Project Gutenberg's Schönberg-Cotta perheen aikakirjat, by Elizabeth CharlesThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.orgTitle: Schönberg-Cotta perheen aikakirjat Luonne- ja tapakuvaelma uskonpuhdistuksen ajoiltaAuthor: Elizabeth CharlesTranslator: Waldemar ChurbergRelease Date: December 3, 2007 [EBook #23704]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SCHÖNBERG-COTTA PERHEEN AIKAKIRJAT ***Produced by Tapio RiikonenSCHÖNBERG-COTTA PERHEEN AIKAKIRJATLuonne- ja tapakuvaelma uskonpuhdistuksen ajoiltaKirj.ELIZABETH CHARLESEnglannin kielestä suomentanut Waldemar ChurbergHelsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. 1877.SISÄLLYS: I. Elsan kertomus II. Otteita Fredrikin aikakirjasta III. Elsan aikakirja IV. Otteita Fredrikin aikakirjasta V. Elsan aikakirja VI. Fredrikin kertomus VII. Elsan kertomus VIII. Fritzin kertomus IX. Elsan kertomus X. Fritzin kertomus XI. Evan kertomus XII. Elsan kertomus XIII. Evan kertomus XIV. Elsan kertomus XV. Fritzin kertomus XVI. Elsan kertomus XVII. Evan kertomus XVIII. Theklan kertomus XIX. Fritzin kertomus XX. Theklan kertomus XXI. Evan kertomus XXII. Elsan kertomus XXIII. Atlantin kertomus XXIV. ...
Project Gutenberg's Schönberg-Cotta perheen aikakirjat, by Elizabeth Charles
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,
give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org
Title: Schönberg-Cotta perheen aikakirjat Luonne- ja tapakuvaelma uskonpuhdistuksen ajoilta
Author: Elizabeth Charles
Translator: Waldemar Churberg
Release Date: December 3, 2007 [EBook #23704]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SCHÖNBERG-COTTA PERHEEN AIKAKIRJAT ***
Produced by Tapio Riikonen
SCHÖNBERG-COTTA PERHEEN AIKAKIRJAT
Luonne- ja tapakuvaelma uskonpuhdistuksen ajoilta
Kirj.
ELIZABETH CHARLES
Englannin kielestä suomentanut Waldemar Churberg
Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. 1877.
SISÄLLYS:
I. Elsan kertomus
II. Otteita Fredrikin aikakirjasta
III. Elsan aikakirja
IV. Otteita Fredrikin aikakirjasta
V. Elsan aikakirja
VI. Fredrikin kertomus
VII. Elsan kertomus
VIII. Fritzin kertomus
IX. Elsan kertomus
X. Fritzin kertomus
XI. Evan kertomus
XII. Elsan kertomus
XIII. Evan kertomus
XIV. Elsan kertomus
XV. Fritzin kertomus
XVI. Elsan kertomus
XVII. Evan kertomus
XVIII. Theklan kertomus
XIX. Fritzin kertomus
XX. Theklan kertomus
XXI. Evan kertomus
XXII. Elsan kertomus XXIII. Atlantin kertomus
XXIV. Evan kertomus
XXV. Theklan kertomus
XXVI. Fritzin kertomus
XXVII. Evan kertomus
XXVIII. Elsan kertomus
XXIX. Evan kertomus
XXX. Elsan kertomus
XXXI. Theklan kertomus
XXXII. Elsan kertomus
XXXIII. Theklan kertomus
XXXIV. Äidin kertomus
XXXV. Evan Agnesin kertomus
XXXVI. Theklan kertomus
XXXVII. Fritzin kertomus
XXXVIII. Elsan kertomus
Ne näitten aikakirjojen osat, jotka koskevat Lutheriin Melancthoniin, Sachsin Fredrikiin ja muihin
historiallisiin henkilöihin, saavat todistuksensa seuraavista teoksista: Lutberin "Tischreden"; Lutherin
"Briefe, Sendschreiben und Bedenken", ulosantanut de Wette; "Geist und Luthers Schriften"
ulosantaneet F. W. Lomler, C. T. Lucius, T:ri Ruft, L. Sackreuter ja T:ri Ernst Zimmermann; Tutschmann'in
"Friedrich der Weise"; Uskonpuhdistuksen Historia Rankelta ja D'Aubigné'lta; ynnä muut historialliset
teokset.
Alkuteoksen ilmoitus.
Suomennoksessa löytyvät runomittaiset paikat on Filosofian
Maisteri P. Cajander suosiollisesti kääntänyt.
Suomentaja.I.
Elsan kertomus.
Fredrik tahtoo, että minä kirjoitan elämäni aikakirjan. Fredrik on minun vanhin veljeni. Minä olen kuusitoista- ja hän
seitsemäntoista-vuotinen, ja minun on aina ollut tapa tehdä, mitä hän tahtoo; ja sentähden teen nytkin niin, vaikka
tämä tuuma tuntuu minusta varsin kummalliselta. Fredrikin on hyvin helppo kirjoittaa aikakirjoja taikka mitä tahansa,
sillä hänellä on ajatuksia. Mutta minulla on niin vähän ajatuksia, minä voin vaan kirjoittaa, mitä näen ja kuulen
ihmisistä ja asioista. Eikä siitä ole tosiaankaan paljon kirjoittamista, sillä meillä käy aina kaikki asiat jokseenkin
samaa menoa. Ihmiset ympärilläni ovat samat kuin olen tuntenut siitä asti, kuin olin pikkuinen lapsi, eikä esineetkään
ole suuresti muuttuneet; se vaan, että väki on karttunut, sillä kodissamme on nyt niin monta vähäistä lasta, ja esineet
näyttävät minusta hupenevan, kun ei isäni käy rikkaammaksi, vaan on useampia, joita hänen tulee vaatettaa ja
elättää. Kuitenkin aion koettaa, koska Fritz pyytää; semminkin kuin läkki ja paperi ovat ne molemmat tavarat, joita
meillä on yltäkyllin, koska isäni on kirjan-painaja.
Fritz ja minä emme ole eläissämme olleet eroitettuina toisistamme, ennenkuin nyt. Hän lähti eilen Erfurtin yliopistoon.
Juuri kuin itkien ajattelin, että minun täytyi luopua hänestä, kertoi hän minulle nämät aikakirjan tuumansa. Hänen on
määrä kirjoittaa toinen, ja minun toinen. Hän sanoi, että hänellä olisi apua siitä, niinkuin meidän hämy-ajan
jutuistammekin — kun me molemmat aina, siitä saakka kuin minä voin muistaa, pistäysimme kesäisin puutarhaan
ison perunapuun alle ja talvisin akkunan-komeroon sälyhuoneesen, joka on sisäpuolella isäni kirjapainoa ja jossa
paperikimppuja säilytetään ja vanhoja kirjoja on koottu läjiin, joitten keskelle me tavallisesti istuimme.
Kenties siitä on apua ja lohdutusta Fritzille, mutta minä en ymmärrä, kuinka milloinkaan minulle. Hänen olivat kaikki
ajatukset ja hänen ne ovat vielä. Mutta minä — mitä minulle jää hänen äänensä ja hänen kalliitten kasvojensa sijaan
muuta kuin paljas paperi eikä mitään ajatuksia ollenkaan! Paitsi sitä minulla on niin paljon tekemistä, koska olen
vanhin; eikä äiti ole ensinkään hyvissä voimissa ja isä vaatii minua niin usein auttamaan itseään kirjainten ääreen
taikka lukemaan hänelle, kun hän latoo niitä. Oli kuinka hyvänsä, Fritz tahtoo sitä, ja minä suostun siihen. Olisi
hupaista tietää, kummoiseksi hänen aikakirjansa tulee!
Mutta mistä minä aloitan? Mitä aikakirja on? Kahta raamatun kirjaa nimitetään "aikakirjaksi" latinan kielellä —
kumminkin Fritz sanoo, että tuo toinen pitkä sana [Paralipomenon] merkitsee sitä — ja ensimäinen kirja aikaa
"Adamilla"; minä tiedän sen, sillä minä luin sen eräänä päivänä isälleni painettavaksi. Mutta ei suinkaan tarvita, että
minä näin kaukaisista ajoista aloittaisin. Tietysti minä en muistaisikaan. Minun luullakseni olisi paras, kun aloittaisin
vanhimmasta henkilöstä, jonka tunnen, sillä hän on etäisin, kun lähtee takaperin Adamia päin; ja se on äidin-äitimme
von Schönberg. Hän on kovin vanha — seitsemännellä kymmenellä — mutta hänen vartalonsa on niin suora, ja
hänen mustat silmänsä ovat niin terävät, että hän toisinaan näyttää melkein nuoremmalta kuin hänen tyttärensä,
meidän armas äitimme, jota kivulloisuus ja huolet usein painavat alas.
Äidin-äitimme isä oli jaloa bömiläistä sukua, ja juuri tämä liittää meidät aatelisiin, vaikka isäni perhe kuuluu
porvarinsäätyyn. Fritz ja minä katselemme mielellään äidin-isämme von Schönbergin vanhaa sinettiä kaikin
neliöinensä ja kuulemme halukkaasti kertomuksia ritarillisista ja jokaisista esi-isistämme — ristiretkeläisistä ja
paroneista. Äitini tosin vakuuttaa meille, että tämä on huono ylpeys ja että isäni kirjapaino on todellisemman
aatelisuuden kuva kuin mikään kilpi miekkoineen tapparoineen; mutta äidin-äitimme, minä tiedän sen, arvelee, että
Schönbergin kaltainen suuresti alensi arvoansa, kun meni naimisiin porvarinsäätyisen kanssa. Fritz pitää samaa
mieltä kuin äiti ja sanoo, että totinen ristiretki tehdään paljoa paremmin isämme mustilla kirjaimilla kuin äitimme iso-
isän keihäillä. Mutta tuo vanha sodankäynti oli niin ihana uljastelevin hevoisineen ja häilyvin lippuinensa! Enkä minä
pääse siitä ajatuksesta, että olisi ollut hupaisempi istua jonkun ison, vanhan linnan ikkunassa, esimerkiksi
Wartburgin, joka kohoaa kaupunkimme ylitse, ja viitata kädelläni kun hän hohtavissa haarniskoissa ratsastaisi
sotahevollaan jyrkkää vuorenrinnettä alaspäin, sen sijaan, että minä nyt kiipeen ylös tomuisten kirjaroukkioin päälle
sälyhuoneen ikkunaan ja seuraan häntä silmilläni, kun hän halvassa porvarinpuvussaan ja laukku selässä (joka ei ole
juuri aivan täynnä) astuu katua alaspäin eikä kukaan käänny häntä katselemaan. No! ero olisi ollut yhtä haikea eikä
itse Fritz suinkaan olisi ollut jalompi. Mutta sanokoot äiti ja Fritz mitä hyvänsä, minä en saata olla sitä havaitsematta,
että ihmiset kunnioittavat kansia ja kullatuita nimiä; ja minä soisin, että minun rakkaat kirjani olisivat niin sidotut, että
ne, jotka eivät osaisi sisäpuolta lukea, kuitenkin seisahtuisivat niitten kultaisia hakoja ja kalliskivistä selkää
ihmettelemään. Niitten, jotka osaavat lukea sisäpuolta, se kenties tekisi yhtä. Sillä minä tiedän hyvin, ettei yksikään
kaikista niistä vanhoista paroneista ja ristiretkeläisistä, joista äidin-äiti kertoo meille, ollut jalompi eikä edes näyttänyt
jalommalta kuin meidän Fritzimme. Heidän silmänsä eivät ole siniset niinkuin minun — jotka ovat ainoastaan
saksalaiset Cottan silmät — vaan mustat ja leimuavat. Minun silmäni ovat sangen hyvät, jollei tarvitse kuin ommella
taikka auttaa painotyössä; mutta hänen silmänsä, minä luulen, voisivat tunkea ihmisten sydänten lävitse ja hallita
heitä, taikka kerrassaan tappelutanteria käsittää.
Kuitenkin, kun minä viime viikolla sanoin hänelle jatakin tämmöistä, hän hymyili ja lausui, että löytyy parempia
sotakenttiä kuin ne, joilla miesten luut vaalenevat; ja silloin ilmestyi hänen silmissään tuo syvä katse, kun hän näyttää
katsovan semmoiseen mailmaan, jota minä en voi saavuttaa.
Mutta aloitinhan minä äidin-äidistämme, ja tässä ajattelen Fredrikiä taas. Minä varon, että hän on oleva aikakirjani
alku ja loppu. Fritz on ollut melkein koko minun mailmani. Minua haluttaisi tietää, tästäkö syystä hänen pitää jättää
minut. Munkit sanovat, ettemme saa rakastaa ketään liian paljon; ja minä