Teuvo Pakkala - Kirjailijakuva

Juhani Siljo

Description

The Project Gutenberg EBook of Teuvo Pakkala, by Juhani SiljoThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.netTitle: Teuvo Pakkala KirjailijakuvaAuthor: Juhani SiljoRelease Date: September 29, 2005 [EBook #16774]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEUVO PAKKALA ***Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.TEUVO PAKKALAKIRJAILIJAKUVATehnytJ. SiljoEnsimmäisen kerran julkaissutKustannusosakeyhtiö Otava 1917.IRealistisen taidesuunnan päävoittoja on aistien herkentäminen. Missä nähdään ja kuullaan oikein, siinä myös tunnetaanoikein. Ja siinä myös tavataan ainoa kauneus.Mutta syntyykö näin taidetta määrätyn suunnan laskuun? Tuskin. Suurimmat realistit eivät ole olleet realismin ohjelman-suorittajia. Heidän tunteensa ei ole antautunut millekään '-ismille', ei edes sille, joka heidät ehkä on rohkaissut omaanvapauteensa.Aistiherkkyys on johtanut Teuvo Pakkalankin hänen taiteellisiin voittoihinsa. Ja hän on nähtävästi ollut kyllin onnellinen,ollakseen tarvitsematta mitään vapautusta ulkoapäin: hän on syntynyt näkemään, kuulemaan ja tuntemaan todellisesti.Hänen yhdistelevä elämäntuntonsa on sitäpaitsi usein antanut havaintokyvyn hänelle uutena lahjana, sinä, jota sanotaanintuitsioksi, ...

Informations

• Publié par: enkou
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 31
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Tef o uvkkPaa,al yb ahuJS inojli  eBoThiss fook i esu rhta yn efoywane ont  arehe tsoc onhtiw dnaonr serta mlso twhatsoevictions  yamypoc .re uoY t  iayaw t, i vegi tnuesi eru-o  rs oftermthe der tuG tcejorP eht  iseenic LrgbeenBe s kooo ronilnluncd dethwihi t .gent e at www.gutenber

Ensimmäisen kerran julkaissut Kustannusosakeyhtiö Otava 1917.

Tehnyt J. Siljo

KIRJAILIJAKUVA

Title: Teuvo Pakkala Kirjailijakuva Author: Juhani Siljo Release Date: September 29, 2005 [EBook #16774] Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEUVO PAKKALA ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

TEUVO PAKKALA

I

Realistisen taidesuunnan päävoittoja on aistien herkentäminen. Missä nähdään ja kuullaan oikein, siinä myös tunnetaan oikein. Ja siinä myös tavataan ainoa kauneus. Mutta syntyykö näin taidetta määrätyn suunnan laskuun? Tuskin. Suurimmat realistit eivät ole olleet realismin ohjelman- suorittajia. Heidän tunteensa ei ole antautunut millekään '-ismille', ei edes sille, joka heidät ehkä on rohkaissut omaan vapauteensa. Aistiherkkyys on johtanut Teuvo Pakkalankin hänen taiteellisiin voittoihinsa. Ja hän on nähtävästi ollut kyllin onnellinen, ollakseen tarvitsematta mitään vapautusta ulkoapäin: hän on syntynyt näkemään, kuulemaan ja tuntemaan todellisesti. Hänen yhdistelevä elämäntuntonsa on sitäpaitsi usein antanut havaintokyvyn hänelle uutena lahjana, sinä, jota sanotaan intuitsioksi, runoilijanäkemykseksi, ja joka käytellen todellisuuden kuvia vain vertauskuvina sisäisten ajatussarjojen palveluksessa voittaa 'turpeeseen sidotun' realismin. Pakkala lähti kuitenkin siitä, mistä useimmat muutkin kertojamme: laatukuvanäkemyksestä. Hän liittyy välittömästi niihin virtauksiin, jotka Kiven elämäntyötä jatkaen alkoivat edelleen valloittaa maaseutua kirjallisuudellemme. Vaikka hänen erikoistehtävänsä olikin se, että hän joutui ensimäisenä taiteellisesti merkitsemään tuota valloitusta esittävälle kartalle suomalaisen kaupunkiyhteiskunnan, niin hän ei silti suinkaan edusta kaupunkilaisuutta nykyaikaisessa mielessä. Päinvastoin: hän on tuonut kirjallisuuteemme niin sanoakseni kaupungin maalaishengen. Hänen kaupunkiepiikallaan on pohjansa siinä aikakaudessa, jolloin kaupunkikin kuului luonnon piiriin, jolloin sekin saattoi synnyttää aisteiltaan terveen ja luonnostaan hyvän ihmisen. Pakkalalla on juuret sekä kaupungissa[1] että maalla. Tämän voisi tajuta hänen kuvauksistaan, vaikkei tietäisikään, että jotkut hänen esi-isistään (m. m. isoisän isoisä, kirjallisuutemme historiassa tunnettu rovasti Johan Frosterus) ovat eläneet Kainuunmaassa ja että Pakkala itsekin on siellä jo koulupoikana viettänyt kesiään. Siten on selitettävä hänen kotiseututunteensa, joka on yhtä varma ja elävä kuin kenenkään 80-luvun kirjailijan, sekä hänen kieli-ilonsa, jonka tulvehtiva runsaus todistaa heti hänet tuon nuorekkaan, suomalaisrakkaan ajan lapseksi. Hän tunsi hermoissaan ilmavirtojen kulun, joka oli samansuuntainen kuin hänen oman luonteensa pyrintö, — senverran ja sillätavoin Pakkala on epäilemättä saanut 'vaikutteita' ajastaan alunpitäen —, ja hän ojensi kaupungin (vaikkei kaupunkilaisuuden) edustajana kätensä toisille, maaseudun kasvattamille kirjailija-yksilöille. [1] Hän on syntynyt Oulussa v. 1862. Mutta tämä aika ei ollut vain kotiseututunteen aikaa — se tunnehan oli herännyt jo pari vuosikymmentä ajemmin, Kiven mukana —, vaan myös nousevan yhteiskunnallisen tunteen, joka elää Pakkalassa yhtä lämpimänä ja tietoisena, vaikka hiljaisempana, kuin Minna Canthissa. Siltä puolen hän eroaa edeltäjästään Oulun kuvaajana, ensimäisestä huomattavasta suomalaisesta naiskirjailijasta Saara Wacklinista, joka etupäässä kertoilee historiallisia muistelmia ja kaskuja porvarillisesta elämästä ja jonka tunne yhteiskunnan pieneläjiä kohtaan ilmenee vain ihannoimisena tai säälinä. Pakkalan aihepiiri on rajoitetumpi: varsinainen kaupunki — porvarien elämä, sen riettaus ja sen runous — häämöittää vain kohtalokkaana taustana, jota vastaan laitakaupunki kuvastuu nöyryytettynä ja syvintä inhimillistä myötätuntoa herättävänä pienine elämänmuotoineen. Tämä kaksijakoisuus, jonka realismi toi yhteiskunnan kuvaukseen, ei Pakkalalla kuitenkaan ole teoreettisen jyrkkä. Milloin hän tekee partioretkiä kaupungin 'sydämeen', näkee hän siellä kuonan alla kultaakin, oikeamielisyyttä ja kuntoa. Ja hän keksii myös 'vaaralaisissaan' inhimilliset taipumukset ilkeyteen ja itsekylläisyyteen. Siten ajan todellisuustajuinen henki vakautti hänetkin omalle alalleen, uskolliseksi omalle kodilleen ja sen tarpeille, lahjomatta häntä silti pois tasapuolisuudesta propagandan-tekijäksi aatteilleen; ja se kehoitti häntäkin sepittämään laatukuvataidetta omasta kokemuspiiristään, estämättä häntä silti kohoamasta psykoloogiseen, useinpa suorastaan vertauskuvalliseen runouteen.

etkoal nkaakP nääniukräj tsejel minket seatovati läätiaesmmlamia varh muistel n', Elsa', 'aran' aVnityp retunemui isolä ik s m iet ällis ,ukkio n sallimanellinenelmm enoilusduleKi. alrjsttu1]a[a äsioviket näji ikjrsu ien nlail inä en mn.' U aloitiojrik tiM' :su, 1219. analkkPath itOva aehmlkillinen kuukausle[ .ta K ]1 .stavuk psLan'ieih aarev avaavuK .oli neni si eenän hinnk o  änoiiss.iN ioskiljaon hstel muik noojri tte en ä ksmiili etit otu niu ksoo ,ajh vyanaansa, hänen s 88 1v. (tu— , 6)ajrik ilniotsav  uraan sea, *vast s a uo uOul ss*aatam a*ojv. (88 1. 5)tiiSs ,äiomaiuknkoisensa nimi: *aLspuuetinm iuts  a —onukuhä laalneh a snek tsarpnaa kelle arnjat kes tänökiltua avar istaalnvsaan känesyäs äsneely ni suoti —keas roho iliKivuK nai . ekänskymäsne aj  nasi odtuesa n iis iaav tukavlialkokemuksensa; he un niin aer terolldetokia,ttuuisav n tialailutvrit vlistt nyoiva ahulnine elemänä, joka a huumori vässM ny aatn ielyintha  jnainan C hine iisate usnuä olvielkka  saaio tynättyän tul Sn.aasusia atke vasti kenenkään imleseät neuntsna lutotevtaonul tiavetuus .atitlO ni AJuhaalkuhon naonuttov ioll,eikkai ttyd senkikie temäatluul ä teiskunn uomio. Yhrkiiitlllailen n isam; tat luvakunielh neo esy il purkelä ä vimätt kaak im P . aliuauta stvai ols yyisithe ,tunutuotap estl ajalaat — . S uomalaista sivis  anisiumniotut ataolop soiusuint rosanä ,il ,ato  siiniini olnä eötsienytllo ie äi ta, utäh vtämi etsiiittsuakdot  äm t ak ä r taasja; o ilr kamoaa ,es kansan a, s. o. pmienuak nikälei vätävelt aarhpats aj ioll,aetiolla lisirjaln ki luhavasi Ja t. e  s ikatalitk na niunistelematta ja k naas ainnik ua su, taisstaialom äkim ikotok iloalunelihKaiksa. nih loki nimieäd  Nt.vias kinkut aC anniM niukniin ki Ahon janthi nähn iiss,ajriokseosaisnkne tin leikki ius na nemoiloitseeäänkuin ehyvtyäto am aem k 'atsieälly niutuitinman aankjeiailikjr .iNajni synidenja lnyn udaade nylleskytä eni olinva ärmätäyti mlnala,aj ossa ne versoiva s nyseitemsi tli ovaensaeoksoist,itsamotteskutiorktaä ht yetnetyat n i mine kuests ahän tila yhtä vä iav'ttukisil atskia alrjaiomstsi tsimyt etoisään nae alakthne iäls yö mkät nutaotaisialneie airu okelloa — nyt paostiatkaesnep la ankaHä. n neikes mmerk ni v niu atsa a' soiss, eh. 8)k vuäkäp elyiaelaksski. a stauuvduuspaL'tsium ne iiaksi yksityiskothii nk(st .semi  Sn.enitek tä ijiesuys ntnevl yy,nm uuedllsiiaaksilöa yken jurtel no äneskymikry ps,uuislleentuo raisll.a aasanpn inoana p  Tyylin a lep ääkkäv nniilkkieluaiei limkkksek aj o uletsuveken riä,änämntkiak iaruuomnah  uu lu  suj vastonte tiojtuteat ,anirun rnnoilaolir kalk eielllsileälnkaikkea vuolaalneent va oNe.  e.n .j naatsiskuarikkkuvau-, oint,-s iset ,n äk tsaasulisiukmaa olhdiak tsikutsineskakin aavmaan ainei nnaatnä ,ypkr  yenenle ksäaauv,aavtte äh ääk ny heti ensi lauseell a nim deai s pes uuevaia stlanirat anäktip aaisyyveteä. Pa dest laelkklaumtuo  n  nenlyytetiSäh nikpan oisäinn  oik nieäkarkssaat en luontkertomis iov asseesual äss ikkskai yla ll osaetirnntn ämyemaa. nsan teottua s maaa nyrekmlää ja kasaa joskusojlae ,n ättedhyasn itionia  pinisssetkoh näaa;n  seuanutissaraav ily naatneeprat  raant aesudkaik ohtuulliniekan knät yyilti äykspaa sttvualkkona knimaP ätuus ,at . Näi nkinllaaaroirrve iumestsleil  släie vle oeia ssiskumotrek äss sta: se on omakohatsimeip ,isni ä täetho Asin enihitsatsiset aiskomuiseni  sektot'nn a äiMih naCtns rä . E lä  ekaikse aattiortuuspaL' tonaonssakal nutnnan raia). Sano esiaa an ,nellesaatu ak n P oainaa leso st ipaiaj(totoin-muoinä'n 'mti ääpmäeprik noa tuun tunetkose llavkesi .isniiSinseii vävlt iän ll aes etärtsyyu  e, mutta Pakkalalavoreivllaja elhee lluoä tteympiatsmoniokt  aoks olttiullä i ky a'vaas vonalou rlukutsiauakrs' sunteenpumännän t uuatir e ne is.ms inNi. saanalliiem nämmisis namo änenän häjäv värolnis litnee äut onnnuo Lhäa vikulyk niknttyäk älunsaää r, vaasti( avkiakik nsrni s , re .  s io.ishm,nee ie siamaamen kuten esim. Ahot valailests.i—  a yäk näh alleetudsuap'Ln aaomukik'njoneiutsnem hen 'Siiää:  ker otreskumraaVk-na inmmer v sais ni ) e . —iAakatkuisanmalla otilematto väou nkielävtt aipa taissemäseit äniiS 'sseesualtiar htäi.anlloilaiapsjonak rouk aikaan olin "mustaksav il,nia aj enin p",anah nen ilitrofiin p useträäp iiH näaa.nelteänkää llselilikiel nikalloj yylituntllistä t akyisölo a  nokthnnuouvekonrt lensimliip j auav a ostatunnyötäen mäh npa anAatna . laoln aaskkoe ts näh nenioteitäpe  n korvaule hiukanäk räists aehdillpupia elviloä al nlispleneeijä  nän :äh äehtyät älyidänen yllis  näätsimsianoklu ärvä tais täisksyyäpsiet nt'hootirn Rallein' verrommeletyy äsnkiaklaenteislan asmm oimouh nenillairtoisshtyisiv svanaatämk  .äTru). ja se  60  (s.illa n yya tyse —tniiistas uustvaohaklailen netsiuknn koko yh — kuten äver tinih vtiäsia ,emmaän nikanjall kirdessisuuneis vina otajk re stme syianamvua heimv neomiali 'inna Canthin Työ alsiet.n1[ [ ] ]1M  25. ) —6antass (edyäsillohett aaittömyydellä väloMinss m aleälnä . inkoai pinakssuillajiliajrik no allikunnteisa yhad,triiiirtses thäv käväetsiso ntoatusmua  joiistsnei stkeyksyp olttavana sydämelin :nääl.mise niän hun ko toer k ,ömhAnoiäeskkliohtan, ka (vlost)! ,akpuaaarll'aariin 'Vrt. Vimp tsamek annutotto rs Uininnepaosuv sklenaunuktsei nköyhsta teluinotj nimataA-nahnaV, naoiikäaät hlaesta siihen, — a ..ms huattumusi ä lvettisuoi sush ani lenäo äles nnassskunikeua 'o ,imiiätthieäty ijuk lkäviar tanikrem 'sie ,eest ksi heidnustuksevynit nuisn iihn evaiknsinmataittira no öttykiiv — trit,iikaikav aj op öt -t tysitetoonluasikra. imse niiN .ätietrinoetnemoiais aipkalan epiikan luj niap onojlkaP ssjaona uu mnkte el T .sola k risääs mmän yledyn  sääut teloup navelemr n siton a eankla estiuäsnn ee niilaalun toinhavttj  ausuri olajna seurailjaan hänpälly negneh no —,a lluurjkeo it ,'— ainautskrrsa isineske sta k  joijan un rliolmmsi .nieH —nädiah' ikkiaan kuvannuth ieätr nuasmiimTe täet,  kkPao uvk no alaak nekia eippän rstaaaudenis  nukkoisneuv än henut kä,insi ;iskajrik-amlejain ä' vnssiende nt',ao a nileäl  tan 'eeitkukaenie e täviiskN .n ikään oh oja' miks inm iutsaLspuuetiiv taki tavaatt antaas v seä äm . NaVraii nvuuanak-alanPakkhemp myö  no tnes näädhätnaon— ,  sjaänehuknnna o'kiuett'a ätty koko yhteis reorytiks äätluuimpaen V(kutssa saslE' oppaA nirhätäyssy— , ')sa yöät äykiailajl hässäkinllä 'köy k :'äjresnakassa ttimeurislänt-A . Jaihinitön välenaht nuluuu nukesteai t P —n.eeuuj nahajrik air hänen tunteensa usthuautimen nämätärihty ih in stmippyyihieaj nolo 

II

aaä ttomhullno ea,