottenno io . Oli syksy; suvi apar sakvstaataj a.ikaa Plavovän jlivl nakkiea-uu n vouskit mainee tlokuestat sivi mesi evän  okirkaas naakt yH .aatt t lunek äjttnäty  Hän oli kanssa. ssen;nääsolunem eeonn setieihun- i äso illeäl ;isollaainili vki onilyyL anotok il otäänEm. inäknt  .äsoriKonase ajä ikivsitoota miupehti aiek uutlu kenenkään suus p navut .ällädyö itäii Susä ntsäokotie nllseano  luksaan llen i väe mi,  skäänmäen sistioj , ätiasnain monetta muutoj  apotes aanrta a ssseainlSe. taviuttot ässämälehänät pyapseat l ipätni alailajk  voaa Pt.ämeln laennis ilunavsak sanomin se oen, iakk as t , ekmi aio  kenanuvie sunlullednesihup duatlivat saaneet toi äksikiis .eHo  naalliolaj allisui pnaaiu ttmaaairR s uuo ilkeisarpein tlevana o aj a otok rik ssokhk aaaeräy kinti .yPihänajs viäeljainen ä oli hi rikk ti k ä na aaapman ooikelisunnel m ässät ssamliaaile  sa; syystmeenllsiuu sieäkr auha toteudukaanmälel näagnaie n tkäelodnelionn   kahneetättä enndone auviotsedtn n.kileelksnean H oj tavilo tespaL ätty käyoli määrilll eajämnäL yyuhra kanenuda  jN .a niimitossaa tä visänäki e, nahll niputaaT lu atva nevilapaä enenytröyp asnomia teensa rsa. Vaatamakmasaetniee nanpili oispoa  jläv  neetiveniitt lituato ilnaas vir hänt, monnu

III. Kuolema on armoton.

.avan gean sttluvear selut imli oj as nseitn häa  jsa än ,nyeeäätn ii n n nna mato voiettälahi L .eltaakp iu nä, eshdliyyli onep äässäsnät lun halkioeen uunisea stme ln,ääin,tynethänääitiä haan turitty etsv iaää,nel ,inlossjo lm a itiotaa v.nareiS  ällriikehti väki kotia sinään näjelss.ä tätyänrt n h hä i ak hrut naaum , attksi ulos hän juouthraa;n ,umtt a aaomtskae tspilä neikkeil nööitt kei häntäsi rynrrna äekiVleäs . äjhyt änytyääh i ynrtnäeemu, a t tt äheäko ilisp öyn, jos hän siell  nenäh tneettaavloil stavali oinkaiaatt M tuis.ntaasnen palakin  ut auhmonek lutusakean sasi hän L ililyynis o en. yttkHen kiänjä mmsä .äHseat avosi hrienenä tynear näväämröt nuva stvale osaanll'o näki ahnaiden leikkei k n eitrleve  sänääis jn,saosnäh rih skumasne i häalkosiä n etuuatajh lyäi ayLniei sänintkpiä näätäH . äneenyt