Valkoisia öitä
31 pages
Finnish

Valkoisia öitä

-

Le téléchargement nécessite un accès à la bibliothèque YouScribe
Tout savoir sur nos offres
31 pages
Finnish
Le téléchargement nécessite un accès à la bibliothèque YouScribe
Tout savoir sur nos offres

Description

The Project Gutenberg EBook of Valkoisia öitä, by F. M. DostojevskyThis eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it,give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online atwww.gutenberg.orgTitle: Valkoisia öitäAuthor: F. M. DostojevskyRelease Date: November 24, 2008 [EBook #27319]Language: Finnish*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOISIA ÖITÄ ***Produced by Tapio RiikonenVALKOISIA ÖITÄKirj.F. M. DostojevskiSuomensi —teini.Raumalla 1896.Rauman Kirjapaino-Osakeyhtiön kirjapaino.SISÄLLYS:JohdantoEnsimäinen yöToinen yöNastjenkan historiaKolmas yöNeljäs yöJOHDANTO.Sairaanloisten hengentilain kuvaileminen on kertovalle kirjailijalle vaikeimpia tehtäviä, mikä ei aina ota onnistuakseen.Usein ovat sellaiset kuvaukset pintapuolisia, osaksi aivan epätosiakin, mutta usein koetetaan niitä kokonaan välttääkin.Ja kuitenkin on elämän kuvaus epätäydellinen, jos henkiset sairaustilat jätetään pois. Me kohtaamme niitä elämässäuseammin kuin itse tiedämmekään, sillä hengen sairaus, jonka syyt ovat niin monilukuiset, ei ole harvinaisempi, kuin jokumuukaan sairaus.Venäjän kirjallisuudessa löydämme lukuisia kertomuksia kaikenlaisista sieluntiloista. Melkein jokainen mainittavavenäläinen kirjailija, niinkuin esim.: Gogol, Sollogub, Turgenjev, Pissemsky, Gontsharov, Tolstoi, Soltikov y.m. ovatsellaista esittäneet.Mutta ei kukaan muu ...

Sujets

Informations

Publié par
Publié le 08 décembre 2010
Nombre de lectures 47
Langue Finnish

Exrait

The Project GtuneebgrE oBkoo Vaf oilka sitäöiyb , .F D .MotsokyThjevsBookis eof ri  ssu eht eonny aofheywane on ta erna tsoc mlso ton diwhta tions wh restricoY .am uostarevegit, ivecoy  ipyu-es reryao  twae ter thunde it ejorP eht fo smric Lrgbeenut Gctt ht sihooBero kseennc ideluwid etbnre.grog online atwww.gu
VALKOISIA ÖITÄ
SISÄLLYS: Johdanto Ensimäinen yö Toinen yö Nastjenkan historia Kolmas yö Neljäs yö
Suomensi —teini.
Kirj. F. M. Dostojevski
Produced by Tapio Riikonen
Raumalla 1896. Rauman Kirjapaino-Osakeyhtiön kirjapaino.
Title: Valkoisia öitä Author: F. M. Dostojevsky Release Date: November 24, 2008 [EBook #27319] Language: Finnish
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VALKOISIA ÖITÄ ***
JOHDANTO.
Sairaanloisten hengentilain kuvaileminen on kertovalle kirjailijalle vaikeimpia tehtäviä, mikä ei aina ota onnistuakseen. Usein ovat sellaiset kuvaukset pintapuolisia, osaksi aivan epätosiakin, mutta usein koetetaan niitä kokonaan välttääkin.
Ja kuitenkin on elämän kuvaus epätäydellinen, jos henkiset sairaustilat jätetään pois. Me kohtaamme niitä elämässä useammin kuin itse tiedämmekään, sillä hengen sairaus, jonka syyt ovat niin monilukuiset, ei ole harvinaisempi, kuin joku muukaan sairaus.
Venäjän kirjallisuudessa löydämme lukuisia kertomuksia kaikenlaisista sieluntiloista. Melkein jokainen mainittava venäläinen kirjailija, niinkuin esim.: Gogol, Sollogub, Turgenjev, Pissemsky, Gontsharov, Tolstoi, Soltikov y.m. ovat sellaista esittäneet.
Mutta ei kukaan muu maailman kirjailija ole hengensairasten tilaa niin laajaperäisesti esittänyt kuin Dostojevsky. Hänen teoksessaan tapaamme melkein kaikki tilat ja kohdat, erakosta alkain, jonka elämä liikkuu säännöllisen ja sairaan tilan välillä, aina raivohulluun saakka.
Mutta ei ainoasti kuvauksiensa lukuun, vaan myös havaantojensa terävyyteen ja hienouteen katsoen ja kertomuksensa elämän todellisuuteen ja tarkkuuteen nähden on Dostojevsky merkittävä poikkeus. Venäläiset kirjallisuushistorijoitsijat asettavat hänet tässä suhteessa Shakespearen rinnalle ja nimittävät hänen koottuja teoksiaan täydelliseksi psychopathologiaksi, mikä on luonnontieteilijänkin arvoista. Käsittääksemme Dostojevskyn mestarillista esitystä, on oikeastaan lyhyt valmistus psychiatriassa tarpeellinen.
Kukin Dostojevskyn lukuisista romaaneista ja kertomuksista sisältää vähintäänkin yhden lajin hengensairautta. Seuraava kertomus tekee sentähden erityisen vaikutuksen, että kertoja itse on henkisesti sairas tyyppi ja itsekin nimittää itsensä sellaiseksi.
ENSIMÄINEN YÖ.
Oli ihmeteltävä yö, yö, jollaista vain nuorena eletään, arvoisa lukijani. Lukematon joukko tuikkivia tähtiä kimalteli kirkkaalla taivaslaella ja tuonne ylös silmäillessä täytyi ehdottomasti kysyä: "Onko mahdollista, että sellaisenkin taivaan alla elää oikullisia, pahoja ihmisiä?" Onhan tuo lapsellinen kysymys, arvoisa lukija, hyvinkin lapsellinen, mutta se tuli useammin mieleeni kuin teille, hyvät herrat!… Puhuessani oikullisista, pahoista ihmisistä, muistan minä omituista kuljetustani koko tuona päivänä. Aamusta varhain rasitti minua raskasmielisyys. Äkkiä pälkähti päähäni, että kaikki pakenivat, kaikki jättivät minua. — Tietysti kysyy jokainen: "Kutka kaikki?" — Jo kahdeksan vuotta elän minä Pietarissa, enkä ole tuskin tuttavaakaan osannut hankkia. Mutta mitä minulla on tuttavista? Ilman niitäkin on minulle koko Pietari tuttua. Senpä vuoksi näytti minusta ikäänkuin kaikki minut jättäisivät, kun koko Pietari yhdellähaavaa läksi liikkeelle ja meni maahuviloihinsa. Kamalalta tuntui minusta jäädä yksinäni ja myötäänsä kolme päivää juoksin minä murheessa ja tuskassa, tarkoituksetta, läpi kaupungin, käsittämättä, mitä minussa tapahtui. Jos menin yli Nevskyn tai kävelin kesäpuistossa tai pitkin virran rantaa — ei ainuitakaan kasvoja enään, joita olin tottunut kaiken vuotta kohtaamaan, määrättynä hetkenä, samalla paikalla. He eivät luonnollisesti tunne minua, mutta minä tunnen heidät. Minä tunnen heidät tarkasti, minä olen tutkistellut heidän naamansa, minä iloitsen, kun he ovat tyytyväisiä ja tulen synkkämieliseksi, kun hekin synkistyvät. Minä olen milt'ei ystävyyden suhteissa erään ukon kanssa, jonka minä jokapäivä, määrätunnilla, kohtaan Fontankalla. Hän puhuu aina itsekseen ja huitoo vasemmalla kädellään, samalla kuin hän oikeassaan pitää pitkää, kultaisella päällä varustettua kierokeppiä. Hän on jo huomannut minut ja osoittaa vilkasta mielenkiintymystä minua kohtaan. Ell'en minä joskus, sattumalta, ole määrähetkellä Fontankalla, niin voin olla varma, että hän tulee levottomaksi. Sentähden olimme toisinaan vähällä tervehtää toisiamme, erittäinkin jos me kumpikin olimme hyvällä tuulella. Sitten taaskin, ellemme kahteen päivään olleet nähneet toisiamme ja kolmantena jälleen kohtasimme, tartuimme ehdottomasti hattuihimme, mutta vielä oikiaan aikaan oivalsimme asian oikian laidan, annoimme käden vaipua ja menimme myötätuntoisina toistemme ohitse. Talotkin ovat minulle tuttuja. Astuessani pitkin katuja näkyy jokainen tunkeutuvan esiin, katselevan minua kaikkine ikkunoineen, ikäänkuin tahtoisivat sanoa: — "Hyvää päivää! kuinka voitte? Minä olen, Jumalan kiitos, terve ja toukokuussa saan minä vielä yhden kerroksen." Taikka: — "Kuinka voitte? Minulla alkaa huomenna korjaus." Taikka: — "Olin vähällä palaa ja olen kovin pelästynyt." Minulla on lemmikkiä niiden seassa, läheisiä ystäviä, eräs niistä tulee tänä suvena käymään parannuksella arkkitehdin luona. Mutta sitten tulen minä jokapäivä menemään siitä ohitse ettei vain mitään tuosta parantamisesta tapahtuisi noin vain päällemmittäin. Älköön niin tapahtukokaan! Mutta en koskaan ole unohtama erään vaalean ruusunvärisen talon historiaa. Se oli niin soma, kivinen, vähäinen huoneus, se katseli niin ystävällisesti ja kutsuvasti minuun ja niin ylpeästi kömpelöön naapuriinsa, että sydämeni iloitsi, niin usein kuin kuljin sen ohitse. Edellisellä viikolla astuskelin minä jälleen tuota katua pitkin ja kun minä silmäilin ystäväni puoleen, kuulin minä valittavaisen huudon: "He ovat minut tahrineet keltaisella värillä!" Raakalaiset! Eivät he ole mitään säästäneet, ei edes pylväitä eikä koristeita ja ystäväni on aivan kokonaan keltainen, niinkuin kanarialintu. Sappeni paisui partaittensa yli tästä näöstä enkä vielä tänäänkään voi tuota niin surkeasti rumennettua taloa jälleen nähdä, mikä tuonelan värillä siveltiin. Näin saattaa nyt lukija käsittää mitenkä minä olen koko Pietarin kanssa tuttu. Maininnut olen jo, että minua vaivasi levottomuus kolme päivää, kunnes vihdoin keksin syyn siihen. Kadullakaan ai löytänyt rauhaa. — Tämä ei ollut siellä eikä tuokaan ollut siellä ja mihinkä oli sekään mennyt? — Ja kotonani oli vielä pahemmin. Kaksi ehtoota vaivasin itseäni kysymyksellä: Mitä puuttuu minulta sitten tässä sopessani? Mikä tekee oloni täällä niin kiusalliseksi? Neuvottomana katselin minä viheriäisiä, savustuneita seiniä ja kattoa, missä riippui hämähäkin seittiä, joiden säilyttämisessä Matrena kunnosti itsensä. Minä silmäilin kaikkia huonekaluja, tarkastelin joka tuolia ja kysyin itseltäni eikö tuo paha siinä olisi? Sillä niinpiankuin ei tuoli niin seiso, niinkuin se eilen seisoi, niin olen aivan raivossani. Minä tähystelin ikkunaankin, mutta kaikki oli turhaa, ei tullut olo minulle vähintäkään helpommaksi. Sitten juolahti mieleeni kutsua Matrenaa ja antaa hänelle isällisiä varoituksia hämähäkin seitistä erittäinkin ja epäjärjestyksestä yleensä. Mutta hän vain kummastellen katseli minua ja meni, sanaakaan sanomatta, tiehensä ja hämähäkin seitit riippuvat vieläkin hyvin säilytettynä samassa paikassa. Vihdoin, vasta tänä aamuna huomasin minä mistä oli kysymys! Voi! He rientävät kaikki ulos maahuviloihinsa! Anteeksi arkipäiväinen puheeni, mutta en ollut siinä mielessä, että voisin suuria sanoja sommitella, koska kaikki mitä Pietarissa oli eloa, oli lähtemäisillään maahuviloihinsa, tai oli jo niihin mennyt, — koska kukin säädyllisen näköinen kunnioitettava herra, joka otti isvossikan, näytti minun silmissäni kunnianarvoiselta perheenisältä, joka suoritetun päivätyön jälkeen matkustaa pois virkistyäkseen perheensä parissa maahuvilassaan… Koska kussakin ohikulkijassa oli jotakin niin omituista, mikä jokaiselle vastaantulijalle ilmoitti: "Minä, herrani, olen täällä vain noin sivumenneen ja kahden tunnin kuluttua matkustan maahuvilaan… "
aupittelevaa kulukakpuipsaat .iOtäässt aisio ksaavsa aivkkukk ai pääösenka k, jo iultuusnerekoestiisär tlm it,väos iytsettyt namupgnnia soask ua, vaan vsunnossa nedävyhneesiin a stlkkoä stjuhasoetik ak kuiäättuakilahn eittiineeleim ilut sit ntäet, usataji  atsoklusöän ,ättäetin mpaä aaljk keisnnsöäsin ,essa omituisessaenem nenduu sytsllnumii aillsea alnauhiv nloP.aikseeiedä maan nevihuinlajan aa ms-ireraaetpAakkeren) ja isen saaav nk(viynO-tsormeKa. uiasn kiku allalivuhaam äl milnoa,n saatoi,aasamtthautahrientota h, jokuna ikikuneAi,erok sinkut eaklav ,temros tes kaia jaanejdivat lasiataauteklna  jiaislakirktu aisialikkrut iea keittäukoistavjrleel näjät rav, aaidjostouaravsi äkiutp nellääliämnis  ä etäressänähdluksni avajitlaho äsnekättuuismakuinnia isll aatoltnraepilla, kulkivat N ,aiktojk ,amroutuatakinkeaioinmnuavamrouk taviustnimo, tioh kiaasraiä nalpsaaa tank Fon taievaa atstyän .inuniMlmsisäissiaii ksasatektrem-nj  auksetkymut ja alursun eeat msaisv elleekskaatlea kaitisiliikkki äknäiti l häukniuitt esimaräsiakokokeiP iratuum ihin, ikäänkuin ukiessmaaauhivolie Pritaukasatkatatu neiivohar n, tunnetvarrellaonamsiseitnie iruuisiaelstoi ltaatsioneih ,atseda jauistäpuv kesepilaaojietsk mo,ätsioj  assk ehpuauiinktun vali.tP raogolav naj ympäristön asukket taak oj tävins etiheäylmsii äsv skseutskiaukrjelenjällä liseyks-aaerrKseotsvellaan. vakavuudotta,namav tmita oetvaliasn amuj auteltsp ounöäsonäk ulkisen ilooj näktip inasseathdKot.vataetnna, mitkä kulkivaon nukroamavnujuilll oläakhjllsiev tlakrneelöh ,onai kokvuorsia  aoj,aj o ilsias, jaleuo, iäytpökenouhait ,ajulaella jouettä todsiseit ,innii olin mn uueltsativjiklaktao ikukihKaikni. ustasielso iikprmr ak outäet, nisaosnnleo okok nisnut naävysymskseät ,avenkä välittänyt tiinäjytktip ,niseitke, jatoa  j nopeminl pätrniseksiloiinä i, mädys nil inässem. nisäestua htKosesiv itiov llamonlu mtokuaii tterytsk ikkäiisri,  niinItaliaanäniM .nenne naak äniseitn siun tnineytävt yyinni kosn einkui niiative  hkasiejarJ .aim ao än nilakin syystäiloiste ,akkiikp lottkiikka, väyiäk nelo eh ttsoj nav kiuduinseensaukevtht reieätäih kajo, sanskan rareh nesiökän nestta . Munnutokra tuvepila ojo ilsssekua  janaioksuktamatimlaam ssäädylliokaisen suasj jaroamavnu aakkiap äknihim lutllion aankaiM niis.nniv  älo maiminämenille im i tunepähj näVi. oihdkän ttsis liälm niluale a murheen tunto,m nisiästum thnakunman, inkaä olp niän äikkä äniedn jatiarnvtiorsk,in iiajk uaavinä, tapn että m ,nanilo inaakumannano uo  jkoko minaan,in tä olnaiksoairesa nivllkiai k knäMie!niskejlu nojlap ei kukaan, ei ninik kuaa nukstnu mutuainin.M uuttohnittek ninoko, etleenuo ktä nlealtas  nutsieetlmäil sivhtmaeiettaja ,tesiaveluo hennot kasvojv releäl ,teätn keostät tyytätivepla ,tahialp tani autenhisaän ,yneimästehämin muk aakia'llis ,assdeuuanihä ssväurllsite äun oustti, etten vaikuiov s am ,emäkimseitämltsykye mmmmelliräste aj eot jmeim ja,utakvaharuamylM?myiytsele ka ympemmetuM v at niamlisräänykpän,seeh ko aovsi iätäti hmettä selittää puo ttäet, siikätte ,isohok ivoulivet tirteenpiutennnsoiiintan oi v jmaeli änämes sh äkak auenuttöparan tuon tye älyhttk saovajislasaesuo losnnem anädieiP iratevään lähestyessasmm,ek nus ,ek n keai ksaanltvaäikkä ,ääättihekaamata svoimnsa kiik ,akavlat iaupualiknseelk neliuoolkuuuin pn,tnkuheut nemkliejoka oliaiseen, j nO.niiläv neiruu menstvikit nuatavkitu iavamtsattoanomin sotakojats ruukttlelula, rakastavallaöym utätiotnduuslaeltskalael, an aojumttkkäiakä dess, yhlmänä sieskyäpärkuk ,äss iaastoitäelethmelöitseeat, seppll aokirj  aukiksäenEh. aastts iumitutsittodsamoa jominu se ttaaarnas iasuattskatyännä, taesislo ,ätsötyt ätseenu.Syrjässä, kanaatamot neskiaklienstoj ntuauenne navisäktiupav aloansi iakaasa jsnas nakv ioh nä aleulinotodaniv äikkÄ .m iuttas nakstlealj  aähn raudalsipuittenys ääkknak navarktatiashyi n vineot nloilensiles na eräisoia seäktävisäpel äsnäpäärynkyn neHä. nupuonigssasiM.a knäjiuljan au lolni ,isll,äk nu minä olen onnelat naakiäthy aapishm iän. uaelsia usiMänimtt ninetäiäin ä kasessinhm, enlielnineelo tsy llojie akä hyviääviä, ei,aj ioedt tuativmin laau ln,neli nikatoj ania äniinki, nksenitseo nnnineojakiu nviHyn:neääöhmyn lo eS !iiallät iäiväni prempä paneikukti iöy nlooletneliMun.a ttsiolo otn ilpniimatta, että sen t kaiais napalaja nähät ie ässim, aaavannkkiit pnituiem inv T eiani.unton asstyi äniehälk nem nukyo enmm llo jöi najk leuaupkniin minä kn palasienäpasamsineörmikkei liija kssä nenne ni tamas ,t ealpka, otsvkautnoh jamaeiilesn silmäyksen, kuj äkuh onemot anaaape mmlljän eetui haiheus kaun iajaetsn poinni ee,mmleteutrksu avootak out ättstusajanen kukoiaaJm  ek lutuut tankausleuoavtt nikyhyläj näikljo tapa misttelehutuämp  ääte ttsut nytyinsi eon ajotrek aisnahua.Se vaimaaneissliam norrunem aaietsänssut M etaim i.aunip nttädtnhio ejtino eenisiai tooja, san,neellir ioniap tska, enpäymi ela tsiuerpiapsaitsilmänsä alas janar akat.autniM hi oentspii intkinalamuJ.nikatsokaak lnimedäSy! .äJ ämtskyikiss  ujoovinin ka nin änisiaelo im n n,ut mkoa aaht iinnil ats  eloa hetki!iikuttavää knäMiymn yinnsa ,iräpnäh niutuoksen lja oeen ujruil ntn ä iähhupuelttaiemllsi:inaeN" siti!ine"; ellei olisi meielnejihoutun,t"l, ltuun linämija "ettailli!ätssa."Merk ohitsenälh nänes dymäle jiäkk äja, ä"styys nikatsoj asnksiijatuut aipun nav nähito vasakut udhatteti ausoeianmaKu. inulniikevttnyeeäns äin minä ikäänkuiykhyyn ut nout toei Ns.jai tk iloule  iheyd tre. Nitkua! Seinpäath tautk leatsia mustaaa jasomaäH .ak nev nneettthäääävointie vss akuisatapss aen",mäinosilrusko eS".aanathuak kiai kjao itnen kuulevan askeleiatine ki äilkihaja aeltt minä.in iE  nähykän tynellääykskova ja ytykts iläälttvästtanutai anssueytetädipkneh äll.ineskuva sumuttsai ulatttmata.iA vasiikviaatsi sykki  Sydämeniop .ikkk ätnudataraän hutaneu sä. Evällkaltn usneäpe etyäätnik  jkiikpoenttsia tsa ,nannudak iui sen, jätti ranumtt aäh nuhmosait o pisäser, säes äsaruh niätnä
  • Accueil Accueil
  • Univers Univers
  • Ebooks Ebooks
  • Livres audio Livres audio
  • Presse Presse
  • BD BD
  • Documents Documents