The Project Gutenberg EBook of Silmänkääntäjä, by Pietari HannikainenThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.netTitle: Silmänkääntäjä eli Jussi Oluvisen matka Hölmölään; ilveilys 2:ssa näytöksessäAuthor: Pietari HannikainenRelease Date: February 18, 2005 [EBook #15104]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SILMÄNKÄÄNTÄJÄ ***Produced by Tapio RiikonenSILMÄNKÄÄNTÄJÄELIJUSSI OLUVISEN MATKA HÖLMÖLÄÄNIlveilys 2:ssa näytöksessäKirj.Pietari HannikainenTeksti perustuu v. 1909 painokseen (kirj. v. 1847).HENKILÖT:JUSSI OLUVINEN, ollut talonpoika OluvilassaLIISA, hänen vaimonsaMATTI HÖLMÖNEN, Kylänvanhin ja Kestikiivari HölmölässäKATRI, hänen vaimonsaMARI, heidän palkkapiikaHÖLMÖLÄN KYLÄLÄISIÄ1:N NÄYTÖS1. Kohtaus. JUSSI OLUVINEN, ollut talonpoika Oluvilassa LIISA, hänen vaimonsaOLUVINEN. (Tullen Helsingistä kotiinsa.) Voin vedon lyödä, ettei Liisa minua tuntenut. Nähtyään minun, hän juoksipanemaan päällensä. Ken nyt voi sanoa, etten minä ole Herra; ja millainen? Niin hyvä kuin moni lukien ja laulaen koulut jakimnasit ja jotki halki. Isäni ja äitini minua aina sanoivat tuhmaksi. Vahinko etteivät nyt ole elossa; saisivatpahan hävetäedessäni; vaan mitä? Tuossa näen, Liisa jo tulee ja kirkkovaatteissaan—hahaha!LIISA. (Tulee ulkoa ...
The Project Gutenberg EBook of Silmänkääntäjä,by Pietari HannikainenThis eBook is for the use of anyone anywhere atno cost and with almost no restrictions whatsoever.You may copy it, give it away or re-use it under theterms of the Project Gutenberg License includedwith this eBook or online at www.gutenberg.netTHitöllem:öSliälämnä;nilkväeäilnytsäj2ä:sesliaJnuäsysitöOklsuevsisseänmatkaAuthor: Pietari HannikainenRelease Date: February 18, 2005 [EBook #15104]Language: Finnish*E*B*OSTOAKRSTILOMFÄTNHKIÄSÄPNRTOÄJJEÄC**T*GUTENBERGProduced by Tapio Riikonen
SILMÄNKÄÄNTÄJÄILEJUSSI OLUVISEN MATKA HÖLMÖLÄÄNIlveilys 2:ssa näytöksessäiK.jrPietari HannikainenTeksti perustuu v. 1909 painokseen (kirj. v. 1847).HENKILÖT:JUSSI OLUVINEN, ollut talonpoika OluvilassaLIISA, hänen vaimonsaMATTI HÖLMÖNEN, Kylänvanhin ja KestikiivariHölmölässäKATRI, hänen vaimonsaHMÖALRIM,ÖheLiÄdNänKpYaLlkÄkLaÄpIiiSkIaÄ
1:N NÄYTÖS1. Kohtaus.JLIUISSAS,IhOäLnUeVnIvNaEimN,onolsluattalonpoikaOluvilassaOLUVINEN. (Tullen Helsingistä kotiinsa.) Voinvedon lyödä, ettei Liisa minua tuntenut. Nähtyäänminun, hän juoksi panemaan päällensä. Ken nyt voisanoa, etten minä ole Herra; ja millainen? Niin hyväkuin moni lukien ja laulaen koulut ja kimnasit ja jotkihalki. Isäni ja äitini minua aina sanoivat tuhmaksi.Vahinko etteivät nyt ole elossa; saisivatpahanhävetä edessäni; vaan mitä? Tuossa näen, Liisa jotulee ja kirkkovaatteissaan—hahaha!LIISA. (Tulee ulkoa ja seisattuu ovelle nyykistäenpolviansa tervehtiessään.)OLUVINEN. Kumoron Liisapetty!LVIaIrSmA,aa(IntsHeoksvienevni.e)rAaiht:a?m(ikKäovnausotrii,OkluavuinsieslleH.e)rra!Mieheni on poikessa, minä olen yksinäni—ja olenodotellut häntä——OLUVINEN. Viipyväksi? Hi hi hi!—LIISA. Ikävöinytki—(hiljaan) Ah mikä lusti Herra! voijos Jussi— tulisi!
OLUVINEN. (Lähenee Liisaa.) Voi jos Jussi ei tulisi!(antaa suutaLiisalle, joka katsoo alas.)LIISA. (Hiljaan) Mikä makia muisku! Ah! Se ei ollutJussilta.OLUVINEN. (Tutusti.) Liisa!LIISA. Mitä? Jussi! Sinä Jussi? Hui! kuin säikähin,kuin luulin——OLUVINEN. Sen nyt näin, kuin et edespaennutkaan.LIISA. Niin milloin minä ennen sinua olen paennut?OLUVINEN. Mutta ethän minua tuntenutkaan.LIISA. Vielä sanot! ken sinua muut olis tuntenuttuollaisissa? MuttaJussi! toellako nyt vaatteesi tuollaiseksi oletmuuttanut?OLUVINEN. Ihan toella, Liisaseni!LIISA, Mitä? minä en ymmärrä, vain olet sinähulluna?yOmLUmVäIrrNyEstNä:.STiinlaullllisa,naLiiosliamamnäeettasleonnpoonjaliti;annyvtähäntilatoina, nyt näetsen elämme Herroiksi;ymmärrätkö sen?LIISA. Ja syömätä. Voi, voi! Jussi parka!
huomeseksi ei ole leivän murua kotona,ymmärrätkös sinä nyt sen?OLUVINEN. Sen? Liisa! Sitähän minä olenkitsuintkäi,nLuiti,saa,jaettelloultejnaäahpnriyktoimnuuuttka,okkouipnotiusvolaosntia.uMloutstaja ulkoa tupaan.LIISA, Vaan jopahan senkin olen nähnyt, ettei oleleivän murua kotona.eOuLkUkoVIsNenEi!N.MiSneännväaeatns?enJaolpeanljkaiulllkaesnilumtilhläalskiiki?Eimaailman ja oppinut enemmän, kuin isien isänisätmailman alusta asti.LIISA. Joko senki olet oppinut: elämään syömätä?OLUVINEN. Sinä haastat kuin leikatusta lampaanpäästä. Kaupungissa, näetsen Liisa, näin minä opinpitävän lehmää sarvesta ja älyn sitä lypsävän—viekkauden vaunuissa ja rehellisyyden jalkaisin—totuuden hakkaavan puita ja kavaluuden istuvanvalkialla.LIISA. Voi, voi! Jussi, mitä haastelet! Hyödyttääkönekin meitä?OLUVINEN. Enemmän kuin luulisit; Liisa, sinä vieläet ymmärrä. Äly ja viekkaus maailmassa auttavatvälemmin, kuin työ ja ansio. Esimerkiksi, näetsen,tuolla metsässä on vanha pölhö; tuhatta vuotta sejo on siinä seissut, mutta kenpä siihen paljonsilmiänsä on luonut. Vaan sanopas siinä olevanjotain ihmeellistä, sano sen öillä kummittelevan,
sano sen parantelevan pistoksia, hammastautia jamuita kohmauksia; näkisitpähän miten virtaisikansa sitä ihmettelemään ja ihailemaan; monimaksaisi hyvät rahatki päästä sen luo; ja pian tulisise kuulusaksi ympäri mailman, se sama meidänvanha pölhö. Joko nyt ymmärsit?LIISA. Kaikki mitä haastat on synkiämpi syysyönpimeyttä; kaikkihan jo olet kadottanut: pellot,metsät ja pölhöt.OLUVINEN. Hahaha! Sinulla on vähemmänymmärrystä kuin kaksiöisellä vasikalla. Kuuletsennyt, kuin yhellä sanalla selitän sinulle koko asianselvemmäksi keväistä päiväpaistetta: Kaupunkiinnäetsen muinen tuli Kuninkaallinen ulkomaanSuutari, nimeltä Beklin. Koko mailma nyt tahtoiteettää kenkänsä ja saappaansa sillä. Muttakaupungin entiset Suutarit jäivät jouten, ihanjouten, Liisaseni! Tuostapa nyt Suutaritajattelemaan ja sitä tekisivät vielä nytkin, jos eieräs älykäs mies heitä olisi pelastanut. SuutariPylkkönen keksi näetsen yhtaikaa koko salasuudenja ilmoitti sen mailmalla. Hän, näetsen, eräänäyönä hävisi kaupungista ja koko näkyväisestämailmasta, mutta sen siaan ilmestyi uusi, vieläkikuninkaallisempi Suutari Pylkkeliin. Alappastuiskuttaa työtä tällekin. Ahaa, liini! kiljaisivat kaikkiSuutarit kuin yhdestä suusta, siinäpä se onkitemppu. Pikemmin kuin sumu päivän nostessa,hävisivät samassa kaikki entiset Suutarit ja toisettoistansa muukalaisemmat ja kuninkaallisemmatilmestyivät niiden siaan, joita nyt jo on yhdenverran kuin Musti nimisiä koiria.
LIISA. Mutta Jussi! virsuakaan et osaa tehdä, senvähemmin sinusta olisi Suutariksi.OLUVINEN. Ei tässä osaamisesta ole puhettakaan.Näetsen, Liisa! samatenkuin Suutarit, muuttuivatviimen muutki ammattimiehet Ulkomaalaisiksi, sikälikuin Sorvari Surrander, Uunintekijä Tegel,Viinankauppias Ruus, Yövartiat Remusteen jaSkrikhalsiander ja muut sellaiset tulivat ulkomaaltasinne; ja sen nyt jo meiän Mustiki ymmärtää, ettäsellaiset nimet, kuin: Palovinerus, Räkänenander,Korvapuustius, Rahvelianus, Punssioni,Romtotilander, Pohmelius, Sepeliin, Mustileen,Kortpeliander ja Tyhjäkerskonius ja lukemattomatmuut sellaiset, että ne muka elättävät miehensä,vaikka karpeettomalla kalliolla.LIISA. Voi, Jussi parka! nyt näen, ettet enää eleymmärryksessäsikään.Ethän osaa mitään ammattia, pait kyntämistä jasiihenkin olet laiska.Nyt olemme hukassa.OLUVINEN. Hahaha! Liisa! Et sinä sitäkään olekuullut, etteivät ihmiset kysy kenenkään oppia jaettei oppi tee ketään herraksi, mutta nimi, senäetsen on pääasia. Ihmiset ovat jo ennenmailman alkua keksineet sen, että kaikkiulkomaalaiset ovat viisaita ja oppineita; ja koskakaikki asiat ja kaikki kappaleet tunnetaannimistänsä, niinkuin kissat ja koirat ja muutraavaat, niin tunnetaan muukalaisuuski nimestä,vaan muukalaisuudesta ihmisen oikea arvo.Sentähen näetsen kaikki, jotka muuttavat nimensä
mmuuuukkaallaaiisseetksnii,mtuelteovvatathhererroriakssni,ijmaiäsjeantkäahikeknikaikkisuomalaiset talonpoikasia, joita ei auta opit eikämuut viisaudet. Ymmärsitkö nyt?LIISA. Ah, Jussi, nyt ymmärrän. Sinä muutatrnoiumveaskisjia—tuAlehtJhuesrsriaskesnii!jammininääo,leJunskisia!inmainätulenherrassäätyä enemmän rakastellut.pOuLhUutVIkNuiEnNy.mKamsärsteävoäliinoiekneiehnmsinaenno.ttu.NytsinäLIISA. Niin, Jussi! Vallassäädystähän minäki olen.OLUVINEN. Miten? Minä en ymmärrä, Liisa!LIISA. Minun isän ukon äitinäiti oli Ruotsista tullutneitsytTurunkaupungin ylimäisessä rahteerissa.oOleLtUkiVjIaNtEeNet.hTäotnieslelestikusinnnäiastiaih.ensukulaisehesivieläLmIiIsStäA.t.ulMeuettnaytJluesispi!änmyteilalesi?aan.Minullaonnälkä,OLUVINEN. Liisaseni! siinäpä se onkin asia, etteileipä tule meille, mutta meidän täytyy itsemmemennä sen luo.LIISA. Miten? Minä en ymmärrä?OLUVINEN. Me näetsen panemme tammanvaljaisiin ja menemme matkaan.
LIISA. Matkaan; Mihin?OLUVINEN. Liisa! mailma on niin iso, niin pitkä jaleviä, ettei meidän molempien ajatukset sadassavuodessa saisi jokapaikkaa käynneksi, jos jäniksinäjuoksentelisivat; ja sinä kysyt, mihin. Liisa! memenemme nyt kaupunkiin ja tulemme valloiksi.LIISA. Mitä? Millä me siellä elämme?OLUVINEN. Millä? Näetsen me panemme nytkaikki koko taloutemme rekeen ja kaupungissamyömme ne kaikki rahoiksi. Koko taloudennäetsen, se tahtoo sanoa: Sinä ja minä ja Musti jakanat, kukot ja kissat ja porsaat, kaikki.LIISA. Kuin? myötkö sinä minutki. Ei! minä enliikahda kotoa.MOLuuUtVrIaNaEvNa.atEimLiinisäavsaeanni,aniiivnojnulmmyaödmäi.näTueonnoylte.kiirusti kaikki pärevakat, joihin ne panemme jajoissa niitä kuljettelemme.LIISA. Ah, Jussi! Ostat sie minulle siitte uudethameet ja uuden silkkihuivin ja uudet—kultasormukset ja—korvarenkaat.OLUVINEN. Kaikki, Liisaseni! kaikki, mitä halaat,joudu nyt vaan.LIISA. Ah! Jussi! Nyt rakastan sinua enemmänkuin ketään muita.OLUVINEN. Liisa! sinä olet vaimon esikuva; tule,