Joululahjat

Theodolinda (Sofia Theodolinda) Hahnsson

Description

The Project Gutenberg EBook of Joululahjat, by Theodolinda HahnssonThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.netTitle: JoululahjatAuthor: Theodolinda HahnssonRelease Date: March 12, 2005 [EBook #15340]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOULULAHJAT ***Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.JoululahjatKirjoittanut:Th. HahnssonEnsimmäisen kerran julkaissutG. W. Edlund 1891.Porin kaupungin, viidennessä kaupungin-osassa oli pieni talo vähän Linnankadun varrella, jossa tämän talon omistaja,eräs porvarinleski, asui tyttärensä kanssa. Hän kyllä oli talon omistaja, mutta kuitenkin hänellä itsellään oli vain kaksipientä kammaria ja kyökki asuttavana; kaikki muut huoneet hän oli vuokrannut eräälle "tirehtöörille". Sen, mitä leskihuoneistaan vuokraa sai, täytyi riittää hänelle ja hänen lapsilleen vuoden elin-varaksi. Siihenpä se kyllä menikin niintasan, ettei leski kunnolla jaksanut estää taloansa rappeutumasta, sillä ainapa hänen myöskin tuli auttaa poikaansa, jokaoli ylioppilaana. Poika, joka luki ahkeraan ja eli säästäväisesti, koetti itsekkin ansaita tuloja, mutta kukapa ei tiedä, jokavain pääkaupungissa on elänyt, miten siellä rahat säästäenkin liukuvat käsistä. Kesän hän oli ollut koti-opettajana maallaeräässä perheessä, mutta ...

Informations

• Publié par: zuwyang
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 47
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Jof ululjaah bt,hT yodoednilaH aon Th hnss Bookis eof ri  ssu eht eonny aofheywane on ta erna tsoc mlso ton diwhta tions wh restricoY .am uostareve gi t,  ive coy  ipy u-es reryao  twae ter thunde it ejorP eht fo smric Lrgbeenut Gctt ht sihooBero kseennc ideluwid  etbnre.gent  online at www.gu inorau kngpu, indiivenne ässpuakPav nudaknanniL ntäa ssjo, laelrro ilsaas-nsonuigvähäalo ni t pie  iusttytksela ,issan Ha.enär ksä  nmosiatäm natol porvarin ja, eräs i stleälnäo leäluiteta k hännkintsimo notum ,ajaläyl känal tli o ;ak iakk iumtuh kyökki asuttavan ätnmmakaira aj   vlin aikska ie i p lesmitäen, ". Slielötrörihe et"llääert nuankruov ilo näh teenou en lapsie ja hän äähenll iirtiät ti,tyäyraoksaa aatsuv nuh ik ieno kunnski i leette tseasunj kaloalap rsaanlotaä tällis ,atsamutuep oden elilleen vu.iS iieh-navarskläylen mä np kse sat n  ,na nikiiin  oPkian .ko a,aj  ahklukin jaeraaääs ile esiävätsoe ki,stseiti tt  äiaanaph nänem yöskin tuli auttp aaakioasnaoj , ol ka yli ppioaail ahar älleis neti mt,nylä eona ssät .säsitak kuvun lienkiästät sä k atpaku,ajotum taaiul tinkkns a akpunuigavnip ää dä, jokaa ei tie sin hän aa tenttlsyys ateduakukuuennvi la. Toillslni seH ääkigss t lutikope-oajttäseKäh nlo nlo i ä perheessä, mut na aamlaal reääss a nsinnihut eeonuk is nieis skivettivat i. He kotop eienasda aunivttdo oyt narisskuluoj aitok ta liopta ynuorätä j  s aiäitts aipal llyklo äikneas nutanii n atäerhkyn tvotau tumite valmiit, mutta  siythiiv "itiÄ" .i i nosa,  "ö,ttty ni ,iukn aopojttniisika  vin  sä hy kumaamirt mä äteen, niinteen etenikrouv lettE neätämse a Ka. nunaatsakknkäikvhsin ka t vai  ovaä nette ,isiluul apauk Ka.llmeomn aa puuseppä siitä omyemen namkrak a tinaman oiks "K ?"ätiMtuu neminak kkak nuron. ammio ams aanene nip täälevsi kirk a E  jäättyän  niekio  n yökammen sievä tajm ti äuuitem?"at an"S douoavstlenäm el noih en i, ilapsyvä et h älos niteätoo ,n,kitääsmmniie patsekiak testiol tiet nahtaj  aaktti. Siinä oli s inapies näänöym  kiik ää . Mt lyn hä.a " "usll  aimuMtt  samskin makalla n nuk ,omän eekäErn hätänosai kk n tuaykyiuk um n tetötytn jaornum tuat uk s aaav;t ut varaan ei ollneipmelom aatna , unluou knäen mt konätyp tiloneä, empänrkeäi tä it mkää llsii äsokoks no.taalyK läpä minua monta ektraao  nuserttku, utanle oenn ellunis nattaas ellaut s sivistats äsiytik,aahkn rk En.ääit maaipak änim nE .nenityvä tyyivanen a älom niti,i,iä  oisia,ssisis asas aun alle ovueim otaa ja naan opet aloelssikk tono kyk nikntis eeneei n m Hä.  teui ktä ajsnniotktaa aajErkkttä a opi sa " ".e aklOuh atelo peareeestun mmleoj samiamlsaast ten elättämään,  vyää ". H" vetät ke ttu! Kervää, päi m netim ,nelestatäii netornut uu ni,"k syeem öyks lukiolayi nuoriiul letsluT oktedianul taaem Mn? tiethän  ei ystip lainnineänoj a ktaoi ja ssluou,naatipo akkiav toimiin, ja korutiöäto ip,nk nuk  . tätiÄiin m ouattept aauola ned "

Title: Joululahjat Author: Theodolinda Hahnsson Release Date: March 12, 2005 [EBook #15340] Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JOULULAHJAT ***

mis.

Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.

Ensimmäisen kerran julkaissut G. W. Edlund 1891.

Kirjoittanut: Th. Hahnsson

Joululahjat

alj  ylov lauoul. Erkki tulee ko nä " . nEn tyj uoadi ksilme tlätyäy athitokj niis a apaliä nektt isäa olpoik ja ossaämätteiv aamolulou jtausur Tutnn ää.nH nätsius sika nyt ainen, jo nekslat aviuel tnspaasa va en emnh

"Erkki, aina vain Erkki. Ikään kuin ei muita ihmisiä olisi maailmassakaan! Eilen sinä et tullut sen vuoksi, ettei Erkki ollut kotona, jotta olisit hänen saanut suojeliaksesi muka. Nyt on Mandi sisareni mukana, mutta taas on Erkki estämässä." "Mene vain, Kerttu, vähäksi aikaa; hyväähän se ulko-ilma sinullekkin tekee. Tuollaisen pienen virkistyksen sinä kyllä tarvitset". "Menenkö siis, äiti?" "Menet sinä". Lukiolaisen puoleen kääntyen jatkoi äiti: "Kauvan ei Kerttu toki saa viipyä, sillä parin tunnin kuluttua minä häntä tarvitsen joululeivoksiamme leipomaan." "Kyllä siksi tulen varmaan", vastasi Kerttu ja puki pikaisesti yllensä, otti luistimet käsivarrelleen ja läksi sitten niin iloisena, kuin kuusitoistavuotinen tyttö saattaa olla, kun hän ahkerasti työtä tehtyänsä pääsee hyvien toverien parissa raitista virkistystä nauttimaan. Ulkona seisoi Mandi odottamassa ja nyt mentiin rantaan päin. "Anna minulle, Kerttu, luistimesi kannettaviksi", pyysi lukiolainen. "Kiitos vain, kyllä minä jaksan ne itsekkin kantaa." "No, etkö ymmärrä, että Elias tahtoo olla kohtelias", sanoi Mandi. "Miksi en sitä ymmärtäisi, enhän muuten olisi häntä kiittänytkään." "Sinä, Kerttu, olet niin omituinen, et sinä ole sellainen kuin muut tytöt", sanoi Elias. "Hm — Siitä kai se tulee, ett'en ole samoin kasvatettu kuin muut tytöt. En osaa niin hienosti käyttäytyä kuin he." "Etkö ole pahoillasi, kun et ole kouluun päässyt?" kysyi Mandi. "En. Koska äidilläni ei ole ollut varaa antaa minun mennä kouluun, niin tiedän, että Jumala on sen niin sallinut ja parhaaksi nähnyt, enkä minä mitään kaipaa. Olen ihan onnellinen. Työtä on minulla myöskin tarpeeksi." "Niin, ja olet terveempi ja onnellisempi kuin moni, joka lukee itsensä kalpeaksi ja pilaa terveytensä", sanoi Elias. "Mutta jos lukee kohtuullisesti", tokasi Mandi. "Tarvitseehan ihminen sivistystä." "Eikä taida mitään, kuten sinä ja lukukumppanisi. Ensin tarvitsee suuria muutoksia tulla teidän kouluihinne, ennenkuin niistä säällistä hyötyä on." "Älä suotta sisartasi loukkaa, Elias. Noin ei Erkki koskaan sanoisi." "Niin, mutta kun Mandi on aina ylpeä. Kyllä kai Erkkikin sinua moittii, jos sinussa moittimista on. Minä oikein kohta vihaan Erkkiä, sillä hän on silmissäsi niin täydellinen, ettei enään muut ihmiset ole mitään." "Niin, minä pidän sangen paljon hänestä. Oikein kovin hauskalta tuntuu, kun tiedän, että hän jo tänä iltana on kotona." "Keväällä minä tulen ylioppilaaksi, iloitsetko sitten, kun minä valkolakki päässä tulen kotia?" "Katsokaatte, miten kaunis joki on! Ihan kuin kuvastin, ja luistelioita noin paljon! Rientäkäämme nyt. " "Taaskin jäit vastauksesta velkaan" — sanoi Elias. "Kuules Elias, mistä Kokemäenjoki alkunsa saa?" kysyi Mandi. "Mistäkö? — Oohoo sentään, et tiedä sen vertaa!" "Tiedän kyllä, olemmehan lukeneet siitä koulussa, mutta minä en muista." "Onko se tietoa, semmoinen. Mutta minä en sinulle sano, koska et tiedä." "Kulovedestä se alkunsa saa", ilmoitti Kerttu. "Katsos vain, sinä tiedät." "Niin, tottakai, kun Erkki on opettanut minulle maantietoa ja vielä sanonut, että minun etenkin pitää tunteman Suomen maantietoa." "Mutta mitenkä sinä sen muistit, kosk'ei Mandikaan muistanut, vaikka on niin ahkeraan koulua marssinut." "Minä, näes, luen ainoastaan vähän, niin täytyyhän sen sitten päässä pysyä, mutta sisaresi lukee niin paljon, ett'ei mahdu muistiin."

"Hm — Mikä siis on parempi, lukea vähän taikka paljon?" "Mistä minä tiedän, kysy oppineilta." "Minun mielestäni on viisainta" — "Että riennämme jäälle luistelemaan, jotta sitten ennätämme ajoissa kotia", sanoi Kerttu ja juoksi samassa jäälle, jossa hän sitoi kiireesti luistimet jalkaansa ja kiiti sitten jäätä pitkin niin nopeaan, että Eliaan ja Mandin oli vaikea häntä saavuttaa; vaan sitten kuitenkin kaikki katosivat tuohon kirjavaan joukkoon, joka jäällä oli luistelemassa. Sillä välin, kuin nämät nuoret jäällä olivat luistelemassa, istui Teinin leski hetkiseksi pieneen kammariinsa keinutuoliin levähtämään. Hän oli juuri saanut joululeivoksensa hyvään alkuun ja nyt hänellä oli vähäinen lepohetki. Hänen ajatuksensa lensivät monta vuotta taaksepäin — hän muisteli montaa, montaa joulua, jolloin miehensä vielä eli, jolloin Erkki ensi kerran joulukuusen näki sekä miten lapsi sitten vuosi vuodelta enemmän ymmärsi iloita joulupuusta. Sitten ajatteli hän tuota pitkää vuosijonoa, jonka hän oli yksin elänyt lastensa kanssa, ja niitä monia huolia — niin, huolet, ne nyt olivat kaikki ikään kuin usvan peittäminä. Hän näki vain kaksi kirkasta valopilkkua, jotka hänen elämäänsä sulostuttivat, ja ne olivat hänen lapsensa. He olivat aina tuottaneet iloa äidillensä. Josta enemmän vaivaa näemme, se meille rakkaammaksi, kalliimmaksi tulee, ja niinpä Erkkikin äidilleen oli, jos mahdollista, vielä rakkaampi kuin Kerttu, sillä tyttönen oli aina äitinsä silmäin alla, mutta Erkki oli maailmalla jo pienestä. Äiti oli monta yötä valvonut, hartaasti rukoillen poikansa puolesta, rukoillut, että Jumala häntä suojaisi ja varjelisi kaikista vaaroista, ja varmaankin äidin rukous oli kuultu, sillä oikeimpa kunnolliseksi tämä poika oli kasvanut. Äidin näin ajatellessa menneitä vuosia, oli aika jo kulunut hänen huomaamattansa niin, että luisteliat palasivat. Elias seurasi Kerttua sisään, sanoen: "Tässä hän nyt on, viivyimmekö liian kauan?" "Ette. En vielä odottanutkaan teitä; kumma, miten pian aika joutui. Katsokaas vain, johan taikinakin nousee partaittensa ylitse, hyvä että tulitte." "Kiitos hyvästä seurasta, Kerttu, ja hauskaa joulua teille kaikille! Huomenna tulen katsomaan, minkälaiseksi Erkki on muodostunut lukukauden ajalla." Elias läksi ja leski tyttärineen rupesi leipomaan. Kun saivat viimeiset nisuleivät leivotuiksi, sanoi äiti: "Minä lähden panemaan uuniin valkeata, leivo sinä tortut. Leivät ovat hyvässä nousemisessa, mutta kyllä se tarpeen onkin, sillä päivä on jo puolessa. Kun vain ehtisimme saada kaikki valmiiksi siksi, kuin Erkki tulee." "Kyllä saamme, jahka olen tortut leiponut, rupean siivoamaan huoneita." Äiti meni panemaan uuniin valkeata ja Kerttu leipoi ja täytteli torttuja. Pian ne tulivat leivotuiksi. Hän kantoi pellit leivoksineen kyökkiin, joka oli kylmä, sekä rupesi sitten asettelemaan etukammaria kuntoon. Edellisenä päivänä hän jo äitinsä kanssa oli molemmat huoneet siivonnut, mutta nyt oli leipomisen takia vielä vähän epäjärjestystä syntynyt. Kun Kerttu oli huoneet siivonnut, rupesi hän naputtelemaan äsken valmistuneita uutimia etukammarin nurkkaan, johon puuseppä oli asettanut niitten kannattimen. Sitten pyyhki hän vielä tomun suuresta peilisatullista, joka oli piirongin päällä, ja asetti murattiköynnöksen sievästi sen yläpuolelle seinään. Sitten tarkasteli hän huonetta, näyttäisikö se hauskalta, ja niin hauskalta se tosiaankin näytti, ett'ei Kerttu sitä palatsiin olisi vaihettanut. Varsinkin tuo nurkka, jota hänen ahkeralla kädellään ommellut uutimet koristivat, näytti sievältä. "Kerttu, tuo tänne nisukakku-pellit, uuni on lakaistu jo", kuului äiti huutavan ja tyttö riensi takakammariin sekä vei sieltä pulleiksi nousseet nisukakut pellineen kyökkiin. Kun nisuset olivat kypsät ja kellertävinä peitteensä alla ja tortut paraikaa uunissa, au'aistiin kyökin ovi äkkiä ja Erkki astui sisään. "Erkki! Hyvänen aika, kun emme ollenkaan kuulleet!" "Tulin aivan hiljaa ja sitten tunsin niin tavattoman makean lämpimän leivän hajun, että sen mukaan heti tiesin tulla tänne." "Voi hyvänen aika! Kerttu, vie Erkki kammariin; torttumme ovat uunissa, minä kohta saan ne kypsiksi ja tuon sinulle lämpimäisiä. Voi oma poikani, kun nyt todellakin olet kotona!" "Äiti, me istumme täällä vain, niin kauan kuin tortut kypsyvät." "Ei suinkaan, sinä saat häkää, et sinä tällaisiin ole tottunut." "Kyllä minun hyvin sopii olla täällä, koska äitikin on. No, katsotaan torttuja nyt, etteivät pala." "No niin, ole nyt sitten täällä, kyllä se on hauskaa." "Minä katson uuniin, äiti juttelee Erkin kanssa, kyllä minä osaan paistaa", sanoi Kerttu. Tortut saatiin valmiiksi ja sitten laitettiin kahvia. Uunin hiiluksella pannu pian kiehui. Erkille maistui kahvi sekä äidin ja

 nsaiäihänn  aim nun  än si nnätti e atarues isäikläj Ei . " än hoian s?" atvrti as iieh nan aikaapaljoakaänisaas yk , älletäs v",aarnpän  rhaoi haen tppina kihänä äPvi aa.n ul tlääls iaEli p ninieTl neehreuo ja onnitteli rEkkäi ,ojakj  oinnoit pllkäole he iynit" .tksoK siä it ma,strapa no ikkiak ätte , "ee.tänt  änim attdhat ne   Esitaas Mu . " kirk saatetv kh a ,ajnneno, e sitkuinelutN .nhniis nä pjon iapipai ksrett uason oiaaninäkin teit ja K . Keassa kerrttuss äääerlemeujtthvkat van däöyipn eh äniiutsi tyotka hän jouluksi ts auuitimts,aj änst ssää eksiuu iotsiulrnitekte esllki äaie akvhsta llain sestääeleim näh ie'tte, säesär äänydpö älth.i iS okotaa nuin hän tanut, k netsiamtulltis ksvo oia siai ei a l  atanraak ällääta"sskoirsisäli, uhmoJ" aa 'ineannsi on ean skerr iis ot sllednikauu ka llnusijun  h näv eiäl " . iSänkö! Ja minä saan stoinnkiut tuiuho näh aktoj ,naavalmnut  saa oliikp E kr iajiisk asioiiknuanekks kipa .issääpp ät ttanut sli suorih näJ huke äteät ksnoisvoks leiiin et n,ätlävyhip nout od kenenviah kin ." Äiti rupesi il ulluul tänekävin i itvähyol,  sen atsokti ääme Ä" .n  näkinun saaevätnus m niins liämislael sa lo italoutsanrnE !assi leäkis,n äimänp ta, sill nyt vas atta tunsiloas i n e ki e st tt ejoä e  ntuat,tm imun tuuauanjo kitä niuknenne ,auhupn ääit mutonhtta oJ :puluäviäs änrnaa saamauo pl.ouil.ps aanrnak ello 1/2 10 yliop thelamonitteto iinsi ein, as"K.  nisnoahioekni äuossin tussaa al idme vännosat va tes ak ajrkouiala iset? — upunkilanä ,teätiOs neät inTei kkErs lapi no es niekiO .inimenun ä sisiinyn täh niMätis !  sänihismale oenuM" ".inö ätip att o hätuikyntön pyysäm än ykussonä ,  kunteuiinnken mttumät ayytynim in sen hänelle; atakepir nliomti aS ".näämätnespykä piei lsiuu hti niä ,n uk moaaakstnut outuin jillois ns ätim ne änn,iiaa vi urottusäek nujik.nS  elehdessän sanoma nam niak niäkiääaremti pole paa luluoj nles ajha, eninlasui teet laelmm!eO  iaraks poikani, tämä o tsilnavamuJ nalaan s saaraeunnku  jo Minäta.  kuliv äp iämaaiumtuenoln Se " " n.aaam itiä ,tynhet oj  ovastillmennä pr i a mliott  esaaitsanVain sansa. utio y sitt nuytyä lkopen uan sastaaev  ivoämth nöt ; anmasoat i k ksuoj ikkrE .allelou , mutta  näkynyt iekätnäisleäle itjo ousllääireknoj p akekap,ittvoneyt ina.at kaertuli K löylle, is aj isi  ilo äni u tter Kkaaun se "ak rokunaisnis Runebergin "Hann  sapniavum ,tlau otidnatu Ka . "opts lo esti nettis nii kytänttlisii kk i .rEkiistlväkirjnut ostaoli neelkes ä nalidi. S le näii Keä ulrt jhtak iaj uoulalstä näkykki. Niienitkui tt en,kikuk eh äakkar nila oudelt mulivaentesiatisnat io. K sa tteraiu i ko tynnnemöp äääty kattamaan, mutt aasamss aojatik . ätenPiyn kilttupmaaj tittel nisa sytytkammarisl seek n aeTnini  oeiä llei hjajohaluluoJ .assirakamm i etu palokin uuisluku nojioen itiätuk tunomäl . inkiEre lli olatv hänäk iuetknllut useita, mut  ,aiskuläh aktojojitpat au kjaa   ulorett leulo i mm t supimäja Kkat  is." K"ly  tytjhkä ikin parlä se ol  akosilollutj ,a tmenyehtoi omiv liel aemaljhuoulttu. Keranoi", snähtyn ällis ,sa jeaik oonä äm t lisin saattanut asda.aE  ieslliaii"N pn,asarou jalul,ajhnim o äk Tunn an." uluiit kojtuav tnaj iuas uljoa sta jaahultiä inomakkaas i an sanaataa Herr ehiimis ,teäts oii alkeohä isjaK .eh nut elllei maa  voiaisi antikll arEiaotajt aa sän htaot je, siluj niin isiattav tepknikni ,isunasivat, ja äitur iliokah iaatri,sttt eJuä lama imunh  ek yöll,ee lehällle, skelt netuumket aali".ätivis uist iHe ttaj:ilesel a iklatijaa räöyi st  —imätäpt häed n poikani"tämä on  ,tunutsi ilo itesisllvatan häa atn k hojutai tsissäpenkvät teki ä keyntä. nän l Ku,nookoj lo aäv i tä penkkiä, jossseikl häseyt iis en mkirkrikasai rik asneE .ellok tyti jairkkär k,nm tsooä tituat änamuaau-ulJo e. nispal iskäl iti en hälkeka j jonovll telinäv eemläieuk lrk e E vkikuok,nesli iurat sasi jounssa veij  aisttulivrrne nesilla neekläjas ltiäikaa nste nääsiäitevjlj  a ruoeään. Ill alle ekteep ntsärut ä hli kä än emskn ää  takttmaaa nlialllis-pöytää ja h nyn iähälskne äväisyytyja tena siolI .ilut ajha ltäelen ki,stvi äth nä aa vita ,ten ilmaiskuitenkiekso asnvutsp tan nenaputtmuhäa noi , satu, Kertknaaisaade"ä nitni, taulton  einoJ" "?tun nis nell ani tämän on saaneleäts sirauktlan s Eoikirk"K. ut atullhal ,"aj as Jn taan pumalulsklaevpotunel tikoa tusi, saanisky ällsiatreknta ja selvää sanaao ilE krik asrannna, utkäeiel ssial ,atniuknom  äH n an.aasrane a  puoansapoikoli  tulliokur atselii smaar vli ojaJ mula aät ,teätouksen otuon ruk T .tu ytyy k illluu kslähäi isvää en kkimmel t pmy äsni etkstujaväriyö p a tsioakaanrius lä, äriles pkunnh nip nä inaetäktuasiiol Sn.loiluutnle ielovllsinsä ristiin ja k heä tt et,valitetaja naamrav ten  maaisiä ihmmpiailisnnletao loviiv a van esiätiveK .eitnäp nällä äidin aan. Näinloelteakääärss ä  mtät o uu silit vanhet teeetukäh n yryn lävitse. — äH njataetil ,te jun kiatnehäi ureK aj ne ,nuuttr. Kankin ihmikkin tysiteosvik ta k ,a äh nukallsnes saanaa sn neikpo en nopkillee tähden, kuuansa täh av tynätneir ,ty penismoim mkaik aiekupa.iK nrsatehnisi ä ol sit hual v a eittmäää,n ientäneet joulujneajilo  tavr eh Ka.elävn le aja tyo ikn  tutilavieleen mkaikstä um ,niknksel att aenut kneena in n ympäri katsoi hä ttnäty ,ee nälehor kutkeksausaen ilokouhn nä niä aukaja kltä läheul tt luo ilsiäihm ijaa islovai lo okkriK .neell