Karkurit

Aleksis Kivi

Description

The Project Gutenberg EBook of Karkurit, by Aleksis KiviThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.netTitle: KarkuritAuthor: Aleksis KiviRelease Date: April 3, 2004 [EBook #11891]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KARKURIT ***Produced by Tapio RiikonenKARKURITNäytelmä viidessä näytöksessäKirj.ALEKSIS KIVI1919.JÄSENET:PAROONI MARKUS, Viitalan omistaja.TYKO, poikansa.PAROONI MAUNO, Kuuselan omistaja.PAULI, poikansa.ELMA. tyttärensä.NIILO, Markuksen ottopoika.HANNA, Maunon kasvatetytär.YRJÖ.MARTTI, pehtoori Kuuselassa.Eräs paimenpoika Viitalassa.Eräs akka.Tapaus on Suomessa.ENSIMÄINEN NÄYTÖS(Metsäinen tieno; perillä avara näky-ala. Elma ja Hanna tulevat.)HANNA. Mun sisareni, tuossa näkyy tie!ELMA, Ja koto tuolla; eksymisen vaaraEi enään uhkaa meitä, ole rauhass',Me Tornivuorella jo seisomme.HANNA. Mä pelosta jo olin levotonJa kovin sykkii sydämmeni vielä.Mut kiitos taivaan! tuolla Viitala,Ja kuusistossa tuolla Kuusela,Se koto armas!ELMA. Mutta kauvan tokiEi ollakaan se kotonamme saa;Me kohta sieltä karkoitetaan pois,Sen tekee herra Markus armoton.HANNA. Oi aika murheellinen!ELMA. KoivikossaSä näet Viitalan. Ja huomaa, HannaKuin kuningatar lemmekäs hän katsooPäin Kuuselaan, ja hymyileepi silleTaas Kuusela ...

Informations

• Publié par: cahim
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 62
• Langue: Finnish

Extrait

The Project Gutenberg EBook of Karkurit, by Aleksis Kivi This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Karkurit Author: Aleksis Kivi Release Date: April 3, 2004 [EBook #11891] Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KARKURIT ***

Produced by Tapio Riikonen

KARKURIT

Näytelmä viidessä näytöksessä

Kirj.

ALEKSIS KIVI

1919.

JÄSENET:

PAROONI MARKUS, Viitalan omistaja. TYKO, poikansa. PAROONI MAUNO, Kuuselan omistaja. PAULI, poikansa. ELMA. tyttärensä. NIILO, Markuksen ottopoika. HANNA, Maunon kasvatetytär. YRJÖ. MARTTI, pehtoori Kuuselassa. Eräs paimenpoika Viitalassa. Eräs akka.

Tapaus on Suomessa.

äineMets( HANNA. M ulevat.)H naant E ml aajy-äka.alva a nrarep älliit n;one uhkaään i en ara Er uao elti,ä aem vunior TMe ',ssha mosies oj allero eni, tuoun sisar yit!e LE ss aänyk o otoltu, MA kJaesimav n ;alyske uM t le.ä sot iktian! aivala Vtuol J ,alatii sisuuk atua sstouu Klaol em H . NAAN .äMp leosta jo olin levnoto k aJnivokys i kidäsyenmmvii  tetiokrak ätleisa htkoe  ; M aa sme uk sM rareareeh  tek , Sen poisaan  tuM k atE !sa .AML tokorm a lase e  , S k tonomakaaa nes ki Ei oll auvan to Ku naan H inun kin aJ .nala,aamouh  atsoän k n Ku o Päi  relagatsäh mmke aii  mkaheurliel omra.not NNAHO .A ossa Sä näet Viit en!n LEAM .oKviki ken itholen eempiskikot paatm ,i ki, koskmiksi tooutn N o iä  atiesl  jan ui klaseuu K  tuM ;sagninuk ol hymy ja aan,usel aTsa lielips liee p snyemissed iuK ' ' nkanih oaaysn  v iaon?o AHNN.AH e eivät näe viha iv niäN , itsutammn neoi tantaisto akskN i  elail,ih at ktsijnoinarta yjhl äuv siat J a  a päivä pan sinne ip aievloL .a tsam  tenanakajum sanatK uvroJ e  a muemta nvaisanerta kout sostak tuM .MAEL ä.lä enävitä emmen voima Maan  rrnaa antsaaipl  änämäy n Oi n. ke!   uutdhänässet in hastarma  riu i Nyt eelli mh't ,siseJa o,soei n'luie s thoh iros assehe ssä lien n. Mut mi niä räiiaksimiip stuiatav e? m  mHe lis niolemmenääk lojut' i o Mei aanksttu ,ukieätokm   ma,Ja i?ksaiaheriv neeruus naalh j  aehs liolni—,pinnan asujamet,  naadaarelleuk nt Nyinto tenstoi  äehedssolnis li edotin p ' kä , Käs ak umeiruak uuki elskäy k a  , J ätev s iim nuaah skevheur aenleie Ms.  'ies  e eu,r iMsksaltasi enään ot siolukalA ?utsiop hän aammtun deuu ys t äke nä S ,ämär nemmja emin enem ä itedtimeämMu? he täpäk niuKaah mut sumupilvein ikreorsksias eMh pän däeiii klääl J emmelet stioli a heiemmeilosdän  H . NA atna aTsaAN . näenrii  , O nikoTy nuM—!sautua ikta he ivä J i pä'? Oivleen n öähiskn a!

ENSIMÄINEN NÄYTÖS

ukaisiltiatl aakt näenm  nitodak knas äm  setaul k s'ik ? M innim datoamna äraLMA. in. Es' k Mik LE .i  .AM ,hAikän ä,ele  s uononskAN .äH nutel eiv arini, Tykon? HAN

Sua vartoo Pohjan sammalvuorilla Sun uskollinen, murehtiva neitos. Mut josko, niinkuin kerrotaan, Sun sota surmasi, niin miksi enään Mä valittaisin? En, vaan katsantoni Päin kuolon maahan tahdon teroittaa Ja hiljaa vuottaa hetkein lyömistä. Mut jospa, niinkuin myöskin maine sanoo, Sä vankeuden synkäss' yössä istut, Niin kahlees katkaise ja kiidä tänne Läpi vihollisen maan kuin hirmumyrsky; Mut ehdittyäs kotomaahas viimein, Se myrsky olkoon lempee liehaus.— Mut hän ei tule, tässä seison mä Nyt suojatonna, koska lähestyy Mua koetus ja kiusa kamala. Mä, sitä aatellessa, kauhistun. HANNA. Sen tiedän. Meitä kumpaistakin kohtaa Se onni ankara. ELMA. Et tiedäkään. HANNA. Mitä tarkoitat? Meitä uhkaisko vielä joku pahempi? ELMA. Minua. HANNA. Oi, selitä! ELMA. Sinä tiedät, että isäni talo ja tavarat ovat kohta hänen suurimman vihamiehensä, Viitalan herran, kädessä. Mutta taitaapa nyt tapahtua näin. Niilo tarjoo isälleni lunastimet, joilla isäni voi päästä vaikeasta ahdingosta, mutta ehdolla, joka sydämmeni pantiksi panee. HANNA. Mikä syy on sinulla luulla niin? ELMA. Senkaltaista jotain on tekeillä heidän välillänsä, sen olen huomannut, ja olenpa saanut jo isältäni joitakuita viittauksia sinnepäin. Salaisuudessa toki on tapahtuva kaikki. HANNA. Isäskö olis niin armoton? ELMA. Ehkä epäilyksen vimmassa.—Mutta sano, taitaisitko lempiä Niiloa. En kysy tätä aatellen niinkuin tahtoisin häneen koskaan suostua; ei, vaikka olis hän Tykoa kauniimpi vielä. Mutta miksi haastelen kauneudesta? Onhan lupaus vapaa, pyhin vala mun sitonut omaan kihlattuuni ijankaikkiseksi.—Niin, mille tuntuu sinusta Niilo? Minusta on kasvoissansa jotain inhottavaa. HANNA. Koska sielumme kerran yhden on valinnut, ei huomaa se enään muiden kauneutta. ELMA. Sinä tiedät sen? HANNA. Hyvin tiedän sen. ELMA. Sä lemmit? Ken on sun lemmittysi? HANNA. Siis tahdot tiedon. Hän ei ole tässä, kaukana hän on. ELMA. No, sano. HANNA. Kuule sitten. Häntä, joka Tykosi kumppanina läksi sotahan vieraille maille, häntä muistelen aina. ELMA. Veljeäni? Mitä ilmaisit ja miksi et ennen? HANNA. Oi! sitä kainostelin sinulle tunnustaa. ELMA. Erositteko lujilla lupauksilla myöskin te? HANNA. Ilman lupausta, ilman ainokaista sanaa lemmestä. Nuori oli hän silloin, minä nuorempi vielä; mutta koska hän oli lähtenyt, niin tunsin syvän kaipauksen povessani, enkä ole häntä tainnut unohtaa, vaan suloisuudella muistelen häntä alati. ELMA. Ja koska hän tulee, niin ottaa hän. sun kullaksensa. HANNA. Sitä en rohkene toivoa.

än sitä sorttia kkaisj  aioeknia  koik. jausKuasels asionaöl nvytyja lvat ykö öytyäsk insiatl roieisim nintkke, tä ätiin äestillah s toaa,nk n oulltuähden on ja sent nettum ,ttouis aenas osaa ttlhsuk hi änoiitsnen ta v monu jolatt,atielaksieh akiintoä tt etaut m nisev apemiit nie llioasa,itup r ni esilttlenih ie äkki selässä.—Nillerouvnsatnas asäänivpälipeyö Ktyl ttnäat apotetöra tyt pääiska äsmmsi; e ulkelieletT ?taj ätiraika, mitRTTI. Po mösi.i AM tt äha t o etäishen siokju siop aj ,äiheimnon  kunohanvatko ilaa,nlimeuuam seukrkseoltua nsäkles alinassuulnkää. Mempust kih leatinii,nevtt saasei taaska  j nesavahesti tavtuhannet veljensät ha iatsnisav t rak ahnav es ällöh rän htäet, juät äkötöajr ik in sis hä olikuin  taatiiVram kisseh tätkäaaaljan  en .ePknapartsnakäät siekiin lyö ulskk uanao seatsaisnyt änenin h P .neskua H .NEMIA lun eiikppnan ja pnioak utel.e )uT emenissä. (Paime  nalmiap .ne nuKsaosul t Veetaii a. Kuollla tolulnip thsa äokeits notaar kenidnäa tlunim äptävilesyi! Ryövära Martttt,ih rerearM raista mtasiakar paakok :t!äirksU   vpaimälä llenol nähruuketimäv nuin esimo, niinkyn.tT lureiksk i aa hjas mäemik e l .nimmevok eletsnee likemen (Pai.ä)ähtn me jelemkert vailaalo skdyneäkyv ilaalam smet mamelom siiS—.ikot. Toivo ELMA tuleoldhK—neel.nentotoinmme istarum ässe emmidhenemear hhd ye,mmäd ,inniy dhseäs itä enään saa näh aj ,soj mme eh evaa omrr hmetäei . A me A.KK uiudamllnnötes ään tämyk ä avaralterveisinet ou nS neätdh , tyithdveer tataklO .AMLE !tänik lleete ooletvan K uakk!o aueavhn iip korrniisoj ,enn n nemmkäenennatoaa,no  k n rioj ihin, niinkuin sleiV .AMstak ökä ilaa mta EL a.ltma atkrth äk iusaita siahtane ylmän nii mheealo  ninoima katllinen vsiavetuu aoselut Ta. htpa . H en NAAN t n ei tiikeep t lu NNA. a? HA uosstä t jäteit iruus eS  ol JA.LM . E kaakä- nä. (Akka tulee. A ) KK.AH rear nara uhilte, lennkutioiatte tavöörf  sanuvann, motaaäh nti ätsaaneunllneHä. is pene äk isiätim inätt lista?—Oö mahdolsu !äsä ,iv nauhinNi späoh h? tieiL keentona.naa yt. hesta läaistatavsaneätm iMle a ttmu, näönetän koj ätiem naamrav siassn.aV räsiytksen tunnen ruumeski.)nekiM ur äusmuän h kenvoas n ö ou ähkn k iueranusu n ruiinakaun  inassiiak ätnähssleeltsa  Ji.an m atiski!onetum etamhitienhi so,sä!ij  ak roaek pieni ja kuinka  re( ANNAH .esti e satkanoSa. MAEL ll?ät äävitaitiv risonetät m näm nhva fa,ökröäninnelOj apok o niv e kohtalo? AKKA.  titeutane älämmm .)säenät Ah. KAAK h aatnA(k ellenä on ässäni. käte naah,iv  .AT E . ML n neHä. seitrvtatsinnal äsnepiislyyhhän  ja uvatisllsa ; ylasiyttkkokaa ylä ä evuk alukkiakutlis sun pääoilta onnety util llsei ks vuen ned AKKA .ajo eltska (Eln aatuäkttam noKth)ä .rhe a muopuson l .asätiSrok hippkkau, aakajoäh tät äyn tysädtnsä, et sinä pelätä stha iaklataoh n, joäärälmämn si niattreh inotoum paonn ii nn,lete el ,okks ialspli lapsienen vieläiv tuasietluavelanstkui hea uu s äin ua nksi!rumaso !a tauuttaJm änssmeämooukasi uaK !iE dys suen n sieluni ikuine  naj uklometaotamonkoe  sukkaneaiep ntnirso-ölo a  ja i tte, sen loit nakähensn.asnas , enihsiis stämiinelleraitsunne e. Ei, ei! Minä lonet tyvyiäen ns äivoleomtts uuh ajydöy nöthrum aajalij niätnyek sittn kän mu nii iattavuk ineete  siaksauap tinsisiuuetin autelavua. Ehkä esirippe ,ior nkkueneso nnätaosenhkmie NAH .söym  ,iE .AN n däei Te nntekä( aHKAAKel.)nnla linemeelllä.n ky sunn.sut AMLEhI . HA n. A.NNha I ena ML.AT ieätk iiät jankaikkiseksi. E  iän honu ttvira aj ,äs tuduoj asksenaliin sahänej  ama,av sapoaekun  ninpia eilvjumuj nelah s iks kiitään luoksenääs .äHes nisml saa n makatainiseiv —.älttuMyn atpä kaiketi pientep reekeltei ml  oenastahnnän letsip ,tyum nääten taistoan trkkanej laet avpts a aa enitak nul äm uatuuu m ktakiaken, aak sootiu nuhtua! Mitä a, kosto eloup nalatiiV aei hliveee Pa.ll !nEöknöepiräd tään a enjakshän  ee). AMTRIT( kyis evät.—Martti tul etna aokk ajasui. n)ljPataasah p  aehttvai-mlrrna meieepäamoitä k määkätneneM( .em. MAEL a. ri, inNi ni, ainafröökinä eyhäv ,eTo eltt le;enähäkntmmääattueir vyh M—.ä ha v vanmme,okse tulkyää .äKLEAM . KAAK e.nnsoak mtaakaas aj ,omia