The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde

Robert Louis Stevenson

Description

The Project Gutenberg EBook of Salaperäinen ovi (Dr. Jekyll And Mr. Hyde) by Robert Louis StevensonThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.netTitle: Salaperäinen ovi (Dr. Jekyll And Mr. Hyde)Author: Robert Louis StevensonRelease Date: November 25, 2004 [EBook #14152]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAPERÄINEN OVI ***Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.SALAPERÄINEN OVI(DR. JEKYLL AND MR. HYDE)KirjottanutRobert Louis StevensonSuomennosEnsimmäisen kerran julkaissutKustannusosakeyhtiö Otava 1911Salaperäinen ovi.Uttersonilla, lakimiehellä, oli karkeat, rumat ja epäsäännölliset kasvot, joita tuskin milloinkaan valaisi hymy; hänenolentonsa oli kylmä ja jäykkä, hän sanoi sanottavansa vain vaivalla, hänen esiintymisessään tuskin voitiin nähdälämpimämpäin tunteiden ilmenemismuotoja; hän oli laiha, pitkä, kuiva, synkkä — mutta sittenkin täytyi hänestä pitää.Ystäväpiirin yhtymisissä, kun viini oli hänen makunsa mukaista, loisti hänen silmistään ilme, joka oli jaloimmassamerkityksessä inhimillinen; mutta tämä sisäinen maailma ei kuitenkaan koskaan tullut ilmi sanoissa, vaan sitä useamminja puhuvammin teoissa. Hän oli ankara itseään kohtaan; joi yksin ollessaan katajanmarjaviinaa, haihduttaakseenhienojen viinien ...

Informations

• Publié par: pheag
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 40
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Saf pelainrä oen( iv .rDykeJA llr. Hnd M by yde)trL oRebS etuosi Th onnsve okBo eis rof si  esu eht enawyehfoa ynno cost anre at nosomlon tiw da htontiwhs es rictr uam .oYveretaos ve i t, gi py iy co esu-er ro yawa ttee thr deunt  iG tcnetugrebciL s rm tof Phejerohtt ih sBeoo kroense included wi .grebnetten e innl o guw.ww at äpäsaje llsinäönkeat karmat , rueheimikailo ,ällsoerttU la,llni ;ähen o n eltnnoas aan valaisi hymysut  nikllimknio ketvoas jt,taoi hänela, ivaln vav ianaasttvaasoni nosan hä, käykäj aj ämlyk ilo  eiden iläin tuntmäipämpm  nändh l ävon iiit tänkiussimyässese ntnii  hänytyin täenki tsvä ää Y .p tiseät simityyhn riiiäpo iniiv nuk ,äss uotoja; menemismalhi,ap äh nlo ia,ivyn skäitku,  attttis äkkum — olmi iaj m a re amss kseskitynhimsä i;nenillit attum säsiä ämaa menin ilh nänem kanuas mukaista, loistäh i nenmlisätsi iäne,lmok jola  lo näH .assioet inmmvahupua  n j mi  iky ;ojatnak hoeään itskarai an t naulluk naaksoitkukaenmaili  eätu esmav aa nisanoissa,t ilmi s  nän hkatei ttau,aukam nkiav aj lut n olnut avanirtstaet iäh,ae  jataarnmvijaaain niselloaassak nn hienojen viinie  ,ahhiudttaaskee euatnsdekeel kinmmukutsaiake atsden suhtinen muit nuism ee;nh näi oln hä taut Mn. avestiavus nivyh teen kahoveasen toee nuvneeeykmm ttuak io niuilavi.tt le»Oa npnkjo j  aojakt pauaskessa mieluummin nemli äsile näven maoinvtaoshdjo ysjrts anev iätssa jiois neis a syn t ruimoos i öyskäy n veljen; »sallilavanaallavit allluokua an s toaapan natähenlo ia», stuvallien ketyysiälitterek ininKan raer vun usein oli viimei ,ne tt h ä nän ii n aii uthe stikiens naul eatlutsavn luhäneessaonteäTäm»e .rr ep iivähye tskenäi ksh soj ,ni nes nä  ei häneatessaanspait vas runualmun tuutsttuaaaksnesih alo nkume ppoa helastiltavl uuo iläTäm un.t un ksaonntle oennäh ,ellenäh nik en nutttvauu sajnen kunnianarvoijisij ,aaknooup ii vinme renkaohimps thi itse rata hätleenyneeäänt T .äytnäaisialläoi vätivkäa nsva aapaleimsiotv nehjpolealyyisn de v aaitamI . mhsinean ei ilttomuushiin näässim enemkua enislldeton äth  ,teiiännis  ottlmisn vaän o ai ksskisua eiht assamli isiniin vähän. Itse hänne syätyvsyusthee ninaknsätivttäyaisaääp itsesillenne raksamatun es nlniatnhayhäv

Ensimmäisen kerran julkaissut Kustannusosakeyhtiö Otava 1911

Suomennos

Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.

Salaperäinen ovi.

Kirjottanut Robert Louis Stevenson

SALAPERÄINEN OVI (DR. JEKYLL AND MR. HYDE)

i

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SALAPERÄINEN OVI ***

Title: Salaperäinen ovi (Dr. Jekyll And Mr. Hyde) Author: Robert Louis Stevenson Release Date: November 25, 2004 [EBook #14152] Language: Finnish

 nloteethusoes tavo , naseaioli ksmiavts niäs esllaa n n ysamaapiirtävä näH y nevätsäänii ek Umrerttn.soajt mänäj uuirt n muodostaneet; 

läheisiä sukulaisia taikka henkilöitä, joiden kanssa hän oli kauan ollut tuttu; hänen kiintymyksensä oli vuosien kasvattama kuin köynnöskasvi, eikä siinä ilmennyt mitään erityistä halua uusiin voittoihin. Tämä mahdollisesti selitti niidenkin siteiden laadun jotka hänet yhdistivät Richard Enfieldiin, hänen kaukaiseen sukulaiseensa ja tunnettuun hienoon maailmanmieheen. Sillä useimmille oli ja pysyi salaisuutena, mitä huvia näille kahdelle henkilölle saattoi olla toistensa seurasta taikka mitä yhteisiä harrastuksia heillä ylipäänkään voi olla. Henkilöt, jotka olivat kohdanneet heidät heidän sunnuntaikävelyillään, väittivät, etteivät he koskaan puhelleet keskenään, että heitä näytti vaivaavan hirveä ikävä ja että he ilmeisellä helpotuksella tervehtivät jokaista tuttavan vastaantulemista. Mutta tästä huolimatta pitivät he kumpikin suuressa arvossa näitä kävelyjä; ne olivat heistä viikon kauniin helmi, ja he siirsivät ei ainoastaan kaikki muut ajanvietot, vaan vieläpä tärkeät tehtävätkin toiseen aikaan voidakseen häiriöttä nauttia niistä. Tällaisella retkeilyllä he kerran joutuivat muutamalle syrjäkadulle eräässä Lontoon väkirikkaimmassa kaupunginosassa. Katu oli pieni ja lontoolaisen käsityksen mukaan hiljainen, mutta arkipäivinä harjotettiin siellä kuitenkin kukoistavaa kauppaa. Siellä ihmiset näkyivät olevan hyvinvoipia ja ahertavan voidakseen vastedes yhä paremmin, ja näkyipä, että he jo olivat päässeet semmoiseen varallisuuteen, että saattoivat käyttää osan voitosta kaunistustarkoituksiinkin. Myymälöiden ikkunat koko kadun pituudelta olivat täyteen pyntätyt ja houkuttelevat kuin rivi hymyileviä, teeskenteleviä myyjättäriä. Sunnuntainakin, jolloin sen kukkain miellyttävyys oli verhottuna ja liike vähemmin vilkas, loisti tuo pieni katu ympärillä olevien kaupunginosien harmajassa yksitoikkoisuudessa kuin nuotio pimeässä metsässä; ja sen vasta maalatut ikkunaluukut, kiillotetut messinkihelat ja yleinen sirous ja puhtaus pistivät heti mitä miellyttävimmin ohikulkijan silmään. Kaksi taloa toisesta kadun kulmasta, itään mennessä vasemmalla, pisti siron huonerivin väliin kuitenkin erääseen taloon vievä käytävä, ja juuri siinä tunki synkkä ja pimeä rakennus päätyänsä kadulle päin. Se oli kaksikerroksinen, eikä siinä näkynyt yhtään ikkunaa, vaan ovi ja sen yläpuolella korkea, tyhjä, värinsä muuttanut kiviseinä. Koko rakennus näytti melkoisen ränstyneeltä. Ovi, jossa ei ollut kolkutinta eikä kelloa, oli käynyt valjuksi ja pilstottu. Kerjäläisiä loikoi kynnyksellä, raappien rikkitikuilla ovilaudoista tulta; lapset leikkivät kauppapuotia portailla; koulupojat koettivat veitsiään pihtipieliin, ja tuskin miespolveen oli kukaan avannut ovea ajaakseen pois vallattomuuden harjottajia taikka korjatakseen heidän aikaansaamiansa vaurioita. Mr Enfield ja juristi kävelivät vastakkaisella puolella katua, mutta tultuaan tämän oven kohdalle kohotti edellinen keppinsä ja osotti sitä. »Oletko milloinkaan kiinnittänyt huomiotasi tuohon oveen?» kysyi hän sekä lisäsi, kun ystävänsä oli antanut hänelle kieltävän vastauksen: »Se tuo mieleeni erään sangen omituisen jutun.» »Niinkö?» virkahti mr Utterson — ääni hiukan muuttuneena — »kuinka niin?» »Niin, seikka on sellainen», sanoi mr Enfield, »että minä olin kotimatkalla eräiden tuttujen luota, jotka asuvat jossakin maailman ääressä. Kello oli kolmen paikkeilla muutamana pimeänä talviaamuna, ja tieni vei erään kaupunginosan läpi, jossa ei kirjaimellisesti nähnyt muuta kuin katulyhtyjä. Katu kadun perästä — kaikki ihmiset nukkumassa — katu kadulta, kaikki valaistuina kuin juhlakulkuetta varten ja kaikki tyhjinä kuin kirkko — kunnes lopuksi aloin kuunnella ja kuunnella ja   kaivata nähdäkseni edes poliisin. Juuri samassa sainkin nähdä kaksi elävää olentoa: toinen oli mies, joka nopein ja epätasaisin askelin kiiruhti itään päin, ja toinen pieni, kahdeksan- tai kymmenenvuotias tyttö, joka tuli juosten poikkikadulta. No —— miten olikaan — he törmäävät kadun kulmassa yhteen — ja nyt tapahtui jotain hyvin pöyristyttävää — — sillä — ajatteles — mies käveli hyvin tyynesti edelleen, tallasi lapsen jalkoihinsa ja jätti hänet parkumaan maahan. Se ei ehkä kuulu sen kummemmalta kerrottuna, mutta sitä oli kammottava katsella. Näytti kuin ei tuo mies olisi ollutkaan ihminen, vaan joku julma hirtehinen. Minä aloin huutaa, otin jalat alleni, iskin kynteni miehen kaulukseen ja raastoin hänet itkevän lapsen ympärille kokoontuneen väkijoukon luo. Hän pysyi aivan levollisena eikä vastustellut vähääkään, mutta loi minuun yhden ainoan silmäyksen, niin häijyn, että kylmä hiki kihosi otsalleni siinä tuokiossa. Paikalle kokoontuneet ihmiset olivat lapsen omaisia, ja omituista kyllä tuli myöskin lääkäri, jota noutamaan tyttö oli lähetetty. No, lapsi ei oikeastaan ollut niin pahoin vahingoittunut kuin säikähtynyt, sen mukaan mitä lääkäri sanoi, ja siihen olisi voinut päättyä koko juttu. Mutta nyt tuleekin asian hassunkurisin puoli. Minut oli vallannut vastustamaton inho tuota herraa kohtaan jo ensi näkemästä. Samoin oli laita myöskin lapsen omaisten — no, se ei ollut ihmekään. Mutta merkillistä oli lääkärin suhteen. Hän oli tuollainen tavallinen pieni, kuiva köyhäinlääkäri, ikä ja väri epämääräinen, murtaen vahvasti skotlanniksi ja jokseenkin yhtä tuntehikas kuin säkkipilli. No niin, hänen laitansa oli vähän toinen kuin meidän. Joka kerta kun hän katsahti vankiini, huomasin hänen kalpenevan ja hänen täytyi hillitä itseänsä lujasti, ettei hyökkäisi hänen päällensä ja nutistaisi häntä kuoliaaksi. Tiesin vaistomaisesti mitä hänen sisällään liikkui, yhtä hyvin kuin hän tunsi itsessään mitä minä ajattelin; ja kun nyt ei kuitenkaan käynyt päinsä lyödä miestä kuoliaaksi, niin teimme olosuhteiden mukaan parhaamme. Sanoimme hänelle, että voimme nostaa ja nostammekin sellaisen melun tästä, että hänen nimensä tulee kaikumaan Lontoon laidasta toiseen. Jos hänellä oli ystäviä taikka mitään kunniaa menetettävänä, niin lupasimme pitää huolen siitä, että hän ne menetti. Ja haukkuessamme hänet noin pataluhaksi oli meillä täysi työ, jotta saimme naisväen estetyksi pullistamasta ulos silmiänsä häneen murjottaessaan — he olivat vimmoissaan kuin raivottaret. En ole ikinä nähnyt niin paljon vihaisia kasvoja ympärilläni. Ja siinä seisoi mies keskellämme, synkkä, kylmä julkeus kasvoillaan — pelästynyt hän kyllä oli, sen voin huomata — mutta hän tekeytyi julkeaksi aivan kuin itse paholainen. 'Niin, jos herrat tahtovat nostaa melun tästä pienestä onnettomuudesta', sanoi hän, 'niin olen luonnollisesti kokonaan herrojen vallassa. Ei kukaan kunnonmies halua joutua sormella osoteltavaksi,' sanoi hän. 'Olkaa hyvä ja mainitkaa summa'. No, me tiukkasimme sata puntaa hyvitykseksi perheelle; ilmeisesti olisi hän mielellään halunnut päästä kynsistämme, mutta hän näki kyllä meistä, ettei kanssamme ollut leikittelemistä, ja lopuksi hän suostui. Nyt oli jäljellä enää vain rahojen irtisaaminen; ja minne luulet hänen vieneen meidät, jollei juuri ja tälle ovelle? — otti avaimen taskustaan, meni sisään tuli pian sen jälkeen takaisin, mukanaan kymmenen puntaa kullassa ja pankkiosotus jäännössummalle, asetettuna haltijalle maksettavaksi Corettsin pankissa ja alla eräs nimi, joka — no niin, minä en voi mainita sitä, vaikka se on juuri

seukanss —i, s —iesäjokkek amotrpä ön minune loppuyukulitmmni,äj  ae mm mjaysa vätäi nöj äsaj ityt äkär, läsiismme käis M  l eet.'ultahan ii nos jn,sekutoso esti näti ivataaa,nj  asene, kunnes pankkp ännysykum nanaanihuo htilemi, äh,n naio ak a' lo rjela va', skooneutnaakkrreH' .nstnevetyou ljai  o naaekiilo via   v»,kkir»A .» aii-  aisti!äl iootllirjoitus — Nimikävnemin älliäpe taut Mä.stnyenär niluätm  ,tetini yyniat s li om la oä inites iine tstosoeskuaj nles ksimme koko joukloalp nakkii.nM seukursuaaursen iäp anaväl ,änäv onan kota kui; jmiem nloentes öy n ei tnäMi. tiysteit ,aekio ilo n näytsia ko aä koe ttju,aatliivti t nuursuvan anst isiivyhsneslo animi vai— — jos s muam nmeamknniem ilo am  nesiokl neai pinum Su.tt llkenea tikurioji, msuur hänutta seskn as,imikoj ole joi  tkaauaptt uajh vyniu esa on hyvin tunne a eslaelupnnll eosotnkkiu patetto seim attuM .sun vaain iaasi tt lualp laleäja ma takaisiatakseenot änesiäk nssedkili dasa ie mn hearvo vin huollin tovni aattuvua ajääis satarllken atsevonin ollek  ti vähän epäilytätävtl äaje tt ämiiht sekeoisaisolo thusssieyh a jonkeen uoruun nv iaamnaaaskemtnetotak psaak mtu,seim neno akoj  selitys ei ole t.äM tuats keää nse; n hä sonväel nedu riahudhanesk tes mhsiäti  ,imiitään stetäylis )iskammehap älevin iaase keteä  nnaillni ä — —ukistämistysti kir .isk teiT siävedyyänyvketeovan hat » :iysyk änis aJdäie tetkouuas, en t iähttrermU  jokson,kiä a äk la ne ikeltojrunat tt,elodkilatun  s  eimse ,ojako li pankkiosotuks  —n»deäh ninihro eiav ,näh isäsil vä kittän riäysihnaasaaiii niakk atajsiukyv sn ii eh ättärN .ni tsii lla ja nten samaavpivunayätteä n n,huli ood tlaelim äl  ,setsojup a ettei hänen kanik nisätl aaut,amiihn teov senstuk naasssillainn oiksä — nna, ea ko alt  ilosisikeme sa a naimouHpnaa rste. » on moiUtr  ukutsknemanav iasinuun stekevän eifnE rm ionas ,n»kiunnumin ui kS litt.u aujr mue onn, s»Niild.  k nuinna,am eiehnä, joka ei millknio naa eetestin ääypsyksääsoi siuuipaväsnäed nn ritöjeiseekkom p atoj ,n äp ellääsiekteätäm tja ( eminen e sen näkun tapjl iatvrniishmnttukaoa ians aj ätisume ;atka o, joilöähenkutskoiosnakkilp anttjoirekll aen esti näätedip ,tu  se on minun pää .äE ,i itdepääp,sut kmea ilrkseliirepttaaatie— in uutasa psaanrhasp iäleeemosaäv ättteuu mmenia avep aj — no neehr »e ,uhmop reaitain terve ä.» »Vars o iee elattu es  stri »M i.ttaujui  ti ä,äs tyät aän asiokintä jmmäl jylesyk äväthet äitsin  oänmmhevä m aiaaku,asn aj rhpassaa au a vishdaso llseasnas tatuu se jonkun ku ekiak nahuar assuo vsaas ka;llreivrevi iedlliie  temeen,toispaa  un kän hää pn,hä  naautsihrapllialevollisu aivan apsiatttseitj  a huan vunetitionnsiemiiv — narapssi v olijotaen, al— tale tjaioun e  Sn.hitttuismu iivelett iylesyk nlisynmieungeys ts uulualsaetirv Yl. nseeonä in mnutosietssuuinyyinulla omat hienaa nasonneo ilm  atutsI .ellevik leälyvörvya tiuh aa av a tnukniam an salkein mese o,sym aj  itrysyktäte iän. taäsPä äutmooiivmiiets paljon aa liian sotoen nas ;etneasuuhän  in tjonk lo änim uttas neulkut nuhän aaem?ä »lo inEifleidn vastaus. »Ei — allo P» »? tädis ök tenenodkönäenis  tuoa onjossta,  usro n — »? E» o ivstuo täälvseä päsolat atsout — ale koska » «Etkä otul hämenao ttna ssda— a inorai lim a.äknm netsiu  jos tuontö, sääyhävik nlealt do hyn  osei sttyieT» ».tistiniam at tta siit ield. »Mu atisE fnäv,»v sa stri »i,koatjui attaj ,»uh ämiloär säde ym.sykysyy mtäyt tehinunt ääteitheim nouhaä in Mn siailu llsa ialts.a » » oN en nimen, joka ta e» ,nähiout hän  S»,oiannf Eldie uk ie ätiis attull ooi vankaenit  ,israam av v n aia set nnukrakellä y noräpmnoutlat nit  yinläilva ohyämss,ädhseäsr skinpa v että tuoaan soiä ssmi, pol isky ot aj uup  alkinen He k aa.» vitäväleek nh teanajde eeellpun amuh attätim .näSitten virkkoi m U r ttreos:n S» eno erakksro lael al  —nahiloupnukkp aa kolme isessa on äekrrkolYmeämss näa ttmu, utetljus ania tavo tanIkkuan. inkae la iloäte n iiseas piipatsuvat illa eeusak rnuenenks.aS tipäiast ionyttävät puhtailt kusa no M .atiaket, anavnäii stätyät äänidts äoti sasest mikvua, niotaj,»is aahavti Enfie huomautauniket nätsm tyntmieiakäsem otä  .iSnineänökes nuutale mei oinä  niksut olaT» .dl uknnkerainsu n a  o an ihminen mene isti älusoe ki äve okua  tin tuossoue ,a äkiakuk  heran —jostra, nep  alotu .hunu , p änsäsi joi tsairah nuknrrek nav  ettitä,a sivarm k a yä edll not ääh ky» a?ntaiavi tt.niodhiv näh iys ktnea kiaav iait ja näytti hauto navatoj nikleimsäes. änle»Oo tk eiäli mle edäväni tässänhetkllä  rM ».älle osrettU livekän hes aa t m netsiu isko tte ,sei vun atuv Ea. neh näten eä täntä; minäaisi hän  ie ätiis — ie —a ok jä,stnehää ätk h näv io äne minään, mittule ut m statäii olhu s ,nno erav ,aam  yhtään piirrettmitaate  numsiat teuh ssäHä. saess iov nesim aonammänlisiöine näkm ti nnokrli äemnä enkstukuai ven  attum ,äsnääjik  tavakinjollnyt ees t keh näio;nlua noonyyytll ohek yttimottitsaistä se ittää, mäHen nätojthiu . um ,neskttis att en änkäen el soi v t heilisinniyn tmean kaakutu vaiiollaaknän ntynhhm itäisjo,  okaatav.aE  nlo,ek uten sanottu, mihnto ah i nnii tokaä, jtävällytämiepe nikatoj ,ausshan kitajon  oanumdosoasen nluokvata. Hälppoa kuiin eh nie äelo  sa,äpit ?«li ja»T hän nen in ooikeM»nino .käiöäkn  mtiahrkrsteUtr — mH» ».e iv »— —  mensä olevan Hyd aa.n äH nason oin  väninahitgoaktaskäd ine iovätek