Valkoisia öitä

Fyodor Dostoyevsky

Description

The Project Gutenberg EBook of Valkoisia öitä, by F. M. DostojevskyThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.orgTitle: Valkoisia öitäAuthor: F. M. DostojevskyRelease Date: November 24, 2008 [EBook #27319]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOISIA ÖITÄ ***Produced by Tapio RiikonenVALKOISIA ÖITÄKirj.F. M. DostojevskiSuomensi —teini.Raumalla 1896.Rauman Kirjapaino-Osakeyhtiön kirjapaino.SISÄLLYS:JohdantoEnsimäinen yöToinen yöNastjenkan historiaKolmas yöNeljäs yöJOHDANTO.Sairaanloisten hengentilain kuvaileminen on kertovalle kirjailijalle vaikeimpia tehtäviä, mikä ei aina ota onnistuakseen.Usein ovat sellaiset kuvaukset pintapuolisia, osaksi aivan epätosiakin, mutta usein koetetaan niitä kokonaan välttääkin.Ja kuitenkin on elämän kuvaus epätäydellinen, jos henkiset sairaustilat jätetään pois. Me kohtaamme niitä elämässäuseammin kuin itse tiedämmekään, sillä hengen sairaus, jonka syyt ovat niin monilukuiset, ei ole harvinaisempi, kuin jokumuukaan sairaus.Venäjän kirjallisuudessa löydämme lukuisia kertomuksia kaikenlaisista sieluntiloista. Melkein jokainen mainittavavenäläinen kirjailija, niinkuin esim.: Gogol, Sollogub, Turgenjev, Pissemsky, Gontsharov, Tolstoi, Soltikov y.m. ovatsellaista esittäneet.Mutta ei kukaan muu ...

Informations

• Publié par: viguf
• Publié le: 08 décembre 2010
• Nombre de lectures: 47
• Langue: Finnish

Extrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Vaf oilka sitäöiyb , .F D .Motsoky Th jevs Bookis eof ri  ssu eht eonny aofheywane on ta erna tsoc mlso ton diwhta tions wh restricoY .am uostareve gi t,  ive coy  ipy u-es reryao  twae ter thunde it ejorP eht fo smric Lrgbeenut Gctt ht sihooBero kseennc ideluwid  etbnre.grog  online at www.gu

VALKOISIA ÖITÄ

SISÄLLYS: Johdanto Ensimäinen yö Toinen yö Nastjenkan historia Kolmas yö Neljäs yö

Suomensi —teini.

Kirj. F. M. Dostojevski

Produced by Tapio Riikonen

Raumalla 1896. Rauman Kirjapaino-Osakeyhtiön kirjapaino.

Title: Valkoisia öitä Author: F. M. Dostojevsky Release Date: November 24, 2008 [EBook #27319] Language: Finnish

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOISIA ÖITÄ ***

JOHDANTO.

Sairaanloisten hengentilain kuvaileminen on kertovalle kirjailijalle vaikeimpia tehtäviä, mikä ei aina ota onnistuakseen. Usein ovat sellaiset kuvaukset pintapuolisia, osaksi aivan epätosiakin, mutta usein koetetaan niitä kokonaan välttääkin.

Ja kuitenkin on elämän kuvaus epätäydellinen, jos henkiset sairaustilat jätetään pois. Me kohtaamme niitä elämässä useammin kuin itse tiedämmekään, sillä hengen sairaus, jonka syyt ovat niin monilukuiset, ei ole harvinaisempi, kuin joku muukaan sairaus.

Venäjän kirjallisuudessa löydämme lukuisia kertomuksia kaikenlaisista sieluntiloista. Melkein jokainen mainittava venäläinen kirjailija, niinkuin esim.: Gogol, Sollogub, Turgenjev, Pissemsky, Gontsharov, Tolstoi, Soltikov y.m. ovat sellaista esittäneet.

Mutta ei kukaan muu maailman kirjailija ole hengensairasten tilaa niin laajaperäisesti esittänyt kuin Dostojevsky. Hänen teoksessaan tapaamme melkein kaikki tilat ja kohdat, erakosta alkain, jonka elämä liikkuu säännöllisen ja sairaan tilan välillä, aina raivohulluun saakka.

Mutta ei ainoasti kuvauksiensa lukuun, vaan myös havaantojensa terävyyteen ja hienouteen katsoen ja kertomuksensa elämän todellisuuteen ja tarkkuuteen nähden on Dostojevsky merkittävä poikkeus. Venäläiset kirjallisuushistorijoitsijat asettavat hänet tässä suhteessa Shakespearen rinnalle ja nimittävät hänen koottuja teoksiaan täydelliseksi psychopathologiaksi, mikä on luonnontieteilijänkin arvoista. Käsittääksemme Dostojevskyn mestarillista esitystä, on oikeastaan lyhyt valmistus psychiatriassa tarpeellinen.

Kukin Dostojevskyn lukuisista romaaneista ja kertomuksista sisältää vähintäänkin yhden lajin hengensairautta. Seuraava kertomus tekee sentähden erityisen vaikutuksen, että kertoja itse on henkisesti sairas tyyppi ja itsekin nimittää itsensä sellaiseksi.

ENSIMÄINEN YÖ.

Oli ihmeteltävä yö, yö, jollaista vain nuorena eletään, arvoisa lukijani. Lukematon joukko tuikkivia tähtiä kimalteli kirkkaalla taivaslaella ja tuonne ylös silmäillessä täytyi ehdottomasti kysyä: "Onko mahdollista, että sellaisenkin taivaan alla elää oikullisia, pahoja ihmisiä?" Onhan tuo lapsellinen kysymys, arvoisa lukija, hyvinkin lapsellinen, mutta se tuli useammin mieleeni kuin teille, hyvät herrat!… Puhuessani oikullisista, pahoista ihmisistä, muistan minä omituista kuljetustani koko tuona päivänä. Aamusta varhain rasitti minua raskasmielisyys. Äkkiä pälkähti päähäni, että kaikki pakenivat, kaikki jättivät minua. — Tietysti kysyy jokainen: "Kutka kaikki?" — Jo kahdeksan vuotta elän minä Pietarissa, enkä ole tuskin tuttavaakaan osannut hankkia. Mutta mitä minulla on tuttavista? Ilman niitäkin on minulle koko Pietari tuttua. Senpä vuoksi näytti minusta ikäänkuin kaikki minut jättäisivät, kun koko Pietari yhdellähaavaa läksi liikkeelle ja meni maahuviloihinsa. Kamalalta tuntui minusta jäädä yksinäni ja myötäänsä kolme päivää juoksin minä murheessa ja tuskassa, tarkoituksetta, läpi kaupungin, käsittämättä, mitä minussa tapahtui. Jos menin yli Nevskyn tai kävelin kesäpuistossa tai pitkin virran rantaa — ei ainuitakaan kasvoja enään, joita olin tottunut kaiken vuotta kohtaamaan, määrättynä hetkenä, samalla paikalla. He eivät luonnollisesti tunne minua, mutta minä tunnen heidät. Minä tunnen heidät tarkasti, minä olen tutkistellut heidän naamansa, minä iloitsen, kun he ovat tyytyväisiä ja tulen synkkämieliseksi, kun hekin synkistyvät. Minä olen milt'ei ystävyyden suhteissa erään ukon kanssa, jonka minä jokapäivä, määrätunnilla, kohtaan Fontankalla. Hän puhuu aina itsekseen ja huitoo vasemmalla kädellään, samalla kuin hän oikeassaan pitää pitkää, kultaisella päällä varustettua kierokeppiä. Hän on jo huomannut minut ja osoittaa vilkasta mielenkiintymystä minua kohtaan. Ell'en minä joskus, sattumalta, ole määrähetkellä Fontankalla, niin voin olla varma, että hän tulee levottomaksi. Sentähden olimme toisinaan vähällä tervehtää toisiamme, erittäinkin jos me kumpikin olimme hyvällä tuulella. Sitten taaskin, ellemme kahteen päivään olleet nähneet toisiamme ja kolmantena jälleen kohtasimme, tartuimme ehdottomasti hattuihimme, mutta vielä oikiaan aikaan oivalsimme asian oikian laidan, annoimme käden vaipua ja menimme myötätuntoisina toistemme ohitse. Talotkin ovat minulle tuttuja. Astuessani pitkin katuja näkyy jokainen tunkeutuvan esiin, katselevan minua kaikkine ikkunoineen, ikäänkuin tahtoisivat sanoa: — "Hyvää päivää! kuinka voitte? Minä olen, Jumalan kiitos, terve ja toukokuussa saan minä vielä yhden kerroksen." Taikka: — "Kuinka voitte? Minulla alkaa huomenna korjaus." Taikka: — "Olin vähällä palaa ja olen kovin pelästynyt." Minulla on lemmikkiä niiden seassa, läheisiä ystäviä, eräs niistä tulee tänä suvena käymään parannuksella arkkitehdin luona. Mutta sitten tulen minä jokapäivä menemään siitä ohitse ettei vain mitään tuosta parantamisesta tapahtuisi noin vain päällemmittäin. Älköön niin tapahtukokaan! Mutta en koskaan ole unohtama erään vaalean ruusunvärisen talon historiaa. Se oli niin soma, kivinen, vähäinen huoneus, se katseli niin ystävällisesti ja kutsuvasti minuun ja niin ylpeästi kömpelöön naapuriinsa, että sydämeni iloitsi, niin usein kuin kuljin sen ohitse. Edellisellä viikolla astuskelin minä jälleen tuota katua pitkin ja kun minä silmäilin ystäväni puoleen, kuulin minä valittavaisen huudon: "He ovat minut tahrineet keltaisella värillä!" Raakalaiset! Eivät he ole mitään säästäneet, ei edes pylväitä eikä koristeita ja ystäväni on aivan kokonaan keltainen, niinkuin kanarialintu. Sappeni paisui partaittensa yli tästä näöstä enkä vielä tänäänkään voi tuota niin surkeasti rumennettua taloa jälleen nähdä, mikä tuonelan värillä siveltiin. Näin saattaa nyt lukija käsittää mitenkä minä olen koko Pietarin kanssa tuttu. Maininnut olen jo, että minua vaivasi levottomuus kolme päivää, kunnes vihdoin keksin syyn siihen. Kadullakaan ai löytänyt rauhaa. — Tämä ei ollut siellä eikä tuokaan ollut siellä ja mihinkä oli sekään mennyt? — Ja kotonani oli vielä pahemmin. Kaksi ehtoota vaivasin itseäni kysymyksellä: Mitä puuttuu minulta sitten tässä sopessani? Mikä tekee oloni täällä niin kiusalliseksi? Neuvottomana katselin minä viheriäisiä, savustuneita seiniä ja kattoa, missä riippui hämähäkin seittiä, joiden säilyttämisessä Matrena kunnosti itsensä. Minä silmäilin kaikkia huonekaluja, tarkastelin joka tuolia ja kysyin itseltäni eikö tuo paha siinä olisi? Sillä niinpiankuin ei tuoli niin seiso, niinkuin se eilen seisoi, niin olen aivan raivossani. Minä tähystelin ikkunaankin, mutta kaikki oli turhaa, ei tullut olo minulle vähintäkään helpommaksi. Sitten juolahti mieleeni kutsua Matrenaa ja antaa hänelle isällisiä varoituksia hämähäkin seitistä erittäinkin ja epäjärjestyksestä yleensä. Mutta hän vain kummastellen katseli minua ja meni, sanaakaan sanomatta, tiehensä ja hämähäkin seitit riippuvat vieläkin hyvin säilytettynä samassa paikassa. Vihdoin, vasta tänä aamuna huomasin minä mistä oli kysymys! Voi! He rientävät kaikki ulos maahuviloihinsa! Anteeksi arkipäiväinen puheeni, mutta en ollut siinä mielessä, että voisin suuria sanoja sommitella, koska kaikki mitä Pietarissa oli eloa, oli lähtemäisillään maahuviloihinsa, tai oli jo niihin mennyt, — koska kukin säädyllisen näköinen kunnioitettava herra, joka otti isvossikan, näytti minun silmissäni kunnianarvoiselta perheenisältä, joka suoritetun päivätyön jälkeen matkustaa pois virkistyäkseen perheensä parissa maahuvilassaan… Koska kussakin ohikulkijassa oli jotakin niin omituista, mikä jokaiselle vastaantulijalle ilmoitti: "Minä, herrani, olen täällä vain noin sivumenneen ja kahden tunnin kuluttua matkustan maahuvilaan… "

aupittelevaa kulukakpuipsaat .iOtäässt aisio ksaavsa aivkkukk ai  pääösenka k, jo iultuusne re koestiisär tlm it,väos iytsettyt nam upgnnia soask ua, vaan vsunnossa nedävyhneesiin a stlkkoä stjuha soetik ak kuiäät tuakilah n eittiineeleim ilut sit ntäet, usataji   atsoklusöän ,ättäetin mpaä aaljk keisnnsöäsin ,essa omituisessaenem nenduu sytsllnumii aillsea  alnauhiv  nloP . ai kseeiedä maan ne vihuinlajan aa ms-ireraaetpAakkeren) ja isen saaav nk(viynO-tsormeKa. uiasn kiku allalivuhaam äl milnoa,n saatoi ,a as amtthautahri entota h, jokuna ikikuneAi,erok sinkut eaklav ,temros tes  kaia jaanejdivat lasiataauteklna  jiaislakirktu aisialikkrut ie a keittäukoistavjrleel näjät rav , aaidjostouaravsi ä k iutp nellää liämnis  ä —etäressänähdluksni avajitlaho äsnekättuuismakuinnia  isll aatoltnraepilla, kulkivat N  ,aiktojk ,amroutuata k in keaioinmnuavamrouk taviustnimo, tioh kiaasraiä nalpsaaa tank Fon taievaa  atstyän .inuniMlmsisäissiaii ksasatektrem-nj  a ukset kym ut ja al ursun eeat msaisv elleekskaatlea kaitisiliikkki äknäiti l häukni uitt esimaräsiakokokeiP iratuum ihin, ikäänkuin  ukiess m a aauhivol ie Pritaukasatkatatu neiivohar n, tunnetvarrellaonamsiseitnie iruuisiaelstoi ltaatsioneih ,atseda jauistäpuv kes epila a oj ietsk mo ,ätsioj  assk ehpuauiinktun vali.tP raogolav naj ympäristön asukket taak oj tävins etiheäylmsii äsv skseutskiauk rjel en jällä liseyks-aaerrKseotsvellaan. vakavuudotta,namav tmita oetvaliasn amuj auteltsp ounöäsonäk ulkisen ilo oj näktip inasseathdKo t.vataetnn a, mitkä kulkivaon nukroamavnujuilll oläakhjllsiev tlakrneelöh ,onai kokvuorsia  aoj,aj o ilsias , jaleuo, iäytpökenouh ai t ,ajula ella jouettä todsiseit ,innii olin mn uueltsativ jikl ak tao ikukihKaikni. ustasielso iikprmr ak outäet, nisaosnnleo okok nisnut naävysymskseät ,avenkä välittänyt  tiinäjyt ktip ,ni seitke, jatoa  j nopeminl pätrniseksiloiinä i, mädys nil inässem. nisäestua htKo sesiv itiov llamonlu mtokuaii tterytsk i kkäi isri, — niinItaliaan äniM .nenne naak äniseitn siun tnineytävt yyinni kosn einkui niiative  hkasiejarJ .aim ao än nil akin syystä iloiste ,akkiikp lott kiikka, väyiäk nelo eh ttsoj nav kiuduinseensaukevtht reieätäih  kajo, sanskan rareh nesiökän nestta . Munnutokra tuvepila ojo il sssekua  janaioksuktamatimlaam s säädylliokaisen  suasj  j aroamavnu aakkiap äknihim lutll i on aankaiM niis.nniv  älo maiminämenille  im i tunepähj näVi. oihdkän ttsis liälm niluale a murheen tunto, m nisiästum thnakun m an, inkaä ol p niän äikkä äniedn jatiarnvtior sk,in iiajk uaavinä, tapn että m ,nanilo inaakumannano uo  jkoko  minaan,in tä olnaiksoairesa nivllkiai k  knäMi e! niskejlu nojlap  ei kukaan, ei ninik kuaa nukstnu mutuain in . M uuttohnittek ninoko , etleenuo ktä nlealtas  nutsiee t l mäil s ivhtmaei ettaja ,tesiavel uo hennot kasvojv releäl ,teätn keostät tyytätivepla ,tahialp ta ni autenhisaän ,yneimäst e häm in muk aakia'llis ,assdeuuanihä ssvä urllsite äun oustti, etten vaikuiov s am ,emäkimseitämltsykye mm mmelliräste aj eot jmeim ja,utak va h aruam yl M ?myiy tsele ka ympemmetuM v at niamlisräänykpän,se eh  —ko aovsi iätäti hmettä selittää…  puo ttäet, siikätte ,isohok ivo ulivet tirteenpi utennnso ii i ntan  oi v jmaeli änämes sh äkak auenuttöparan tuon tye älyhttk saovaj islasaesuo losnnem anädieiP iratevään lähestyessasmm,ek nus ,ek  n keai ksaanltva äikkä ,ä äättihekaamata svoimnsa kiik ,akavlat ia upualiknseelk neliuoolkuuuin pn, t n kuheut  nemkliejoka oliaiseen,  j nO .niiläv neiruu menstvikit nu atavkitu iavamtsattoanomin sotak ojats ruukttlelula, rakastavallaöym utätiotnduuslael tskalael, an aojumttkkäiakä dess, yhlmänä sieskyäpärkuk ,äss iaastoitäelethm elöitseeat, seppll aokirj  aukiksäenEh. aastts i um it utsi ttodsamo a jominu se ttaaarnas iasuattskatyännä, taesislo ,ätsötyt ätseen u. Syrjässä, kana atamot neskiakli enstoj ntuauenne navisäktiupav a loansi iakaasa jsnas nakv ioh nä aleulin otod aniv äikkÄ .m iuttas  nakstlealj  aähn raudalsipuittenys ääkknak navarktatiashyi n vi neot nloilensiles na eräisoia se äk tävisäpel äsnäpäärynkyn neHä.  nupuonigssas iM .a  knäjiuljan au lolni ,isll,äk nu minä olen onnel at naakiäthy aapishm iän. uaelsia usiMänimtt ninetäiäin ä kasess inhm, en lieln i ne elo tsy llojie akä hyviääviä, ei,aj ioedt tuativ min laau ln,neli nikatoj ania äniinki, nksenitseo nnnineojakiu n viHy n:ne ääöhmyn  lo eS !iiallät iäiväni prempä paneikukti iöy nlo oletneli Mu n. a tt siolo otn il p niimatta, että sen t kaiais napalaj a nähät ie ässim, aaavan n k kiit pnituiem inv T eiani.unton asstyi äniehälk nem nukyo enmm llo jöi najk leuaupkniin minä kn palasi e n äp asam sineörmikkei liija kssä  nenne ni tamas ,t ealpka, otsvkautnoh jamaeiilesn silmäyksen, kuj äkuh onemot anaaape mmlljän ee tui haiheus kaun iajaetsn poinni ee,mmleteutrksu avootak out ätt stusajanen kukoi…a aJm  e k lutuut tankausleuoavtt nikyhyläj näikl jo tapa misttelehutuämp  ääte ttsut nytyinsi eon ajotrek aisnahua. Se vai maaneissliam norrunem aa ietsänssut M etaim i.aunip nttädtnhio ejtino eenisiai tooja, san,neellir ioniap tska, enpäymi ela tsiu erpiapsait silmänsä alas ja nar akat.autniM hi oentspii intk inalamuJ .nikatso kaak lnimedäSy! .äJ ämtskyikiss  ujoovinin ka nin änisiaelo im n …n,ut mkoa aaht iinnil ats  eloa hetki!iikuttav ää knäMiymn yinnsa ,iräpnäh niutuoksen lja oeen ujruil ntn ä iähhupuelttaiemllsi:inaeN" siti!ine"; ellei olisi meielne j i houtun,t "l, ltuun linämija "ettailli!äts sa. "Merk  ohitsenälh nänes dymäle  jiäkk äja, ä"styys nikatsoj asnksiijatuut aipun nav nähito vasa kut udhatteti ausoeianmaKu. inul ni ikevttnyeeäns  äin minä ikäänku iykhyyn ut nout toei Ns.jai tk iloule  iheyd tre. Nitkua! Seinpä ath tautk leatsi a mustaa a ja soma äH .ak nev nneettthäääävointie v ss akuisatapss aen",mäinosilrusko eS" .aanathuak  kiai kjao itnen kuulevan askeleiatine ki äilkihaja aeltt minä.in iE  nähykän tyn ellääykskova ja ytykts iläälttväst t a nuta i anssueytetädipkneh äll .ineskuva sumuttsai ul a t ttmata.iA vasiikviaatsi sykki  Sydämeniop .ikkk ätnudataraän hutaneu sä. Evällkaltn usneäpe etyäätnik  jkiikpoenttsia  tsa ,nannudak iui sen, jätti ranumtt aäh nuhmosait o pisäser, säes äsaruh niätnä