Velhovuorella - Yksinäytöksinen laulunsekainen idylli

Erik Bögh

Description

The Project Gutenberg EBook of Velhovuorella, by Erik BöghThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.orgTitle: Velhovuorella Yksinäytöksinen laulunsekainen idylliAuthor: Erik BöghTranslator: Niilo SalaRelease Date: January 4, 2007 [EBook #20285]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VELHOVUORELLA ***Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed Proofreaders.VELHOVUORELLAYKSINÄYTÖKSINEN LAULUNSEKAINEN IDYLLIKirjoittanutErik BöghSuomentanutNiilo SalaEnsimmäisen kerran julkaissutU. W. Telén 1898.Digitalisoitu vuoden 1914 toisesta,kielellisesti uudistetusta painoksesta.HENKILÖT:MATTI.RIITTA, hänen tyttärensä.YRJÖ }HANNU } talonpoikaiskansaa.LIISA }KAARINA }AKSEL, parooni }KAARLO, maalari } matkustavaisia.KUSTAA, tilanhaltija }Taalalaismiehiä ja naisia.Tapaus Taalainmaakunnassa.Kaikki kappaleessa tarvittavat nuotit lauluihin ja tansseihin pianosäestyksen kanssa ovat 13 markalla saatavissaSavolan kirjakaupassa Kuopiossa.Näyttämö kuvaa vuoriseutua. Perä-alalla näyttämön poikitse vuorirotko, Oikealla ränstyneen vesimyllyn katto; sentakana kulkee rotkon ylitse vuoritie porraspuineen. Molemmin puolin kalliota ja kuusimetsää.ENSIMÄINEN KOHTAUS.Taalalaispoikia ja tyttöjä (piiritanssissa).LIISA (tanssii piirin ...

Informations

• Publié par: iddi
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 36
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Vef ovlhreuoa,ll yb kirEgöB  ihT h ook s eBor tis feso ehu oyen fnaerwhny ao  nate dna tsocla htiw ertsirtcomtsn  otsoever.ions whapoc ti yuoY yam  wa aory iv , gite dnretiu su er -ef thms o ter thebnetuG tcejorP ecline nsceLig erkooB ro ilnoa enedudit wthh  eis gr t www.gutenberg.o

Ensimmäisen kerran julkaissut U. W. Telén 1898. Digitalisoitu vuoden 1914 toisesta, kielellisesti uudistetusta painoksesta.

Suomentanut Niilo Sala

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VELHOVUORELLA ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed Proofreaders.

VELHOVUORELLA YKSINÄYTÖKSINEN LAULUNSEKAINEN IDYLLI

Kirjoittanut Erik Bögh

Title: Velhovuorella Yksinäytöksinen laulunsekainen idylli Author: Erik Bögh Translator: Niilo Sala Release Date: January 4, 2007 [EBook #20285] Language: Finnish

 sua lau inen, Hän k uaonaks luohis ussippseJa ää or m ret thevnialtyn  e poitse valiisa .ä L (  eäjusllle e iassan tjan nuanH atsokuoj niaki uvtonia mrsaatk  ja etsin vain Ja  ssnataviiip ssir touln.ai JAPO ( t T. iOk  äl .) soi uull isanä Liäril ymp ssäT ,nen nus no ' sä, ytmmaiahrm a it ptekiäntäii niuknne nknen .) ni KÖÖRI. Nyt neito umhreesn anuohtt Ku i,kai  anltkun hamra 'sadhok naai.ta s

Kaikki kappaleessa tarvittavat nuotit lauluihin ja tansseihin pianosäestyksen kanssa ovat 13 markalla saatavissa Savolan kirjakaupassa Kuopiossa.

HNEIKÖL:T saa.skanikaionpot laUN} H } NA JR Ö . Y säenärtttyn neäh ,ATTIIR .ITTAM tavaisia} matkusamlara iAKRAOL , ooar }niSEAK pL, IRAA} AN SIIL K } A sa.nnasaaku  tilanha . KUSTAA, aaalalsi tlji a T } naa iaisehmi jiä laaTmniapaT .  sua äyttNavuk ömäsirouv a Pa.tueualalä-er  noktor eekluk aanak n t se; toat k .nM nieesaupoprrtie uorise vylit rirooktostikuv eönämoi p nlattäyisymllnynyee nevla ränst, Oikeal pi (jätössanitirikiopsiatyt aj a  piissiikeskrin  .) IL sias t ( na SI A liala ot kjasiuumelo nimloupk ni N KOHTAUS. Taalal emstää E . SNMIIÄEN ur menhe pytkaoik it K ,iau astohn ulu N:o  ssa ). *La KIÖÖIR N . .1 T * NASS isirpi  (NUAN H). okuoj netsiot äsaalaän t eräelläsnas nakopajalsi erou ioP t p ,s siot nyrususet  hkä o  näknytyv hinanaks' Vanhat ja n  nemaisrk näveiss'akniun inäktsMe lunonus atsnk luhdata koi. Mo a sa leel nevakv hätiistä, jotuu piir ,assiop nassnakutinii L tonssanko a,aj oPki uh ( . pauemuna rion jhokios naaV uluala  jsinsTa t!leuo Ma kuljin kauas  ink ioots luij,n kJahoairin aant k ajätneuk tnijletsäMä msin t et määöyätt SI.A .) IL pue llse nleelolv yytyätiakkatsa

Sulhasen kaunihin kunniaks Metsäkin käynyt on vihannaks Vanhat ja nuoret Pois, pois nyt surut sekä huolet! Tanssi ja laulu Vain soikohon ja riemun pauhu. HANNU ( poistuu piiristä, tanssi taukoaa ). Kas niin, riittää kerraksi. Tämä piiritanssi käy ajan pitkään niin väsyttävän ikäväksi. LIISA. Kyllä kai, Viulu-Hannu! Sinusta lie jo hyväkin aika lopettaa tanssi ja saahan se jo loppuakin, sillä olethan ollut ikävissäsi koko ilkkosen illan. HANNU. Minäkö? LIISA. Niinpä niinkin, Hannu parka, minä tiedän kyllä, ettei kultakanasi ole täällä, ja eihän silloin voi mikään hauskuttaa. HANNU. Ketä tarkoitat? LIISA. Vielä kysytkin! Minä näetkös olen pitänyt sinua silmällä ja tiedän kyllä, mitä kaikki muutkin tietävät. Kuules, sanonko kultasi nimen? HANNU. No annas kuulla! LIISA. Alkukirjain on R. HANNU. Entäs sitten? LIISA. Toinen on i. HANNU. Rii… eihän siitä synny sen enempää. LIISA. Vai ei!….. Riitta …. kuulitkos: Riitta! Riitta! Vaan siitä ei kai sittenkään synny sen enempää. HANNU ( iloisesti ). Ah, lakkaa jo Liisa! LIISA. Kas, sattuipas paikalleen! Tulit heti iloiseksi, kun kuulit hänen nimensä. — Se on oikein se. Mutta kuitenkin tahtoisin varoittaa sinua rakastamaan vähän varovaisemmin, eikä niin tulen palavasti. Tottahan muistanet vielä, kuinka viimeksi soittelit tanssiaisissa kotikylässä ja kuinka kokonaan kadotit ymmärryksesi, kun Riitta ilmestyi. Silloin et enää kuullut etkä nähnyt, vaan soittelit niin hurjasti, että kaikki luulivat itse Ahdin käyrää pitelevän. HANNU. Liisa, älä hiisku sanaakaan Ahdista! Muista toki, että koski pauhaa tuolla ihan lähellä ja että Ahti on siellä usvavaipan alla eikä salli itseänsä pilkattavan, ei varsinkaan nyt, kun on Juhannusaatto ja vielä torstaiilta. Ja ajatteles, että me seisomme ( katsoo ympärilleen ) keskellä Velhovuorta! LIISA. Niin, sinä olet oikeassa, Hannu. Mutta jos minä antaisin Ahdin itseäni säikyttää, niin voisinpa helposti unhottaa erään toisen asian, joka minun oli sinulle sanottava, Hannu rukka; minä voisin jälleen sinut peloittaa, jos vaan tahtoisin. HANNU. Ei, Liisa, sitä sinä et voisi. LIISA. No, saadaanpas nähdä, kuinka levollisesti sinä kuuntelet kertomustani. ( Tähdellisesti: ) Yrjö on tänään tullut takaisin Tukholmasta. HANNU ( levottomasti ). Yrjö!… Yrjö!… Liisa, kuka sen on sanonut? LIISA. Ei kukaan muu kuin Riitta. HANNU. Riitta! LIISA. Niin juuri hän, pidä varasi, Hannu! Tiedäkin, että Riitta on suuremmassa vaarassa Yrjön kuin itse Ahdin takia. HANNU. Oi, kerro, kerro minulle. LIISA. Kyllä, kyllä, kun vaan maltat mielesi ja annat vähän aikaa… Jos heti näet kertoisin, niin tulisit jälleen hurjapäiseksi ja soittelisit päin seiniä koko illan. Hellitäs meille ensin reima polska, sitten saat kuulla kaikkityyni. HANNU ( tarttuu hänen käteensä ). Mutta Liisa kulta… LIISA ( työntää hänet pois luotaan ). Ei sanaakaan, Hannu! Viulu käteen ja jousi toiseen! HANNU. Oi, hyvä, kiltti Liisa kultani! LIISA ( uhkaa häntä sormellaan ). Suu poikki korvia myöten, Hannu! Tee mitä käsken; sillä tiedäthän, että jos kiltti Liisa

TOINEN KOHTAUS. AKSEL, KAARLO ja KUSTAA ( matkapuvussa. Kaarlolla pitkä musta parta, olkihattu, alaspäin käännetty paidan kaulus, punainen mekko ja kasvilaukku selässä. Aksel metsästyspuvussa. Kustaalla vaaleat kesävaatteet ja matkalaukku ). *Laulu N:o 2.* AKSEL, KAARLO ja KUSTAA. Mi riemu on huippuja tunturien Kera käyskellä pilvien kiitävien! Yli laaksojen katsehet kauaksi kantaa Ja aatoskin etsivi taivahan rantaa Ja laulumme kaikuu Ja toiveita raikuu tuoll' äärillä ilmojen. KAARLO. On käyntini rohkea ja suruton, ja uljas on retkeni ja peloton. Kuin usva pois tieltäni estehet haihtuu ja surut ja huolet ne ilohon vaihtuu. AKSEL. Ei uuvuta uni, ei, ain' edespäin, ja ain' edespäin vaellamme me näin. KÖÖRI. Mi riemu on huippuja tunturien j. n. e. AKSEL. Mitä näenkään! ( Katselee ympärilleen ). Tämä paikka … onko tämä unta … vai olenko tosiaan ollut täällä ennen? Tuo mylly … tuo vuoren rotko — tuo polku tuolla … nuo pensaat tuossa kosken rannalla. Kaiken tämän olen nähnyt jo joskus ennen. KUSTAA. Kummallista kyllä, mutta siltä tuntuu minustakin. AKSEL. Niin … nytpä tajuan asian laidan. Olemme molemmat katselleet tätä maisemaa neljän seinän sisällä. Muistatkos? Viime talvena Kaarlon luona … hänen atelierissään. KUSTAA. Ah todellakin! Sehän oli sama taulu, jonka kuningas osti! Tämä paikka on siis epäilemättä Velhovuori. KAARLO. Aivan niin! Ja nyt juuri, Juhannusyön tullen, on soveliain aika tarkastella tätä eriskummallista paikkaa. KUSTAA. Mutta ettehän täällä vaan joudu lumoihin. KAARLO. Mitä vielä! Mutta jos muuten tahdot tietää tulevaisen elämäsi vaiheista, niin ei siinä tarvitse muuta kuin puoliyön aikana mennä vuorelle ja nukahtaa sinne. Ja jos sinulla on uskoa, sinapin siemenkään niin näet unissasi ihanan immen. Hän lähestyy sinua hellin, viattomin silmäyksin ja juuri tämän impyen on kohtalo sinulle ikiystäväksesi määrännyt. KUSTAA. Kuinka! ihanan immenkö? KAARLO. Niin, tai voisihan sinulle ilmestyä leskikin, kuka sen niin tarkoin tietää. Kuten sanoin, sinä näet, sinä näet hänet, jonka sallimuksen salaiset vallat ovat sinulle aviosiipaksi määränneet. Tiedäthän muuten, että kaikki avioliitot säädetään taivaassa. AKSEL. Taivaassa! No se on sentään jokin lohdutus, etenkin minulle, joka varmaankin täällä maan päällä elän ja kuolen vanhanapoikana. KAARLO. Me pysähdymme siis tänne?

atiskluar nk re sioin aaavtt tatum ,o tulop aaksrkeloidetuvat kaj  aopsiäkedts,ä n,ii nn,ii NI.KKIAK !ennout ellem ttaa soiannu ! ( H nienems äkmäm ne hiavneutues vaarnako tankoau, aaaksi lauluksi ). jlih ikknat eenelleaik n oiius Me.uknnas , eokses ain ssijotesloit saato ,n ne .)P rattelen h että to  eenrouv ätnä em (  e ll oja jenreuu  nten iiut,uustuullaa kuä sa sinaakaanas atloup  seekts ( i U NNHA n! reiman polskan! LIIAS .aVnat äällonä ii ntun lakam ;aäkneemmärun   viuttaaa ).  luns opajeH ityäp!tN e k ttaa s innkraeraissnat  niekio 

 siis armollinenp raooina issaattoitn,mauu s (n. eskAllil  .) e ätiM miehelisana en st kuiaan tale ik a iestäesänoitu esä aj suektaa ätte  njataku täjllee Jätähänsissasi.sääp ?ytäkti ell snäsoeiinSisiä j koni…  sin .aKin pn nias oo ta  .LESKA ?eelevra  LOARKA n.ääit mEn aaK aniraJ !nia  ukhdinsi US . KA.TA et nojtunutuu onon jo aikoja sitsahuar a näh ,asöptttyo ll oanarES.L .i KAilj S la tuo  jo inasKaar ilrknelitua meo ,ikokuk konat aaä. No, s n nimeäns es eähen oamnitirlaa Kun ka,rtke atsiotsedhak niaankvarm on Tämäan !aairnaK  aav  Tieeni.elisti vV iaLR.OK . AA siät  äona llsiuiukasapav ätte nähtäd ttakai! STAA. ToUKe nnämjätäestän nikanää äniMnia  usi  sukesi,reksimskh rakeisusru oeniskajuei konattinoorap iskam Eräänä arännyt.  iut oipmanu alo oi tnpsi Mi.tautlath ääm olo aok i ii.nttmoilekK ei vakllotivatuutthlev ukknnodak oaniv autmaluuu k uMtt aevilA skle, ällös olko mil näh j neutuoneen ssry ränpuep. une niin ,näämisten tiystyn eiik oepna nurrearänk n mi. Kukäänläsi iraasianneipK neoi tn sein sleulniamlaatätT aaaldän tääl hkäpä löyoirktan  moomtu taaijal aae äniM . vankein oivhaa, aivnej  äiolepä teösävttsiäk— , krutaliketsiyr ntuu ryssäin tai siat ,ojaka tnua sia enttKan inar S .Ls ne !no  ESKA kuulla.aat hetiktsöo ilH nän eätyä yhkö, niie plaaT ätläät ,öttotoita kmaasain l pa nojv aais,nduusasse oj na iutuän huk Tlmhon,aaj soasm ninuv naha tätini otti houl tenäk asneskaettvaasä nthän  aalmonanaasspnesin l . En mme eiki numtuuthätileel mutta vyhdessä,iovsus ,äH .ak nod tsieklei kiikie no kisk,iieodsi nreaki sokeus  .OLRAAK .iskeratotunka siakavmolu … ja hänen ihanaeSo  nitteyts  evasisit t nukokois tnämlh äsamrulistnnolkin a on— s annal ouhenä or knäsitua taot iin aj —  titääp n n luoksea jälleekuakaskiluatink soi  Ki!yd senäml neuluahäkllleda hemust . Rie  ainluna aalalllla alllaa alllla laalR .niav nalual ala aalllla aallltaan. Ralla lall nisrouvallihok ot jkaa oiihetn s  eruaheS,nno !kki  kaia, tturhtävistE . niustuk  n viii honohilpi laaMnira llol  .) e ttäy määil s nmä  aallunala aalll EL ( Kaar  ain. AKS aR .niav nalual a lllaa allllaa ll alllll a !aRvitylallala lallala aott js,tuou kinatioot ,noviäp iyörin, pyörin jar eiumties.nK iolmku enan  Hn.leil inässiäh nettis oi. ni ta joKohtakpsk ku nasuaal  ttaolTu ). laeloruv eekluk attiiR ä va Pidnen.yttösit aknuik nluee LOAR ka  ( stna KA a.K nik iraa dhy ätse uonne! (Katsos t erll ) e  . stoov ou uh älÄ .viav ilo sskoou j ELKS « A a. nij  äasllni oykitseata  Minäsi.     n «   l iMtsio  sennkuin,aaaa v       iA nmiepni aa tähden lailla l lalaalall laaln arn ke syyla — ennäT ?iov atavinivsin nuin lmä o:3 *. IR L*uaulN  musta he ITTA. Riel neuluahäkllledsoi  Ri!yd senäm istu « ( Pokoetvat p iiatneut.aolti S MAOL ) KS.AUHTKO .TESITNE.ATTIIR  ras, ehkä hän on       T«out häitha iinna    en     kuoJassopmi .nei k iaalta nipuuetl! MAksedu,  Jou.) ellileskA ( OLRAA . K aattdo ouain .itkkniyy jan  däpi ttätauo noujasseeM .ähen olintua hetkinenv sireeteläv äliansaa tt ienän hllakiap oj ,asna edeansarivis ääts aahiniotsakvs eesi AK .niek akujtun onohltieeeyn alik nivnot dolein, hän ARLO. Niip nuniS !leskA esulKu! vätäätehasalkk u aipimuntaa  aut nyttää, .ä uTtiiu !äNnek yllä sinut, huliiliv AAK ! .OLRiuT i!tu ITRI. TA, No ,sarYöjisniute lost pii Jouasi!duoj ,ud iR amO !u ltkutait sanihas rretyksiivat pii seii nap ( . tOat aup ra earipejan naam IR .) riipatsu vilakee   ( nä ITTA oltsaKraes ndhku soei slaolTu.  a )ssiskyjiäv näh o