La lecture en ligne est gratuite
Le téléchargement nécessite un accès à la bibliothèque YouScribe
Tout savoir sur nos offres
Télécharger Lire

Diary of Mrs. Kitty Trevylyan. Finnish

De
572 pages
The Project Gutenberg EBook of Kittyn päiväkirja, by Elizabeth CharlesThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.orgTitle: Kittyn päiväkirja Kuvauksia hengellisistä liikkeistä Englannissa viime vuosisadan keski-ajoillaAuthor: Elizabeth CharlesTranslator: Edv. TarkkiRelease Date: January 7, 2008 [EBook #24209]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KITTYN PÄIVÄKIRJA ***Produced by Tapio RiikonenKITTYN PÄIVÄKIRJAKuvauksia hengellisistä liikkeistä Englannissa viime vuosisadan keski-ajoillaKirj.ELIZABETH CHARLES"Helenan perheen" tekiä.Suomentanut Edv. TarkkiTampereella,Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa, 1879.Emil Hagelberg'in kustannuksella.I.Keskiviikkona toukokuun 1 p. 1745.Äitini oli aina tapa sanoa, että hän sinä päivänä, jona minä täyttäisin kuusitoista vuotta, antaisi minulle kirjan; johonpäivästä päivään saisin kirjoittaa muistoon, mitä tapahtui. Kymmenennestä vuodestani saakka tämä oli olluthartaana toivonani; sillä äitini piti itse päiväkirjaa, ja kun jotakin kodissamme oli mennyt nurinpäin, kun esim. veljeniJack oli ollut puoleton ja isäni oli suuttunut häneen, taikka kun meidän molemmat palveliamme olivat äitinikärsivällisyyttä koetelleet, niinkuin koska Betty oli ollut tavallista itsepintaisempi ja Roger tavallista ...
Voir plus Voir moins

Vous aimerez aussi

Kansalaisaktiivisuus ja paikallisyhteisöjen toiminta

de EUROFOUND-EUROPEAN-FOUNDATION-FOR-THE-IMPROVEMENT-OF-LIVING-AND-WORKING-CONDITIO

Naisten ja miesten työolot Euroopan unionissa yhteenveto

de EUROFOUND-EUROPEAN-FOUNDATION-FOR-THE-IMPROVEMENT-OF-LIVING-AND-WORKING-CONDITIO

The Project Gutenberg EBook of Kittyn päiväkirja,
by Elizabeth Charles
This eBook is for the use of anyone anywhere at
no cost and with almost no restrictions whatsoever.
You may copy it, give it away or re-use it under the
terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kittyn päiväkirja Kuvauksia hengellisistä
liikkeistä Englannissa viime vuosisadan keski-ajoilla
Author: Elizabeth Charles
Translator: Edv. Tarkki
Release Date: January 7, 2008 [EBook #24209]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG
EBOOK KITTYN PÄIVÄKIRJA ***
Produced by Tapio RiikonenKITTYN PÄIVÄKIRJA
Kuvauksia hengellisistä liikkeistä Englannissa viime
vuosisadan keski-ajoilla
Kirj.
ELIZABETH CHARLES
"Helenan perheen" tekiä.
Suomentanut Edv. Tarkki
Tampereella,
Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa, 1879.
Emil Hagelberg'in kustannuksella.I.
Keskiviikkona toukokuun 1 p. 1745.
Äitini oli aina tapa sanoa, että hän sinä päivänä,
jona minä täyttäisin kuusitoista vuotta, antaisi
minulle kirjan; johon päivästä päivään saisin
kirjoittaa muistoon, mitä tapahtui. Kymmenennestä
vuodestani saakka tämä oli ollut hartaana
toivonani; sillä äitini piti itse päiväkirjaa, ja kun
jotakin kodissamme oli mennyt nurinpäin, kun
esim. veljeni Jack oli ollut puoleton ja isäni oli
suuttunut häneen, taikka kun meidän molemmat
palveliamme olivat äitini kärsivällisyyttä koetelleet,
niinkuin koska Betty oli ollut tavallista
itsepintaisempi ja Roger tavallista tyhmempi, silloin
äitini oli tapa paeta omaan pieneen kammioonsa ja
jonkun ajan perästä palata sieltä, tyyneys
semmoinen kasvoissaan, joka koko kotimme ylitse
levitti päivänpaistetta ja rauhaa.
Tuossa pienessä kammiossa ei ole muita
huonekaluja kuin vanha keinutuoli, jossa meitä
lapsia niin usein tuuditettiin nukuksiin, sekä valkea
liina päällä, jossa nähdään viisi kirjaa: raamattu,
Herbertin virret, piispa Taylerin "Pyhä elämä ja
autuas kuolema," Tuomas Kempistä sekä äitini
oma päiväkirja.Noita neljää painettua kirjaa minun oli lupa lukea,
mutta, paitsi raamattua, ne kaikki minusta näyttivät
kovin ikäviltä ja kolkoilta eikä ollenkaan
semmoisilta, että niitten johdolla taisi tulla sen
suloisen lempeyden perille, joka äitini kasvoissa ja
äänessä ilmestyi.
Minä päätin sentähden mielessäni, että
salaisuutena raamatun ohessa oli päiväkirja, jota
minä en koskaan tohtinut avata, niin suurta halua
kuin siihen välisti tunsinkin, erinomattain sitten kuin
siinä kerta, koska se oli jäänyt auki, olin nähnyt
isäni ja Jack'in nimen. Siinä oli näet merkkejä
samanlaisia kuin omassa käytöskirjassani niiltä
päiviltä, joina läksy oli ollut erittäin kankea, ja koko
mailma, tuulet, laululinnut ja mehiläiset, jopa omat
sormenikin näyttivät olevan minulle esteeksi, ja
minä en voinut kyyneliäni hillitä. Semmoisia
merkkejä äitini oli tapa sanoa "haltiatar Faineanten
jäljiksi."
Äitini äidin-äiti oli näet franskalainen, joka
hugenottina Nantesin säännön julman
peruuttamisen tähden oli paennut Englantiin, ja
äitimme osasi itse ja opetti meille lapsillekin
esivanhempiensa kieltä.
Noita merkkejä nähdessäni tuumailin itsekseni,
oliko äidillänikin kankeita läksyjä opittavana, ja
minun teki mieli silmäillä lehtiä ja ottaa asiasta
selko. Aivan oikein, niissä oli kyyneliä, ja minun
juohlahti mieleeni, tulisiko minunkin päiväkirjaanisamanlaisia merkkejä.
Lehdet ovat nyt niin valkoiset ja puhtaat, ja kannet
niin kiiltävät ja sileät! Uusi, kaunis kirjani on yhtä
heleä kuin se elämä, joka on minun edessäni, ja se
mailma, jonka hymyilevä näkö-ala avaantuu
minulle.
Kuinka vaikea minun on uskoa, että mailma on niin
vanha ja niin kauan on seisonut! Kun tänä aamuna
kallioin ylitse tuolla puolen taloamme astuin
laaksoon päin aitausta kohden, missä lehmämme
ovat laitumella, lypsämään Daysya, jonka hyvää
maitoa aina otan äitini aamujuomaksi, kosteinen
pieni haka makasi sinisenvihreänä edessäni, joka
ruohonkorsi kiilsi ja kaukaa kuului aaltojen hiljainen
pulina rannan hiekkaa vastaan, muistuttaen
äidillisen olennon tyytyväisyyden ilmoituksista
pienille lemmityille suojaavan siiven alla. Vielä
kauempana kallioryhmän pitkien varjojen keskellä
nouseva aurinko suudelmillansa havautti aallon
toisensa perästä, ja minusta näytti niinkuin aurinko,
meri, vihertävä maa ja minä itse, kaikki tyyni
olisimme nuoret, ja niinkuin Jumala isänrakkaudella
hymyilisi meille.
Ja eikö tavallaan niin ole? Eikö joka auringonnousu
ole niinkuin uusi luominen? Eikö joka aamu ole
niinkuin uusi elämä? Eikö joka ilta ole niinkuin
kätketty nuoruuden lähde, johon kaikki olennot
sukeltavat, ja josta ne sitten uudesti-syntyneinä
nousevat? minusta? Niin minusta usein ontuntunut.
Minua iloittaa, että äitini antaa minun auttaa Bettyä
lypsämisessä. Alusta hän katsoi tämmöisen toimen
minulle sopimattomaksi, koska isäni on vanhaa ja
suurta sukua; mutta kun meillä ainoastaan on kaksi
palveliaa, Betty ja Roger, ja meidän sentähden
tavalla tai toisella tarvitsee olla avuksi, hän nyt on
suostunut, että minä saan tehdä, niinkuin tahdon.
Hän sanoo, että kun isäni kerta ennemmin valitsi
köyhyyden hänen kanssansa kuin rikkauden
ylhäisen sukunsa kanssa, meidän tulee tehdä
kaikki, mitä suinkin voimme, hänen huoliansa
huojentaaksemme. Hän katsoo sen suureksi
uhraukseksi nuorelta aatelis-mieheltä, että hän
tahtoi naida köyhän papintyttären, mutta minä
puolestani en millään tavalla voi käsittää, että
kukaan, olipa tuo sitten mikä tahansa, olisi tehnyt
mitään uhrausta äitiäni naidessansa.
Kuinka ihastuttavaa oli istua Daysyn vieressä näitä
kaikkia ajattelemassa sekä mieleeni
johdattamassa, kuinka tervetullut minä tänä
syntymäpäivä-aamunani olisin, kun vastalypsetty
maito muassani tulisin sisään äitini luo, ja minä
ajattelin ajattelemistani, sillä välin kuin ystävällinen
lehmä tavan-takaa katseli taaksensa, isoilla
äidillisillä silmillänsä kiittäen minua vaivastani taikka
karhealla pitkällä kielellänsä nuoleskellen
hamettani.
Luontokappaletten mykässä kiitollisuudessa onuseasti jotain, joka enemmän kuin sanat tunkee
sydämeemme. Lauleskellen palasin takaisin
maitoämpärit kädessä, mutta tiellä kohtasin Toby
Treffryn, joka tulla ratsasti äitinsä aasilla — mrs
Treffry parka on leski. Seipäällä poika armottomasti
hutki aasia, purkaen suustansa noita inhimillisiä
kurkku-ääniä, joita pidetään ainoana kielenä, jota
aasit ymmärtävät. Tämä keskeytti kerrassaan
lauluni; minä toruin Tobya hänen julmuudestansa
nälkäistä eläintä vastaan. "Aasi on saanut
paremman suuruksen kuin minä, mrs Kitty,"
vastasi Toby äkäisesti, "ja jos minä olisin niin laiska
kuin hän, isäntä hakkaisi minua vielä
pahanpäiväisemmin. Ja äiti sitten, jolla ei ole ruuan
einettä, ennenkuin minä tulen kotia". Toby on laiha
ja hoikka, hän näyttää itse niin nälkäiseltä, että
minua pahoitti, että olin unhoittanut, kuinka
suurena kiusana köyhyys lienee mielelle
semmoiselle kuin hänen. Omia sanojani vähän
palkitakseni minä tarjosin hänelle maitoa ja palasen
leipää, joka minulla oli taskussani, pyytäen häntä
ystävällisimmällä tavalla aasi parkaa armahtamaan.
Minusta näytti kuitenkin, kuin poika ei olisi ollut juuri
niin kiitollinen, kuin hänen olisi pitänyt olla, enkä
ollut varsin varma siitäkään, eikö hän katsonut
lahjaani ainoastaan jonkunlaiseksi lahjomisen
keinoksi.
Oli kuinka oli, tiemme erosivat nyt, ja ajatukseni
rupesivat käymään varsin toista suuntaa kuin
ennen. Samalla näyttivät myöskin esineet, jotkaennen. Samalla näyttivät myöskin esineet, jotka
ympäröitsivät minua, tykkänään muuttuneilta.
Edessäni merenlahdelman valkoisella hiekalla loikui
särkynyt laivavene, joka edellisenä talvena oli
käynyt karille, ja päivänpaisteiset aallot, jotka
ystävällisesti huhtoivat rantaa, eivät vielä olleet sen
hävityksen jälkiä poistaneet, jonka itse olivat
matkaan-saattaneet.
Tobyn aasi oli kääntänyt ajatukseni niihin
äänettömiin, rankaisemattomiin vaivoihin, joita
luontokappaletten kurja suku ihmiseltä saa kärsiä;
ja ajatellessani Tobyn äitiä, joka sairaana ja
hyljättynä viruu matalassa majassaan, tungin vielä
syvemmälle mailman surkeuteen köyhyyden,
kärsimyksen ja kuoleman perille. Kaikkein
syvimmälle mieleni kuitenkin vaipui ajatellessani,
kuinka Toby itse mykälle juhdalle kosti omat
huolensa; sillä jos kaiken tämän kurjuuden lopuksi
ei tule muuta, kuin että se pikemmin kiihdyttää kuin
taivuttaa, pikemmin paaduttaa kuin parantaa, mikä
kauhea sekamelska mailma ja tämä elämä sitten
onkaan! Niin tapahtuikin, että luodut kappaleet,
jotka vast'ikään olivat olleet valon tikapuina, joita
myöten henkeni nousi korkeutta kohden,
rakkaudesta iloon, ilosta rakkauteen, nyt kääntyivät
kiertorapuiksi, jotka veivät syvyyteen, surusta
syntiin ja synnistä suruun.
Pulma kävi minulle liian vaikeaksi selvittää; minä
päätin kysyä johtoa äidiltäni, ja kaikissa
tapauksissa ensimmäiseksi viedä hiukan maitoa jaleipää leski Treffrylle.
Minä laskin sentähden ämpärini maitohuoneesen,
jättäen ne Bettyn haltuun, leikkasin hyvän
kappaleen isosta ohrakakosta, otin sen maitotuopin
ohessa mukaani sairaan luo, ja olin taas takaisin
äitini tykönä hänen aamujuomaansa viemässä,
niinkuin luulen, tuskin myöhemmin kuin tavallista.
Äitini oli kuitenkin jo odottanut minua, sen taisin
ymmärtää, sillä hän tuli minua vastaan tämä kaunis
päiväkirja kädessänsä.
Sitä ihaillessani hän hymyili mielihyvällä. Rikkaita
kun emme olekkaan, meillä harvoin tapahtuu
mitään erinomaista taikka uutta; pienimmilläkin
asioilla on minusta sentähden uutisuuden viehätys,
ja minä en voi olla uutta hametta, uutta hattua eipä
uutta pientä rihmaakaan iloitsematta, aivan niinkuin
antaisi tuo itse päivällekin, joka tuottaa jotakin
semmoista, erinäisen merkityksen ja juhlallisuuden,
samalla tavalla kuin koska vielä olin lapsi.
Kuitenkaan minä en enää ole lapsi, ja minun tulee,
niinkuin pastori Spencer sanoo, arvostella asiat
niitten oikean arvonsa mukaan sillä vakuudella,
joka minun ikääni sopii. Uusi kallis tavarani tunki
kaikki tämän mailman huolet ja vaivat sydämeni
komeroihin, kunnes äitini laski kätensä pääni
päälle, tuossa kun olin polvillani hänen vieressänsä,
ja lausui: "Poskesi, Kitty, on niinkuin äsken
puhjennut ruusu, ja aamun kaste on yhtä
terveellinen sinulle kuin vastalypsetty maito
minulle," lisäten sitten, kulunutta päiväkirjaa