Pohjan-Piltti - Kuvaus lopulta 13:tta vuosisataa

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen

Informations

• Publié par: nisur
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 42
• Langue: Finnish

Extrait

The Project Gutenberg EBook of Pohjan-Piltti, by Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Pohjan-Piltti Kuvaus lopulta 13:tta vuosisataa Author: Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen Release Date: July 25, 2006 [EBook #18904] Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK POHJAN-PILTTI ***

Produced by Tapio Riikonen

POHJAN-PILTTI

Kuvaus lopulta 13:tta vuosisataa

Kirj. Yrjö-Koskinen

Werner Söderström, Porvoo, 1891.

POHJAN-PILTTI.

Jos otamme vanhat Klint'in merikartat katsellaksemme ja haemme sen lehden, missä Merenkurkku lukemattomine luotoinensa kuvataan, keksimme pian keskellä meriä, toista peninkulmaa Mikkelinsaarista luodetta kohden, pienen karimerkin, jonka viereen on pantu nimi: "Pohjanpiltti". Olen useilta saaristolaisilta ja merimiehiltä kysellyt, minkä- näköinen tämä Pohjanpiltti on. Mutta tän aian ihmisistä ei ainoakaan voi sanoa sitä nähneensä, vaikka se ennen muinoin mainitaan terävänä kärkenä ylöttyneen muutaman kyynärän korkeudelle veden pinnasta. Vanhat tietävät jutella, kuinka tämä pieni kari heidän vanhempiensa nuorella iällä oli ollut kaikkien merenkulkijain pelko ja kauhistus, kun syys-yön pimeydessä näitä vesiä sattuivat kyntämään. Se oli aina ikäänkuin joku lumous olisi vietellyt heidän haahtensa sinne käsin kulkemaan. Lukemattomat laivat ja alukset olivat yht'äkkiä törmänneet tätä julmaa nirkkoa vastaan, ja silloin oli aina kaikki pelastus mahdoton. Näköisenä aikana oli helppo karttaa tätä kovaa onnea, sillä Pohjan piltin sivut ja hamara hohti päivänvalossa erinomaisella loisteella, jonka silakan-pyytäjät Mikkelin-saaristosta näkivät kaukaisena tähtenä näkö-alan luoteisessa ääressä. Mutta harvat lienevät kuitenkin päivänvalossakaan uskaltaneet lähestyä tätä kamaloittavaa paikkaa, jossa niin monelle miehelle oli surma tullut. Yleinen luulo oli, että Pohjanpiltti oli henki jonkin-lainen, ja kun aiottaisin tapahtui että tuo päiväs-aikainen loiste moneksi vuodeksi hävisi ja haaksi-rikkoja silloin aina eneni, sanoivat saaristolaiset keskenänsä: "nyt on Pohjanpiltti äkeissänsä". Mutta mistä sen suuttumus ja äreä mieli näin aiottain oli syttynyt, sitä eivät oikein tienneet. Saaristolaiset tällä puolen ovat Ruotsalaisia ja Pohjanpiltti oli heille muukalainen. Mutta nyt on Pohjanpiltti hävinnyt, eikä kukaan ole kuullut isoon aikaan sitä mainittavankaan. Samalla aikaa kuin kaikki muut karit ja luodot näillä vesillä ylenevät ylenemistänsä, satamat mataloituvat ja koko Merenkurkku jo rupeaa kuivalta tuntumaan Pohjan kaupunkien suurille laivoille, on tämä kari nähtävästi vaipunut syvemmälle ja kätkenyt terävän kärkensä syvälle aaltojen alle. Vai olisiko sen nirkko taittunut, sen voima ja viha särkynyt? —      * * * * * Syyskuussa 1595 kulki iso, mutta kanneton vene hyvällä purje-tuulella Pietarsaaren rannikolta Merenkurkkua kohden. Ilta alkoi pimetä, ja muutamat miehistä jo olivat levittäneet avarat sarka-kauhtanansa aluksen pohjalle, missä venyivät, jos ei juuri nukuksissa, kuitenkin hyvässä levossaan, sill'aikaa kuin muut istuivat purjeita kaitsemassa. Aluksessa olikin kelpo lailla väkeä, eikä tavaraa nähtävästi mitään, jotta helppo oli havaita, ett'ei tavallista kauppa-matkaa kuljettu. Tosin oli pitkin alusta ladottu iso joukko kirjavia vakkoja, mutta näitä tuskin lienee isompi luku ollut kuin miehiäkään, ja koska jokaisen kannessa oli punalla tai keltamaalilla kirjoitettu nimi ja vuosiluku, ei ollut epäilemistäkään, että niissä ei muuta tavaraa säilynyt kuin matka-eväs jokaiselle miehelle ja muut pitkän matkan tarve-kalut. Perimmäinen vakka oli muita suurempi ja kantoi kannessansa nimen: "Pentti Pouttu", mutta rinnatusten seisoi toinen vähäisempi, jossa ei nähty muuta kirjoitettuna, kuin: "H. H. F.", ja tätä vastaan nojausi hylkeen-nahkainen kesseli eli kapsekki, joka oli pystyyn pantu. Vahvamainen hylkeen-pyssy eli niinkuin silloin sanottiin tuli-putki seisoi vakan ja kesselin nojassa, josta arvaisit kaikella kolmella olevan yksi omistaja, ja vahva nahka-kinnas, sisustettu nuorella näädän nahalla, oli peitteeksi asetettu pyssyn suuhun. Toinen samanlaatuinen kinnas makasi miehen polvilla, joka par'aikaa perä-melaa hallitsi ja veneen purjeettomalta puolelta tarkasti silmäili keulan edustaa kauas siintyvää selkää myöten. Puvusta arvaten näytti tämä mies ikäänkuin aluksen päällysmieheltä. Hänellä tosin oli lammasnahkainen alus-takki niinkuin muillakin ja avara sarkakauhtana hartioille heitetty. Mutta lakkinsa ei ollut koirannahkaisella reunuksella niinkuin useimpien muitten, vaan kokonansa näädän-nahasta tehty, semmoinen kuin aatelisten siihen aikaan oli tapa kantaa. Ja kuitenkin ei tämä ollutkaan aatelinen, vaan pikemmin talonpoikainen mies. Se oli tuo rikas ja mahtava nimismies Hannu Hannunpoika Fordeel, joka itse, samatekkuin isä vainajansa ennen, oli Ruotsin kuninkaille rahoja lainannut, ja tässä aatelittomassa Pohjanmaassa tosin oli mainiompi mies kuin moni aatelinen muualla. Mutta mikään päällysmies hän ei kuitenkaan tässä ollut; senpä jo olisi nähnyt siitä rohkeasta silmästä, jolla häntä tarkasteli toinen mies, istuen kädet ristissä lähisen vakan ääressä. Tämä mies oli jotenkin lyhyt ja vahva, erinomaisen palavat silmät päässä ja suu vähäisen ilveissä päin. Leveä naama todisti Hämäläistä suku-perää. Se oli tuo mainio talollinen Pentti Pouttu Kyröstä. — "Minä olen sielunne halki katsonut, Hannu", sanoi Pouttu, yhä luoden terävät silmänsä perämieheen. "Noihin Pietarsaarelaisiin en paljon luota, mutta teihin luotan. Kuitenkin tahdon toden puhua. Te kyllä pidätte kaikella rehellisyydellä meidän puoltamme, te kyllä rakastatte Pohjanmaan vapautta — siihen teillä hyvät syyt on, — mutta teiltä puuttuu rohkeutta. Jos ei teidän varomisenne olisi aina esteenä ollut, me talonpojat jo olisimme sonta-ryyttäreitämme päähän kolahuttaneet". — "Ja saaneet koetella oman niskanne vahvuutta", lisäsi Hannu Hannunpoika, katsomatta toisen puoleen; "minä taidan vakuuttaa, Klaus herralla on terävät kirveet ja koko mestarit mestaus-miehiksi. Rautalammessa ovat nämä jo oppineet, millainen niskan-rakennus Hämäläisillä on". — "Klaus herra! no, minä tahtoisin sen pirun nokista nenää vähän pestä", sanoi Pouttu tuimistuneena, mutta malttoi mieltään ja lisäsi: "Puhutte oikein, Hannu; täytyy odottaamme, mitä apua Kaarlo herttua meille tietää. Eipähän säädyt suotta lie Söderköping'iin kutsuttu". — "Minä en luule", vastasi Fordeel, "että Hänen ruhtinaallisen armonsa asiat niin äkkiä valmistuvat. Jonkun vuoden ainakin saamme malttaa, ja minä aion siksi aikaa jäädä Ruotsiin valvomaan tämän maakunnan asioita. Mutta katsokaatte vaan, ett'ette ennen aikoja mihinkään rupea" .

— "Vai Ruotsiin jäädä!" kertoi pilkallisella äänellä Pouttu; "no, no, kukin ihoansa arostaa". — "Pentti!" vastasi toinen, katsoen kumppalinsa silmiin, "olen jättänyt vaimoni kotia; sinä tiedät, että häntä arostelen enemmin kuin omaa ihoani". Pentti ei vastannut mitään ja hetken päästä puhe kääntyi toisaalle. — "Jos tuuli näin pysyy, olemme ennen päivää päässeet Kurkun läpi". Pouttu nousi pystyyn ja katseli merta ympärillensä. — "Jos tätä suuntaa pidätte, tulemme ennen yösydäntä asumaan Pohjanpiltin linnassa. Olen minäkin näitä vesiä ennen kulkenut". "Olkaa vai!" vastasi Hannu vakavasti. Mutta yht'äkkiä molemmat säikähtivät. Yö oli näköinen ja täysi kuu tuolloin tällöin paistoi pilvi-hattarojen lomasta. Nyt juuri kuu uudestaan näytti kirkkaat kasvonsa ja samassa toinen loiste leimahti veden pinnassa, noin puolen penikulmaa keulan edestä. Kaikki valveilla olijat sen kohta havaitsivat ja muutamat tekivät vanhasta katolilaisesta tavasta ristinmerkin. "Kääntää!" huusi Hannu Hannunpoika perästä ja kohta purjeet olivat löyhässä. Vähäisen ajan päästä taas pursi lenteli laineilla, mutta nyt etelämpää suuntaa, Maksamon saariston puoleen. — "Pohjanpiltti on armollinen tänä vuonna" arveli taas Hannu Hannunpoika, kun kaikki oli suorassa. "Muutoin sen ei ole , tapa lähettää loistettansa kuin päivällä, ja lapsuudessani Kustaa kuninkaan loppu-aioilla muistan kuulleeni, kuinka alukset päivä-sydännäkin jäivät sen nokkaan kököttämään, kuten lahnan-lisut onkeen". — Niin kyllä", vastasi Pouttu, — "vanha isäntä ei ollut Pohjanpiltin ystäviä, sen taidan kyllä uskoa. Mutta jos tällä kertaa " olemme pelastuneet, niin minua tosin siitä saatte kiittää. Minä tahdon teille asian sanoa. Pohjanpiltti ei tahdo mielellään upottaa omaa sukuaan. Mutta jos toisten näillä vesillä kuljette, ett'en minä muassa ole, katsokaatte silloin eteenne. Ette taida tietää, mikä tämä Pohjanpiltti onkaan?" — Sitä ei juuri paljo kukaan tietäne", arveli nimismies.   " — "Minä tiedän", sanoi vakavasti Kyröläinen ja vähän ajateltuansa hän alkoi jutella. — "Taidatte tietää, että Kyrön kirkko ja Viipurin linna ovat yhtaikaiset. Toisen on rakentanut koko Ruotsin-valta, toisen Kyrön seurakunta. Siitä on nyt kolmen vuosisadan paikka. Nepä kyllä rauhattomat ajat oli, jos nämätkin". — —  Vai rauhattomat!" keskeytti nimismies; "sitä ette sanoisi, jos olisitte lukeneet riimi-kronikaa. Herra Liungo " — Kalajoessa, jonka hyvin tunnette, on siitä tehnyt suomennoksen, josta kohta kuulette, olivatko Torkel Knuutinpojan ajat rauhattomat. Kuulkaappas nyt, mitä riimi-kronika lausuu:  Silloin hallitsi Torkel Knuutinpoika,  Taitava mies ja varsin oikea.  Talonpojat, papit, ritarit ja herrat  Hänehen suostuivat kaiket kerrat.  Riemu ja tanssi ja ritari-painit  Hoviloissa nähtiin, myöskin kaikki mainit.  Viljaa ei puuttunut talonpojilta,  Pöydäss' oli kalaa ja lihaa joka ilta.    Eip' ollut hätää kellään koko maassa,  Rauha oli rikkomaton valtakunnassa,  Eikä kukaan tohtinut vääryyttä tehdä,  Sitä ei marski kärsinyt nähdä. Sentapainen mies oli Torkel Knuutinpoika. Kuinka semmoisen miehen ajat sanotte rauhattomiksi?" — "Sanon kun sanonkin", vastasi Pouttu; "minulla on toinen kronika omassa ja esi-isieni hyvässä muistissa, ja sen mä taidan teille vakuuttaa, että minun muisti-kronikassani on paljoa sujuvampi runon-puku, kuin teidän riimi-kronikassanne. Mutta siitä ei tarvitse meille riitaa tulla, sillä tahdon teille jutella asian paljailla puvuttomilla sanoilla. Satuin sanomaan, että Kyrön kirkko ja Viipurin linna ovat yht'-ikäiset. Olisi pitänyt sanoani, että Kyrön kirkko on vanhempi, ennemmin aloitettu. Mutta valmiiksi se saatiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Tämä ei tullut siitä, että Ruotsin-valta on suuri ja Kyrön pitäjä vähäinen. Ei vain! Kyrön pitäjä silloin oli kuin valtakunta. Koko eteläinen Pohjanmaa, rannat, saaristot ja sydänmaat, olivat silloin tämän pitäjän alla, ja sen asukkaat olivat kuin ruhtinaita, vallitsivat koko Lapinkansan yli ja kokosivat veron-saaliiksensa oravan- ja näädän-nahkoja summattomat määrät. Silloin tulivat nämä Ruotsin Hurrit rantoihimme ja juuri se sama Torkel Knuutinpoika ne tänne lähetti. Luuletteko tämän asian rauhaksi kääntyneen. Hän, joka ei kärsinyt muka nähdä vääryyttä kellenkään tehtävän, — eikö hän tässä tehnyt meille vääryyttä? Saatpas nähdä; jos sonta-ryyttärit kerran voiton saavat, he varmaankin tekevät yhtäläisen kiitos-puheen Klaus Fleming'istä". — — Näin kulki Pouttulaisen puhe eteenpäin, samalla lailla kuin pilven-hattarat taivaalla, jotka milloin yhtyvät milloin taas hajoovat, mutta kaikki kuitenkin vihdoin kulkevat yhtä suuntaa. Nykyisen ajan seikat sekaantuivat Kyröläisen ajatuksiin ja vetivät hänen kertomuksensa oikealta tieltä, vaikka hän tavan takaa koki palata poikkeemisistansa. Koko yökauden lienee juttunsa kestänyt, jolla aikaa vene hyvällä vauhdilla kulki Riitakarin ohitse ja siitä lounaista suuntaa Kurkun läpi Ruotsinpuoliselle Raumanmerelle. Sille tielle tahdomme jättää Pentti Poutun; mutta hänen juttunsa tahdon säilyyn ottaa. Jos lukija joskus on lehdessä ollut,

 snoh iathnutuk uin oluen vaahto aj hnavot airevo  jityrä,täil m akna nia ii nänthsä kmeis luoaksitnotamupirevot ataut Ma.yyävst y  miekka , veimmeaksk iakäkedss äaris Ktaisun staS .aehiiajratsal a, kuotttä vmmen liaj j  V aimäniu n ime' ttuutPoa kknaktam-simian em aankpun ilhe tlaiväkaM n unuinuk  tälle Pirkkalai ioimttmasaas okok vio nk ostoiitisisillohi,oN — .a siiunutkun tä,  nuvkaaak lutoat mme ne em ,aässijaarsslaansa Kut etsiäiv   tukni hy a nähneenen muutätläjrys ne'er anskoikvei issa lä ij äv lesuainou Hän en. okse kin H — ."asitson nänsmäil s; astaä  kniun iie' n neri lum jälk skusitui niävj ne ,ääo esumn enpeen mt,nyllsiuu snor uiutnut, niinkuin keit mn,toeerpta jo otiiK .seim nötä yt ot. Noinusi vnn eseätimleel neia ks yi,ylot jätsiilo ääkiet n herruuds-väellealsiet nneL paap litu halstensmieädät eipstniR oumin  eosllei tnätunattimj ,nelo   jonka teille toi nej  aehrruued,ntäpiseä oin udketeluv etavio enn aulialläll M liiin! hovskin maraj naakninuk tyntäetäh n l le onikak nup io nisti,äsoimataa "Minua taj :iokaj inäh  älietänikka oki  tiesuus ionnäe  mitanutirkkkä v tot no eS" — .nää tuutPoä nkmi, tal uaus ip huuu,"anhimmistoinen vK ätejru ;atiis"paa uuissun stvu äksy hyv Kurtty.kunoej nimsss lii kynää len havij ,suamiivel akotti kalpean loisetneh näne artukavaariiispon ipskihiä.äsntuM h at voeu nle oeia ans es ,oonas asnan namms an. Joskyn näkeso an , nasei mä st ta,eeulp neusialy edyepmeidän ve  ja hän apalsiaiipnaL pa .atlavis utsi näH e llei m erakaan nik niukag,snuniskelu kee nilämmanav asnätimsek us tn ki konleuu auk nivdhio naskustellaan; mutt  .okttuM-äjäkuojusnosei Kua i rkeiehsk"itt uäpmäkoko kär, huusi ävisileh asnassa n koou jkiikKa t.atr j toll,esiaapaidaat renkauta pän ieäm js,a okdiemm-näiaku nenro-herraksemme. tOatakmaemt ioen, aattva aaaktt — otuoP emm uoP" ."ut a meon j-mukidän aopiaisk sakiai yhyt ikällä on l" hIimes p huiu — :säenän hitn ksseääkIiukndhok .ne a kykahtnsä ytee eät iloäte S iii.stui mpiemhyly nikätis attum , ts iatkrsaitav tt silmänsä synkä nukenähet nävärteme tlintyy, yi iuavavpita a tam t tetivaä ja  ränsämlis ämtualap t Sä.ithenän teit akinp ioevulp lasiot suoinuna. M iet no as jous ell aaervis asmaa ss ktneäsK raajal nelusta, hänen reso n aatdiets näkapaitnovaa aastMuttsi. teeka analtluJamnn enyit

Käräjät.

ette et a äräjiä ja keskusdynäänp tivitäk stsi si ä astoin.aa eletskumy aiiethlä e vieisesdellkk av , iao asnenitkjo, .]-svisua eneil ästunusa e ts äiPkrkyisn iistuutui lekkin i oj ,ettimmehatsi raeu an n v laka-sisotsikaisilk ato nnasä kukell Kesluk aj ,ässiriipä vekia-umst ita kriks okosieN .oole ativir Palkkiaes taLipknväjiät Suupohjassa [ ellesiaslaannuk öjyr Kle rear n v oe m sill,akyäyäsn Vähänsä rön n-ky kkaiLai seak knis tä äkeknipjivästa ettäSuupohjaajtskaniP repähoPe inisvaarä ssTä velo nutuoP ittnssä.yksirehdan evrtataa loviN  e stailh aaarkvia kähäv äkätät äyskolo vih, enihin llsiahaj ente te ia taeso' ka oto nutuoPk nuotreskum minäkin tahdon  aalspliel .iNni at ellis ,allalon kiun ksiutJo, heäi oimuokkirj  suuntuiokoosa kuon setsäp anävi anäunamääEr ll.aimhenea mainion ni niin  enpeleihnytä näinka, ku netaa anvirknen elj ävleiaomnav  keo tosia  jeeil iämikläJ .nihioprt maahanvät oksan  eokok ,otninesskaalaroi tn nel aaethel alkkie ei mett'at,  lujinniav to ilnääs ytynstpyn hiii ä n ret neesa nääkni ssa makasa juureajkljone .äHen nlmsi uätoi k, ralah avels isiruuuksk nun .iPsiassa, mmesnkuiikää  aktoj ,äv nähävlkse ättk atrvkaä-vita ,soiottvitaliä pystyyn nous,itstte in äettiui knkte sinväel tullo ie ,iotnak isaasrapaä nä e aojumttnä ;sääsnen m n häerraka k tak ilesotouasnaullut,luol, i is oakvsioe tt ähili samaassansa otaetin apan ui ks aj ati,taappaaettä ja  ja  pääto ia akvs atnaonsaii s stästyyolä taviääj teenuar ta-pukua vaille,k soakj  otiests -ptataaityetau r ilotiehy as ellvaatteenn. Muun n-käiöenknnie ir em satpaapsaa-utar ilo assiolaj , jaistaenka sta r neio uihodtt ,uk atuaiap- nadpeilpot ielvyln  ri,avrrtey ölttiyävmoiset, joitten   namrouk äsnällyaaskran a-utran ,sj m e eiätämko a en aeitt Itslle.  tesäks sateitavteiset aeuran yh aj tääpen ntovumäimi stseökent  pinuT luad.tr t iilevekit t laaise ytisky ätte taisseäiinskken teis lla olivat vanhitnnet nuun-semkrläälää nn-dähknaesia allnueresku kuisi-puYhdeet. uko  nupraisilv  ikva, kiteuu mka ällyk n re tavilo  Kurki!"— "Mattiäh,nj  al uaus iirkokoa llhaa evalli asn atholaj aikkt. Kollusta v iaeiitylo  iäh omätän ku, nike:asneskauhup itt su iyptsyy najn yt vasta nähtiin,tte  ie'okokuoj sskosea min aitt isllmuia ,uknaastä än yh tuokkiäm äktip hnav seilun teinnoa stvu .äss kseK ehäleytsilu-n maa,ssaj r yn tolppo ilav ts-aineetustelemu e niukniin ilo eS. ativelstkues k vtio naltiet tuphinat suäisensim ltkesäänsi, 'alluluueh inädisek mat tuosta tästäkiaak iu navhnmi ii vsäis niai - m meoup ellim ,ellel votoa lely kn häimsett uiuj i ts ii sinkuänkä ilis nimmene tynytrmpäron yjoukäjä-oko ojkumä ä.iT kiult va säänn k ki neenräk okokutno , ja vapvapaaltaen nismlaats iähotoum netyän asnislo itia  jtael iukamskiuttnim stujen i Hänien. ly nytteup iatlo ynkyäääror kamke v ioim.aH nänep äänsä istuessakiimnir uumoaiavttt tativaodissi trav äktip aj tensejät vaah vkaonm , tuatj  ato llturinomaismitään eassu ie aknovup ie m js,toa eninntenanhikoss jousuatavhniuv i tsraä ät ta staiutsaV .ikän ätääp-at levottomia unia t a iakk aiaanik n ppalalovilvenslamo natsio ajv il overta-tiljai, VoPtukk aojakut ,lan äi nja, uius atsuum atsokuoj kuului iso häliän ,ojakk lyält isod, e ti ä ttljVinakahup atteilo  ehinh-yöuaatemr  talkien kurstenänäT .iskivattalmis jo, nävääi pkeee ,avlemeemt  toisen p litsemme eS ." ilo  imäänehe nhvasoa ur Kn je .aisa noemme eM men kilähd eläilatenumtumäeeteH  sen oleksi  vuo atshiänP niajhosun islotaisai m ipätsi iojtumuma n rämeisin, että näki isitausuv snunis äkie atsuni ähänme tolem Me jo.aehrrll em ieehmiämenuainää penäts tetsa ip ija on vie n ollut  aätämo em .uMtt o okrjKaanalal vtiolsiataj ihiv  limysten apiksi, avkiakp ioakisk siuknnkateue pine ,anutts elut i tändoinalajne pk luiaisii natsi p ajiehu ?näotuOäsym osä jtakäo  naK raajemv saattaa käymä lassa so tsagninuk tisilu yjai ksmium kenäds t eituat.nM ka tvaikttä e, e aktrnaioih?nM ki uotsin kuninkaan isaehälnättR tysiik okät leikpo moaina ,ijmäv learskin meurain snättehälstouR tyän hkäsit le oen nä tahdon urki! mina , —K"iainttvaim n meäntsäsäänuuk i il,ilonuk  ä. Mkysyian a asustlss aloelns älän teislakarkPi neikkiak ässät