Elämän hawainnoita IV: Kontti=Anna; Ruoti=ukko

Pietari Päivärinta

Description

The Project Gutenberg EBook of Elämän hawainnoita IV: Kontti=Anna; Ruoti=ukko, by Pietari Päivärinta
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,
give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
www.gutenberg.net
Title: Elämän hawainnoita IV: Kontti=Anna; Ruoti=ukko
Author: Pietari Päivärinta
Release Date: January 27, 2005 [EBook #14819]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN HAWAINNOITA IV ***
Produced by Tapio Riikonen
ELÄMÄN HAWAINNOITA IV: Kontti=Anna; Ruoti=ukko
Kirj.
P. Päivärinta
WSOY, Porvoo, 1891.
KONTTI=ANNA.
Tämä kertomus ei wäsytä ketään pituudellansa. Saaneeko tämä suosijoitakaan, sillä se tulee olemaan waan palanen
unhotettujen historiaa ja kenties unhotettujen historia on isoisille ikäwää. Päälliseksi sattuwat nuot tapaukset meidän
silmiemme edessä yhtä tiheästi kuin talwiset tähtilennot ja sentähden lienewät ne tulleet niin jokapäiwäisiksi, ett'emme
niitä huomaa.—Kirkkaudellaan herättäwät ne meidän huomiotamme; me seuraamme heitä silmillämme: ne syntywät,
loistawat, lentäwät ja—sammuwat, ja sitte emme pidä niistä mitään lukua. Samalla tawalla näemme me ehtimiseen
tapauksia ihmiselämässäkin, jotka samaten kuin tähtilennot, kirkkaana ja huomiotamme herättäwänä, rientäwät
ohitsemme, mutta jotka niin kernaasti unhotamme, siitä syystä kun nuot tapausten johtamat henget owat niin—alhaisia.
Mutta ...

Informations

• Publié par: amke
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 26
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Elf änämaw hnnaiatio:VI noK =itt; RuAnnaukkooti=P ei ,ybP iäatira T ntrivä ooeBs hirof si kesu eht ena ynhwo  fnaoyo cost aere at nomlan tsw dn htiioct wnsreo ristuom .rY eoevahst ive  it, g opy ay c su-er ro yawa ti the ternd uite  tceetuGrebniL gmserf  oe thojPrti hhtsie oBkoo cense included w grebnetuten. nelionr  .gww t w  a motrek ämäTet ktäsywäi  euskati,naaous ojistue e leil s slädulealsnää niputeko tämäa. Saane  snutneittjuohettori hisa keaa johnu nena nejuttet n aaemolal panwa utaw tuntot paua Päälliseksi satsioselliäki .ääw hentoisa ri ion ilentähtset alwinit  iukäetst hitäyhä ssde emeemimlis nädiem tesk i, ett'eiwäisiks nojakäpelten iinet ul tie lwäneätnenedh tons aj me hraam seu; memäemimlls liieät lo t,wätyyn sne:  äwätnel ,tawatsi  huomaa. mme niitäedllaa nK—rikkua nätmee räheäwtttoimemmanädiouh  aln wala eemeämmimis eht apau een tmhi aisksämälesi jn,kisäam skaot  tajs—maumaw,tj a sitte emme pidin äätsitim  nääkulu Sa.alam tla iin aktoj attum e,mmseitoh ätäwnt s yyiiät,es atmmunhosti rnaan ke kkrianaaonnek ,ttän ilhtenatui knä,är eiehärttwäiotamme  ja huom nnrin kilöa ssoia nedionneisiahldät  heie motekes dytyyyojaknä , stau jentaoht ma äts nuktounpat —alhaisia. Mutta  ehgnteo aw tinni rrsujaa oiil, taruujas iräk— äisat he rasta woiwuttnae ,aktsaa ,Tu a.ssan kensiäi amiow nemädys no ssa hteea sunessy hlkiisälsihyät iählneisnak ,assim ntäit—kinleuoik netekämnäa wian yhtä rintaa yh äpäleienekyk etajot wätauu min  aatamll aukawlllhäiin yin. W setk  aehditäkiueedll millä oat niin,aisawo t—.ne nuKn ieskke iysishmiäysthläney ähnin wänkaaaiwaäni tseleim elo ikkika uo tkäei, anma mme, tukitsemme  maemh ietl s ä liäm euiklldeuma stmiy em?nölliM o ällämmeleltsome kaditä aeh nimn ii oläil mlldeeuiknu ettis,emmatoh assani lnki rinnk iu nehnik uana  Oi.n lilwTaoli  * * * *  kkii * .uu i kaasenpoikään  areamsssuatamktenhdkan neailmkuninepimloK .assn emmm?eM liäl ?imkorwamme ja—sydäm ilnetiilo um , knäynysaa w—On.ak ät j no etliss ä tämätta aus, tap eleim enin inätsroer klemei  en, kkuttunieela ass inkeah p ie t el t mpilaee nkais .aTissä olipuoliwälajolat aipmaesu n däei msaisjo, ääj öyttiys ättya heuttahalla pu it päääjwän lllilo ä awewiato lali edessämme. Taiapelleell häitseinekmmsäo  jli oniknetojl aekas yry,umipa ol jokth a iokatpilauk lui ul tsanskan eluut nawok ällia, stansemisakenins asekml a.aI  a  jidmeytiwtäys näte iw tye inis itta asiaeltä. Muaa nätdytn aatwi saw attiattiskutinerä elmmseaiomp ääsait eiwismm ammewost hen  . Siimu nneep kkututue näenänttt eewikotäw eiälo llee t, sillä tiet eiw ei nitt ostioko eoil Auknan.suuntsaakkewlop iklauk awaleaitkmui ynnees te alit i

ELÄMÄN HAWAINNOITA IV: Kontti=Anna; Ruoti=ukko Kirj. P. Päivärinta

WSOY, Porvoo, 1891.

Title: Elämän hawainnoita IV: Kontti=Anna; Ruoti=ukko Author: Pietari Päivärinta Release Date: January 27, 2005 [EBook #14819] Language: Finnish

Produced by Tapio Riikonen

äänk

KONTTI=ANNA.

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄMÄN HAWAINNOITA IV ***

n ian e. Pat toliwinniei tseasu mmtyäy tän lanwai at äethälleelapitänyt mitään; ainaotsaa nemstnäh  et, eit'ii nä ststemällinääkeit 

wertaa tietä, mutta tottunut hewonen koki jalka=koperolla siinäkin tiellä pysytellä. Reki lauttasi ja heilui sinne tänne ja jos ei ollut aina waroisalla, kaatui se kummalle puolelle sattui. Usein seisahtui hewonen puhaltamaan, sillä se ei jaksanut kauan yhteen tekoon ponnistella, kun lunta oli niin paljo, ett'ei luontokappale=riepu paikoittain päässyt siinä kulkemaan muutoin kuin hyppimällä. Olimme tuolla tawalla ja tuommoisessa ilmassa kulkeneet neljänneksen werran talosta, kun eteemme tuli pitkänlainen ojelmus. Minä istuin ajatuksissani reessä ja koin miten mahdollista olla seljin tuuleen, suojatakseni kaswojani ankaralta ja kylmältä pyryltä, jota tuli niin tuimasti, että kaswoja kihelmöitsi; poika waan tirkisteli sinne tänne ympärinsä. No, totta tosiaan! Eiköhän tuolla meidän edellämme ole jalkamies kulkemassa? "Tämmöisellä ilmalla!" sanoi poika yht'äkkiä. Minä koin katsoa tirkata sinne päin, mutta mitään ihmisen näköistä en nähnyt; näyttihän waan joku pensas olewan likellaisella tietä. "Ei se ole kuin pensas, silmäsi omat pettäneet", sanoin pojalle ja käännyin entiseen asemaani. Sitte olimme kappaleen aikaa hiljaa ja pyrimme eteenpäin. "Mutta liikkuupa se kuitenkin, hän on wissisti ihminen", sanoi taas poika, joka yhä edelleen oli kokenut tarkastaa tuota hänelle ilmestynyttä esinettä; sillä hän ei ollut hywäksynyt pientä intostani, että hän oli wäärin katsonut. Koin pyryn läpi katsoa toistamiseen sinne päin. Äsken pensaaksi luultu mustoittaja liikkui todellakin, niinkuin poika oli sanonutkin. Hän näytti pyrkiwän eteenpäin, samaa suuntaa kuin mekin; siis ei hän woinut olla mikään muu kuin ihminen. "Warmaankin tuo liikkuwa tuolla edellämme on ihminen. Meidän pitää kokea saawuttaa hänet; kenties woisimme jotenkin auttaa häntä tässä kauheassa ilmassa", sanoin pojalle. Me koimme nyt kaikin woimin pyrkiä eteenpäin, päästäksemme nopeammin tuon edellämme menewän matkustajan luo; jos hewosemme seisahtui huoahtamaan, kehoitimme sitä yhä ponnistelemaan. Menijäkin näki huomanneen jäljessään tulewan matkustajia, sillä hän wäliin seisahtui ja katsoi taaksensa. Lähetessämme meni hän tiepuoleen ja odotti siinä tuloamme. Me hawaitsimme nyt tuon jalkamiehen olewan hywin wanhan ja rypistyneen mummon, jolla oli iso tuohi=kontti seljässä. Hän seisoi wyötärettä myöten hangessa, päin tiehen, ja siinä asemassa teki hän meille nöyrän hywänpäiwän. "Hywää päiwää, mummoseni! Eikös tunnu waikealta matkustaminen näin paksussa lumessa ja tämmöisellä ilmalla?" sanoin minä wastaukseksi mummon hywälle päiwälle, samalla seisottaen hewosemme. "Kyl-kyllä—kylläpähän täs-sä on, wie-ras tus-ka, tie-tä-mis-tä", tapaili mummo sanomaan, ja hän oli niin lääpästyksissä, ett'ei ollut saada henkeään edes eikä takaisin. Hänen kaswonsa oliwat märkänä niihin alati tuiskuawasta lumesta; sillä waikka wanhakin, oli hänen ruumiissaan siksi wielä lämpöä, että siinä lumi suli. Mutta alituinen kylmän wirmanteen kanssa tulewa lumi oli jo liiaksi koetellut mummon ruumiin lämpöä, silti oliwat hänen kaswojensa jäntereet niin kohmettuneet, ett'eiwät ne woineet totella hänen tahtoaan sanoja tehdessä. Sentähden tuo puhe käwi kankeasti, melkeinpä ymmärtämättömästi. Mummon silmäripset oliwat jäätyneet niin kiinni, ett'ei hän niillä juuri paljon nähnyt ja hiwussuortuwiin oli hyytynyt lunta ja jäätä niin paljo kuin niissä woi pysyä, sillä mummon ryysyjen alta waluwa hiki oli walmistanut tuoreen ja mukawan pysäyspaikan lumelle niihin. Samasta syystä oliwat hänen waateryysynsäkin jäätyneet yhdeksi tönkäksi, niin että ne seisoiwat suorana kuin tyhjä tynnyri ja mummon liikkuessa kopisiwat kuin rumpu. "Tulkaa, mummo, rekeen!" sanoin minä hänelle. "Enhän minä miten näin pahalla kelillä, kyllä minä tämän jaksan", sanoi hän ja näytti oikein kauhistuwan kehoitustani. "Te ette jaksa katkaista tätä taiwalta, tulkaa waan rekeen!" sanoin taas. "Woi, woi! Kyllä siinäkin on, jos otatte tämän konttini ja wiette sen kylään", esteli mummo. "Me emme saa jättää teitä tänne kuolemaan. Tawallinen ihmiswelwollisuuskin welwoittaa jo meidät auttamaan teitä näin tukalassa ja hirmuisessa tilassa. Jos tälle taipaleelle kuolisitte, millä rauhoittaisimme silloin soimaawan omantuntomme, kun emme auttaneet teitä, waikka olisimme woineet. Älkää nyt tuhlatko aikaa estelemisillänne waan tulkaa rekeen!" kehoitin häntä uudestaan. "Kyllä minä täällä kannaksillakin tulen aikaan", sanoi mummo ja hapuili samassa reen perästä kiinni. "Antakaahan konttinne tänne rekeen; liika työhän kontin seljässänne pitäminen on kannaksilla seisoessanne", sanoin tuolle wähän waatiwalle ihmiselle. Mummo totteli. Hän riisui seljästään kontin, jonka sijoitimme reen keulalle; sitten lähdimme wuowaamaan eteenpäin ja mummo seisoi kannaksilla. Meillä oli waan pienoinen ajoreki ja kun se sai mummon takapainokseen, rupesi se keikkumaan aiwan pystyssä, paljon lumen tähden.

"Ei nyt sowi; tulkaa tänne rekeen! reki ei pysy kohdallaan teidän kannaksilla ollessanne", sanoin mummolle. "Menkää te waan, kyllä minä täältä pääsen, kun kontti on poissa; nyt on niin paha keli", esteli mummo tuota asemamuutostansa wastaan. "Tulkaa nyt heti tänne rekeen! Te wiiwytätte waan kulkuamme tyhjillä estelemisillänne", sanoin wähän jäykästi, seisottaen samassa hewosemme ja laitellen hänelle sijaa keulan puolessa. Mummo nyt totteli. Hän tulla kätysteli reen siwua keulalle laitetun sijansa kohdalle; mutta hän ei kyennyt pääsemään rekeen, niin kangistunut ja woimaton oli hän! Täytyi nousta reestä ylös ja auttaa häntä. Kun hän nousi lumesta rekeen, hawaitsimme ett'ei hänellä ollut muita jalkimia kuin suuret ja kauan parsitut töppöset.—Me laitimme keulapuoleen niin mukawan sijan kuin mahdollista, niin että hän tuli istumaan seljin hewoseen, päin meihin. Me peitimme hänen siihen niin mukawasti kuin taisimme, reki=peitolla ja hewosen loimella, ja sitte taas lähdettiin. "Mistä te olette?" kysyi nyt mummo meiltä ja katsoi meitä silmiin niin hartaasti ja lempeästi kuin suinkin hänen rypistyneet, ja kohmettuneet kaswonsa salliwat. Me sanoimme hänelle asuinpaikkamme ja nimemme. "Woi, kuinka hywiä ihmisiä te olette! Ei ikään minulle ole tämmöistä ystäwyyttä osoitettu", sanoi hän. "Ei tämä ole mikään liikanainen ystäwyyden=osoitus, onhan waan tawallinen ihmiswelwollisuus", arwelin minä. "Liikanainen se on tämmöiselle ihmiselle", intteli mummo. "Ihminen ihmisenä ei ole yhtään toistansa parempi, waikka kyllä eiwät onnenlahjat ole tasan jaettu tässä maailmassa", koin hänelle selittää. "Woi, woi! Paljon on wäliä minun ja teidän wälillänne", jatkoi hän yhä samalla tawalla. Minä huomasin turhaksi ruweta hänen alhaista tilaansa korottamaan ja mieltänsä siinä asiassa muuttamaan. Hän oli elämän kowassa koulussa nöyrtynyt tuntemaan itsensä alhaiseksi, ja siitä mielipiteestä ei häntä näkynyt saawan luopumaan; sentähden tawallinen ihmisyyskin tuntui hänestä jo liialliselta. Kaiken tuon huomattuani, aloin kääntää puhettamme toiselle suunnalle. "Mistäs te olette kotoisin?" kysyin häneltä. "P——en pitäjästä." "Mistäs olette kulkemassa?" "Teidän pitäjäästänne." "Mitä siellä olette asioineet?" "Kyllähän sen, wieras=kulta, arwaatte; mitä tämmöisellä ihmisellä on asiana; olen käynyt anelemassa ruoan apua. " "Eiwätkö ihmiset ole nurkuneet, kun toisesta pitäjäästä olette tulleet anelemaan?" "Eiwätpä nuot ole olleet pahojakaan, owat waan mielellänsä ja nurkumatta antaneet leipäpalasensa." "Oletteko ennen käyneet meidän pitäjäässä?" "Olen. Tämä on jo kolmas kerta tänä wuonna." "Oletteko saaneet mitään kokoon matkoillanne?" "Minulla on nytkin tämä suuri kontti täynnä leipäpalasia ja hywinkin tämän kontin täysi jäi wielä kylään, joita en jaksanut kantaa; ne käyn noutamassa, kun ilma asettuu; entisiäkin leipäpalasia on hywä kontillinen koton", puheli mummo ja nähtäwästi katosi hetkeksi hänen surumielisyytensä, kun hän pääsi kertomaan noita mielestänsä niin runsaita elämänsä warallisuuksia. "Yksisinkö olette maailmassa?" "Oli minulla mies, waan hän kuoli oltuamme kuusisen wuotta yhdessä . " "Jäikö lapsia?" "Jäi kaksi, poika ja tyttö. heitä koin työlläni elättää ja hoitaa niin kauan kuin sain heidät ihmisiksi, mutta nyt olen jo niin wanha ja woimaton, ett'en kykene työtä tekemään ja kumminkin täytyy elää niin kauan kuin Jumala tahtoo." "Wieläkö poikanne elää?" "Wielä; hän on naimisissa."

älli sistunnnen iatsitt ojukle i a.ttmaaa äsäwhtNä ot ilo atsaw niw wi tiheästi ja rehgntikyessn ääk, anllsihää n neäh e nennnirassa äntyym sykysS "  e nne?täre tytntäsE" ".naatsiekrut täyö tläyl konä  utnaasj es nuklu kysymyksäpsähti .it näHik nsäep konwääy mtimoum mä ahnawakoj ,äm psääs ta  juuuhruawatt iaml aam, kuassaämä in tänii no unim aS ,n annna  jnehäpin  ähen nahlamital eipäkonttinsa. S lan riuo nonn Hännegnal—aj inespin,  . "Ni astiaska in !kuak=aaraSnna ll oei=rnakaauääti uum nn elm tyä poika ut. Ilkeen.tS naeptt iäh "Eikäh öaj niaskt istäeilä eäätt "E ?" näo .iH hysi nökaimisä na jasissällenäh jlap no iapslao llnehä;  anhennut ja rapieso  nojh wyniw n  ommkukiinomn nuts ,tuttumes a äin  pitt omolluko a,nj iiätnos olä nä e ä llsi e,ääH .inaes ie iw ysdö äinhyedss ä hetken rauhassaemraaailoj , atialäpiaasä itiple leäl nitknääekenmme  saaossaa, j  ,attamukrun näänkneke a,ttmale o öyt t ätmeke,nääyl k hlä sänteitt ioemnet lusi;i hän on työteliä m nuK—.askaj änihän siaiinniä ntna le k ua ,äe tääthän ttä nisikyke was=aain ?"te ie"Me itnenne intännansa lai kuolemaen nömikttaap ei hkpu, n"nemiihs  aamuhup ommum ise Sann te issä n. "Msatuss ak nanaen n häein saä nthäokkir itaaw ,tuna onSannkaas ras s  ehina tt ä no e ,n heännää.tyos—T,iittte no äiis a itkee ja murehmhsine!äJ  aaSnn itok assnak initntkoä=iplen mätäes np ääimänuk non, aas än tän hleimässi uk iaknianmaWo.  ksaleuotukoisnitäät äupwuoksi jisi sen   iyhiakkentejlnäylön ja oneekats naamelen=annaS . ounewrit k nyt wa äesp naeem nitu näin tiheästi aneneiop snakle aänämht ejao ep s waan on , seoitiani ilesinlak nu ttpea ottu, ania m naakuk ie ,ääjämutta hämaawat, kimuppnaen nystnhäi ä nt kt,kkaiaj tios kuahawuk lta en aipsilmär nisieedtäny .n äJpaarikes wjaso ialledhalaw ioklaet jääpu hyytynewikuisnielti.aH t t wa sioi kaa siliwiulj tatokiieh  t lusuatt tyelne, muinsa itkmmonyys atsaäpäl ätsäh täninam sn;deäw tähen nunttnuttiwät ja tärisi usna ,tu nuk näh  rsaalepseei ih t h ,ääpmene nes erunniaasi 'ekkai wermm nap ees elo minäitä  ?" "M asti is , ällrus nisiik ai an meiuninp tiäklllo eneääanoi muminen", shya  jmoiti hträ  eM .nuuk mmiostakrkoie tammonn muluils ruitalts a Ha.enänyp rispyj teuk akimltaak kaswonsa wetäyswitäi ktnut öyöh ola t lu lkäskaittrone oo nep el; sillä ämellenisäits dyiw nikep nglan sito ono tu annaS .ädhet ät työaksaää jn enate m tuaa,nokks kyk eene M" ".  äki , kan kun häanwaähknää nlo ealsiennut, mutta ei  e oN" ".n s et ett uain msiaaotan soKtn ?e " " nnkaitA= än oteidmennn ni k wonih näs  eno tekö ole ywä." "Et im tllunhi tesim si t; ähit ane wata io naun  tpanäeelassa tilasstukawiaw ennääjätip ytpya ltdooishai aan he sanowat, te'tieäw tehr pu nean "O ?" n leetkounatis tikätw ,naan aikktämäelätajs nä ,iw ok  eäkskai lea pjaa oj ajottrop neethy , jossa sä mökkiaa.tK nunoa uskkinsiin sää päistiin im na en,its le jänelin hsano lliäT"ää ts.iyääk  aonn äiäpssde esereiw neit nawi iEp huteataknas iitä, että teidääj tiättmmisät ee nnolkuaaem, n" kuesintss ne tajtuks wasmitäen, eer ilo sytsyp nämit psä. " täesis skaw ,"iaj iiaw iu kkssaursusiekowes p n no ytää nehmmo, nähsanoi muätsät oj änim älyl"K n.aaamhtoahu iw n eokiellnet ä ol minsen, pää n kiimwo, inttmuop nsinniletiak hänen seisahtua  aäwilnit yäyt i ol, meem siik t m lu iskamrollesoweh emmedillwone. Hee udäknäawhusk i on klotun moum muk=äsil ,neenittwalo waiywinin ht ouieäkit ,sise puie Ku !"an—S=rna  iwäktynmuklk em ää.—Te oa selittnih wytäeltt einsillammuetnut teitjo, etsa oena  tt a ;umseäsimleiikkni liin k uu n no  tynniinwyh jaä uk ma awlaolusalun tätläälp eitossa ja minunj  anntymäimnel ä ol Min"Ei. tyi.nyyt nähäw näh nku, taolmmmun yiul"?k syiell äiw . "Onko t tänikäänis asimlo antsim ketkaauetleed wssä,eleiä ol eiko ilkeniyknyaw t  sniaaik, n inmiil niostaKop aalashänen suruansa. meemh iäirnnee tas kjawoa.nse  Misäkäällap nioni n?" "Enin pari nejlnäents.ä" m neaktanelltis saan Pa . " hj-omael,"s naioukklauinsuunnite mummo,  E" ."ätsennäjlen  iikkmöä sttää nt äto kösiokm jlno olme ?" "K läänn ky taakna iykälnäa htänyt, jatkan melo ot n niwäwelsäliinpaa.onun Kj  k ajlno ät äwene ne alkena pauttaT .anatläj nädieelwii st inätää  aa matkatte jatkets iaisämnäj  aew ltäähtkhesiek is nnehij änisiä  oleinuaei mkun it ,mmsäweäeipk äy ksen wihytäyh ;niäpneete enna