Isäin pahat teot lasten päällä

Pietari Päivärinta

Informations

• Publié par: onjea
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 32
• Langue: Finnish

Extrait

Project Gutenberg's Isäin pahat teot lasten päällä,
by Pietari Päivärinta
This eBook is for the use of anyone anywhere at
no cost and with almost no restrictions whatsoever.
You may copy it, give it away or re-use it under the
terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Isäin pahat teot lasten päällä
Author: Pietari Päivärinta
Release Date: February 17, 2005 [EBook #15090]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG
EBOOK ISÄIN PAHAT TEOT LASTEN PÄÄLLÄ ***
Produced by Matti Järvinen and Distributed
Proofreaders Europe.
Isäin pahat teot lasten päällä.Kirjoittanut
P. Päivärinta.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Adolf Allardt 1887.ENSIMÄINEN LUKU.
Entisyys ja nykyisyys.
Maamme eräässä pitäjässä on eräs vankka
talonpojan talo. Se sijaitsee ison järven rannalla,
luonnon ihanalla paikalla. Vuorattu ja keltaiseksi
maalattu kaksikerroksinen vinkkelipytinki seisoi
kauniisti ja loivasti järveen päin viettävällä mäen
rinteellä. Toisella puolen pihaa oli toinen pienempi
pytinki, sekin kaksikerroksinen, vuorattu ja
maalattu. Molemmat pytingit olivat ulkoa ja sisältä
hyvässä kunnossa, samoin muutkin taloon kuuluvat
huoneet. Kanniainen on talon nimi.
Vanhoista ajoista asti oli talo ollut varakas, jolla
ajalla talon asukkaat olivat polvesta polveen
käsissänsä pitäneet pitäjän kunnia- ja
luottamusvirkoja. Niin kaukaa kuin voitiin muistaa
olivat he tunnetut rehellisiksi, ymmärtäviksi ja
kunniallisiksi ihmisiksi; siitäpä tuo luottamus,
kunnioitus ja ehkäpä varallisuuskin.
Siitä on kulunut aikaa yli viidenkymmenen vuoden,
josta tämä kertomus alkaa. Silloin oli talossa kaksi
veljestä; Juho oli vanhemman ja Lauri nuorimman
veljen nimi. Molemmat veljekset olivat naineita
miehiä. Juholla ei ollut yhtään lasta, mutta Lauri oli
onnellisempi siinä suhteessa, sillä hän oli
avioliitossa saanut yhden pojan ja useita tyttäriä.
Tuo poika oli vanhin lapsista ja sedän kunniaksi sai
hän nimekseen Juho. Hänestä siis tuli Juho Laurinhän nimekseen Juho. Hänestä siis tuli Juho Laurin
poika ja hän se on, joka tulee olemaan
kertomuksen pää-esineenä.
Veljekset olivat hyvässä sovinnossa keskenänsä,
sillä heissä asui vielä kauvan talossa vallinnut
hurskaus, siltä ainakin näytti. Talo asuttiin nytkin
hyvin toimellisesti kaiken puolesta. Ja kun talo oli
hyvissä pohjavaroissa, niin oli tuloja monelta
taholta: hyvästi hoidettu talous antoi hyviä tuloksia
ja lainoissa olevat rahat toivat vuosittain korkoa,
joiden vuoksi varallisuus talossa nytkin karttui
karttumistaan. Talouden tarvetten yli jääneet rahat
jaettiin aina vuoden lopussa rehellisesti veljesten
välillä, oikein tilin jälkeen, minkä Lauri teki, sillä hän
oli kaiken talouden hoitaja, vaikka oli nuorempi
Juhoa. Noista noin karttuneista vuosituloista teki
kumpanenkin veli eri kassansa. Juhon ei tarvinnut
koskaan kuluttaa vuosisäästöjänsä, sillä olihan
hänellä kaikki elämän tarpeet saatava varakkaasta
kodistansa. Kun ei hänellä ollut lapsia, ei hänen
tarvinuut heidänkään tähtensä mitään kuluttaa,
vaan sai panna kaikki säästöön, mitä oli osaksensa
saanut. Hän ei lainannut koskaan erikoisia
rahojaan, vaan säilytti niitä eräässä kaapissa
ylimmäisen kerroksen kamarissa, missä hän säilytti
muitakin tavaroitansa, vaikka hän muutoin itse asui
saman rakennuksen alimmaisessa kerroksessa.
Pienempi pytinki olikin yksin-omaisesti hänen ja
vaimonsa hallussa, missä he asuivat erillänsä talon
muun väen elämästä ja touhusta; sinne tuotiin
heille valmiina ruoka ja juoma sekä muut elämän
tarpeet.
Toisin oli Laurin elämän laita. Hänellä oli lapsia jalapsethan kuluttavat niin paljon. Hän ei siis
voinutkaan kaikkia erityisiä vuositulojansa panna
säästöön, vaan hänen täytyi kuluttaa niitä yhteen ja
toiseen tarpeesen. Vaikkeivät hänenkään erikoiset
varansa menneet kaikki yksityisiin tarpeisin, ei hän
kuitenkaan voinut salaiselta kateudelta katsella
vanhimman veljensä täysin säästyneitä ja
melkoiseksi kasaantuneita vuosisäästöjä. Hän olisi
ne niin mielellään suonut joutuvan omiin, ja niin
vihdoin perillistensä käsiin. Hän kyllä älysi veljensä
kuoleman jälkeen niin käyvän, mutta hän älysi
myös, että Juhon vaimo perii niistä osansa, vaikkei
veli tekisikään jälkisäädöstä, missä tapauksessa
hän perisi kaikki. Tuo ajatus kiusasi Lauria yötä ja
päivää, niinkuin painajainen. Kauan salasi hän
tuota mielipidettään, mutta se varttui ja vahvistui
yhä kiinteämmäksi ja viimein ei hän voinut sitä
salata vaimoltaan ja pojaltaan; poika olikin jo siinä
ijässä, että hän käsitti täydellisesti asian. Laurin
vaimo ei hyväksynyt tuota miehensä mielipidettä.
Hän koki alusta alkain tukahduttaa sitä, sillä hänen
terävä, kristillismielinen älynsä kohta huomasi, että
miehensä sydämeen oli päässyt tunkeumaan väärä
rikkauden suru.
Molemmat veljekset olivat paikkakunnassa nytkin
arvossa pidettäviä miehiä, ja heillä molemmilla oli
yhteiskunnallisia luottamusvirkoja. He olivat siivo-
luontoisia miehiä jokaista, niin köyhää kuin
rikastakin kohtaan. Koko talon väki kävi ahkerasti
kirkossa, ja hyvä sopu vallitsi koko talon väen
kesken — kuinkas muutoin.
Kenties oli heissä liikaakin siivoluontoisuutta,ainakin Laurin suhteen, sillä lapset saivat kasvaa
mielivaltansa mukaan, aivan niin kuin heidän itse
halutti. Väärä elämän katsantotapa, väärä elämän
huoli oli ensin juurtunut isän sydämeen; sitähän
istutti tietämättään lapsienkin mielipiteisiin, ja
siemen lankesi hyvään maahan, sillä onhan
ihmisen aivoitus paha hamasta lapsuudesta.
Kaikkien parhaiten kuitenkin näytti poika käyttävän
hyväkseen tuota höllyyttä, sillä jo aikaisin alkoi
hänelle ilmestyä pahoja ja rivoja tapoja. Laurin
vaimo oli kristillinen ja siveä ihminen. Hän varasi
aina lapsiansa, eikä antanut heidän pieniäkään
rikoksiansa sivu mennä muistuttamatta ja
nuhtelematta heitä niistä. Mutta sitäpä ei Lauri
kärsinytkään. Lastensa kuulten sätti ja ja nurkui
hän vaimonsa käytöstä lapsiansa kohtaan ja
puolusti pieniä rikoksellisia äitinsä nuhteita ja
muistutuksia vastaan. Erittäinkin poikaansa, tuota
ainoaa talon perillistä, viljeli hän niinkuin
silmäteräänpä äitin nuhteilta ja varaamisilta, ja
peitteli hänen rikoksiansa niin paljon kuin suinkin
voi. Tämä tuli siitä, että hän rakasti tuota ainoaa
poikaansa kaikella luonnollisella isän rakkaudella, ja
sentähden ei hän sallinut kenenkään, ei edes
hänen äitinsäkään, tekevän pojalle millään tavalla
minkäänlaista mielipahaa. Äiti näki suurella
sydämen-surulla, kuinka vahingollisesti isän
käytöstapa vaikuttaa lapsiin. Hän koki usein
kahdenkesken siitä miehellensä puhella, mutta ei
se mitään vaikuttanut, sillä Laurin katsantotapa
pysyi vaan semmoisena. Tämän tähden itki äiti
monta itkua. Kuitenkaan ei tuo heidän keskinäinen
ristiriitaisuutensa tullut kenenkään tietoon, sillä äiti
kantoi mykkänä kuormaansa ja talon elämä näyttiolevan entisellään.
Laurin lapset eivät olleetkaan mitään erinomaisen
pahoja ja rivoja. He olivat hiljaisia ja siivoja, kun
vaan saivat päänsä nauttia ja tehdä välistä
semmoistakin, mikä ei ollut oikein. Mutta kun vaan
niistä heitä muistutettiin ja kiellettiin huomattiin
aivan pian, mitä isän puolustaminen oli vaikuttanut:
silloin tulivat he hävyttömiksi suupaltoiksi ja pitivät
vääriä tekojansa oikeina.
Kaikista noista lasten vähäpätöisistä rivouksista
huolimatta, elettiin talossa edelleenkin rauhallista ja
sovi