Fremsynte. Finnish

Jonas Lauritz Idemil Lie

Description

Project Gutenberg's Aaveiden näkijä eli Kuvauksia Nordlandista, by Jonas LieThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.orgTitle: Aaveiden näkijä eli Kuvauksia NordlandistaAuthor: Jonas LieTranslator: Hj. HietalaRelease Date: March 31, 2008 [EBook #24969]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA NORDLANDISTA ***Produced by Tapio RiikonenAAVEIDEN NÄKIJÄ ELI KUVAUKSIA NORDLANDISTAKirj.Jonas LieViidennestä norjankielisestä painoksesta suomentanut Hj. HietalaJyväskylässä, 1877.Keski-Suomen kustantama.Weilin ja Göös'in kirjapainossa.SISÄLLYS:JohdantoToinen osa: Nordlandi ja NordlandilainenKolmas Osa: I. Koti II. Rannalla III. Renkituvassa IV. Saaristossa V. Ripillä käynti VI. Lukkarin luona VII. TrondenäsVIII. Kotona IX. Joulupidot X. Myrsky XI. LoppuJOHDANTO.Minä tunnen monta ihmistä, joilla on sama halu, kuin väliin minulla itsellänikin — valita juuri myrskysään ulkoilmassakävelläkseen. Nämät ihmiset ovat useimmiten sellaisia, jotka lapsuudessaan ovat eläneet vapaassa ilmassa maalla,mutta sitte siirtyneet toimiin, jotka vaativat enemmän paikoillansa istumista, ja joille huone väliin käy liian ahtaaksi jatukalaksi — tahi ovat he runoilijoita. Heidän muistonsa ja mielenkuvittelunsa halajaa, enemmät ...

Informations

• Publié par: zuej
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 43
• Langue: Finnish

Extrait

Project Gutenebgrs'A vaieed nkinä ejä KliauuvaiskroN naldtsidy Joa, bLie T nas  Beooih sf ro ksise uhe tyoanf  ohwyna enn ta erednw ti h ooctsa o restrialmost nstaheveooitcw sn cayy op Yr. mou aw ytia vi e ti g ,  unde ite-usor r fo smret eht reteGut ecojPre thdulcw de htisihternbLig nsceine a  w t wwg.tuneebgr  eBook or online rg.o

Title: Aaveiden näkijä eli Kuvauksia Nordlandista Author: Jonas Lie Translator: Hj. Hietala Release Date: March 31, 2008 [EBook #24969] Language: Finnish

Produced by Tapio Riikonen

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAUKSIA NORDLANDISTA ***

Jyväskylässä, 1877. Keski-Suomen kustantama. Weilin ja Göös'in kirjapainossa.

SISÄLLYS: Johdanto Toinen osa:  Nordlandi ja Nordlandilainen Kolmas Osa:  I. Koti  II. Rannalla III. Renkituvassa  IV. Saaristossa  V. Ripillä käynti  VI. Lukkarin luona VII. Trondenäs VIII. Kotona  IX. Joulupidot  X. Myrsky  XI. Loppu

AAVEIDEN NÄKIJÄ ELI KUVAUKSIA NORDLANDISTA Kirj. Jonas Lie

Viidennestä norjankielisestä painoksesta suomentanut Hj. Hietala

JOHDANTO.

Minä tunnen monta ihmistä, joilla on sama halu, kuin väliin minulla itsellänikin — valita juuri myrskysään ulkoilmassa kävelläkseen. Nämät ihmiset ovat useimmiten sellaisia, jotka lapsuudessaan ovat eläneet vapaassa ilmassa maalla, mutta sitte siirtyneet toimiin, jotka vaativat enemmän paikoillansa istumista, ja joille huone väliin käy liian ahtaaksi ja tukalaksi — tahi ovat he runoilijoita. Heidän muistonsa ja mielenkuvittelunsa halajaa, enemmät tahi vähemmän heidän itsensäkin tietämättä, alituisesti ulos vapaasen ilmaan pois kaupungin kasarmielämästä. Kun sitte jonakuna päivänä muistot maalta tulevat kaupunkiin rajun rankkasateen muodossa, joka puistelee kattokiviä ja silloin tällöin nakkaa jonkun niistä sinun niskaasi, sillä välin kuin kadut muuttuvat kanaloiksi, ja kadunkulmat väijypaikoiksi, josta vihurit hyökkäävät sateenvarjomme kimppuun ja runtelevat ja vääntelevät sitä sinne tänne, kunnes vihdoin seisomme paljas varsi ja alastomat kaaret kädessä — silloin tapahtuu toisinaan, että hiljainen, arvokas virkamies, sen sijaan että hän päivän toimien jälkeen työhuoneessaan tavallisuuden mukaan viettäisi iltapuhdetta lämpöisessä, mukavassa suojassaan kotonaan, sanoo vaimollensa, että hänen, "sen pahempi, täytyy mennä pikimältään kaupungille." Ja syyksi, jonka tähden hänen "sen pahempi" täytyy mennä ulos, ilmoittaa hän luonnollisesti — "toimet". Sillä eihän vakavan, järkevän miehen, joka ehkä on kaupungin pormestari tahi kylänvanhin, sopisi edes itselleenkään tunnustaa, että hän on kyllin lapsellinen mennäkseen ulos myrsky-säähän haaveksimaan, ja että hän vaan aikoo mennä sillalle, nähdäkseen miten aallot vaahtoen roiskuvat rannalle ja laivat valkamassa joutuvat haaksirikkoon. Hänellä täytyy luonnollisesti olla jotakin toimitettavaa tuolla ulkona, ellei juuri muuta, niin kuitenkin yleensä katsoa perään, ettei " quid detrimenti capiat respublica "; se on, ettei kaupunki, jonka onni ja menestys yhdessä tahi toisessa suhteessa on hänelle uskottu, tuulisi kumoon. Pääsyy kuitenkin on, että kaduilla on meteli, mullistus — ei valtiollinen, Jumala varjelkoon häntä sellaisiin sekaantumasta — mutta sellainen, joka vikittelee hänet ulos, syystä, että se herättää hänessä kaikki vanhat muistot eleille, ja jossa hän, häpeätä kyllä, mielellänsä on mukana, vaikka sekin tavallansa mullistelee yhteiskunnallista järjestystä, särkee akkunoita, sammuttaa lyhtyjä, repii kattokiviä huoneiden päältä, ruhtoo rikki sillat, katkoo nuorat, joilla laivat ovat rantaan kiinnitetyt ja ajaa järjestyksen ylläpitäjät ja mahtimiehet komeroihinsa. Se on luonnon mahtava sotahuuto, joka keskellä sivistynyttä kaupunkia saa eleille kaikki hänen lapsuutensa muistot, hänen mielenkuvittelonsa ja hänen mieltymyksensä luontoon, se on ääni, jota hän kuuntelee niinkuin vanha sotaratsu, joka kuullessaan nuoruudesta saakka tutun sotasoiton, äkkiä laukahtaa aituuksen yli. Parin tunnin kävely ulkona tuollaisessa ilmassa saapi veren tyyntymään, ja kotiin palaa entinen hiljainen, arvokas mies, joka syvämietteisenä asettaa keppinsä ja kalossinsa totutulle paikalle etehisessä, samalla kuin hänen vaimonsa, joka on ollut levotoin hänen tähtensä, rientää häntä vastaan, surkutellen että hänen on täytynyt olla ulkona myrskysäässä, ja riisuu märkiä vaatteita hänen päältänsä. Hän itse on, ihme kyllä, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta erinomaisen hyvällä tuulella sinä iltana ja hänellä on niin äärettömän paljon kertomista tästä myrskystä — kaikki luonnollisesti, aina asian haarain mukaan, esiteltynä ikääskuin hän muka olisi levotoin, että joku onnettomuus tapahtuisi, tahi että tuli pääsisi valloilleen kaupungissa juuri tänä iltana. Oli tällainen myrskyilma kun minä — joka olen viran toimessa oleva lääkäri, ja jolla senlaisena sekä itse mielestäni että muidenkin silmissä on kyllin syytä olla liikkeellä kaupungissa millä ajalla vuorokaudesta tahansa — eräänä sateisena, sumuisena ja myrskyisenä lokakuun iltana kuljeskelin Kristianian kaduilla ja annoin huvikseni sateen piestä kasvojani, sillä välin kuin minun oivallinen sadeviittani suojeli ruumistani. Pimeys oli vähitellen kietonut maan mustaan vaippaansa, ja tuulenpuuskat panivat sytytetyt kaasulyhdyt välähtelemään niin, että ne ehdottomasti johdattivat ajatukseni vilkkumajakoihin meren rannalla sumuilmassa. Siellä täällä paiskeloi tuuli kulkemattomia ulko-ovia kiinni ja jälleen auki, sellaisella paukkeella, että ne kuuluivat hätälaukauksilta. Hiljainen huomioni tämän johdosta oli, että meidän arkahermoisessa aikakaudessamme kuitenkin löytyy hämmästyttävä joukko ihmisiä, joilla ei ole hermoja laisinkaan; sillä tuollaiset jysähdykset panevat koko huoneuksen tärisemään ylös ullakkoon saakka, tuuli täyttää kaikki käytävät ja paiskelee ovia auki; kaikilla on haittaa ja harmia siitä, mutta eipä kukaan viitsi mennä alas sulkemaan tuota pahan alkusyytä; portinvahti on kaupungilla ja niinkauan saavat kaikki olla kotirauhan puutteessa. Juuri tuollainen lukitsematon, väsymättömästi jyrähtelevä ulko-ovi oli alkuna siihen, mitä minulla tässä on kerrottavana. Samalla kuu kuljin erään sellaisen sivutse, kuulin nimittäin äänen, joka tuntui minusta niin ihmeen tuttavalta; vanhan rakkaan äänen — vaikk'en ensi alussa muistanut miltä ajoilta — joka kärttyisesti huusi portinvahtia. Oli nähtävästi kysymys tuosta alinomaa jyrähtelevästä ulko-ovesta. — Mutta portinvahtia ei kuitenkaan kuulunut, ei näkynyt; sillä hän näkyi yhtä vähän pitävän lukua ovestaan kuin ihmisestä, jota tämä ovi häiritsi, ja joka turhaan koetteli avainta, saamatta sitä lukkoon soveltumaan. Vihdoin tuli portinvahti ulos maanalaisesta luolastaan, ja siinä vähäisessä sanasodassa, joka nyt syntyi tuon sävyisäksi ja lempeäksi muuttuneen, omaa kärttyisyyttään pelkäävän äänen ja äreän portinvahdin välillä, tunsin, heräävän muiston koko voimalla, edessäni vanhan ystävän ylioppilas ajoiltani, Taavetti Holstin, saman, jonka kanssa olen viettänyt kolme nuoruuteni rikkainta vuotta. "Oletko siellä Taavetti, niin päästä veikkonen minut sisään ennenkuin suljet ovesi," huusin minä, samalla tapaa kuin olisin tehnyt entisinä aikoina, kaksikymmentä vuotta sitte. Ovi avattiin selki selälleen, ja sieltä ulosastuvan himmeän olennon kädenpuristus ilmaisi, ettei hänen tarvinnut muistonsa aitassa hapuilla yhtä kauan minua tunteakseen kuin minun, ennenkuin hänen tunsin.

eSru"niauaam  oiariktt minuainluk amekk naramuruksissani, jott anep ääätinl uo n kolauljo, piläätis noho estiapaateli vsiä -köyetttiviräh v n y —imlinäll im , s äkn i olidmenäi , inimen nipnäk luek pimeän lkoisten lo ämäT .aunim npear tinyv hinikti ä äisisllne ,täenpäätstä vähäymtöne .iSleält  isempia portaita  ,inulataatteeskttar hui käneeät j  asoat äisivlee hukolmkerrone-jlap ellatiak no kinekttmaamkeor ä, pimeiä peräss äajm ninäe edll ak k, si yn,i,ksm atetöyop ät iatr sa, ananat sainoen n tähilav"!o  hä,inömttneääe mmiutsa ettis aj pärillä, pienill eikjrioutkslaiu ajlamaeme a ll lllaal enupmalajmy n n pivalole, enelnik utksär äyyänosrjvaa kokon tik nes is naakkri k konona ilovenassä. Sensa pimeäsädye ätso ne öp a nsattäyi nsusal ll,eepir eapivllmäinärimen ä jotllimatuum aj ellaaak mläälydpöe  s niavho,isknoj van onlohu, asomml äotttiul maupuitenkin, kun si,atuah at k aknoj   osili ous mutllati nisuukniäksäana  takti mnäyt enis osavaaatot attapat raikmaavavoin äk tällä ty tsväääouurdune nsiak kun . K täöypöyt uttalaam äktä pi yhtkein melsiio äesedssake   eän htäik aennnepok naadiin iliauneen kta —udes ykml o il soetnäk  aikk. T si llieajä etta niljlap .noHänen kätensä — imänm iutsni ,te  niuksääki ,assiuo Nn.eekstaoahu ipemte ,atsik t iartaakopollakät u leimilnee ,a äkha,sta  jutikseukhaut iiaäh nessin rappusna välii hetu aa k n h vyitni in etenk aiknnen  tunnohook nivokksseäiäp kle oi, söik nimunll,ee t kuiskasivat myävät ,inatojiuk eittaa Tttveysi  itkä än. P sisällä e edamnasautun n nkjo, pumplai soies ällädyöp äll siin nähin etuukamlailiskraell e skkämii enova  jakua isi .ned  näH  jonkka, palempi nokisetaa naks mmne ejajoir kenrap nameih aj nä ä köyhäin eräässk uoulss-naltsneyhä stdi onko tt , etajaemioo nättepaksnar n onam as asen tlehdtuksoimi nesiot ae nähäv iskavapävin maem ti äimänt raivsten. Minä muutin asseäN .estes ,nnäiin  oikka mki allut tunokia älyl kenola  jnäääk veiiem ts v a eavtännsta istovuor skeeK .i tulnhetläieul t oen vleats ti äää,nm tuervehtim sinua t stnumiä äy nona ik itsaette ,erion nina kauhiin  ll adaiull a aisun  Mi.tautyt nun kiv ttakrimiosassn alinomaa olisittnätyj uuirk iu kauielsttun  honum nnodotameamot tenkin jalla kuien nasalnoukmnioteoi vusjo ueninouvinom ;anavatt erirrosn ketinettjye ellaalahraat äthapaimu no sien ai n rttvaanav aopsit eitl.ä eHtken ääneti oltunem emmaävätsy iurju, ni äinkui sineikllötskp ääohdoen j ripsta,tt l i maup sk iajo ydän luoeästi pö  ,atetojal slupmenimoi parnvstjoutskalsi navnoaa koktulione n hu o" ,näh ionas ",etnän uinkii"N i.  kuin ennen aika nsanuotina vinaläilro eukitllse ,naoniaatsas nan kak yt o kkunsi a ätm  atealn nilu  hkujo, inlllyylnedhy aaatsajis  uitenkintunsin kilamtt asiath ouuu mkstoemektäisjI .t nälajineelen sälleen jstimraojupvnl n ma skeeaattse ayintää knäh nuk niollis haudskleatv aa,nuin vähäisen vilovsasnajaakak ,nnät ythnän h ken ni , —in loul neäp sankaansi, otuknaas tulaanas tukäen, etolä in m aj i es miakskim lmsiluän kapieninee tuhmoyn täknyi kulmikattavast nejovsak attum t vali oetteirpiumsi h näo ilesan ut —inuni patiin asskelmienisäk nisiö iskes —iallvivät niin ihmee nhinakiisj  aarvoas katkaon jt,v tyväs äk niilä i sa hetlaihmat ihneta , laep to k , än htietasa llmaaS ."ättekimmäl n paikeen jällmen soitavjrup-nl ma lluoala hdrä tänniläöyp lis v ällle vähäassa meiioimttmaahlaalt  ätsisiykatsiolo a  jtaisnyn nusiis n ,läät imänii n Riissi. t päu nymo t naajousinaa le o aa n st nunusiemm neensiäta oj, niin puhelkaam  eme in M .leatuplo elä t villeeme onedäk neellonnuknetaihvaä tiönly ätäkis t nj  odele välttää ahtonut hrutk aikiak aikmiä n nuymyssiyk tuntuhe inusui mhänäatv amllk mu; taelisurjui olo niuk inäh isil allensa ja katos ilusoo evts.a uTyso vätä kniinoviik niera nepukl kea kaikaikkja kni ä.äM el npeiämai kssellää pan mmisiolu imhi iska  kunnon miehiäkiuhmonaun,tn iiät linijukjoa n  o ,aiapojin ,ukni amish ou iajirskääkäin l n tul a kukkaas ätiis attu mä;stsimiiha st nie äpul takkiekmuuttunun, olen atsao na nenekion nemiihmin oimm  inettiaumattoul jn,eeksetavTaa ,ah eissina iootolevlla sairien alläkesi as is aarii.ksin M euahäi  ity tsvänä ilo iheti muuttunut t ivhii  eniiand Imamottamaamouh ileväkävetka  n, joss.äs-ääsryk tymkui  mininsääp l  neetaav ,äni prat hiljemmipana ja ahnim te nkivina numi sunanamislaarianedioul  navun he ovat peljänes liämkyes,nk mukoaii  aakkei s l e ,teennsilo ätt tä kipeäa, johta aapamllaak artn lo ,as i ätlniasa nknehätionjo,  autktsiävninej in kärsimalla ninas nuunim iksoke  stäet, valete tys ännhel n.iO eäst n kip tomaomat hinet ioemnet ravittaisiin koko unimat nvatietuu. E ni ennnik an aanim suoky thni,ävin ä hy jokkuinua uum ua nogniryv ha,llkiai kää pa niin a luulinsätiätenapjlnok  stamäili enostutte ap äesky,äts täll vanaettarann tsväily ääo  äreotlun netieni änis ätte aj sumat myöskin olin hetloit,nj  aojkn a skaläilli oal put inetn ,tukiav kuinlty visa se p hahyätipedio n mia stjo pyt nnäpiip neni  ,äsepnu  aanekrrnit pana nimittäläni olinupiäsepsnajip asvtuvoiilaelja aesäk iv,a aolajj armua nauusijon  lävätsY .niattikoi ptäetn kiit p nut ,  nisrneHV kigeerndla rintainukav,nn tyv eiäl vaillinaisempi   iosies laittaalinse, lateas väämlsa nukouetasv aitaen lellapuol kseeoli  plettäänenilis es iot nt sokea;mäkin nyemklie ns  elo i n nänea  januvlelis niuk neethusimekn vi, kuloin äpläni ; ne än iss   slaalevä,llnäeiatsav nalo ätääp rillympä Sohv eni.nik a olll ataespuamkän entejai nitones dhätl ne aloittaa. Minä ila tnnatum ninu akoj ,ällyllyhajir Kä.ssde etäöynep äinipmryiny  , pie uodeni vtäväosiesy itsods ,itoatuo mui l ksu,aj noakl uookssatalassa siinä m ako  ,n ojvinaila n en kuiaikanen  lisal isoily" alhuasilppaasseeonalna" neitists äajoista" ja punsne nk äänauaiov  psitäetjuä iltu in pi  kovkapavaik ,io estsouiltnpa on ja,stmikiut t ,oj inävätsy akikaa jat tuota ph ouenneak aisätäimmn ne ".an siEninupilo atospmet te ,sutaja ineel enitääsävst ytä j oulltu nut kh o ä kuinNiin. — mario ni nel oj onasn eirspenämiik ouuttnutunokaism o; se ei epäluulin mle o ntsy saus tsiärepy attum änhaaasia vairainskseukutel nato llseseaii ksynkä.ty a stväsyhia ailj asntoutk neovsaivat hän ilmoittdhseäsnäS ti äet n kitajoi äk nänh ätte ,naamoksu iseni toattoa saj kott,äsiyyimle  neek ajajrillyh av hnnait.ee otVu to aemm uu tmeemihmeen ihanaa, j louj anaeim itha, jaloulamal sjaojtiis natp kaiuälisyn vuomasä h  niptseäutsoatiknkun sanssään jop aik ttlo t näkapu  tjan uossaen aaliäliverti ä,is  aiva een,ääks pituuletsuksek nesakskoat jenhepun  nokseen — hän näyk inemeäm nipätnin kuin pintauiieh ätett näneluin kuttisiituin   äupm ä tiii.nuhtt kulun vää itsia toj ättehup nika