Tehtaan tytöt

De
Publié par

The Project Gutenberg EBook of Tehtaan tytöt, by Maria FuruhjelmThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.netTitle: Tehtaan tytötAuthor: Maria FuruhjelmRelease Date: June 14, 2005 [EBook #16068]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEHTAAN TYTÖT ***Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.Tehtaan tytötKirjoittanutMariaEnsimmäisen kerran julkaissutKansanvalistusseura 1912.Tehtaantytöt.Kirjoittanut Maria.Eräänä syysiltana, kun Tervolan torpan emäntä ja hänen vanhin tyttärensäMiina istuivat rukkiensa ääressä, sanoi Miina yhtäkkiä:"Äiti, talveksi minä menen tehtaaseen työhön.""Mitä joutavia", sanoi äiti seisauttaen rukkinsa."Niin, täällä kotona olen raatanut pienestä pahasesta, seitsemän, kahdeksan vanhasta asti, ensin hoitanut lapsia, sittenelukoita, tehnyt raskasta maatyötä ja nyt tahdon päästä paremmille ja helpommille päiville.""Luuletko sinä, että tehdastyö sitten on helpompaa?" virkahti Liisa sisko, joka karstasi villoja uunin ääressä. "Minäpuuhaan puutarhassa, lypsän lehmiä tahi teen mitä tahansa mieluummin kuin menen tehtaaseen.""Aina sinä siitä puutarhastasi puhut", sanoi Miina ylenkatseellisesti."Mutta kuinka olet tullut ajatelleeksi tehtaaseen menoa?" kysyi äiti.Miina puuhaili rukkinsa ääressä ja sanoi: "Nivalan ...
Publié le : mercredi 8 décembre 2010
Lecture(s) : 31
Nombre de pages : 47
Voir plus Voir moins
The Project Gutenberg EBook of Tehtaan tytöt, byMaria FuruhjelmThis eBook is for the use of anyone anywhere atno cost and with almost no restrictions whatsoever.You may copy it, give it away or re-use it under theterms of the Project Gutenberg License includedwith this eBook or online at www.gutenberg.netTitle: Tehtaan tytötAuthor: Maria FuruhjelmRelease Date: June 14, 2005 [EBook #16068]Language: Finnish*E*B* OSTOAK RTTE OHTF ATAHNI ST PYTRÖOTJ E**C*T GUTENBERGProduced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.Tehtaan tytötKirjoittanut
airaMEnsimmäisen kerran julkaissutKansanvalistusseura 1912.Tehtaantytöt.Kirjoittanut Maria.Eräänä syysiltana, kun Tervolan torpan emäntä jahänen vanhin tyttärensäMiina istuivat rukkiensa ääressä, sanoi Miinayhtäkkiä:"Äiti, talveksi minä menen tehtaaseen työhön.""Mitä joutavia", sanoi äiti seisauttaen rukkinsa."Niin, täällä kotona olen raatanut pienestäpahasesta, seitsemän, kahdeksan vanhasta asti,ensin hoitanut lapsia, sitten elukoita, tehnytraskasta maatyötä ja nyt tahdon päästä paremmilleja helpommille päiville.""Luuletko sinä, että tehdastyö sitten onhelpompaa?" virkahti Liisa sisko, joka karstasivilloja uunin ääressä. "Minä puuhaan puutarhassa,lypsän lehmiä tahi teen mitä tahansa mieluumminkuin menen tehtaaseen."
"Aina sinä siitä puutarhastasi puhut", sanoi Miinaylenkatseellisesti."Mutta kuinka olet tullut ajatelleeksi tehtaaseenmenoa?" kysyi äiti.Miina puuhaili rukkinsa ääressä ja sanoi: "NivalanLeena oli kotona juhannuksena, hän tekee työtävillatehtaassa ja sinne minäkin tahdon."Nyt tuli torpanisäntä tupaan ja kävi uunin eteenlämmittelemään."Kuules, Antti", sanoi äiti, "meidän Miina tahtoomennä tehtaaseen."Antti ei koskaan jutellut turhia ja siksipä hän nytkinvain katseli tytärtään,"Niin", sanoi Miina, "tehtaassa on kymmentuntinentyöpäivä ja päiväpalkka voi nousta kahteenmarkkaan viiteenkymmeneen penniin saakka.Pyhäpäivät saa olla vapaana. Täällä kotona täytyypyhinäkin keittää ruokaa, lypsää lehmät ja ruokkiaelukat. Ja Leenalla oli niin hienot nappikengät ja netehtaantytöt syövät vain kahvia ja vehnäleipää.""Se on kovin järjetöntä", sanoi äiti."Ja minä olen kuullut, että niiden täytyy *seistä*kaiket päivät", sanoiLiisa."Entäs sitten, kyllä minä jaksan seistä", sanoi
Miina."Ja mitä he tekevät muun osan päivää?" kysyi Anttihitaasti."hEunohmäans i,m ienttää t ikeadikä"k,i  solaivnaoti  hMäiinntaä  jvuarostsati.a nH.än"Jos he aamuisin nousevat neljältä tai viideltä, niinovathan he jo viimeistään kello kolmelta lopettaneettyönsä.""aEanm umsineläl al,u" uslea,n eoti täM ihinea ,n o"hues etveakte vniäitn  tayiöktaäi svinainvähän keskipäivällä ja iltaisin he menevättansseihin tai kokouksiin.""Sitten en minä usko, että heillä on niin suurtapalkkaa", sanoi Antti päättävästi. "Vai kymmenentuntia…""Onpahan, isä", innostui Miina sanomaan, "ja täälläkotona meidän täytyy nousta kello neljältä jaahertaa koko päivä myöhään iltaan, yhdeksään astija kesäkiireellä kymmeneen, jopa yhteentoistakinsaakka."Antti katsella tuijotti taas tytärtänsä ja sanoihitaasti: "sinä et ainakaan näytä siltä, kuin olisittehnyt liiaksi työtä. Punainen ja pyöreä olet.Pulskemmaksi et voi tulla kahvista javehnäleivästä. Mutta mene vaan tehtaaseen,koska et huoli Lintulan Kasperista, talollisenpojasta."
"Isä, kuinka voit sanoa niin", huudahti äiti, "kyllähänMiina tarvitaan kotonakin ja ne tehtaantytöt ovatniin kelvottomia.""En minä aio tulla kelvottomaksi", sanoi Miina,"Liisa voi auttaa äitiä, hänhän on joseitsemännellätoista ja pojat auttavat isää.""kNatiisne, lik tyyllyäthyävnäi tsäeänllää  stuoiumrikeaesnv tuuilsliaaa, nr"e,i pspaaniotia Antti japoikiaan. "Niin, ja saattaahan se olla hyväkin, ettäjoku lapsista ansaitsee rahaa."Isä riisui märjät saappaat jalastaan ja Liisa toihänelle heti kuivat, lämpimät sukat ja eheättallukat. Sitten hän ripusti isän märjät sukatnuoralle uunin taakse kuivamaan, sulloi saappaattäyteen heiniä ja pani ne märkiä jalkineita vartenlaitetulle telineelle, joka oli kiinnitetty kattoon.Kaikki olivat tänä iltana jotenkin hiljaiset. Miinantehtaaseen meno heitä huolestutti. Vain nelivuotiasTiina jutteli nukkensa ja kissansa kanssa.Mutta äiti oli levoton ja päätti mennä pappilaanpuhumaan papinrouvan kanssa.* * * * *Toimitettuaan aamuaskareensa seuraavanapäivänä, silitti emäntä hiuksensa, sitoi parhaanhuivin päähänsä, pani puhtaan esiliinan eteensä jameni pappilaan muka viemään lämpimäisiäpapinrouvalle.
"Nyt äiti menee kertomaan papinrouvalle, ettäsMiliimnäat  aviekiotiok kläahmteaiäs teeshstaa ahsyemeyns",s äs aknaotis eMllaetnt i-äviteiläiikkunasta."Menköön vaan, ei papinrouva voi kieltää minualähtemästä", uhmailiMiina."Mutta et suinkaan sinä mene tehtaaseen, jos sepapinrouvan mielestä on tuhmasti tehty?" kysyiLiisa."Menenpähän", vastasi Miina.Sisarukset vaikenivat. He olivat tottuneettäydellisesti luottamaan papinrouvan viisauteen jahyvyyteen, rouvahan oli antanut äidille niin montahyvää neuvoa ja oli ollut perheen ystävä niin hyvinsurussa kuin ilossa. — —Tervolan emäntä istui papinrouvan kanssa pappilanruokasalissa. Rouva huomasi kyllä, että hänellä olijotain sydämellään, mutta ei tahtonut kysyä, mitäse oli. Kylläpähän kertoo, kun ennättää, arvelirouva. Kun kahvit oli juotu ja rouva taas oli ottanuttyön käteensä, virkahti Anna:"Ajatelkaahan, hyvä rouva, Miina tahtoo mennätehtaaseen.""Miina!" huudahti rouva. "Hänenhän on niin hyväolla kotona ja onhan hän ollut hyväksi avuksi sekäsinulle että miehellesi."
"hNäinine,l läo nohna kn ohtoänn ao lliliuatk, sim tuyttöta äh",ä nnaeunr amhiteil eAsntnäaä.n"No, miksei hän sitten tahtonut mennä naimisiintalollisen pojan kanssa?""Eipähän tahtonut", sanoi Anna hymyillen. "Kas,meidän tyttöjen on niin hyvä olla kotona. Vaikkameillä on vain torppa, ja tytöt ovat saaneet tehdäaika lailla työtä, niin on heidän elämänsä tyyni jahuoleton. On vallan toista tehdä työtä vierastenluona. Isä on ryyppäämätön ja hyvänluontoinen,eikä kaikilla torpantytöillä ole niin hauskaa kotiaeikä puutarhaa, eikä niin hyvää ruokaa kuin meidäntytöillä on. Miina kyllä tietää, että elämä olisi vallantoisellaista, jos hänellä olisi suuri talous ja ankaraanoppi. Ja jos sanon täyden totuuden, niin on kokoLintulan talo kuin suuri roskaläjä.""koMduitsttaa "n, yith mMieitntae lti aphatpoion rpoouisv as.iitä hauskasta"Niinhän tuo tahtoo, se Nivalan Leenahan hänetksioithoenn a ojna  vniäeyktotietlei llMutu. uLaellee nkaa oulin iikteas päluläs epraoriti apaäni vjäaänappikenkiään ja puhui kahvista ja vehnäleivästä."Papinrouva huokasi: "sehän se tavallisestihoukuttelee nuoria tyttöjä.""Minä pelkään enimmin huonoa esimerkkiä", sanoiAnna, "Olen kuullut, että kaikki tehtaantytöt ovathuonoja ihmisiä.""Eihän toki, Anna", sanoi papinrouva vakavasti,
"mutta ne raukat tulevat usein niin nuorina jakokemattomina tehtaaseen. Ne, joilla ei ole kotia,asuvat yhdessä toisten yhtä nuorten jalukemattomien, ehkäpä jo turmeltuneiden tyttöjenkanssa. He ovat ilman turvaa, joutuvat helpostihuonoon seuraan, eivätkä ymmärrä arvostellaihmisiä. Heillä ei ole ketään, jolta kysyisivät neuvoa,ei ketään, jonka puoleen voisivat kääntyä. Siksi hehelposti joutuvat kiusaukseen ja lankeevat. Muttaheidän joukossaan on monta hyvää ja kunnollistatyttöä. Ja onhan Miina saanut kasvaakahdeksannentoista ikävuoteensa asti hyvässäkodissa. Hänen pitäisi voida pysyä hyvillä teillä. Jasitä paitsi hän on vakava ja kelpo tyttö.""kNuiimn,m ionnkhina nk ihelätnäi"s, i mhäyöntnäs i mAennnea,m "ämstuät ttae hetikaöa sreoeunv?aMenköön ennemmin palvelukseen, jos tahtoo poiskotoa.""Minä en tekisi oikein, jos sekaantuisin asiaan",sanoi papinrouva ystävällisesti taputtaen Annaaolkapäälle. "Miina on kesästä saakka ajatellut tätäasiata, ja vaikka hän minunkin mielestäni tekeetyhmästi jättäessään hyvän kotinsa, jossa hänelläon tarpeeksi työtä, niin on parasta, että nuoretsaavat koettaa, miltä tuntuu maailmallaolo, kuneivät enää viihdy kotona. Jos on kasvattanutlapsensa Jumalan pelvossa ja hyvissä tavoissa jaopettanut heitä tekemään työtä, niin voi tyyneestilähettää heidät maailmalle. Jos sinä nyt kieltäisithäntä menemästä, niin hän ehkä tekisityytymättömästi työnsä täällä kotona ja toivoisi vainpois ja kuvittelisi, että olo tehtaassa olisi niin paljon
parempaa. Mutta jos annat hänen koettaa, niin onmahdollista, että hän tulee takaisin jonkun ajankuluttua. Juuri siksi, että Miinalla on niin hyvä kotija että hän on niin järkevä tyttö, toivon minä kaikenkäyvän hyvin."Anna huokasi syvään. Hän oli todellakin toivonut,että papinrouva sekaantuisi asiaan, neuvoisiMiinaa, niin, vieläpä kieltäisikö häntä menemästätehtaaseen. Mutta kotimatkalla hän ajattelitarkemmin asiata ja tuli lopulta vakuutetuksi siitä,että rouva oli oikeassa.Kun hän astui tupaan, seisoi Liisa uunin ääressälaittamassa ruokaa, Miina kirnusi voita ja pikkuTiina nukkui sängyssä. Isä ja pojat olivat metsässä.pMaonlie hmuimviant stay taört kkkautusne lijva aot ttuit eelsiiaiinn ra uäkiktiiän,s ak.un hän"No, mitä papinrouva sanoi Miinasta?" kysyi Liisakiihkeästi."Rouva arveli, että antaa vaan Miinan mennä,kosk'ei hän enää viihdy kotona", sanoi äitityyneesti.Miina näytti hieman nololta. Hän oli varustautunutvastarintaan, eikä sitä nyt tarvittukaan. NivalanLeena oli maininnut, että Pyhäinmiesten päivästätuli yksi paikka tehtaassa vapaaksi, nyt täytyi vainkirjoittaa sinne ja laittaa Miinan vaatteet kuntoon. Viimeistä yötä makasi Miina kotona vanhassa
sängyssä Liisan vieressä. Kyyneleet tulivat hänensilmiinsä ja hänen sydäntänsä ahdisti, kun hänajatteli tuntematonta tulevaisuuttaan, häntä pelottilähteä yksin vierasten ihmisten pariin. Kuinka hänsaattoikaan jättää isän, äidin ja sisarukset? Muttasitten hän taas rupesi ajattelemaan kaikkea, mitäLeena oli kertonut, ja laskiessaan, miten paljonrahaa hän ansaitsisi yhdessä vuodessa, vaipui hänsyvään, rauhalliseen uneen.* * * * *Oli kevät ja kiire pellolla ja puutarhassa. Pitkätkankaat olivat valkenemaan osoitteena äidin jaLiisan ahkeruudesta. Pari lihavaa, hienokarvaistavasikkaa ammui navetassa. Lampaat käydä,tepastelivat edestakaisin, kun karsinaapuhdistettiin. Kukko kiekui ja kanat nokkivat jakuopivat pihalla lähellä tunkiota. Kaikki näytti niinhauskalta ja iloiselta, mutta Liisa istui portailla ja itkikatkerasti.Silloin astui papinrouva veräjästä pihalle."Mikä nyt on hätänä, rakas lapsi?" kysyi hänsäälivästi,"Velli pääsi palamaan pohjaan", nyyhkytti Liisa, "jaskuaiukrki i voalihviantk on,ii nk uvnih rauisoekta  mpiilnauallnet.u iÄ, itpi osjaatn iolik, keutitväa tt ujlaioTliii npau ustyalkrhäasin  vseylliyn.  sMuuutsttaa eai ns jea  isseän  sy. ys oallnuoti., että serTaäpyatryipheärinn  jmai nruuno htioestiypsutliikni ny kmapiväarialt äm, ukltuan  pmeihnumt eoäliksijätetty kotiin päivällistä laittamaan. Mutta minä
Soyez le premier à déposer un commentaire !

17/1000 caractères maximum.

Diffusez cette publication

Vous aimerez aussi