Ensimmäiset novellit

Juhani Aho

Description

The Project Gutenberg EBook of Ensimmäiset novellit, by Juhani AhoThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.netTitle: Ensimmäiset novellitAuthor: Juhani AhoRelease Date: October 1, 2004 [EBook #13564]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ENSIMMÄISET NOVELLIT ***Produced by Tapio RiikonenENSIMMÄISET NOVELLITKirj.Juhani AhoWSOY, Porvoo, 1915.SISÄLLYS:Siihen aikaan, kun isä lampun ostiSipolan Aapon kosioretkiKelloLempeni loppuHovin herraTytön kirkossa käyntiKievarin pihallaSIIHEN AIKAAN, KUN ISÄ LAMPUN OSTI.I.Siihen aikaan, kun isä lampun osti, sanoi hän äidille näinikään:—Äiti hoi, kuulehan,—eiköhän ostettaisi lamppua meillekin—Mitä lamppua!—No, etkö sinä tiedä, että kirkonkylän kauppamies on Pietarista tuonut semmoisia lamppuja, joista yksi näyttääenemmän kuin kymmenen pärettä. Jo ovat pappilaankin semmoisen ostaneet.—Onko se semmoinen, että, kun se keskellä huonetta palaa, näkee joka nurkassa lukea melkein kuin selvällä päivällä?—Se se on—ja siinä palaa öljy, eikä tarvitse muuta kuin sytyttää iltasella, niin se palaa sammumatta, vaikka aamuun astipolttakoon.—Mutta mitenkä se märkä öljy palaa?—No, mitenkäs viina palaa?—Mutta saattaisihan siitä tulla tulipalo koko taloon—kun viina syttyy palamaan, ei se sammu vedelläkään ...

Informations

• Publié par: ipsue
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 72
• Langue: Finnish

Extrait

The Project Gutenberg EBook of Ensimmäiset novellit, by Juhani Aho

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Ensimmäiset novellit

Author: Juhani Aho

Release Date: October 1, 2004 [EBook #13564]

Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ENSIMMÄISET NOVELLIT ***

Produced by Tapio Riikonen

ENSIMMÄISET NOVELLIT

Kirj.

Juhani Aho

WSOY, Porvoo, 1915.

SISÄLLYS:

Siihen aikaan, kun isä lampun osti Sipolan Aapon kosioretki Kello Lempeni loppu Hovin herra Tytön kirkossa käynti Kievarin pihalla

K NUAA,NL MAI ÄSSI AIKIHEN naioh nää dilielä lampun osti, sia nnaakuk ,si n N PUTIOS . S . I heii eillua mamppsi lttiasoetäh nieök,—anehulku, oi hitiÄ— :nääkiniän   kauppamkonkylänteätk rit eiäd ,ö tknäsi—N a!  eo, al äuppm nike tiM—  kymkuinmän enem.äJ ertt näpemenanlapiap patovo so nesiommes nik ietaristies on Ps meomsi autnotua,ujoi j liappamyän äätt atsisky eej n käunkrko a lukassaelkeea m niuk niällävlesllvääi p see —S ä? atente — . nOoks  esemmoinen, että,nuk  es ksekälleuo httnepaa a,la  ,attamummas aalpae  sinni, lael — . uM oknotlat it op n asamuuka avaikkie at äö aa,yjlnäiial pn— o sjaääi tlsa nysytttuuta kuirvitse m lltuä itpalitua iattaas is nahisiinaun vtyy  sytko oolk nok—atol käärlj öpay a?la attetim äknm es ina palaa? —Mutta N—,om tineäk siv  sinäsisenisas lo ilym nj äsut ase, kun maan pääikniotanlöyjo  n mtäii sänih—E n. alap olat äkneti  se , eimaanpalakäääedll uevasmm ,iE—aav al napis Po . —ahks rdakiik e—ki öesp koasdha rikki? —Tuliko? as ilut al aattasäsin silaolä ss .n L— söik s sisani!—Miässää setenk ää—'lE—äokv äätn ä. —Tulta ko vääntä oknokap um , attää vääntkeorlealnak l iiluatsot n, jaakisaht pokaattaas es ällyka—hdsaok pkäEi!  ynttilässäkin syäno  ninniuknik däsynon eeusii—sk naeetän ,n niiääntia vikeaää ok —aN—,ourvuuk n a lttuä t!näänvätim ,älenis äkne rrä, vainyt ymmääns ti äate  nimtämiie llitet—sis aktile akkniukn lai rraia hetisimsou äuuintien e  kt,räärmm yenttis ällyK— .aiskot es m e öyksni ,umtt dän, ja tuli nou etäk ,neniin es kua van mpsen aaet ns tisieeupaheneepien kun, ja as iaV— . tum—uumm  sinni, uummsae   aj loupstienäme ja,via mai karke irttiäle älöyjhän saa n! Silläom ajopukeräp oj, sieklvtai ksnethoo aatsoatoj s ekkaun P tta k , mu  sunt aahdnä jä,akhanim es äso ntan. —Paljonko sem kaas — a eStiesämuo pjan kkar mli yjlö—aaniättire sit, jaa maä saalk krla!n S— naun or käättdävea  jäiste äätip ;naaetak ta ot epui pärsaatapkiko anij   otat vajon oh kleisikät,naa aj  suohautti tänneattl asaev natsu akassupmakkuh na aakkhun  lai —E n.enp  iemkäääneintä k niio, eisko am nallaäne in äintkei,  mkädäeivataah nenm teäsan mene, ja maks  iasyyskess ti ippua lam kunnoa,attum ,tunuluuk n  pinvat nyä tt ets auktiti äsaaien enempä enkaan s.iletuM ket im iit äsii  etasei  ärepät pvieluut tine äukn iiakna a.sspulo yl ktiÄiiseit älviette ,an siitä tähän ats iieo elm tiääyhn äkt'tak a idppol ,auksokhapa itäjko phunuä puth a aok ioklosi pppa— liuk laails ätte ,t o olat e  muuhun taloon eisav tojohknhunuam ln putaos ja,nennnne ättäteen ädn j äänatuaatten ssitthkä si e ilo akkiaT .attaamst a o  jtäätemäkiss aatti äso ilt, sillää sanonuuppmilo kok al ouattJa. utanuu s  iav ökeyjlö uumannhku,  eh kinvan eäärätliol.nM  sininkan siä se nettiav j ,nm soliieek t, eemasak iam niluelo ,n mikä palaa, pär liteataji it äse as aj aaisa ätis  sällen isittnoi  aiso»tstt ä,ee  ttmaena—n uutaotj ,nassommiseniän lamppu alettii.aN iä n aoptlat ääit an,ttjai el ääkt riv n nakkm tu  mutta ei hän nynaatnikania aj,attnäeni au lytänsa tuum silo taiesi,ä tiä ne ettajä ao ,ykllti iv älkkiiek ileksäm . Tolä  ehmileel aakpuapik nsaaiän muutalisi väho—äethäl annemou hjoä hk esipisott ä,ne etiljAta t?» — aisi osttten seekll.eM  ealspet kysyimme, min h neinie s äll  äkennpapua ulmp kia it ,lutesäikajk in t äidää säyttuluO naadyäk ass eänsäes ksäänvässa ukkostun, joen navhnavra ine taaia sti ttä is ktamrika  nesnosi sama joi. Jrempnaanank liatna aa ut ktäet, invaap ätis nimmekip niukieh  äins ajteitpun ulmpiaäkt häed nishine ei panna muuta 

i.istuumt neksrääthä naamelo  .itiav i olä Isalmmrepaleelekkstt a ,um käsäitieitäki mamppheieuo tau k j ,nu  ako  ätlpmallla ja sla tuuleteäth näletiit , aa ksiuittsas jo iker iat naamuta sata jasison läy ,äskrsi itaat II.I

II. Sinä iltana me lapset pitkän aikaa valvoimme ja ajattelimme sitä uutta lamppua, mutta se vanha istukas-Pekka, joka kaikki päreet kiskoi, alkoi jo heti kohta kuorsata, kun päre oli sammutettu. Eikä hän edes kertaakaan kysynyt, mikä se lamppu oli, vaikka meillä siitä niin paljon puhetta riitti. Isä viipyi matkallaan koko päivän, ja se päivä tuntui meistä kaikista hyvin pitkältä, ettei tahtonut syöntikään käydä, vaikka oli maitovelliä puoliseksi. Istukas-Pekka se vain söi muidenkin edestä ja kiskoi sinä päivänä päreitä orren täyteen. Äitikään ei sinä päivänä monta leperettä kehrännyt, kun aina tuli menneeksi ikkunaan katsomaan, eikö isää jo näkyisi jäältä tulevaksi. Muutaman kerran hän sanoi Pekalle, ettei niitä päreitä enää taideta tarvitakaan, mutta Pekka ei sitä puhetta edes senkään vertaa mieleensä pannut, että olisi kysynyt, miksi nyt ei enää muka päreitä tarvittaisi. Vasta iltaista syötäessä kuului ruunan kulkunen kartanolta. Pala suussa me kaikki lapset kapistimme ulos, mutta isä ajoi meidät pirttiin ja käski istukas-Pekan tulla kirstua reestä nostamaan. Pekka jo silloin pankon nurkalla torkkui ja oli siinä käynyt niin kömpelöksi, että kolahdutti kirstun jalan kynnykseen, kun sitä isän kanssa pirttiin kantoi. Mutta siitä olisi hän saanut isältä korvilleen, jos olisi ollut nuorempi mies, mutta hän oli vanha ukko, eikä isä itseään vanhempaa miestä ole eläessään lyönyt. Paha hänet ehkä sittenkin olisi perinyt, jos lamppu olisi särkynyt, mutta ei sille toki tullut mitään. —Mene uunille, sen tollo! ärjäisi isä Pekalle, ja Pekka nousi uunille. Mutta isä oli jo ottanut lampun kirstusta ja riiputti sitä kädessään. —Kas, tässä tämä nyt on, tämmöinen tämä nyt on—tänne lasin sisään pannaan öljy, ja tuo suikale siellä sisällä on veeku —pysykää ulompana päreinenne siinä! —Eikö sitä panna palamaan? kysyi äiti ja siirtyi päreineen vähän ulommaksi. —Oletko sinä hupakko—mitenkä se palamaan pannaan, kun ei ole vielä öljyäkään? —No, mutta eikö sitten saata panna öljyä? —Vai öljyä panna, e-hei! Niin sen äkkinäinen luulisi, mutta kauppamies varoitti moneen kertaan, ettei saa tulen valolla öljyä panna, se saattaisi syttyä ja polttaa koko talon. —Milloinkas siihen sitten saa sitä öljyä panna? —Päivällä, päivällä, etkö sinä jouda päivää odottamaan—ei se niin kovin kummaa ole! —Oletko sinä sen sitten jo nähnyt palavan! —Minäkö? Jo toki montakin kertaa olen lampun palavan nähnyt—olen nähnyt pappilassa, ja tätäkin jo kauppamiehen luona koetettiin. —No, paloiko se? —Paloihan se, ja kun pantiin puodin luukut kiinni, niin olisi nähnyt vaikka nuppineulan lattialta—katsokaa, tässä on tämmöinen kuuppa, ja kun tuossa tuli palaa, tämän soikulaisen lasin sisässä, niin valo ei pääse kattoon jossa sitä ei tarvitakaan, vaan leviää alas kaikki, niin että näkee vaikka nuppineulan lattialta. Kyllä meidän kaikkien olisi kovasti tehnyt mieli koettaa, näkisikö vaikka nuppineulan lattialta, mutta isä ripusti lampun kattoon ja rupesi syömään. —Tänä iltana pitää vielä pärevalkeaan tyytyä, sanoi isä syödessään, mutta huomenna tässä talossa poltetaan lamppua. —Katsos, isä, Pekka on tänäpäivänä kiskonut orrellisen päreitä. —Ka, eikö ole kiskonut—kyllä nyt on syttyjä täksi talveksi—muuhun ei nyt enää päreitä tarvitakaan. —Tarvitaan niitä siltä vielä saunassa ja navetassa, sanoi äiti. —Mutta tuvassa poltetaan lamppua, sanoi isä.