The Project Gutenberg EBook of Hannu; Nuori Anssi; Sydän ja Kuolema by V. A. Koskenniemi This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net Title: Hannu; Nuori Anssi; Sydän ja Kuolema Author: V. A. Koskenniemi Release Date: December 21, 2006 [EBook #20148] Language: Finnish *** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HANNU; NUORI ANSSI; SYDÄN JA *** Produced by Tapio Riikonen HANNU; NUORI ANSSI; SYDÄN JA KUOLEMA Kirj. V. A. Koskenniemi WSOY, Porvoo, 1913-19. SISÄLLYS: HANNU Kilpahiihto Hyvästi koulukaupunki Koti Palmujen alla Satakielten serenaadi Graniittikalliot Juhannusyö NUORI ANSSI I II III IV SYDÄN JA KUOLEMA Panin kaipaus Kronoksen valitus Poppelit Akilles Thebalaisten taistolaulu LynkeusHautaseppel Melpomene Theognis Kyrnokselle Runokirje rakastuneelle Gallukselle Oodi Albiukselle, runoilijalle Klythia Kostaja Ateenan porvarit Ystävät Sydän ja Kuolema Sydän Minä laulan sun iltasi tähtihin Onni Kiuru Elegia varjolleni Kylmä tähti Verenpunainen pensas Sisarsielu Yksinäisyys Sonetti tulevaisuuden runoilijoille Kädet Soihdunkantajat Kuolleet Lothos Kuoleman viiralla EpitaafejaHANNU Erään nuoruuden runoelma 1913.KILPAHIIHTO »Ei maata alemmaksi, kuolemata ei pahempaa!» — kaks susta sivakkata, kaks sompasauvaa, harmaa sarkatakki ne lehahti ja törmäll' lumi tuiski, kun tuli, ...
The Project Gutenberg EBook of Hannu; NuoriAnssi; Sydän ja Kuolema by V. A. KoskenniemiThis eBook is for the use of anyone anywhere atno cost and with almost no restrictions whatsoever.You may copy it, give it away or re-use it under theterms of the Project Gutenberg License includedwith this eBook or online at www.gutenberg.netTitle: Hannu; Nuori Anssi; Sydän ja KuolemaAuthor: V. A. KoskenniemiRelease Date: December 21, 2006 [EBook #20148]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERGEBOOK HANNU; NUORI ANSSI; SYDÄN JA ***Produced by Tapio Riikonen
HANNU; NUORI ANSSI;SYDÄN JA KUOLEMAKirj.V. A. KoskenniemiWSOY, Porvoo, 1913-19.SISÄLLYS:HANNUKilpahiihtoHyvästi koulukaupunkiKotiPalmujen allaSatakielten serenaadiGraniittikalliotJuhannusyöNUORI ANSSI
I II III IVSYDÄN JA KUOLEMAPanin kaipausKronoksen valitusPoppelitAkillesThebalaisten taistolauluLynkeusHautaseppelMelpomeneTheognis KyrnokselleRunokirje rakastuneelle GallukselleOodi Albiukselle, runoilijalleKlythiaKostajaAteenan porvaritYstävätSydän ja KuolemaSydänMinä laulan sun iltasi tähtihinOnniKiuruElegia varjolleniKylmä tähtiVerenpunainen pensasSisarsieluYksinäisyysSonetti tulevaisuuden runoilijoilleKädetSoihdunkantajatKuolleet
LothosKuoleman Epitaafejaviiralla
HANNUErään 1913.nuoruuden runoelma
KILPAHIIHTO»Ei maata alemmaksi, kuolemata eipahempaa!» — kaks susta sivakkata, kakssompasauvaa, harmaa sarkatakki nelehahti ja törmäll' lumi tuiski, kun tuli,kallellansa puuhkalakki ja kaulass' suurisiniharmaa liina, mi siiven tavoin olkapäillähuiski, kuin nuoli Hannu poikain joukkoonjäälle, Hans Vilhelm Pouttu, koulun Catilina.Hän oli harmissaan ja äkeissänsä, mutsentään hiukan paremmalle päälle hän tuli,seisten alas päästyänsä näinäkkijyrkimmästä hyppyristä — se hyväsuuren mainehensa tähden: setiedettiinhän, Hannu laski, mistä paitshäntä tuulihattu Flöjberg vain ja hänkinainoastaan Eevan nähden.»Quo usque tandem…» kuului kajahtain jaluokka lausui tunnustuksen julki. Senhyvillänsä Hannu syömmeen sulki, mutteeskenteli poika huoletonta: »Saa moistahyppyriä olla monta ja päällekkäin, kuinrappusia ikään, eik' ole alastulo konstimikään!»Mut salaa etsiskeli silmillänsä hänFlöjbergiä, kilpaveljeänsä.Tää oli poissa. »Missä lietkin, mies — jos
sinut tunnen, tyttöparveen ties se vetääniinkuin suden lammastarhaan.» Näinpäätellen hän otti vauhdin parhaan japainoi suoraan tyttölaumaa kohti, niinlähelle kuin siinä tulla tohti, kun hiukanujostutti hameväki.Hän pysähtyi kuin pistänyt ois kyy: hänsiellä kohta kilpaveljen näki ja Eevankanssa. Kaikki harmin syy, se eilinen — se»peruukkien» tähden — se oli tyhjää tätäyhtä nähden: Karl Flöjberg Eevan kanssakahden — nyt! Niin oli kuin ois kaikkipimennyt! Juur eilen vannoi Eeva viimekertaa, hän ettei Flöjbergistä hidun vertaanyt enää piitannut, ei lähellään hän mukahäntä tulis kärsimään! Niin oli mieleltänsämuuttuvainen, niin täynnä petosta jok'ainutnainen!Hän seisoi siinä sinivalkeana — ne väritsähkötytti virstan päässä — niinsalaperäisenä, nauravana, niin punoittavinposkin, ripset jäässä. Puol'ummistetutsilmät vihersivät ja salaa syvyyteensäviettelivät. Ei hänest' irti saanut katsettaan,hän saattoi hulluks tehdä hurmallaan.Hän oli lyseoiden kuningatar, noinparinsadan syömmen valtiatar. Hän ketäkatsoi silmiin, sekaantui ja yönsä valvehillauneksui. Maan matoisen hän muuttitaivahaksi, hän teki pelkurinkin rohkeaksi,jos suosiotaan soi hän hiukan vertaa. Mut
rakastanut oli kaksi kertaa — sen puoletmaakuntaa jo kohta ties —: Karl Flöjbergensimmäinen onnen mies ja toinen Hannu.Ah, mut uudelleennyt tunsi Hannuonnen kääntyneen!'Ol aamu helmikuun, niin purevainen, niinpakkastyyni, kuuraa hohtavainen. Niinliukkahasti sukset notkahteli ja sauvatviuhui. Jumalainen keli! Ken tänään jääll' eiollut jalkehilla, se varmaan hoippui haudanpartahilla. Niin olikin se ikävöity huomen,maakunnan parhaita ja koko Suomen kunodotettiin maineen otteluunmaankuuluisihin hiihtokilpailuihin — se oliviidestoista helmikuun. Se oli jännitystäilman vertaa, se otti hamaan ytimiin jaluihin: ken jäisi voittajaksi tällä kertaa?Jos kylmäsikin Eevan kavaluus, taas tunsiHannu veren poskillansa, kun yksin ääninväkijoukko huus, kuin sankariaantervehtävä kansa: »Tie auki, Luomajärvitulee! Hoi! — Nyt toisiakin kohta vuottaavoi!»Suur-Luomajärvi vanhus kautta maan hänoli korotettu kunniaan. Kakskymment'ajastaikaa Suomen mailla hän ollut olivertaistansa vailla. Hän oli hiihtäjienkuningas ja kesken nuorempien kykyjenkuin vasallien kesken valtias. Vaikk' oli
jättänyt jo tanteren hän jälkipolvellensa,kuitenkin hän aina kilpailuissa nähtihin.Kuin ukko Luomajärvi suksiaan, niinlemmitty lie naista harvoin vaan. Kuinunessa hän kesät hoippueli ja syksyn ensilunta odotteli. Ens suksikeli teki ihmehen:se nuoreksi sai ukon jällehen. Kuintaikomalla kohta voimaa karttui, kunsompasauvaan vanha koura tarttui. Kuntoiset toukomaita ihasteli, ol' ukonihanteena — oiva keli. Syys oli hälle mitäkevät muille.Hän tuli hiljallensa hiihdellen javaatimattomuutta teeskellen, jos ollutkaanei kuuro kuiskailuille. Kun kansakunnioittain väistyi tieltä, se hivelevännäytti vanhan mieltä. Kaikk' ihailevatkatseet tunteissaan hän koki maineenhurman uudestaan. Ja aatos entisissäaskaroi ja vanhat hurraat korvissansa soi.Kun nuorempien parvi antoi alaa, hän keksipormestarin, vanhan tutun, ja alkoi tämänkanssa pitkän jutun, jost' osalliseksmuutkin pyrki salaa.Mut vähitellen, kukin suunnaltansa, josaapui itse päivän sankarit. He oliotteluhun valmihit ja kukin yhtä varmavoitostansa.Tuolt' tuli Ritala ja Aittamäki — vain ensipalkintoja kummallakin. Kun heidät jonkun
matkan päässä näki, heit' yksin töyhtösistähiihtolakin ois tainnut erottaa. Niin toinentoista he muistuttivat siinä painaissaan, niinkaikilt' eleiltään kuin varreltaan. Maakuntanähnyt paria ei moista miesmuistiin.Naapureina Kyminsuussa he rinnanisännöivät talojaan. He antoi myötentoisillensa muussa, mut maineen otteluss'ei milloinkaan. Ei voinut ensimmäistä sijaajakaa ja sitä yksin ajoivat he takaa. Jostoinen vei sen, toinen kesken heitti jahiljaisuuteen häpeänsä peitti, ens vuonnakahta kiukkuisemmin koittain ja takaisintaas mainehensa voittain.Ja luokse Ritalan ja Aittamäen nytkokoontuvan muunkin hiihtoväen jo nähtiin,suksillansa keinuellen ja tamineitaan lähtöönvalmistellen. Ken suksenpohjaa silmäs tuotapikaa ja moitti jotain jalkavuuden vikaa, kenvielä paulojansa solmieli, ken sommankestävyyttä tunnusteli, ken jalkahihnan sitoilujempaan, ken sujutteli muuten suksiaan, kenhuoletonna uskoi kaikki silleen ja kuiskaelinaurain naapurilleen. Mut leikiss' oli mukanavain kieli, ja sydämessä oli juhlamieli jalähestyvän hetken jännitys: nyt kunniasta olikysymys. Mi vilinä, mi sompasauvain huiske! Mi näky silmää, mieltä lumoava!Yht'äkkiä mies mieheltä käy kuiske niinhullunkurinen, niin naurettava. Sit' ensin