Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisellä rajalla - eli Natty Bumpon elämänvaiheet

James Fenimore Cooper

Informations

• Publié par: fawyong
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 25
• Langue: Finnish

Extrait

The Project Gutenberg EBook of Kuvauksia
metsäelämästä sivistyksen äärimmäisellä rajalla,
by James Fenimore Cooper
This eBook is for the use of anyone anywhere at
no cost and with almost no restrictions whatsoever.
You may copy it, give it away or re-use it under the
terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen
äärimmäisellä rajalla eli Natty Bumpon
elämänvaiheet
Author: James Fenimore Cooper
Translator: K. E. S.
Release Date: September 4, 2006 [EBook #19176]
Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG
EBOOK KUVAUKSIA METSÄELÄMÄSTÄ ***
Produced by Tapio RiikonenKUVAUKSIA
METSÄELÄMÄSTÄ
SIVISTYKSEN
ÄÄRIMMÄISILLÄ
RAJOILLA
Eli Natty Bumpon elämänvaiheet
Kirj.
JAMES FENIMORE COOPER
Ruotsin kielestä suomentanut K. E. S.
G. W. Edlund, Helsinki, 1879.
SISÄLTÖ:Ensimmäinen Luku.
Hirventappajan muotokuva. — Ensimmäinen
sotajälki. — Taistelu
järven rannalla.
Toinen Luku.
Chingachgook ja Hirventappaja. — Wah-ta-
Wah'in vapauttaminen.
Kolmas Luku.
Hirventappaja joutuu vankeuteen.
Neljäs Luku.
Hirventappaja pakenee. — Häntä ajetaan takaa.
— Hän otetaan
jälleen kiinni.
Viides Luku.
Hirventappajaa kidutetaan. — Pelastuminen.
Kuudes Luku.
Opas. — Uusia tapauksia. — Kosken laskeminen.
Seitsemäs Luku.
Vihollisten jälkiä. — Piilopaikka.
Kahdeksas Luku.
Opas vaarassa. — Vihollinen peijattu.
Yhdeksäs Luku.
Kohtaus koskessa. — Chingachgook vihollisten
joukossa — Pelastus.
Kymmenes Luku.
Tuhannen saarta. — Puulinnoitus. — Varoitus.
Yhdestoista Luku.
Hyökkäys. — Puulinnan piiritys. — Indianialaista
kavaluutta.
Kahdestoista Luku.
Oppaan tulo. — Hyökkäys puuvarustusta
vastaan. — Vihollisten
torjuminen.
Kolmastoista Luku. Ystäviä tulee. — Vihollisten täytyy tehdä pakko-
sovinto.
Neljästoista Luku.
Uudisasukkaat. — Riidanalainen metsävuohi. —
Ampumakilpailu
joulukalkkunasta.
Viidestoista Luku.
Kyyhkysjahti. — Kohtaus järvellä. — Pelastus
pantterin kynsistä.
Kuudestoista Luku.
Metsänpalo. — Chingachgookin kuolema. —
Pelastus kauhistavasta
tilasta. — Nahkasukan elämänvaiheet.ENSIMMÄINEN LUKU.
Hirventappajan muotokuva. — Ensimmäinen
sotajälki. — Taistelu järven rannalla.
Tuskinpa löytynee muita kertomuksia, jotka todella
ansaitsisivat niin suurta huomiota kuin Cooperin
romanit ja etenkin ne, joissa tuo kuuluisa kirjailija
antaa lukijalle kuvauksen sen miehen
vaiherikkaasta elämästä ja ihmeellisistä kohtaloista,
joka on tunnettu nimillä Hirventappaja,
Haukansilmä, Opas ja Nahkasukka. Hänen jalo,
rikas elämänviisautensa, hänen suora rehellinen
luonteensa, hänen karskiluontoisuutensa vaarassa,
hänen älykkäisyytensä tappelusuunnitelmia
tehtäissä, hänen urhoollisuutensa taistelussa,
sanalla sanoen kaikki nämät hänen etevät
omaisuutensa ihmisenä, metsästäjänä ja sotilaana,
jotka kaikissa oloissa tuottivat hänelle kunnioitusta,
ihmettelemistä ja menestystä, tekivät hänestä
yhden etevimpiä ja enimmän suosituita uroja
kaikista niistä metsämiehistä, jotka europalaisten
etujoukkona samoilivat Pohjois-Amerikan avaroissa
metsissä.
Hirventappaja eli Natty Bumpo — tämä, näet, oli
hänen oikea nimensä — ei kumminkaan juuri
halunnut tulla valkeaihoisten maanmiestensä pariin;
hän eleli mieluimmin noissa äärettömissä, jylhissä
metsissä, noilla laajoilla ruohokkoaavoilla taikka
noiden viehättävien yksinäisten järvien rannoilla,joita ei yhdenkään valkean miehen silmä vielä ollut
nähnyt. Siellä menestyi hän parhaiten indianilaisten
ystäviensä Delavarien tahi Mohikanien seurassa, ja
hänen paras kumppalinsa metsästys- ja seikkailu-
retkillä oli eräs mohikanilainen päällikkö, nimeltä
Chingachgook, joka merkitsee Suuri Käärme —
mielistelevä lisänimi, osoittava hänen sukkeluutta ja
viekkauttansa. Chingachgookin sukunimi oli Unkas,
jota hän kuitenkin kantoi ainoastaan siksi, kunnes
häntä ruvettiin kunnioittamaan semmoisella
nimellä, joka osoitti jotakuta hänessä olevaa
erityistä, etevämpää omaisuutta. Samasta syystä
oli myöskin Natty Bumpo saanut monet eri
nimensä — nimen Hirventappaja, osoittamaan
hänen erinomaista taitavuuttaan metsästäjänä,
Haukansilmä, hänen tarkkaa näköänsä, Opas, sitä
erinomaista kykyä millä hän osasi tiensä metsissä.
Kun kertomuksemme alkaa, oli Hirventappaja
nuori, kolmenkolmatta vuoden ikäinen mies. Hän oli
noin kuuden jalan pituinen, mokkasiinit (indianilaiset
jalkineet) siihen luettuina, mutta hänen vartensa oli
verrattain hoikka ja soleva, ja jäntereet ilmoittivat
tavatonta notkeutta, vaikka kohta ei tavatonta
voimaa. Hänen kasvoissansa olisi tuskin ollut
muuta miellyttävää kuin nuoruuden verevyys, jos
niissä ei olisi ollut jotain semmoista, mikä harvoin
oli vetämättä puoleensa sitä, joka maltti niitä
tarkastaa ja antoi niiden herättämän
luottamuksentunteen vaikuttaa. Hänen kasvoinsa
juonteissa kuvautui nimittäin vilpitön suoruus,
yhdistettynä lujan päätteliäisyyden ja lämpimän
tunnollisuuden kanssa. Hänen pukunsa oli
suurimmaksi osaksi valmistettu metsävuohennahasta ja osoitti selvästi, että sen omistaja kuului
niiden henkilöiden joukkoon, jotka elelevät aikansa
sivistyneen yhteiskunnan ja äärettömien metsien
rajamailla. Joku taipumus kauniisen ja ihantavaan
huomattiin hänessä kumminkin, etenkin aseiden ja
muiden varustus-kapineiden suhteen. Hänen
pyssynsä oli erinomaista laatua, metsästyspuukon
pää oli sirosti kuviin leikelty, ruutisarvi koristettu
sopivilla, luonnikkaasti leikatuilla vertauskuvilla ja
luotikukkaro kaunistettu vampumilla. [Niin
kutsutaan muuanta nauhaan tahi eläimen suoneen
pujotetuista monivärisistä näkinkengistä tehtyä
koristusta, jota kannetaan joko helminauhana
kaulassa tahi vyönä vyötäreellä.]
Tämmöinen oli se mies, joka on sankarina tässä
kertomuksessa, ja jonka kanssa nyt saatamme
lukijan tekemään tuttavuutta Otsegojärven rannoilla
noin keskipaikoilla viime vuosisataa. Sota oli
hiljakkoin syttynyt ranskan Canadan ja
englantilaisten uudisasukasten välillä.
Maakappaletta Otsegojärven ympärillä oli pidetty
Canadalaisten ja Delavarelais-indianien yhteisenä
metsästysmaana ja Hirventappaja oli mennyt
järven tienoille tapaamaan nuorta indianilaista
ystäväänsä Chingachgookia. Keskelle järveä oli
eräs uudisasukas, Tom Hutter, rakentanut itselleen
asunnon paaluille, jotka oli lyöty pystyyn
muutamaan pitkään, kaitaiseen, noin 8-10 jalan
syvyydellä olevaan hiekkaluotoon. Tässä
rakennuksessa, jota pilkalla kutsuttiin Bisamrotan-
linnaksi, ja joka oli rakennettu turvapaikaksi
indianeja vastaan, asui vanha Hutter kahden
tyttärensä, Judithin ja Hetyn kanssa. Tämän linnanasukasten puolustukseksi taisteli Hirventappaja
ensimmäisen taistelunsa elämästä ja kuolemasta
muutaman indianin kanssa. Eräs vihollinen
indianilais-heimo, tunnettu nimellä Mingot, oli nähty
linnasen likitienoilla, ja sentähden oli Hutter
Hirventappajan avulla kiirehtinyt korjaamaan
turvapaikkaan muutamia ruuhia, joita hän tahtoi
varjella indianien käsiin joutumasta. Kun ruuhet,
toinen toisensa perästä oli vedetty esiin
piilopaikoistansa ja lykätty veteen, missä ne
vapaasti saivat kulkea vuolteen mukana, oli
Hirventappaja, väsyneenä tästä työstä, joka oli
kestänyt myöhään yöhön, astunut ruuheensa ja,
sidottuaan toiset sen perään, soutanut järven
selälle, jossa hän, nauttiaksensa muutaman tunnin
lepoa, oli pannut maata ruuhensa pohjalle. Hänen
herätessään oli jo selvä päivä, ja hän näki vuolteen
vieneen ruuhet etemmäksi kuin olisi voinut
luullakaan. Yksi ni