Diary of Mrs. Kitty Trevylyan. Finnish

Elizabeth Rundle Charles

Informations

• Publié par: ummu
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 29
• Langue: Finnish

Extrait

The Project Gutenberg EBook of Kittyn päiväkirja,
by Elizabeth Charles
This eBook is for the use of anyone anywhere at
no cost and with almost no restrictions whatsoever.
You may copy it, give it away or re-use it under the
terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kittyn päiväkirja Kuvauksia hengellisistä
liikkeistä Englannissa viime vuosisadan keski-ajoilla
Author: Elizabeth Charles
Translator: Edv. Tarkki
Release Date: January 7, 2008 [EBook #24209]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG
EBOOK KITTYN PÄIVÄKIRJA ***
Produced by Tapio RiikonenKITTYN PÄIVÄKIRJA
Kuvauksia hengellisistä liikkeistä Englannissa viime
vuosisadan keski-ajoilla
Kirj.
ELIZABETH CHARLES
"Helenan perheen" tekiä.
Suomentanut Edv. Tarkki
Tampereella,
Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa, 1879.
Emil Hagelberg'in kustannuksella.I.
Keskiviikkona toukokuun 1 p. 1745.
Äitini oli aina tapa sanoa, että hän sinä päivänä,
jona minä täyttäisin kuusitoista vuotta, antaisi
minulle kirjan; johon päivästä päivään saisin
kirjoittaa muistoon, mitä tapahtui. Kymmenennestä
vuodestani saakka tämä oli ollut hartaana
toivonani; sillä äitini piti itse päiväkirjaa, ja kun
jotakin kodissamme oli mennyt nurinpäin, kun
esim. veljeni Jack oli ollut puoleton ja isäni oli
suuttunut häneen, taikka kun meidän molemmat
palveliamme olivat äitini kärsivällisyyttä koetelleet,
niinkuin koska Betty oli ollut tavallista
itsepintaisempi ja Roger tavallista tyhmempi, silloin
äitini oli tapa paeta omaan pieneen kammioonsa ja
jonkun ajan perästä palata sieltä, tyyneys
semmoinen kasvoissaan, joka koko kotimme ylitse
levitti päivänpaistetta ja rauhaa.
Tuossa pienessä kammiossa ei ole muita
huonekaluja kuin vanha keinutuoli, jossa meitä
lapsia niin usein tuuditettiin nukuksiin, sekä valkea
liina päällä, jossa nähdään viisi kirjaa: raamattu,
Herbertin virret, piispa Taylerin "Pyhä elämä ja
autuas kuolema," Tuomas Kempistä sekä äitini
oma päiväkirja.Noita neljää painettua kirjaa minun oli lupa lukea,
mutta, paitsi raamattua, ne kaikki minusta näyttivät
kovin ikäviltä ja kolkoilta eikä ollenkaan
semmoisilta, että niitten johdolla taisi tulla sen
suloisen lempeyden perille, joka äitini kasvoissa ja
äänessä ilmestyi.
Minä päätin sentähden mielessäni, että
salaisuutena raamatun ohessa oli päiväkirja, jota
minä en koskaan tohtinut avata, niin suurta halua
kuin siihen välisti tunsinkin, erinomattain sitten kuin
siinä kerta, koska se oli jäänyt auki, olin nähnyt
isäni ja Jack'in nimen. Siinä oli näet merkkejä
samanlaisia kuin omassa käytöskirjassani niiltä
päiviltä, joina läksy oli ollut erittäin kankea, ja koko
mailma, tuulet, laululinnut ja mehiläiset, jopa omat
sormenikin näyttivät olevan minulle esteeksi, ja
minä en voinut kyyneliäni hillitä. Semmoisia
merkkejä äitini oli tapa sanoa "haltiatar Faineanten
jäljiksi."
Äitini äidin-äiti oli näet franskalainen, joka
hugenottina Nantesin säännön julman
peruuttamisen tähden oli paennut Englantiin, ja
äitimme osasi itse ja opetti meille lapsillekin
esivanhempiensa kieltä.
Noita merkkejä nähdessäni tuumailin itsekseni,
oliko äidillänikin kankeita läksyjä opittavana, ja
minun teki mieli silmäillä lehtiä ja ottaa asiasta
selko. Aivan oikein, niissä oli kyyneliä, ja minun
juohlahti mieleeni, tulisiko minunkin päiväkirjaanisamanlaisia merkkejä.
Lehdet ovat nyt niin valkoiset ja puhtaat, ja kannet
niin kiiltävät ja sileät! Uusi, kaunis kirjani on yhtä
heleä kuin se elämä, joka on minun edessäni, ja se
mailma, jonka hymyilevä näkö-ala avaantuu
minulle.
Kuinka vaikea minun on uskoa, että mailma on niin
vanha ja niin kauan on seisonut! Kun tänä aamuna
kallioin ylitse tuolla puolen taloamme astuin
laaksoon päin aitausta kohden, missä lehmämme
ovat laitumella, lypsämään Daysya, jonka hyvää
maitoa aina otan äitini aamujuomaksi, kosteinen
pieni haka makasi sinisenvihreänä edessäni, joka
ruohonkorsi kiilsi ja kaukaa kuului aaltojen hiljainen
pulina rannan hiekkaa vastaan, muistuttaen
äidillisen olennon tyytyväisyyden ilmoituksista
pienille lemmityille suojaavan siiven alla. Vielä
kauempana kallioryhmän pitkien varjojen keskellä
nouseva aurinko suudelmillansa havautti aallon
toisensa perästä, ja minusta näytti niinkuin aurinko,
meri, vihertävä maa ja minä itse, kaikki tyyni
olisimme nuoret, ja niinkuin Jumala isänrakkaudella
hymyilisi meille.
Ja eikö tavallaan niin ole? Eikö joka auringonnousu
ole niinkuin uusi luominen? Eikö joka aamu ole
niinkuin uusi elämä? Eikö joka ilta ole niinkuin
kätketty nuoruuden lähde, johon kaikki olennot
sukeltavat, ja josta ne sitten uudesti-syntyneinä
nousevat? minusta? Niin minusta usein ontuntunut.
Minua iloittaa, että äitini antaa minun auttaa Bettyä
lypsämisessä. Alusta hän katsoi tämmöisen toimen
minulle sopimattomaksi, koska isäni on vanhaa ja
suurta sukua; mutta kun meillä ainoastaan on kaksi
palveliaa, Betty ja Roger, ja meidän sentähden
tavalla tai toisella tarvitsee olla avuksi, hän nyt on
suostunut, että minä saan tehdä, niinkuin tahdon.
Hän sanoo, että kun isäni kerta ennemmin valitsi
köyhyyden hänen kanssansa kuin rikkauden
ylhäisen sukunsa kanssa, meidän tulee tehdä
kaikki, mitä suinkin voimme, hänen huoliansa
huojentaaksemme. Hän katsoo sen suureksi
uhraukseksi nuorelta aatelis-mieheltä, että hän
tahtoi naida köyhän papintyttären, mutta minä
puolestani en millään tavalla voi käsittää, että
kukaan, olipa tuo sitten mikä tahansa, olisi tehnyt
mitään uhrausta äitiäni naidessansa.
Kuinka ihastuttavaa oli istua Daysyn vieressä näitä
kaikkia ajattelemassa sekä mieleeni
johdattamassa, kuinka tervetullut minä tänä
syntymäpäivä-aamunani olisin, kun vastalypsetty
maito muassani tulisin sisään äitini luo, ja minä
ajattelin ajattelemistani, sillä välin kuin ystävällinen
lehmä tavan-takaa katseli taaksensa, isoilla
äidillisillä silmillänsä kiittäen minua vaivastani taikka
karhealla pitkällä kielellänsä nuoleskellen
hamettani.
Luontokappaletten mykässä kiitollisuudessa onuseasti jotain, joka enemmän kuin sanat tunkee
sydämeemme. Lauleskellen palasin takaisin
maitoämpärit kädessä, mutta tiellä kohtasin Toby
Treffryn, joka tulla ratsasti äitinsä aasilla — mrs
Treffry parka on leski. Seipäällä poika armottomasti
hutki aasia, purkaen suustansa noita inhimillisiä
kurkku-ääniä, joita pidetään ainoana kielenä, jota
aasit ymmärtävät. Tämä keskeytti kerrassaan
lauluni; minä toruin Tobya hänen julmuudestansa
nälkäistä eläintä vastaan. "Aasi on saanut
paremman suuruksen kuin minä, mrs Kitty,"
vastasi Toby äkäisesti, "ja jos minä olisin niin laiska
kuin hän, isäntä hakkaisi minua vielä
pahanpäiväisemmin. Ja äiti sitten, jolla ei ole ruuan
einettä, ennenkuin minä tulen kotia". Toby on laiha
ja hoikka, hän näyttää itse niin nälkäiseltä, että
minua pahoitti, että olin unhoittanut, kuinka
suurena kiusana köyhyys lienee mielelle
semmoiselle kuin hänen. Omia sanojani vähän
palkitakseni minä tarjosin hänelle maitoa ja palasen
leipää, joka minulla oli taskussani, pyytäen häntä
ystävällisimmällä tavalla aasi parkaa armahtamaan.
Minusta näytti kuitenkin, kuin poika ei olisi ollut juuri
niin kiitollinen, kuin hänen olisi pitänyt olla, enkä
ollut varsin varma siitäkään, eikö hän katsonut
lahjaani ainoastaan jonkunlaiseksi lahjomisen
keinoksi.
Oli kuinka oli, tiemme erosivat nyt, ja ajatukseni
rupesivat käymään varsin toista suuntaa kuin
ennen. Samalla näyttivät myöskin esineet, jotkaennen. Samalla näyttivät myöskin e