Elegioja

V. A. Koskenniemi

Description

The Project Gutenberg EBook of Elegioja, by V. A. KoskenniemiThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.orgTitle: ElegiojaAuthor: V. A. KoskenniemiRelease Date: December 20, 2006 [EBook #20145]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELEGIOJA ***Produced by Tapio RiikonenELEGIOJAKirj.V. A. KoskenniemiWSOY, Porvoo, 1918.SISÄLLYS:ElegiojaSydänKuutamolla»Jää hyvästi» ja »Näkemiin»KesäyössäLehdokkiKaivatulleUnohdettu soihtuElokuu 1914HuomisehtooVanha MarkkuRuno vapaalle PuolalleTervehdys akateemiseen juhlaan 19/1 1918O Herra, siunaa Suomen kansaLeijonalippuRuno Suomen vapaudelleEtruskilainen vaasiPrometheusEndymionEkhoPan ja vuohipaimenetHippokrene-lähteelläPaimenen hautaPolykrates ja hänen ystävänsäMasinissan hääyöOvidius TomissaPlaneettain lauluPääsiäislauluLeivonenSydänkesälläSyksyn ylistysInspiraatioKaakkuriOnnellisin päiväTomuELEGIOJA1RUNOTTARELLE Oi sinun luokses, sun rinnoilles minun henkeni kaipaa! Uskoton ollut oon, eksynyt luotasi pois. Juoda sun huulies mettä ja kuulla sun ääntäsi kaihoon, tuntea laulujen vuon täyttävän rintani taas. Maisen pyyteen heikkona orjana kulkenut oon ma, ah, sinut unhoittain, etsinyt riemuja maan, löytänyt kiiltävän valheen ja ...

Informations

• Publié par: imku
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 38
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Elf ioeg, ja Vby.A .soK nnekimei  eBoThiss fook i esu rhta yn efoywane ont  arehe tsoc onhtiw dnaonr serta mlso twhatsoevictions  yamypoc .re uoY t  iayaw t, i vegi tnuesi eru-o  rs oftermthe der tuG tcejorP eht  iseenic LrgbeenBe s kooo ronilnluncd dethwihi t .grog e at www.gutenber El S:LYÄL Sy jaioeg atuuK näd äJ» allom SSI eh ä Lkkdo ai i Ktuva U ell dhonutteios  ä hyvästi» ja »Nkämeii»n eKäsöyss laapav onuR ukkra veer e T lllauo Ple 41 uH  u91oluk th E u ha M o Van ehtoomis  ,arnuisO 819 reH kan a L ns Saameuo etmesieedhsya akn 19/1 1n juhlaa rPmo aais su nE teeh uski e Etren vlain v nemouSlleduapa linajoei o un u R pp äl aPmineneh uaat ppokrene-lähteel ouv apihnemi iH te midy Ek on Pa ho jan 

ELEGIOJA Kirj. V. A. Koskenniemi

WSOY, Porvoo, 1918.

Produced by Tapio Riikonen

Title: Elegioja Author: V. A. Koskenniemi Release Date: December 20, 2006 [EBook #20145] Language: Finnish

START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ELEGIOJA *** ***

änsvätäysn neäh aj setarkyloP

 päiisinnell ri On um

vä

oT laulu Lei Pääsiäis näekäsll oven S n dy isyls I tyyk ä Sn sy aK oi ukka ipsntaar in laululaneetta oTimss P avOdiui s  hanyöääsiMassni

än hn  oikta jkatum j atee osäll a toisen,         ukklvesar nianllsai kskat leuu lA     .to  ,neleks sa lsin vä oähtenytyystn ,kyo toky   nis   ,n      ä llsiyk kenkeesne ,akki,äi mhni oot sin   Yksin  3 ,äi jesehlkjäo 

 Niin olet tullut taas, Kevät, valkein aamuin ja illoin  tuoksuen tullut sa oot, laulaen tullut sa oot.  Oi kevät, ihmehen ihme, sun tullessas maailma nuortuu  nuoreks uudestaan, nuortuu ja voimakas on.  Niin myös lapselle maan suot uskoa, unta ja voimaa,  kirkkaudestasi taas juoda mun silmäni suot.  Mut tänä aamuna miks sädeharppuas soittavan kuulen  sormien vieraiden, kuoleman sormien, nyt:  oi, Kevät, kerran saat käsin täysin taas sinä maille,  mutta, ah, poissa ma oon, poiss' olen mullassa maan,  poikain lauluun lehdossa ei minun ääneni yhdy,  neitojen leikkejä ei silmäni seurata voi,  kun kevätnurmella piirissä valkein harsoin ja hunnuin  vinhaan karkelo käy, taikka kun solmeavat  tyttöset kukkaisseppeltä leikin sankarin päähän,  poikasen päähän ken voiton ja kukkaset vei.  Villin ruusun ja valmun ja orvokin keskellä kasvaa  outoja kukkia maa, outoja tuoksuja tuo  ilmojen rannoilta tuulet ja pilvet kullassa loistaa,  niinkuin nyt, kuin nyt, mutta en niitä ma nää,  Niin tulet kerran taas, Kevät, valkein aamuin ja illoin,  mutta, ah, poissa ma oon, poiss' olen mullassa maan.

KEVÄÄLLE

2

1

RUNOTTARELLE

 Oi sinun luokses, sun rinnoilles minun henkeni kaipaa!  Uskoton ollut oon, eksynyt luotasi pois.  Juoda sun huulies mettä ja kuulla sun ääntäsi kaihoon,  tuntea laulujen vuon täyttävän rintani taas.  Maisen pyyteen heikkona orjana kulkenut oon ma,  ah, sinut unhoittain, etsinyt riemuja maan,  löytänyt kiiltävän valheen ja hetkien leikkivän unhon,  mutta en suuruuttas, mutta en riemujas sun.  Ei pisar ainutkaan mun vuotanut kaihoni maljaan,  jonka ma kurkoitin maisia riemuja päin,  en ole kuumain huulteni pyyntöön kaikua kuullut,  niinkuin tyhjyyteen kuiskannut kaihoni oon.  Oi sinun puolees taas, sinä valkea, silmäni nousee  keskeltä turhuuden, kahleista valheen ja yön.  Vain sinun henkäykses minun sieluni kirkkahaks saattaa,  vain sinä taivahinen, vain sinä voimakas oot,  kruunaat onnella pääni ja onnella rintani täytät,  juhlaks arkeni teet, karkeloks kulkuni mun,  annat mun leipääni viinin ja kyyneleihini lohdun,  rauhan öljyä tuot mieleni myrskyihin,  nähdä sa suot runon siintävät kentät ja, ah, sinun kanssas  täysi on tyhjyyskin, laulava hiljaisuus.  Oi, tosi oot sinä ainut keskellä aikojen valheen,  keskellä turhuuden, valkeus keskellä yön. Oi sinun luokses, sun rinnoilles minun henkeni kaipaa!

ELEGIOJA

kkuvat vain, rin      uHlutel ii maarn hantri    a. ilek ajämly no   tod, etiemuen rapinukpmdytä nölLe     n. n hikiik il no atotamukki s aa   .    lottvanintehes pkseen tu aupisky    iiH  anka    .   n,huus t ruee  oh     ,t    uonuon llle s suuupiak amo niav anmaar, änävst Y ektek ,niska as seit västaas pan    h sesiatlaareiv — mmläa stn!kiitit av siaante    ullu   ih    n, kmise ehts kessus kan      äk   ätse    ,äää löytä    Silmojakv ioyn tte , yl K   .   ispoi as im nävätsy no äm oka t, jsa että ultoun tuiukiel  ko ',nj aa ,akotsitäkun ti s koh   .tyäk a  niiN   ks yetol isa, inmhnine ,kyis nekskellä kaiken,       ky   nistnysytynot oyk, n siot,   vä oähtesa l ee se hrskni  y n siyka  jettkkä   .tekti selenyyk inoa usk       Anoo amv loilen nn.aijoar vsi asnn lsaii nrin nää neheoj  iell ja hilja Kylmän  emni   .    io sysäd ui klaulkun sioiv am ätte     ,no      y,    äntyn käavaht iadhte nät N    niiänimään  netiaun o ti.   yö s liämnä ,öYl ikn sinut silmästä räpmy nuaavsak in deuuis miturmu t hiälnit häneee     ,    äril ymp  aajk lyj  autmmta ja kymä on ildhät   ,tetäml no  kkais eu     k   käit P   5   tua vastaan        i llsaasv ia nhikae semu— enutiin ää nöten 'tn yyttkylmiltaään ehknah n.e    eäel ynksSy  t vaui ki tedheluuranukk i tuli u       E iäjsädyrhei nov isjätäelltmei assiav   .attoo elo  uokale hes oyyteokksun tuuulsuk  ,   aattlasus tään kkym nus äkie    lo eavtlaa savtsahan kenkään,     äk i    .y oN  ussueit it teian' st plia aik   a    ilaj linn halstuiut i uak     a oj attn ieonio slailva k anllouv neihui psiriyö V  nuau sis nu   . nnol ka hengetörun vain sukluk nus assuk, inmailaa mastiv la      ,    ttaat misadavuoseet  n tö!   Yö  J  stää mel öteml ,nömmältias maailmain, ysjö,ä         av inku    ou hni u ho tolat      ,aaj tähjoka kohtienv la änosa ,itkk  Ynäsi, ännäi as       ,äjöysikl ö  alt sunutta   mimäne  nllsaatiri,vo      hr ua at lyk  äämäkienus s minun kunniataallu.a    uhlune i     .tios ava ,tE ensiukruastial vmuaa ,utv paaknaa     autt  run    duasatses isl nuduuoleillus utovatun.t     oVmisai tunnen ja valt uuat  M  na   .otajt raleväertes ki tunous aoviot aja sttuoirktat  e am notvi  k ouel le:        sa heil novi as edyyot n, ithjty sonsoa  silmaan s raistä     aa.n oKks      J   .   ei len maul ol suakk tunatsi ot olevaisen sa kiikisv naigsko  tuuo ksileahsais nhet   ,ty     l   

4  Hiljaisuudesta saavuimme, hiljaisuutehen käymme.  Pauhina maailman, ei kodiksemme se voi  muuttua, outoina käymme sen kesken ja ihmisten kesken.  Kuin unikulkija ken vuoteensa jättänyt on,  niin haparoimme me vain käsin, katsein ympäri, niin me  toistamme töytäellen sokkoina kuljemme vain.  Rauhaa vailla on rintamme kesken onnenkin pilkkeen,  kaihomme kiirehtäin kaukana eellämme käy  päin jotakin, jot' emme me tunne, ei silmämme nähdä,  korvamme kuunnella voi, ei käsi voi omistaa.  Maailma verhonsa taakse on kätkenyt matkamme määrän,  maailma pauhinallaan pettänyt korvamme on.  Hiljaisuudesta tullen ja hiljaisuutehen mennen  kuin unikulkijan käy, ihminen, rauhaton ties.  Hiljaisuuden vuotehell' on hyvä maailman jälkeen,  on hyvä nukkua sun, on, sydän rauhaton, sun.

naatsa va, sukaasltik äavlyämnek mhtatata un,   !  os N ik ,naorötegöY nsun, henroin ma mlnik re      oK