Avojalka

Berthold Auerbach

Description

The Project Gutenberg EBook of Avojalka, by Berthold Auerbach
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,
give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.org
Title: Avojalka
Author: Berthold Auerbach
Translator: Samuli Suomalainen
Release Date: June 26, 2006 [EBook #18694]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AVOJALKA ***
Produced by Tapio Riikonen
A V O J A L K A
Kirj.
Berthold Auerbach
Suomentanut ["Barfüssele"] Samuli S.
K. E. Holm, Helsinki, 1876.
S I S Ä L L Y S :
1. Lapset kolkuttavat ovelle. 2. Kaukainen sielu. 3. Puusta synnyintalon luona. 4. Avaudu! 5. Selja-aholla. 6. Mökin-eukko.
7. Laupias sisar. 8. Säkki ja kirves. 9. Kuokka-vieras. 10. Yksi ainoa tanssi vaan. 11. Niinkuin laulussa sanotaan. 12.
Hän on tullut. 13. Äidin sydämmestä. 14. Ratsumies. 15. Sidottu ja päästetty. 16. Helkkyhepo. 17. Vuorten ja laaksojen
poikki. 18. Ensimmäinen takkavalkea. 19. Salaisia aarteita. 20. Perheen keskuudessa.
1. Lapset kolkuttavat ovelle.
Aamulla varhain syksyn sumussa kulkee kaksi lasta, poika ja tyttö, kumpikin noin kuuden tai seitsemän vuoden iässä,
käsitysten puistontietä myöten kylästä ulos. Tytöllä, joka nähtävästi on iältään vanhempi, on taulu, kirjoja ja vihkoja
kainalossa; poika kantaa samoja kapineita avonaisessa, harmaasta palttinasta tehdyssä, laukussa, joka riippuu hänen
olkansa yli. ...

Informations

• Publié par: nuphur
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 45
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Avf aloj, ka Bbyhtre dloreuAhcab  eBoThiss fook i esu rhta yn efoywane ont  arehe tsoc onhtiw dnaonr serta mlso twhatsoevictions  yamypoc .re uoY t  iayaw t, i vegi tnuesi eru-o  rs oftermthe der tuG tcejorP eht  iseenic LrgbeenBe s kooo ronilnluncd dethwihi t .grog e at www.gutenber  varullaAamusumys ns kyahnisiak keelkkua ssaj akiop ,atsal  iutsnep te änoiten kmyöttä uylästyT .soloj ,ällötääh nkaoni stvä t työt ,ukpmkini noin kuuden taiies mestv näedouiän ä,ss sikästty sianova atienipa kjamosaa taan ketdhts aitanaptlsta rmaa, haessa ,ulurik o ,iat nan vmpheäl iäntä ;ap ioakiaanolss vihkoja k joja ja  aankkapihttea stsioklav lik atsetuu ulotlle otsahäni yäpko a,ej  kajoii ruuppän hässyal ,suku ,as ytöllä on päässä ne loaksn aly.iT  estuansadäeiasn uluuiuk vie k täpoika ontuksen; p iä.nH p laajniyk määttäy ninmmiraak nasto näve llä a sika jsaak raek ia t nniv atov ,iilluk avekal tetpsie vkkren;äityöto  nvajolaion. Missä tie saltavok no tägnek saisloja tanva,  sine not eltesaekllä , silla poja hialajs er ,ajp nen huurä valkoiep äättil atithestlaeiunenidel kneas ät P .deleni atö a tytstuuin ain ,iskaepak yäku lkpon ku taut m ttelevat pensast .aVprsutes riukui khon oipejatu allisko alltavorat apputomialas ytäpp sy ajtn tä ro ri ejat innkäittsuuk äkeajramnia häteseäsp ryhäetossa ja lasten lväle

Title: Avojalka Author: Berthold Auerbach Translator: Samuli Suomalainen Release Date: June 26, 2006 [EBook #18694] Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AVOJALKA ***  

t

K. E. Holm, Helsinki, 1876.

AVOJALKA Kirj. Berthold Auerbach

1. Lapset kolkuttavat ovelle.

Suomentanut ["Barfüssele"] Samuli S.

SISÄLLYS: 1. Lapset kolkuttavat ovelle. 2. Kaukainen sielu. 3. Puusta synnyintalon luona. 4. Avaudu! 5. Selja-aholla. 6. Mökin-eukko. 7. Laupias sisar. 8. Säkki ja kirves. 9. Kuokka-vieras. 10. Yksi ainoa tanssi vaan. 11. Niinkuin laulussa sanotaan. 12. Hän on tullut. 13. Äidin sydämmestä. 14. Ratsumies. 15. Sidottu ja päästetty. 16. Helkkyhepo. 17. Vuorten ja laaksojen poikki. 18. Ensimmäinen takkavalkea. 19. Salaisia aarteita. 20. Perheen keskuudessa.

Produced by Tapio Riikonen

säikähtyneinä lentoon joukottain, vaan laskeuvat jälleen lähelle heitä, kunnes uudestaan säpsähtävät ja lentävät vihdoin puistoon, istautuen siellä omenapuuhun, niin että lehdet rapisten putoilevat maahan. Harakka lentää kapsahtaa tieltä ja kiitää suureen metsä-pääronapuuhun, jossa varikset istua kököttelevät; jotakin harakka heille lie virkkanut, sillä varikset pyrähtävät ilmaan, liihoittelevat puun ympäri, kunnes vanha varis laskeutuu ylimmäisen, heiluvan latvan nenään, ja muutkin löytävät alemmilla oksilla sopivat paikat katsellaksensa: hauskahan tuota olisi tietääkin, miksi lapset koulukapineineen ovat lähteneet kiertoteille ja kulkevat kylästä ulos; korppi se oikein vakojana lentää lepsuttaa edeltä ja istautuu latvotun salavan oksalle lammikon rannalla. Mutta lapset ne kulkevat hiljalleen tietänsä, kunnes ennättävät lammikon rannalla kasvavain leppäpuiden kohdalla maantielle, ja kulkevat sitten tien poikki toisella puolella olevan matalan tuvan eteen. Tuvan ovi on kiinni ja lapset, seisahtuen, napauttavat hiljaa siihen. Tyttö huudahtaa rohkeasti: "isä! äiti!" ja verkalleen ääntää poikakin: "isä! äiti!" Tyttö ottaa kiinni, härmäisestä ovenrampista ja painaa sitä hiljaa: oven laudat narahtavat, tyttö kuuntelee, mutta turhaan, ja nyt uskaltaa hän ruveta nopeammin kolisuttamaan ramppia, mutta äänet vaikenevat autiossa eteisessä; ihmisääntä ei kuulu sisästä, ja asettaen suunsa ovenraolle huutaa poika; "isä! äiti!" Hän katsahtaa kysyväisenä sisareensa; hänen henkäyksensä ovelle on muuttunut härmäksi sekin. Sumun verhoamasta kylästä kuuluu riihimiesten kalkutuksia, milloin vihaisen vihurin kaltaisina, milloin verkalleen ja hiljalleen naksutellen, milloin raikkaasti, milloin taas kumeasti ja tohuten; nyt ei kuulu kuin yksityisiä kolahduksia, mutta pian yhtyvät jälleen kalkutukset eri haaroilta yhteen. Lapset seisovat neuvottomina. Viimeinkin lakkaavat he kolkuttamasta ja kutsumasta ja istauvat ylöskaivetuille puunkannoille. Nämä ovat päälletysten pihlajan ympärillä, joka kasvaa tuvan vieressä ja nyt koreilee punaisilla marjoillaan. Katsomistaan katsovat lapset vielä oveen, mutta tämä ei ota auetakseen. — "Nuo on isä tuonut Moosbrunnin metsästä", virkkaa tyttö, kantoihin osoittaen, ja lisää tietäväisen näköisenä: "niistä lähtee paljon lämmintä, ne ovat kelpo puita, niissä on paljon pihkaa, ja se palaa kuni kynttilä; hakkaaminen niissä kumminkin enimmän maksaa". — "Jos olisin jo aika mies", vastasi poika, "niin ottaisin isän suuren kirveen ja tammisen nuijan ja kaksi rautaista nalkkia ja leppäisen myöskin ja sitten mä silpoisin niitä rikki kuin lasia ja sitten tekisin niistä sorean teräväkärkisen pinon, niinkuin Sysi-Matti metsässä, ja kun isä tulisi kotiin, niin hänenpä olisi niin hauskaa! Mutta sin'et saa sanoa, kuka sen on tehnyt". Niin päätti poika pakinansa, häristäen sormellansa sisarelleen. Tällepä näkyi jo jonkunlainen aavistus hämärtävän siitä, ettei isän ja äidin odottamisesta lähde mitään, sillä hän katsahti veljeensä varsin murheellisena, ja luotuaan silmänsä hänen kenkiinsä, sanoi hän: "Silloinhan pitäisi sulla olla isän suuret saappaat myös. Mutta mennäänpäs voileipiä viskomaan. Saatpas nähdä, että minä viskaan kauemmaksi, kuin sinä" . Tiellä sitten sanoi tyttö: "Jahka annan sulle arvoituksen: Mikäs puu tuletta polttaa?" — "Koulumestarin pamppu, kun kämmenille annetaan", vastasi poika. — "Eipäs ollutkaan! Puu, jota kiskotaan, ja polttaa tuletta"… Ja pensasaidan luona pysähdyttyänsä, hän kysäsi: "seipään päässä sill'on sija, punavaippa verhonansa, kiviä on kohtu täynnä; arvaas, niin olet mies!" Poika mietti kotvasen syvästi ja huudahti sitten: "Maltas, älähän vielä sano sitä… Sehän on orjantappura". Tyttö myönsi päänsä nyykäyksellä ja näytti semmoiselta, kuin vasta ensi kerran olisi antanut veljelleen tämän arvoituksen, vaikka oli sitä jo usein ennenkin tehnyt ja aina uudisteli, kun tahtoi veljeään huvittaa. Aurinko oli hajoittanut sumun, ja pieni laakso kimalteli loistossaan, kun lapset läksivät lammen rannalle viskomaan litteitä kiviä vedenpintaa myöten. Mennessään painoi tyttö vielä kerran oven ramppia, mutta se ei auennut nytkään, eikä ikkunassakaan näkynyt ketään. Sitten leikkivät lapset luikaten ja naureskellen lammen rannalla ja tyttö näkyi olevan hyvillään oikeastaan siitä, että veikko aina paremmin viskasi ja oli siitä riemuissaan sekä tuli aivan kiihkoiseksi; näkyipä tyttö oikein tahallaan tekeyvän taitamattomammaksi kuin olikaan, sillä hänen kivensä ne melkein aina pudota pukahtivat suoraan veteen heti ensi heitosta, ja siitäkös sitten naurua kesti! Leikin innossa eivät lapset muistaneetkaan, missä olivat ja mitä vasten tänne olivat tulleet, ja kumminkin olivat nuo kaksi seikkaa kumpikin yhtä murheellista kuin harvinaista laatua. Mainitussa talossa, joka nyt oli suljettuna, asui vielä vähän aikaa sitten Josenhans vaimonsa ja kahden lapsensa Amrein (Anna-Marian) ja Damin (Damianin) kanssa. Isä oli puunhakkaaja metsässä, mutta pystyi kaikenlaisin muihinkin töihin, sillä tupansa, jonka hän oli ostanut rappeuneessa tilassa, oli hän itse korjannut ja varustanut uudella katolla; syksyllä aikoi hän valaista sen sisästäkin uudelleen; sitä varten on tuolla kalkki jo valmiina punertavilla oljilla katetussa kuopassa. Vaimo oli kylän parampia päiväläisiä, yöt ja päivät hääräili hän milloin minkin luona työssä, sillä hän oli totuttanut lapsensa ja erittäinkin Amrein jo aikaisin tulemaan yksinänsä toimeen. Rahan-ansion ja tyytyväisyyden kautta taloudenpidossa oli talo onnellisimpia asuntoja kylässä. Silloinpa kaasi kulkutauti äidin sairaanvuoteelle, huomispäivänä isänkin, ja moniaan päivän perästä kannettiin pienestä tuvasta kaksi kirstua ulos. Lapset oli jo vanhempain sairastuttua viety naapuritaloon Sysi-Matin luo, ja vanhempainsa kuolemasta saivat he tiedon vasta ensi sunnuntaina, jolloin heille pantiin kirkkovaatteet päälle ja he vietiin saattamaan ruumiita hautaan. Vaikk'ei Josenhansilla eikä hänen vaimollansa ollut läheisiä sukulaisia näillä seuduilla, niin kovastipa ihmiset sittenkin itkivät ja ylistelivät kuolleita, ja kylänvanhin se talutti lapsia käsistä, kun astuttiin kirstujen perässä. Haudallakin olivat lapset vielä hiljaa ja huolettomina, ja vaikka he kyllä usein kyselivätkin, missä muka isä ja äiti ovat, niin olivat he kummikin melkein iloisia, sillä he olivat aterialla kylänvanhimman luona ja joka ihminen oli niin erinomaisen ystävällinen heitä kohtaan, ja kun pöydästä oli noustu, niin pistettiinpä piirakoita paperissa heille mukaankin. Mutta kun illalla, kunnallishallituksen päätöksen mukaan, Korppi-Sakari tuli noutamaan Damia ja musta Maranna Amreita luokseen, niin

ryp ävikok tniittiastk iääemjan nar pusevitak voetkaan erota, vatävie apenothat etpsla ku, esnnteähänmääknil näv nesikäsaada väahdottu ti aiet tt amAermu, anmapuai tlaliskuapul allisienlakaik nkinumminik aaitims  .aD van akaaän moi häsj räseneä alspllripäyma siap lsies tyn aj ,nää n lapsenllista oi ktäet u in !es mei eilkvia kork " :äs ennO ää nneen na ,aaakj poinnikahta nuevoli, laattussiarektak , inikstik akäei tt,äk eiirttleiemättä". Eukko huo esil ,antouvlleen v aa riieelttmäei ottua aj oul äsnjeel vtaoh keimrinA  aemmanusia-Huom ään. syvkasi t ilo hapa enäh ell mä,ä itä ntitsiudtt iäh najl hopukeumaai häntä  pirpKoä ilarak-Skum näh ättyän a, niuleeylläin k;tk utunäst nui ativ elov jleita  llol,neelok ttukät lapset kotitael .iSttnem nevi läkyannv ii vinme iknetuovmmihr nai hänet ti kanto numtsnaäkisssääonlotan naanar Misot ilo enniS .n vuhäneotu n tu lasototi sn k atoee  ,atttumäh aie nah tnutokät ä ydamta,ak nuen sähn viimein itkustenysäv akkun änetiat luia  jlealteitontsaattniv  ääll eet poteeä vuts itiekul iokavikin kuulle. Dams ,aetti nirnouli-ppkaSaenneor Knah  ,avsaitiaekän hti hudahn hu anatli isnE .neelljä taoh knijeil pahamaineinen muj  osoiott iut oteyyä nssvkatiat atsaraM annllehen mmoneuiseonitokthaa nJ  oaa.n elän hututll oläeetouv ne llo ie n  saatiinja siitäöyitni ,atavarm aionn nekoKort iut n .apsnahikniosen jäi J ksi utioaja nä ,liälytjha ojal ttaeiuso osies ässilyk ;ttaotamts ilaneunojen hinta sanomk nettuano alat aluu slertiiisym aknah kull m ä ,isksutn maivät meneket najalev tämnsaastuonaai va, lumev alermAir i tn,täiejeeleell m kaustsihmmsäät  kertoi  a. Kerran o aktoj ,eskoul n vät däei hativtt ojti eisish uvkoisteemmoin settihe, li ot vannkul naispaaj anes an maksoksi heidnäy llpädisoatna äpit staii reiä  il tynätt akniamik sill laphäise väreninep m tuöt;ä rsvaa  jtäsiä tätiles aaso nieki än yyhtäitä ta sieo A i rm nae niakanmp osa vänhean ättdiehllise ,euka ei ose hän melte ,tiav tuklo uok tädiäH .nuul jnein shei vea  tiäts n lel paämnä ysi n pytajaopetennuyS sM-isittaväkikot stva ki,rutilasoas ,util, joka asui naap sone si J . topieäd  ottuvanin thansmo neekkinniik i henleäl jjatais siäsnäk ll äänjlneet, kuuni eksytesilut sennmhi mata hanativou n ta k Mutsta ouluäv teminläelehj  tatiko en n eelllottodo ajeis tavi mmärtääkseen. Opteatajt ke,im ni vkä, oi ljaseapar tiohuiutt.tav  paluituelojjon j  o enonäp ätänlhhon dämmlaalojaD ionasieM" :im n, jotka riippuihyetdines tiieisasam psajaui lin  ."a o näH tioss it nok iutsitp epsan noemaakulkssa nak äsnejlev iskläa  jeimr Aoian hoadll airhinek imeisen kkaan vi-sidolat isia uU .nänläak tttaukya  mmädys nodoum neei sa,ssheläi so oart lanul-mataineeauseuuren, s hsilillaskutalleim nytitnytäitt  ll J ä soneahsnnit aloa, oli kunnal käyy neimr Aa.ll enää näätääp ittynusm tunkunivat o evhine tirreik kaonun pkalo js,laamuttaesia isk tönnä. Udusiat onlläk krui sipeellek ,nennuek soin he naurahtelk kuukamna ;isll  akajoa lkkuu am siot tavi J .neelli lleetaloolkun, kl pavitaokites t  nenikäk näditnesäisei hnsvä mä,sy-iaMttneo ilS a oli, s-kellons osies allalli älie a v  jt;nutaosi  dotoll asuat ndetaloset  lapivat ojake  ilo eatavllista tähän aik naatouv :atikäkys SMai-n t ti asuvkuukask dhke iakkukasan ta. — hdus no tyN" äl akia ou keäht s",unlu velle jattivat otäl maeml iekkvi, lainniran alnn emmdiehniukeän  tekekin nään än tätyäpatn m tuäv,ne, hativhtlauu k ,inää apuuluuk   miesten päivän   numkuaa.n yPähniaint onavalilat ledeesils änunnu kin ainali hpuheäl .äpläs  eaToln haos jaauk keiak nädie,asnassn kiakna— iieh napumotut s at kuni lloht-nilennisur tun  slisi; oill tinul kusääskkmi leiskin taapsetvilo eh — allatsdu esaonalitot k  tavulahnivalis n miösylik, nkääiu ndotoatnej toakin, mitä eivät H .atsia viosies e kuos jat sontus  natuuerdesuol na jatallseli kat t va uhe isäuistekultsimnies aj vat raamaan lukita atol n tanus-naeennie tänkäseit aj netseä aj ;t riiuonain laurarese nivalodeh n yln eiik kä,itpe tavilo o tespalä. Khensnkinummiat ,matat eieminas vusta otattdo okte ret s "?ev,aj  sta, kysäsi: "olmmnaukmmnal pais msarreh nieklem a,staiominern kiojatsn äseätimle he ivata olautts ;ak neohlosnajidhe hänle on vaolllsine thvana at  niin mauultuaan ul tvllell äähenivourenk. Mutinaksok ,ithnesoJ aneens anpai oln  mitisyäth näs tiä vähemmin vastus snesro äejopoh nojlhsiakSi.  ntä kus, jost jattee nojssaaadetk hoä ttmäyö mtiytilaav näsi teenääj uurempi,ut sen s  ääh näsuknie tt hon oulha ttnehäie allo iotssnem iitai, vAmreasi avts"n ,n ioloat a!ojrkpai pslai oV" — .noolat net n käsiäää, lyödeite ämtn "uhduhapin nytän hanumiO" .isilhy nneetnö;iytttnat a vinteat tuut,  sin ikisitiäe nuk ,nöiäk n n uo i oln neul aäktyii.nM  ennen yhdessä koutäväaj ,hno i naimol hmeätyvst y m aenno es aatsun  ltaut me,llkaatovniäv t tiepaestä, ä sinähdeet niukrus mene ääptäytänkäieumsylik saovlie ämnnnäuaan lasla. Tult daoh n k te än he,ll :ionas  ,evreT"et! lapss teMitäll ät ääv raänniinhaee te?tten Käkneal saisp et olette?" — "Josenahsnnil pais aut an ka sspslasaenlok a  nem nenij äskin miehikoi hänraahnia malualv  ä.ssu'gäll Asaessiakuak ellalit leenamal ostastanäv ehdiat aumtu äkyyittynäh ääp kuoukon alhd nla p ääts,ä epllvala  Jo hyvän matkan ,aathok ne niin kssienn iapslai k nuliällläät ei laptääne, ssill uuirp nuälo ils  eenvarjo ainen sat dhcoffronämeH ät hn;eläntaisäi p o ilH näss.ääkedtä kmeis vii nytm aj assolaniak a rjkisiir vtaus, sillä jo eilen lo ierkn ienilav taerkäa äsym ssäynnyesniludunaal lon i tat kykalu äajältsemanh oullsiailjaittraa neiv allkkiak ty anevelttpuir lta

2. Kaukainen sielu.

niolajova  tie josisi,rvelujsoun n iisätsieltt, esi.äsja Aitiäa isätim nähja ottamäväisen  ntiestsnav aair  äätip nallo tynn reuu s rtmäym ja nähesik.eM enll Amruttasinuei, uh n iloonask ,aläyla  mhupuitn  t oull l a iall.aM utta ei, ei sinu lealesnnujkoun na siantakun in, vyh eet näh iett en,aaoman skiäsffsiatk H codhron emäntäusthollite ,r ätnnarella sio  Ma näa?ssan S ken olejalakiä ki's,im lualies ulkua ttreAm, esit ätsieuM .nädea. Kaikki minä tu dusiatolkkaall numi er n sllkui,an nnäsap elevl tul